Lue keskustelun säännöt.
En ole onnellinen tässä parisuhteessa, mutta tässä elämäntilanteessa en vaan jaksa erota
11.03.2026 |
Yli viisikymppinen olen. Suhteessa moni asia pielessä. En ole onnellinen, olen tajunnut jo aikaa sitten ettei suhteen ongelmat tästä muuksi muutu. Sen suhteen olen luovuttanut ja jotenkin lamaantuneena vaan tehnyt sitä ajatustyötä että jonain hetkenä sen päätöksen teen.
Talousasiat eivät pidä yhdessä, mutta nyt tuli kaikkea muuta. Vakavan sairauden epäily ja samaan aikaan toinen henkilökohtainen kriisi, joka vie tosi paljon voimia. Mies tukee näissä, en jaksaisi yksin. Toisaalta painaa nyt myös tämä parisuhde vaikkakin käytännössä ei onneksi joka päivä olla yhdessä työn luonteen vuoksi. Ja periaatteessa yhdessä oleminen on melko ongelmatonta. Mies auttaa paljon ja pääsen paljon helpommalla, kun hän tuossa on. Ja lisäksi se henkinen tuki mitä häneltä saa.
Olisiko mitään vertaistukea? Nyt kun tätä kirjoitan niin alan miettiä paljonko ajatuksiini parisuhteesta vaikuttaa myös tämä muu uupumus ja epävarmuus. En tiedä. Toisaalta suhteen ongelmat ovat olleet jo kauan.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei olisi niin raskasta hyvässä suhteessa.
Reality check: huonoa suhdetta ei voi vain vaihtaa hyvään suhteeseen. Huonosta suhteesta voi kyllä erota: olemaan yksin tai etsimään neulaa heinäsuovasta eli uutta suhdetta.
mitäpä ap jos vain jättäisit suhdeasiat nyt taka-alalle ja eläisit päivä kerrallaan näiden pahimpien kriisiesi yli. Katso sitten miltä elämä tuntuu kun vähän helpottaa. Ei parisuhteessa tarvitse olla koko ajan erityisen onnellinen, mutta jos se aiheuttaa sinulle henkistä taakkaa ja tuskaa kannattaa tietysti erota. Mutta nythän ei niin ole, koska sanoit, että mies tukee sinua. No ole onnellinen siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele miehesi kanssa. Kerro miltä susta tuntuu ja miettikää yhdessä miksi et ole onnellinen ja mitä pitäisi tapahtua että olisit taas onnellinen. Voi olla, että mieskään ei ole onnellinen ja on kamppaillut samojen ajatusten kanssa. Eronkaan ei välttämättä tarvitse tarkoittaa että joutuisit luopumaan miehestä kokonaan. Itse olin vähän samantyyppisessä tilanteessa, erottiin ja nyt mies on paras ystäväni. Tuemme edelleen toisiamme ja näemme n. Kerran kuukaudessa ja tulemme nyt paljon paremmin toimeen kun ei ole mitään parisuhteeseen liittyviä odotuksia.
Mä sain ihan fantastisen miehen naiselta, joka ei ollut mihinkään tyytyväinen, valitti ja piikitteli kaikesta. Hyvä että olivat eronneet, kun minä myöhemmin tapasin tuon miehen toisaalla, tajusin heti ettei tällaista anneta ikinä pois. Sitoutuva, älykäs ja kiltti. Mutta tosiaan, antakaa kiertoon, antakaa ihmisten olla onnellisia onnellisissa suhteissa. Meille ei tule riitaa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kun mies huutaa naama punaisena että olen päästäni vtun sairas äm mä (en ole), tai että elämä mun kanssani on pelkkää pskaa, että mua ei jaksa tässä maailmassa oikeasti kukaan, tai että aivan kuka tahansa randomi olisi parempi puoliso kuin minä, niin on aivan turha tulla sanomaan anteeksi. Että "en tarkoittanut". Ja seuraavassa riidassa uudelleen, sitten taas uudelleen. Vuodesta toiseen. Niin ei, en todellakaan enää halua niitä anteeksi-sanoja kuunnella.
Kun kyse ei ole aidosta anteeksipyynnöstä, vaan siitä että pitää sanoa anteeksi että pääsisi taas kuin koira veräjästä ja voi jatkaa samaan malliin. Ap
Ehkä hän on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Ja mies tuumaa tästä mitä?
ei tämmöisiä asioita miehelle kerrota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kuulosta siltä, että kumppanisi olisi huono. Hän tukee sinua vaikeassa tilanteessa ja yrittää toimia oikein. Mikä siis on ongelmana? Eikö kannattaisi yrittää pariterapiaa?
Ollaan käyty pariterapiassa. Ei auta mitään, koska mies ei pysty hillitsemään itseään jos meinaa tulla riitaa. Ja silloin sanoo aivan mitä sylki suuhun tuo. Ap
Tuo ei muutu.
Ei sylki tuo suuhun mitään, vaan kyllä ne ovat sen miehen oikeita ajatuksia. Ei lyöminenkään ole mikään hups vahinko. Riidoissa hän lyö sinua sanoilla.
Ero tulee joko nyt tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kuulosta siltä, että kumppanisi olisi huono. Hän tukee sinua vaikeassa tilanteessa ja yrittää toimia oikein. Mikä siis on ongelmana? Eikö kannattaisi yrittää pariterapiaa?
Ollaan käyty pariterapiassa. Ei auta mitään, koska mies ei pysty hillitsemään itseään jos meinaa tulla riitaa. Ja silloin sanoo aivan mitä sylki suuhun tuo. Ap
Meinaa tulla riitaa? Mitäpä jos antaisittekin riidan kunnolla räiskähtää, niin että molemmat huutaisitte suunne puhtaaksi? Voisi kirkastaa ilmapiiriä.
Millä perusteella?
Usein se menee niin, että yksi huutaa ja raivoaa, mutta jos toinen alkaa tähän vastata niin se alkuperäinen huutaja ei kestä sitä ollenkaan.
Kuka haluaa olla sellaisessa suhteessa, jossa huudetaan toiselle? Miten se paranee, jos molemmat huutavat?
Vähän sama kuin neuvoisit alkoholistin puolisoa alkamaan itsekin juomaan.
Tutulta kuulostaa, saman tyylisiä juttuja oma mieheni laukoo raivostuessaan. Yleensä annan juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jos olen jo valmiiksi huonolla tuulella, annan vähintään samalla mitalla takaisin. En siis huuda tai sano rumasti, mutta osaan tarvittaessa sanoa todella ilkeästi. Ei kovin kypsää, mutta ei ole miehenkään käytös.
Joku aiemmin kommentoi, että 70-luvulla syntyneillä on ongelmia tunteiden ilmaisussa. Miehen kohdalla tämä pitää täysin paikkansa. Rankka lapsuus yhdistettynä tunnetaidottomiin vanhempiin ei anna kovin hyviä eväitä omalle tunneilmaisulle. Ajattelenkin, että räjähdellessään mies käy läpi niitä pikkupojan uhmaraivareita, jotka joutui lapsena pitämään sisällään.
En siis ollenkaan sano, että tuollaista käytöstä tarvitsee kenenkään sietää. Oman miehen kohdalla kuitenkin ajattelen, etteivät kiukku tai ilkeät sanat ole varsinaisesti suunnattu minuun, vaan mies käy enemmän läpi omia lapsuuden traumojaan.
T. Se, jonka mies myös raivoaa välillä