Mitä kun yli neljässäkään vuodessa ei ole päässyt yli yllättäen jätetyksi tulemisesta?

No se kannattaa ainakin hyväksyä ensimmäinenä, että aina niitä vastauksia ei vaan saa. Sä et sitä haluamaasi keskustelua saa, se on mieheltä aika julmaa mutta se on sen oikeus.

Ja sit miettiä, mikä on se pohjimmainen syy, mikä sua estää jättämästä asiaa taakse. Mitä sä pelkäät?

Ootko koittanut puhumista muiden/terapeutin kanssa, kirjoittanut kirjeitä, lukenut kirjallisuutta?

En ole mennyt terapiaan, enkä mene. En ole kirjoittanut kirjeitä. Olen lukenut anonyymejä erokeskusteluja netistä, varsinkin tällaisista yllätyseroista.

Kavereiden kanssa olen myös puhunut.

Tuo on psykologisesti raskas tilanne, kun suhde päättyy ilman selitystä. Mieli jää etsimään ja kaipaamaan selitystä asialle.

Neljän vuoden jälkeen sanoisin, että on kaksi hyvää vaihtoehtoa. Puhua exän kanssa, ja koska tämä ei taida olla tilanteessasi mahdollista, niin pyytää ammattiapua siihen, että mieli pääsee tuosta yli. Varmaan jo viisi kertaa eroterapeutilla tai jossakin internetin eroryhmässä auttaisi yllättävän paljon.

Lopeta se pettymyksessä kieruskely ja jatka elämääsi. Mene vaikka rannalle heittelemään kiviä järjveen ja hyvästele vähitellen ne negatiiviset tunteet. Kun oikein ison kiven heität, niin huudat ääneet, että hyvästi paska. En enää sinua muista.

Aloittaja kaipaa työkaluja elämäänsä, mutta ilmoittaa heti seuraavassa viestissä, ettei ole menossa terapiaan. No, oma on valintasi.

Ne anonyymit nettikeskustelijat harvemmin ovat mielenterveyden ammattilaisia. Kun kerran kestää vähintään neljä vuotta toipua jätetyksi tulemisesta, olisikohan kuitenkin syytä hankkiutua sen ammattilaisen juttusille?

Sun tarvii hyväksyä että näin kävi ja et välttämättä saa ikinä syytä selville. On todella karua. Päästä irti vanhasta ja kurkota uuteen. Ei sulla oikein ole muuta vaihtoehtoa koska vanhaan ei ole paluuta. Eikä sun kannata jäädä siihen vanhaan tai välivaiheeseen jumiin. Keksit itsellesi uuden harrastuksen tai jonkun muun tavan kokea iloa ja purkaa tilannetta. 

Sain yhden syyn. Yhden lauseen. "En rakasta".

Vierailija kirjoitti:

Sun tarvii hyväksyä että näin kävi ja et välttämättä saa ikinä syytä selville. On todella karua. Päästä irti vanhasta ja kurkota uuteen. Ei sulla oikein ole muuta vaihtoehtoa koska vanhaan ei ole paluuta. Eikä sun kannata jäädä siihen vanhaan tai välivaiheeseen jumiin. Keksit itsellesi uuden harrastuksen tai jonkun muun tavan kokea iloa ja purkaa tilannetta. 

Mielisairasta

Terapiakaan ei ole mikään oikotie onneen. Tältäkin palstalta on saanut lukea, kuinka terapia on vain huonontanut usean ihmisen psyykkistä hyvinvointia.

Harrastus. Haista paska.

Leipominen? En.

Edellisihän sitä jättämistä pitkä ilmeisen hyvä suhde. Ei ole mikään kevyt juttu, kun on lähes 20 vuotta ollut toisen kanssa ja ykskaks toista ei olekaan. Kuolemakin olisi helpompi käsitellä, jos jättäjä ei vastauksia anna. Hän on ollut ajatustensa kanssa pitkään, mutta sulle tosiaan asia tuli täysin puskista. Julmaa tuommoinen jättäminen.

Millä tavalla asia nykyään sua vaivaa.. Oletko katkeroitunut kaikki kohtaan vai vain häntä. Näetkö sä tätä eksääsi jossain, että muistutus on jatkuvaa.. 

Kaikkihan ei tuommoisesta pääsekään yli. -Viettävät loppu elämänsä yksin, kun ei pysty luottamaan kehenkään. 

Kovin vähiin jää vaihtoehdot jos terapiaan ei mennä, apua ei haeta, kirjeitä ei kirjoiteta eikä harrastuksia haluta. Ei kai siinä muuta sitten voi kuin kärsiä seuraavatkin neljä vuotta. Jos ei halua toipua niin ei sitä pakottaakaan voi.

Tarkoituksellista pahuutta. Syvempi merkitys.

Jätä omaan arvoon.  Alhaista toimintaa ja käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Terapiakaan ei ole mikään oikotie onneen. Tältäkin palstalta on saanut lukea, kuinka terapia on vain huonontanut usean ihmisen psyykkistä hyvinvointia.

Siinä voi ottaa aikansa jo, että löytää itselleen sopivan terapeutin ja terapiamuodon. Se on turhauttavaa. Sitten terapeutti saa vaan itsensä tuntemaan pahoin, kun joutuu miettimään eroa vain itsensä kautta. 

Lisäksi vielä ne järjettömät hinnat.

En näe eksää missään, en ole somessa. Jäin jotenkin vain jumiin tähän olotilaan eikä helpota. Niin ja sain selville heti jättämisen jälkeen, että hänellä olikin toinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Kovin vähiin jää vaihtoehdot jos terapiaan ei mennä, apua ei haeta, kirjeitä ei kirjoiteta eikä harrastuksia haluta. Ei kai siinä muuta sitten voi kuin kärsiä seuraavatkin neljä vuotta. Jos ei halua toipua niin ei sitä pakottaakaan voi.

Minulla on harrastuksia. Olen jutellut kaveiden kanssa ja netissä anonyymina, muttei helpota. Terapiaan en halua.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta se pettymyksessä kieruskely ja jatka elämääsi. Mene vaikka rannalle heittelemään kiviä järjveen ja hyvästele vähitellen ne negatiiviset tunteet. Kun oikein ison kiven heität, niin huudat ääneet, että hyvästi paska. En enää sinua muista.

Eikö hän tuossa juuri kysele, että miten se tehdään. Ei kaikkien aivot vaan lopeta toimimasta, kun haluasi.

Vierailija kirjoitti:

En ole mennyt terapiaan, enkä mene. En ole kirjoittanut kirjeitä. Olen lukenut anonyymejä erokeskusteluja netistä, varsinkin tällaisista yllätyseroista.

Älä lue niitä! Lue mieluummin eroa käsittelevää kirjallisuutta, sitä on paljon tarjolla. 

Siis että mies vaan katosi ja laittoi kaikki yhteydet poikki? Kuulostaa todella erikoiselta jos tällainen tulee täysin puskista eikä minkäänlaista syytä tarjoa.