Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn töissä vain rahasta. En jaksa olla kiinnostunut lasten höpinöistä tai löpinöistä. Ei kiinnosta etsiä kadonneita vaatteita, ei kiinnosta varmistella mitä joku jesseirmeli puki ulkovaatteidensa alle. Ei kiinnosta osaako jesse oman nimensä kirjaimet tai onko nukkarissa tylsää.

Kyllä raha tulee vähemmälläkin vaivalla. Esitän tietysti kiinnostunutta, mutta hupsista, ajattelinkin omiani.

Tässä malliesimerkki henkilöstä, mitä hemmettiä hän tekee varhaiskasvatuksessa viemässä paikan motivoituneelta työntekijältä???

Joo, tuossa on ihminen kyllä tosi uupunut työssään, kävin itsekkin yhdessä välissä tuollaisen ajatuksen porteilla, olin kuitenkin sairauslomalla ja vaihdoin työpaikkaa ja löysin taas työnilon. Että en suoraan sanoisi että mitä hemmettiä tekee varhaiskasvatuksessa: Tällä hetkellä työ uuvuttaa ihmisiä ja varsinkin heitä jotka haluavat tehdä työnsä hyvin.

Jos motivaatio laskee, niin ei se aina tarkoita, että pitäisi vaihtaa kokonaan alaa tai että uuvutetaan työntekijä ja vaihdetaan uuteen "motivoituneempaan". Aika kylmää ajattelua tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa vielä päiväkotiryhmiä joissa ei olisi monia tehostetun tuen ja/tai erityisen tuen tarpeisia lapsia.

Omassa ryhmässäni heitä on 8kpl, siis k a h d e k s a n, ja heistä peräti 3 tarvitsee aikuisen kokoaikaista ja välitöntä läsnäoloa KOKO ajan ja jossakin vaiheessa päivää vielä 1-2 lasta lisää eli pahimmillaan peräti 5 lasta joiden huomion, ajan, kädet ja kaiken tulisi aikuisen voida antaa.

Siitä voitte miettiä, että kuinka riittäväksi sitä itsensä kasvattajana tuntee sellaisina hetkinä ja työpäivinä ja millainen on fiilis ja uupumuksen sekä väsymyksen taso kotiin lähtiessä.

Vtuttaa raskaasti asioista mitään tietämättömien rupsutus vakalaisten sairaslomista ym, miten oma pääsi jaksaisi tuollaista, pahimmillaan vuodesta toiseen?!?!

🤮