Miten 50v on näin vaikea laihtua edes paria kiloa reilusta ylipainosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Proteiinineuvo käy järkeen, mutta käytännössä on täysi työ saada syödyksi edes yksi gramma proteiinia per (normaalipainoinen) painokilo. Tuo 1,5 grammaa on täysi mahdottomuus. Siinä tulee mukana jo paljon enemmän ruokaa kuin olen syönyt enää aikoihin, ja kun olen lihonut näilläkin, niin syömisen lisääminen ei oikein ole vaihtoehto.

Proteiinia saa jauheena ja proteiinijuomina ja -patukoina.

Tässä iässä voi saada munuaisongelman, jos syö tuollaisia valmisteita. Ei kiitos, turvaudun jatkossakin lihaan, kalaan ja maitotuotteisiin.

Niinpä. Niitä ei saa syötyä liikaa, vaan keho sanoo stop, kun on saatu tarpeeksi proteiinia.

Minusta taas tuntuu, että yhtenään pitäisi olla jotain syömässä ja pohtimassa, mitä tänään laittaisi. Aika paljonhan se pääruoka pyörii niiden samojen juttujen ympärillä: kana, lohi, kananmunat, vilja, pavut, maitotuotteet...kaikki tavallinen on tähän ikään mennessä jo niin koettu ja maistettu. Kyllästyttää...ei vaan tee mieli ruokkia itseään jollain ruispaloilla ja margariinilla, saati ylisuolaisilla snackseilla ja glukoosisiirappisilla namuilla. Toki esim. hyvät juustot ja hyvin valmistetut ateriat silloin tällöin tuovat tyydytyksen. Ja hyvä kahvi ja tee. Alkoholia kuluu vähän. Sitä jos juo, menee päivä ja seuraava yö plörinäksi. 

Näillä spekseillä painoindeksi onkin sitten 19. Täytin 50 tämän vuoden alussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se helppoa muuttaa elämäntapoja, jos on tosiaan syönyt aiemmin karkkia, sipsiä ja hampurilaisia jatkuvasti. Liikuntaakin on helppo lisätä, jos voi vaihtaa hissin portaisiin ja alkaa kävellä kauppaan.

Tässä nyt kumminkin aika monella on jo terveelliset elämäntavat, askelmäärät ovat jo niin korkeita, ettei niitä ole järkevää lisätä, ja ruokamääriäkin on jo vähennetty niin, että seuraavaksi alkaakin tulla jo oikeasti kova nälkä. Sitä ei nimittäin suositella sitä kittuuttamista kovassa nälässä. Niin ja punttiksellakin on jo ruvettu käymään.

Silloin on konstit kyllä vähissä. Se epätoivon tunne on myös merkittävä, kun elää terveellisemmin kuin ikinö elämässään, eikä se näy yhtään missään. Väkisinkin alkaa miettiä, onko terveellisyyden määritelmässä jotain vikaa. Vai kuuluuko tämä nyt sitten vaan vanhenemiseen.

Tätä eivät nuoret personal trainerit ymmärrä: nainen saattaa elää aivan kuten ennenkin eli liikkuu riittävästi, syö terveellisesti ja on normaalipainoinen. Silti paino nousee vaihdevuosissa. Itselleni kävi näin ja oli melkoinen näpäytys omalle egolle. Naishormoneilla on niin valtava vaikutus naisten metaboliaan.

Minulle paras ratkaisu oli kala-kasvispainotteinen ruokavalio sekä kevyt treeni. Naurattaa nämä pt:t, jotka tyrkyttävät raskasta lihaskuntotreeniä vv-ikäisille naisille. Ei ei ja ei.

Itse asiassa lihaskuntotreeniä ja raskasta sellaista suositellaan vaihdevuosi-iässä ja siitä eteenpäin. Lihaksia tarvitsee vanhuudessa! Esim. Jos joutuu petipotilaaksi, on sitten reserviä mistä ottaa.

 Joku keppijumppa  tai kevyt voimistelu on yhtä tyhjän kanssa terveelle 50-v naiselle.  Kyllä pitäisi pystyä 50v nostamaan penkistä 40kg ja maasta 80kg, kyykätä 50kg. Mielummin enemmänkin

Klikkasin ylänuolta, mutta mulla eivät polvet ja muutkaan nivelet kestäisi tuota. Käytän mieluummin oman kehon painoa vastuksena, jos mahdollista.

Paniikkinälkää torjuu parhaiten se, että välillä syö oikein kunnolla. Eli kylläiseksi ja vähän ylikin. Elimistö oppii, että ruoka ei ole loppumassa. Ja tähän 16-8 pätkääpaasto lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että yhtenään pitäisi olla jotain syömässä ja pohtimassa, mitä tänään laittaisi. Aika paljonhan se pääruoka pyörii niiden samojen juttujen ympärillä: kana, lohi, kananmunat, vilja, pavut, maitotuotteet...kaikki tavallinen on tähän ikään mennessä jo niin koettu ja maistettu. Kyllästyttää...ei vaan tee mieli ruokkia itseään jollain ruispaloilla ja margariinilla, saati ylisuolaisilla snackseilla ja glukoosisiirappisilla namuilla. Toki esim. hyvät juustot ja hyvin valmistetut ateriat silloin tällöin tuovat tyydytyksen. Ja hyvä kahvi ja tee. Alkoholia kuluu vähän. Sitä jos juo, menee päivä ja seuraava yö plörinäksi. 

Näillä spekseillä painoindeksi onkin sitten 19. Täytin 50 tämän vuoden alussa. 

Mulla sama. Kyllästyin kokkaaamaan, ostamaan ja suunnittelemaan aterioita. Joten syödäänpä sitten vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se helppoa muuttaa elämäntapoja, jos on tosiaan syönyt aiemmin karkkia, sipsiä ja hampurilaisia jatkuvasti. Liikuntaakin on helppo lisätä, jos voi vaihtaa hissin portaisiin ja alkaa kävellä kauppaan.

Tässä nyt kumminkin aika monella on jo terveelliset elämäntavat, askelmäärät ovat jo niin korkeita, ettei niitä ole järkevää lisätä, ja ruokamääriäkin on jo vähennetty niin, että seuraavaksi alkaakin tulla jo oikeasti kova nälkä. Sitä ei nimittäin suositella sitä kittuuttamista kovassa nälässä. Niin ja punttiksellakin on jo ruvettu käymään.

Silloin on konstit kyllä vähissä. Se epätoivon tunne on myös merkittävä, kun elää terveellisemmin kuin ikinö elämässään, eikä se näy yhtään missään. Väkisinkin alkaa miettiä, onko terveellisyyden määritelmässä jotain vikaa. Vai kuuluuko tämä nyt sitten vaan vanhenemiseen.

Tätä eivät nuoret personal trainerit ymmärrä: nainen saattaa elää aivan kuten ennenkin eli liikkuu riittävästi, syö terveellisesti ja on normaalipainoinen. Silti paino nousee vaihdevuosissa. Itselleni kävi näin ja oli melkoinen näpäytys omalle egolle. Naishormoneilla on niin valtava vaikutus naisten metaboliaan.

Minulle paras ratkaisu oli kala-kasvispainotteinen ruokavalio sekä kevyt treeni. Naurattaa nämä pt:t, jotka tyrkyttävät raskasta lihaskuntotreeniä vv-ikäisille naisille. Ei ei ja ei.

Sinulla toimii noin. Vaihdevuosissa estrogeenin väheneminen vähentää lihasmassaa, mikä pienentää aineenvaihduntaa. Ratkaisu? Kehittävä ja ylläpitävä lihaskuntotreeni. Saa se olla raskastakin. 

En kirjoittanut, että lihaskuntotreeniä ei saisi tehdä, vaan raskasta treeniä tulisi välttää.

Älä nyt viitsi. Jos olet terve, ei ole mitään syytä olla treenaamatta kunnolla, eli nostella isoja painoja

Mulla esivaihdevuodet aiheuttavat nivelsärkyä kuukautiskierron jälkimmäisellä puoliskolla. Eli tuolloin mun on parempi liikkua niin, etteivät nivelet kuormitu. Pahimmat kivut tulevat polviin ja sormiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elimistö ei kylläkään toimi tuolla "yksinkertaisella matematiikalla""

 

Ei, mutta sen oman kulutuksen laskemiseen on helppo tapa. Kirjaa kaikki syömänsä kalorit, ja seuraa painon kehitystä. Siitä voi sitten laskea, mikä on oma yksilöllinen kulutus.

Tämä yksinkertainen konemalli on jo historiaa. Mikäli painonhallinta olisi näin helppoa, ei olisi ylipainoisia ihmisiä. 

Niin painonhallinta ja laihdutus vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautumista asialle. Siinä ei auta puolivillainen asenne. Koko elämäntapa pitää remontoida: nukkuminen, ihmissuhteet, stressinhallinta, vaihdevuosioireet jne. Mutta lopulta se on matematiikkaa. Vai auttaako teitä tuo asenne, jossa koko ajan keksitään syitä, miksei painonhallinta voi onnistua?

Ei siinä ole kyse asenteesta, vaan todellisuudesta. Valtaosa ylipainoisista on jo tehnyt kaiken tuon, korjannut ruokavalion, lisännyt liikuntaa ja unta. Silti paino ei laske. Siinä kohtaa sitten aletaan etsiä syytä, jotta ylikiloista pääsisi lopulta eroonkin.

Eli syy-seuraus -suhde meni eripäin kuin oletit. Ensin on ongelma ja sitten vasta aletaan etsiä syitä, ei päinvastoin.

Auttaako tuo huonon kunnon puolustelu pääsemään parempaan kuntoon?

Eihän siinä mistään puolustelusta ollut kyse, vaan selitettiin teille onnekkaille terveille, ettei kaikilla keho toimi samoin kuin teillä. Moni tekee juuri samoin kuin te, muttei silti laihdu. Tässä ketjussa sitten jaetaan kokemuksia, josko niistä olisi apua muille.

Olen 50v ja mulla ratkaisu on ollut raskas painoharjoittelu ja pätkäpaasto (syön kaksi monipuolista ateriaa aikaikkunassa 12-18. Ruokavalio muuten varsin vähähiilarinen.  Oon laihtunut 4kk aikana n. 10kg, samalla kun lihasvoimat on selvästi kasvaneet. 

Mitä niihin kuukautiskiertoon liittyviin nivelkipuihin tulee, niin mulla ei lihakset ja nivelet kipuile, jos en syö sokeria. Mutta anna olla, jos menee viljaa tai sokeria niin johan vanhaa rouvaa kolottaa vähän joka paikasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elimistö ei kylläkään toimi tuolla "yksinkertaisella matematiikalla""

 

Ei, mutta sen oman kulutuksen laskemiseen on helppo tapa. Kirjaa kaikki syömänsä kalorit, ja seuraa painon kehitystä. Siitä voi sitten laskea, mikä on oma yksilöllinen kulutus.

Tämä yksinkertainen konemalli on jo historiaa. Mikäli painonhallinta olisi näin helppoa, ei olisi ylipainoisia ihmisiä. 

Niin painonhallinta ja laihdutus vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautumista asialle. Siinä ei auta puolivillainen asenne. Koko elämäntapa pitää remontoida: nukkuminen, ihmissuhteet, stressinhallinta, vaihdevuosioireet jne. Mutta lopulta se on matematiikkaa. Vai auttaako teitä tuo asenne, jossa koko ajan keksitään syitä, miksei painonhallinta voi onnistua?

Ei siinä ole kyse asenteesta, vaan todellisuudesta. Valtaosa ylipainoisista on jo tehnyt kaiken tuon, korjannut ruokavalion, lisännyt liikuntaa ja unta. Silti paino ei laske. Siinä kohtaa sitten aletaan etsiä syytä, jotta ylikiloista pääsisi lopulta eroonkin.

Eli syy-seuraus -suhde meni eripäin kuin oletit. Ensin on ongelma ja sitten vasta aletaan etsiä syitä, ei päinvastoin.

Auttaako tuo huonon kunnon puolustelu pääsemään parempaan kuntoon?

Eihän siinä mistään puolustelusta ollut kyse, vaan selitettiin teille onnekkaille terveille, ettei kaikilla keho toimi samoin kuin teillä. Moni tekee juuri samoin kuin te, muttei silti laihdu. Tässä ketjussa sitten jaetaan kokemuksia, josko niistä olisi apua muille.

Oon ollut valmennuksessa, jossa valmentaja suunnitteli ruokavalion ja liikunnan. Paino putosi 51v iässä 7kg. Ruokavalio oli järkevä ja mulle sopiva, eli liikkuvalle ihmiselle tehty. Ei ketoo, ei paleoo tai muita erikoisuuksia.

Siinä mun piti merkata syömäni ruuat kalorilaskuriin, ja itseä se auttoi hahmottamaan, mikä ruoka on rasvaista tai kaloripitoista, mikä taas kevyttä, mistä saa proteiinia jne.

Lisänä viikottainen valmentajan tuki. Suosittelen, jos painonpudotus ei omin voimin onnistu ja painosta on tullut terveyshaittoja eli verenpainetta, korkeaa verensokeria, kohonneita maksa-ja rasva-arvoja. Itsellä ei noita ollut, mutta liikkuminen helpottui jo tuon lievän ylipainon karistamisen ja kunnon kohenemisen myötä
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elimistö ei kylläkään toimi tuolla "yksinkertaisella matematiikalla""

 

Ei, mutta sen oman kulutuksen laskemiseen on helppo tapa. Kirjaa kaikki syömänsä kalorit, ja seuraa painon kehitystä. Siitä voi sitten laskea, mikä on oma yksilöllinen kulutus.

Tämä yksinkertainen konemalli on jo historiaa. Mikäli painonhallinta olisi näin helppoa, ei olisi ylipainoisia ihmisiä. 

Niin painonhallinta ja laihdutus vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautumista asialle. Siinä ei auta puolivillainen asenne. Koko elämäntapa pitää remontoida: nukkuminen, ihmissuhteet, stressinhallinta, vaihdevuosioireet jne. Mutta lopulta se on matematiikkaa. Vai auttaako teitä tuo asenne, jossa koko ajan keksitään syitä, miksei painonhallinta voi onnistua?

Ei siinä ole kyse asenteesta, vaan todellisuudesta. Valtaosa ylipainoisista on jo tehnyt kaiken tuon, korjannut ruokavalion, lisännyt liikuntaa ja unta. Silti paino ei laske. Siinä kohtaa sitten aletaan etsiä syytä, jotta ylikiloista pääsisi lopulta eroonkin.

Eli syy-seuraus -suhde meni eripäin kuin oletit. Ensin on ongelma ja sitten vasta aletaan etsiä syitä, ei päinvastoin.

Auttaako tuo huonon kunnon puolustelu pääsemään parempaan kuntoon?

Eihän siinä mistään puolustelusta ollut kyse, vaan selitettiin teille onnekkaille terveille, ettei kaikilla keho toimi samoin kuin teillä. Moni tekee juuri samoin kuin te, muttei silti laihdu. Tässä ketjussa sitten jaetaan kokemuksia, josko niistä olisi apua muille.

Oon ollut valmennuksessa, jossa valmentaja suunnitteli ruokavalion ja liikunnan. Paino putosi 51v iässä 7kg. Ruokavalio oli järkevä ja mulle sopiva, eli liikkuvalle ihmiselle tehty. Ei ketoo, ei paleoo tai muita erikoisuuksia.

Siinä mun piti merkata syömäni ruuat kalorilaskuriin, ja itseä se auttoi hahmottamaan, mikä ruoka on rasvaista tai kaloripitoista, mikä taas kevyttä, mistä saa proteiinia jne.

Lisänä viikottainen valmentajan tuki. Suosittelen, jos painonpudotus ei omin voimin onnistu ja painosta on tullut terveyshaittoja eli verenpainetta, korkeaa verensokeria, kohonneita maksa-ja rasva-arvoja. Itsellä ei noita ollut, mutta liikkuminen helpottui jo tuon lievän ylipainon karistamisen ja kunnon kohenemisen myötä
 

Suosittelet muille tapaa, joka sopii itsellesi ja torppaat muut tavat "erikoisuuksiksi"

Vierailija kirjoitti:

Paniikkinälkää torjuu parhaiten se, että välillä syö oikein kunnolla. Eli kylläiseksi ja vähän ylikin. Elimistö oppii, että ruoka ei ole loppumassa. Ja tähän 16-8 pätkääpaasto lisäksi. 

EI pätkäpaastoa keski-ikäisille naisille! Elimistö ajautuu entistä pahempaan stressitilaan!

Eikä jäisissä vesissä pulikointia myöskään, se pahentaa menopaussikehon stressiä myös.

Nuo on miehille ja nuorille naisille.

On niitä jotka valittaa ja niitä jotka tekee. Todennäköisempää on laihtua jälkimmäisellä tavalla.

Ikää 49-vuotta ja aina olen laihtunut jos alan tekemään asioita sen eteen. Nyt viimeiset 2kk -5,5kg ja olen omassa tavoitepainossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onnistunut laihtumaan yli 40 kiloa tuossa iässä. Ruokavaliohan se on, mikä on avain, ei ne liikunnat niin kovin paljon painoa laske. Lihaskunnon ylläpito toki muuten tärkeää vaihdevuosissa ja niiden jälkeen. Itse laihdutin ihan vaan kalorinsaantia seuraamalla ja rajaamalla. Tiukka täytyi olla ainakin viimeiset 15-20 kg, eikä vähän tehdä poikkeuksia. Mutta en mä mitään äärimmäisen erikoista tehnyt tyyliin jättänyt hiilareita pois tai rasvaa minimiin. Sain syödä mitä tahansa kalorirajojeni sisällä.

Jaksatko laittaa esimerkkejä päivän ruoista?

Mulla oli siinä loppuvaiheessa 1500 kcal / päivä rajaus. Alussa 2100, mutta kun kroppa pieneni, täytyi kaloreitakin vähentää. 1500 kcal:illa tykkäsin pitää seuraavaa rytmiä:

- Aamupala 300 kcal

- Lounas 500 kcal

- Päivällinen 500 kcal

- Iltapäivän välipala 200 kcal

 

Tein niin, että listasin itselleni ryhmän "valmiiksi laskettuja" kunkin kategorian aterioita, niin että ei joka kerta tarvi alkaa erikseen laskea kaloreita, ja valitsin niistä. 

 

Mutta tällainen vaikka olisi voinut olla tavallinen päivä:

- Aamupala: Kaurapuuro, raejuustoa tai mozzarellaa, maapähkinävoita, marjoja/hedelmiä

- Lounas: Makkarakeitto, 2 viipaletta leipää

- Iltapäivän välipala: 2 rkl hummusta, kasvistikkuja (esim. kurkku, paprika, porkkana), muutama suolakeksi

- Päivällinen: Nuudeleita ja wokkiruokaa vihanneksista ja jostain proteiinista, tulinen kastike

 

Tosiaan kannattaa oman maun mukaisia aterioita kerätä listalleen, ja riittävän helppoja ja nopeita valmistaa, että tulee tehtyä arjen kiireissä. 10-12 oli minusta hyvä määrä per kategoria, sitten voi ajan mittaan vaihtaa vähän jos kyllästyy syömään samoja.

Tässä esim. mun 200 kcal välipalojen lista, sisältää myös herkkuja: 1) Kreikkalainen jogurtti, 1 tl hunajaa, marjoja/hedlemiä, 2) 2 keitettyä munaa, vihannestikkuja, 3) Karjalanpiirakka ja 2 porkkanaa 4) 2 rkl hummusta, kasvistikkuja, 3-5 suolakeksiä 5) Proteiinismoothie: 2 dl mantelimaitoa, mitallinen proteiinijauhetta, pakastemarjoja, 6) Riisikakku, maapähkinävoita ja banaanisiivuja, 7) Raejuustoa 1 dl + 5 suolakeksiä, 8) Valion jäätelötuutti 9) Pieni leivonnainen kuten minicroissant tai pieni korvapuusti (esim. Pullavan sitruuna-vanilja 160 kcal) 10) 20 g tummaa suklaata ja mansikoita

Mä lihoisin valaaksi tuolla hiilarimäärällä. Mulla toimii vhh ja pätkäpaasto, sekä puolen tunnin kävelylenkki joka päivä, pinttia sitten kun tuo käsi on taas kunnossa. Olen erittäin herkkä insuliinille, joten syön paljon tärkkelyksettömiä kasviksia perunan, pastan ja riisin tilalla.

N52

Kukaan ei kyllä liho valaaksi 1500 kilokalorilla päivässä. Sellaista ihmettä ei ole vielä missään aineenvaihduntatutkimuksissa havaittu. Toki joku esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa tms. aineenvaihduntaa hidastavaa sairautta sairastava voi olla noilla kilokaloreilla lievästi ylipainoinen, vaikka useimmille ne on laihdutuskalorit. Mutta että lihoisi valaaksi, ei mahdollista.

1500kcal on  keski-ikäisen naisen peruskulutus, ei mikään laihdutuskalorimäärä.

Ja taas ajatellaan, että keski-ikäinen nainen on kokostandardi, ei ole. Olen 55+ ikäinen 182/83, peruskulutukseni ei sattuneesta syystä ole sama kuin 160/58 keski-ikäisellä naisella.  Olin myös hyvin lihaksikas  ennen sairastumistani.  Kehonkoostumusmittauksen minulle n50v tehnyt nuori PT-nainen huokaili voivansa vain haaveilla sellaisesta peruskulutuksesta kuin minulla oli. 

Olen 57 v ja laihduttanut elämässäni 3-5 kg aina parin vuoden välein, normaalipainon sisällä siis. Eri ikäisinä onnistui eri tavat:

Alle 30 v: sokeri pois.

30-50 v: kalorit 1400-1500

Yli 50: vhh

Viidenkympin jälkeen kalorien laskeminen ei enää vain toiminut edes 1300 kalorilla, enkä sitä alemmas viitsinyt niitä viedä. 

Kaipaisin tähän ketjuun kirjoittajien ikävuosia, jotta, koska näin ikääntyneemmän ei ikinä kannata kuunnella nuoren ihmisen laihdutusneuvoja. 
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä aikaa kun te ootte voivotellu täällä, että mitään ei voi syödä ja salille ei ehdi, mä kävin heittämässä viikon ekan treenin ja ruokakin on kohta valmis. Tosiaan elämä on valintoja

Mä taas olen hoitanut mahataudista kärsivää lasta, joten en ole ehtinyt treenata.

Selityksiä. Mahatauti ei kestä kuukausia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 51 ja laihduttanut 35kg 9kk:n aikana. Vielä muutama kilo jäljellä. "Helposti" on lähtenyt. Toki onhan tämä hitaampaa ollut kuin nuorena, mutta kyllä ne kilot lähtee, kun vaan syö vähemmän. Parhaimpana keinona olen huomannut, että iltaisin ei pidä syödä mitään. Klo kuuden jälkeen pelkkää vettä. Ei mitään muuta. Siihen tottuu, että menee tyhjällä mahalla nukkumaan. Kolme ateriaa syön päivässä. Pieni annoskoko. Herkuttelen ehkä 2-3 krt/kk, jolloin käyn syömässä ulkona ja saatan ottaa muutaman suklaanpalasen. 

 

Mitä olen tässä tarkkaillut hoikkia ikätovereitani, niin ne syö oikeasti vähän. Pieniä annoksia. Yksi peruna ja 3-4 lihapullaa + hirveästi salaattia kaveriksi. Tai yksi 10cm*7cm palanen lasagnea ja 2/3 lautasesta jotain raastetta kaveriksi. Leivän päälle eivät laita rasvaa, jos tulee juustoa. Ei koskaan kumpaakin. Tämä on selkeä ja se on vaan syötävä samalla tavalla tai on  taas hetken päästä läski. 

Näin se valitettavasti menee.

Minä taas ns. laihdutan käymällä salilla. Oikeammin tämä on paluu takaisin normiin, eli aktiiviseen treenaamiseen. Mä syön leipää, pastaa, perunaa, bataattia, kasviksia, marjoja, lihaa ja kalaa. Ja käytän oliiviöljyä. En kituuta, mun annokset on ihan hyvän kokoisia. Mutta pointti onkin se, että mä oikeasti treenaan ja olen muutenkin aktiivinen. Sohvalla istuen tää ei onnistuis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elimistö ei kylläkään toimi tuolla "yksinkertaisella matematiikalla""

 

Ei, mutta sen oman kulutuksen laskemiseen on helppo tapa. Kirjaa kaikki syömänsä kalorit, ja seuraa painon kehitystä. Siitä voi sitten laskea, mikä on oma yksilöllinen kulutus.

Tämä yksinkertainen konemalli on jo historiaa. Mikäli painonhallinta olisi näin helppoa, ei olisi ylipainoisia ihmisiä. 

Niin painonhallinta ja laihdutus vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautumista asialle. Siinä ei auta puolivillainen asenne. Koko elämäntapa pitää remontoida: nukkuminen, ihmissuhteet, stressinhallinta, vaihdevuosioireet jne. Mutta lopulta se on matematiikkaa. Vai auttaako teitä tuo asenne, jossa koko ajan keksitään syitä, miksei painonhallinta voi onnistua?

Ei siinä ole kyse asenteesta, vaan todellisuudesta. Valtaosa ylipainoisista on jo tehnyt kaiken tuon, korjannut ruokavalion, lisännyt liikuntaa ja unta. Silti paino ei laske. Siinä kohtaa sitten aletaan etsiä syytä, jotta ylikiloista pääsisi lopulta eroonkin.

Eli syy-seuraus -suhde meni eripäin kuin oletit. Ensin on ongelma ja sitten vasta aletaan etsiä syitä, ei päinvastoin.

Auttaako tuo huonon kunnon puolustelu pääsemään parempaan kuntoon?

Eihän siinä mistään puolustelusta ollut kyse, vaan selitettiin teille onnekkaille terveille, ettei kaikilla keho toimi samoin kuin teillä. Moni tekee juuri samoin kuin te, muttei silti laihdu. Tässä ketjussa sitten jaetaan kokemuksia, josko niistä olisi apua muille.

Oon ollut valmennuksessa, jossa valmentaja suunnitteli ruokavalion ja liikunnan. Paino putosi 51v iässä 7kg. Ruokavalio oli järkevä ja mulle sopiva, eli liikkuvalle ihmiselle tehty. Ei ketoo, ei paleoo tai muita erikoisuuksia.

Siinä mun piti merkata syömäni ruuat kalorilaskuriin, ja itseä se auttoi hahmottamaan, mikä ruoka on rasvaista tai kaloripitoista, mikä taas kevyttä, mistä saa proteiinia jne.

Lisänä viikottainen valmentajan tuki. Suosittelen, jos painonpudotus ei omin voimin onnistu ja painosta on tullut terveyshaittoja eli verenpainetta, korkeaa verensokeria, kohonneita maksa-ja rasva-arvoja. Itsellä ei noita ollut, mutta liikkuminen helpottui jo tuon lievän ylipainon karistamisen ja kunnon kohenemisen myötä
 

Suosittelet muille tapaa, joka sopii itsellesi ja torppaat muut tavat "erikoisuuksiksi"

Ei ole erikoista syödä fiksusti ja treenata. Erikoista on kitua jollain ihme dieeteillä ja jojoilla vuosikausia

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisenä ruuansulatus hidastuu huomattavasti. Energian saanti tulee puolittaa mikäli haluat laihtua ja liikuntaa pari tuntia joka päivä. Vähempi vain ylläpitää jos sitäkään. Kokeile pätkäpaastoa,vähintään 16t, 20-22t vielä parempi. 

En voi kuvitella pätkäpaastoa tämän ikäisenä. Rankkaa olisi. Syön 5xpv ja olen hoikka. Annokset ei ole hiiren vaan aika isojakin, kuluttava työ ja kävelen myös työajan ulkopuolella säännöllisesti. N55

Vierailija kirjoitti:

Jos ei paino putoa, pitää syödä hieman vähemmän. Ei siihen muuta selitystä ole.

Ja kun muistaa, että rasva palaa rasvalla.

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaasto ei sovi, jos on kilpirauhasen vajaatoiminta tai raudanpuute. Kilpirauhanen menee vielä vajaammalle.

Ei se sovi terveellekään yli 50 vuotiaalle. N55