Lue keskustelun säännöt.
En ole onnellinen tässä parisuhteessa, mutta tässä elämäntilanteessa en vaan jaksa erota
11.03.2026 |
Yli viisikymppinen olen. Suhteessa moni asia pielessä. En ole onnellinen, olen tajunnut jo aikaa sitten ettei suhteen ongelmat tästä muuksi muutu. Sen suhteen olen luovuttanut ja jotenkin lamaantuneena vaan tehnyt sitä ajatustyötä että jonain hetkenä sen päätöksen teen.
Talousasiat eivät pidä yhdessä, mutta nyt tuli kaikkea muuta. Vakavan sairauden epäily ja samaan aikaan toinen henkilökohtainen kriisi, joka vie tosi paljon voimia. Mies tukee näissä, en jaksaisi yksin. Toisaalta painaa nyt myös tämä parisuhde vaikkakin käytännössä ei onneksi joka päivä olla yhdessä työn luonteen vuoksi. Ja periaatteessa yhdessä oleminen on melko ongelmatonta. Mies auttaa paljon ja pääsen paljon helpommalla, kun hän tuossa on. Ja lisäksi se henkinen tuki mitä häneltä saa.
Olisiko mitään vertaistukea? Nyt kun tätä kirjoitan niin alan miettiä paljonko ajatuksiini parisuhteesta vaikuttaa myös tämä muu uupumus ja epävarmuus. En tiedä. Toisaalta suhteen ongelmat ovat olleet jo kauan.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Luota siihen, että kun aika on kypsä, lähteminen on helppoa. Nyt saat tukea mieheltäsi, jota tarvitset. Sen jälkeen, kasvata ystäväpiiriä, heidän tuella ero on helpompi järjestää.
Kiitos kauniista sanoista. Minulla on ystäviä, mutta asuvat kaukana ja ovat niin eri elämäntilanteessa, ettemme juurikaan tapaa heidän kiireidensä vuoksi. Ja soittelemmekin harvoin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää, ota iisisti. Ero tulee vielä. Asia kerrallaan.
Kiitos. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suuntaudu omaan elämään ja omaan työhön, harrastuksiin. Luo elämä, jossa et tarvitse miestäsi enää.
No ei minulla olekaan juuri muuta, kuin työ ja koti, oma elämä. Harrastukset on tällä hetkellä hyvin vähissä sairauden vuoksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäselväksi jäi, mikä suhteessa on pielessä, jos mies tukee sinua etkä selviäisi ilman häntä.
Nyt kun on muita suuria huolia, ei minulla ole ketään muuta kuka halaisi ja vakuuttaisi, että kaikki selviää. Tai konkreettisesti auttaisi asioissa, joita en pysty tekemään.
Suhteessa ongelmana on mm. miehen käyttämä henkinen väkivalta, jos meinaa tulla riitaa jostain. Ei kuulemma tarkoita mitä kiihtyneenä sanoo, mutta eipä tuo oikeasti mitään miksikään muuta. Tästä syystä sitten varon ettei tulisi riitoja, joita siis voi tulla välillä ihan ihmeellisistä syistä. Ap
Henkistä väkivaltaa ei pidä koskaan hyväksyä. Eikä todellakaan mahdollistaa pienentämällä itseään. Sinulla on nyt vaikea hetki elämässä ja saat tukea siihen, mutta eikö sillä tuella ole nyt vähän kallis hinta?
Sama. Nyt hankala tilanne erään muun haastavan tilanteen takia. Yhdessä elämisen miinukset on oikeastaan samalla tasolla kuin plussat. Eli nollilla mennään. Henkisesti olen jo päässy irti, nyt pitäisi oppia selviytymään vielä ilman arjen tukea keneltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero, ja sitten haet palvelutalosta jonkun kivan 75-80v papan itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuntaudu omaan elämään ja omaan työhön, harrastuksiin. Luo elämä, jossa et tarvitse miestäsi enää.
No ei minulla olekaan juuri muuta, kuin työ ja koti, oma elämä. Harrastukset on tällä hetkellä hyvin vähissä sairauden vuoksi. Ap
Suosittelen jotain sellaista harrastusta, joka vie arjen yläpuolelle. Harrastuksista saa myös ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäselväksi jäi, mikä suhteessa on pielessä, jos mies tukee sinua etkä selviäisi ilman häntä.
Nyt kun on muita suuria huolia, ei minulla ole ketään muuta kuka halaisi ja vakuuttaisi, että kaikki selviää. Tai konkreettisesti auttaisi asioissa, joita en pysty tekemään.
Suhteessa ongelmana on mm. miehen käyttämä henkinen väkivalta, jos meinaa tulla riitaa jostain. Ei kuulemma tarkoita mitä kiihtyneenä sanoo, mutta eipä tuo oikeasti mitään miksikään muuta. Tästä syystä sitten varon ettei tulisi riitoja, joita siis voi tulla välillä ihan ihmeellisistä syistä. Ap
Henkistä väkivaltaa ei pidä koskaan hyväksyä. Eikä todellakaan mahdollistaa pienentämällä itseään. Sinulla on nyt vaikea hetki elämässä ja saat tukea siihen, mutta eikö sillä tuella ole nyt vähän kallis hinta?
Se riippuu ihan miten asian ottaa. Tilanteeseen voi myös suhtautua kepeämmin ja kohdistaa energia ja ajatukset omaan elämään.
Anna olla ennallaan. Elämä on lyhyt ja arvaamaton. Turvallisempaa kohdata kaikki yhdessä pitkäaikaisen kumppanin kanssa. (Kerroit, että mies tukee sinua.)
En lukenut kunnolla, ,mutta jos teillä on lapsia, heidän on helpompi elää, kun tuette toisianne vanhoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin 35 vuotiaana 16v suhteesta. Ajattelin alkuun että ihanaa, löydän vielä uuden rakkauden. Olen nyt 51v ja en ole seurustellut eron jälkeen, vain tapaillut paria henkilöä hetken aikaa. Ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu, mutta en missään kohtaa ajatellut että jäisin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Nyt hankala tilanne erään muun haastavan tilanteen takia. Yhdessä elämisen miinukset on oikeastaan samalla tasolla kuin plussat. Eli nollilla mennään. Henkisesti olen jo päässy irti, nyt pitäisi oppia selviytymään vielä ilman arjen tukea keneltäkään.
Voimia. Meillä heiluu välillä miinuksella, välillä plussalla. Mutta voimavaroja siihen että nyt repäisisi itsensä irti, ei ole. On melko lamaantunut olo. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuntaudu omaan elämään ja omaan työhön, harrastuksiin. Luo elämä, jossa et tarvitse miestäsi enää.
No ei minulla olekaan juuri muuta, kuin työ ja koti, oma elämä. Harrastukset on tällä hetkellä hyvin vähissä sairauden vuoksi. Ap
Suosittelen jotain sellaista harrastusta, joka vie arjen yläpuolelle. Harrastuksista saa myös ystäviä.
Kuten sanottu. Tällä hetkellä harrastukset on nyt melko täysin poissuljettu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Erosin 35 vuotiaana 16v suhteesta. Ajattelin alkuun että ihanaa, löydän vielä uuden rakkauden. Olen nyt 51v ja en ole seurustellut eron jälkeen, vain tapaillut paria henkilöä hetken aikaa. Ero oli ehdottomasti oikea ratkaisu, mutta en missään kohtaa ajatellut että jäisin yksin.
Tsemppiä. Itse en edes ajattele, että löytäisin mitään uutta rakkautta. Tai että edes haluaisin sellaista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli avopuoliso joka käytti henkistä väkivaltaa. Kontrolloi ja ahdisti. Ei koskaan hyväksynyt mun jo aikuista poikaa vaan ilkeili hänellekin. Mies suuttui tosi nopeasti kaikesta kyseenalaistamisesta, näin ollen väliin kaikkea riitaa ahdistukseen asti. Olo oli tosi painostavaa ja lamaannuttavaa. Kävin keskusteluavussa muutamia kertoja. Mies sai senkin jostain selville ja kysyi asiasta. En tiedä miten se sai siitä tietää. Sain voimaa keskusteluavusta ja vähitellen aloin suunnitella eroa ja muuttoa jonka toteutin. Nyt on vaan hillitön yksinäisyyden tunne. Pitkä yhdessäoloaika kun muuttuu yksinäisyydeksi, on aika musertavaa.
Annan ajan kulua. Ehkä tämä muuttuu todellisuudeksi. Jotain vapauden tunnetta onneksi alkaa tulla ja se ehkä vahvistaa.
Olen myös varautunut yksin olemiseen. Se pelottaa, että selviääkö kaikesta yksin.
Ja riittääkö rahat. Etenkin jos jää vaikka työttömäksi.
Vaikka kyllä sitä yksin on nytkin enimmäkseen.
17 vuoden parisuhde takana ja eroa olen alkanut miettimään lähes päivittäin, vaikka meillä ei ole mitään isoja ongelmia. Ei riidellä tms.. Pikkuasioita kasaantuu ja välillä ajattelen, että itselle helpompaa ja mukavampaa olisi olla yksin. Lasten takia en kuitenkaan näin pienestä halua oikeasti erota.
N
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli avopuoliso joka käytti henkistä väkivaltaa. Kontrolloi ja ahdisti. Ei koskaan hyväksynyt mun jo aikuista poikaa vaan ilkeili hänellekin. Mies suuttui tosi nopeasti kaikesta kyseenalaistamisesta, näin ollen väliin kaikkea riitaa ahdistukseen asti. Olo oli tosi painostavaa ja lamaannuttavaa. Kävin keskusteluavussa muutamia kertoja. Mies sai senkin jostain selville ja kysyi asiasta. En tiedä miten se sai siitä tietää. Sain voimaa keskusteluavusta ja vähitellen aloin suunnitella eroa ja muuttoa jonka toteutin. Nyt on vaan hillitön yksinäisyyden tunne. Pitkä yhdessäoloaika kun muuttuu yksinäisyydeksi, on aika musertavaa.
Annan ajan kulua. Ehkä tämä muuttuu todellisuudeksi. Jotain vapauden tunnetta onneksi alkaa tulla ja se ehkä vahvistaa.
Kaikesta huolimatta ihanaa että olet päässyt eteenpäin, ja irti miehestä, joka ei ole hyväksi. Päivä kerrallaan tosiaan, ihanaa että olet alkanut tuntea pieniä vapauden palasia 😊
Tuo minullakin nyt estää eroajatukset, tiedän että pitkän suhteen jälkeen yksinäisyys on iso muutos. Ja nyt kun muutenkin oma elämä on isossa myllerryksessä, en uskalla. Ap
Suuntaudu omaan elämään ja omaan työhön, harrastuksiin. Luo elämä, jossa et tarvitse miestäsi enää.