Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole onnellinen tässä parisuhteessa, mutta tässä elämäntilanteessa en vaan jaksa erota
11.03.2026 |
Yli viisikymppinen olen. Suhteessa moni asia pielessä. En ole onnellinen, olen tajunnut jo aikaa sitten ettei suhteen ongelmat tästä muuksi muutu. Sen suhteen olen luovuttanut ja jotenkin lamaantuneena vaan tehnyt sitä ajatustyötä että jonain hetkenä sen päätöksen teen.
Talousasiat eivät pidä yhdessä, mutta nyt tuli kaikkea muuta. Vakavan sairauden epäily ja samaan aikaan toinen henkilökohtainen kriisi, joka vie tosi paljon voimia. Mies tukee näissä, en jaksaisi yksin. Toisaalta painaa nyt myös tämä parisuhde vaikkakin käytännössä ei onneksi joka päivä olla yhdessä työn luonteen vuoksi. Ja periaatteessa yhdessä oleminen on melko ongelmatonta. Mies auttaa paljon ja pääsen paljon helpommalla, kun hän tuossa on. Ja lisäksi se henkinen tuki mitä häneltä saa.
Olisiko mitään vertaistukea? Nyt kun tätä kirjoitan niin alan miettiä paljonko ajatuksiini parisuhteesta vaikuttaa myös tämä muu uupumus ja epävarmuus. En tiedä. Toisaalta suhteen ongelmat ovat olleet jo kauan.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Anna olla ennallaan. Elämä on lyhyt ja arvaamaton. Turvallisempaa kohdata kaikki yhdessä pitkäaikaisen kumppanin kanssa. (Kerroit, että mies tukee sinua.)
En lukenut kunnolla, ,mutta jos teillä on lapsia, heidän on helpompi elää, kun tuette toisianne vanhoina.
Et todellakaan lukenut kunnolla. Lapsilla ei ole 'helpompi elää', jos kotona toinen vanhempi kaltoinkohtelee toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäselväksi jäi, mikä suhteessa on pielessä, jos mies tukee sinua etkä selviäisi ilman häntä.
Nyt kun on muita suuria huolia, ei minulla ole ketään muuta kuka halaisi ja vakuuttaisi, että kaikki selviää. Tai konkreettisesti auttaisi asioissa, joita en pysty tekemään.
Suhteessa ongelmana on mm. miehen käyttämä henkinen väkivalta, jos meinaa tulla riitaa jostain. Ei kuulemma tarkoita mitä kiihtyneenä sanoo, mutta eipä tuo oikeasti mitään miksikään muuta. Tästä syystä sitten varon ettei tulisi riitoja, joita siis voi tulla välillä ihan ihmeellisistä syistä. Ap
Henkistä väkivaltaa ei pidä koskaan hyväksyä. Eikä todellakaan mahdollistaa pienentämällä itseään. Sinulla on nyt vaikea hetki elämässä ja saat tukea siihen, mutta eikö sillä tuella ole nyt vähän kallis hinta?
Se riippuu ihan miten asian ottaa. Tilanteeseen voi myös suhtautua kepeämmin ja kohdistaa energia ja ajatukset omaan elämään.
Sitten se ei ole henkistä väkivaltaa, vaan normaalia riitelyä, jos siihen voi suhtautua kepeästi. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, jotta ei anneta sellaista käsitystä kenellekään, että henkiseen tai mihinkään muuhunkaan väkivaltaan tulisi suhtautua kepeästi. Joka on oikeasti kokenut mitään väkivaltaa, ei kirjoita tällaisia kommentteja.
No, itse en ainakaan voi suhtautua kepeästi. Kaikki miehen sanat jää kyllä mieleen. Vuosienkin takaiset. En ymmärrä, miten voi puhua minulle niin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla ennallaan. Elämä on lyhyt ja arvaamaton. Turvallisempaa kohdata kaikki yhdessä pitkäaikaisen kumppanin kanssa. (Kerroit, että mies tukee sinua.)
En lukenut kunnolla, ,mutta jos teillä on lapsia, heidän on helpompi elää, kun tuette toisianne vanhoina.
Et todellakaan lukenut kunnolla. Lapsilla ei ole 'helpompi elää', jos kotona toinen vanhempi kaltoinkohtelee toista.
50+ ikäisillä tuskin on kotona asuvia lapsia
Tsemppiä ap! Kuulostaa hankalalta tilanteelta. Miten usein teillä tulee riitoja ja onko mies kuitenkin välissä asiallinen?
Oma mieheni on myös tuollainen, että kunnolla suuttuessaan raivoaa ja sanoo mitä sylki suuhun tuo. Riitoja on harvoin ja mies on muuten ihana, joten olen päättänyt ettei tämä ole itselle riittävä syy erota. Mies myös pyytää aina anteeksi ja asiat puhutaan läpi. Ja varmasti sekin vaikuttaa, etten itse ole ollenkaan pitkävihainen. Suutun ja loukkaannun tietysti joka riidan yhteydessä verisesti ja olen moneen kertaan vakaasti päättänyt erota, mutta seuraavaan päivään mennessä unohdan koko jutun. Mutta jos mies olisi välissä ikävä tai jättäisi pyytämättä anteeksi, emme varmaan enää olisi yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Kuulostaa hankalalta tilanteelta. Miten usein teillä tulee riitoja ja onko mies kuitenkin välissä asiallinen?
Oma mieheni on myös tuollainen, että kunnolla suuttuessaan raivoaa ja sanoo mitä sylki suuhun tuo. Riitoja on harvoin ja mies on muuten ihana, joten olen päättänyt ettei tämä ole itselle riittävä syy erota. Mies myös pyytää aina anteeksi ja asiat puhutaan läpi. Ja varmasti sekin vaikuttaa, etten itse ole ollenkaan pitkävihainen. Suutun ja loukkaannun tietysti joka riidan yhteydessä verisesti ja olen moneen kertaan vakaasti päättänyt erota, mutta seuraavaan päivään mennessä unohdan koko jutun. Mutta jos mies olisi välissä ikävä tai jättäisi pyytämättä anteeksi, emme varmaan enää olisi yhdessä.
Ei riitoja nyt kuukausittain ole. Onneksi. Ja myös välttelen niitä tarkoituksella. Sen jälkeen asioita ei useinkaan puhuta "selväksi" koska siitä tulisi uusi riita. En myöskään enää halua mieheltä mitään anteeksi-sanoja, koska mikään ei muutu miksikään. Se ei tee niin rumia sanoja sanomattomaksi, eikä poista niitä mielestäni.
Mutta se juuri tässä on, kun normaalisti hän on ihan, no, normaali. Siksi tässä vielä ollaankin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuohon viimeiseen lauseeseen, on siis hyväntuulinen, auttavainen ja huomioiva. Ap
Henkiseen väkivaltaan pitää suhtautua kepeämmin? WTF?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mies tuumaa tästä mitä?
Pyrkii tekemään minusta onnellisen. Hän siis toivoo, ettei eroa tulisi. Ap
Olisi reilua vapauttaa kiva mies luontoon löytämään rakastavan kumppanin.
N
Ajaa metsätielle ja avata miehen kantokopan ritiläluukku ja sanoa, olet vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla ennallaan. Elämä on lyhyt ja arvaamaton. Turvallisempaa kohdata kaikki yhdessä pitkäaikaisen kumppanin kanssa. (Kerroit, että mies tukee sinua.)
En lukenut kunnolla, ,mutta jos teillä on lapsia, heidän on helpompi elää, kun tuette toisianne vanhoina.
Et todellakaan lukenut kunnolla. Lapsilla ei ole 'helpompi elää', jos kotona toinen vanhempi kaltoinkohtelee toista.
50+ ikäisillä tuskin on kotona asuvia lapsia
Nykyään ensisynnyttäjät ovat kolmekymppisiä. Jos tekee siihen pari lisää, helposti viisikymppisenä lapsia kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap välttelet riitoja, et voi olla rennosti oma itsesi suhteessa. Olet varpaillasi koko ajan. Tämä kuvio estää teitä olemaan aidosti läheisiä. Miehesi ei hallitse tunteenpurkauksiaan, mikä on tosi tyypillistä meille 70-luvun lapsille. Ei meille ole opetettu tunteiden tunnistamista ym., mikä on nykykasvatuksessa jo tavallista. Äkkipikainen tempperamentti yhdistettynä kyvyttömyyteen tunnistaa tunteitaan on tuhoisa yhdistelmä.
Mitä tähän nyt neuvoksi antaisi? Olet hankalassa tilnteessa. Selvästikin olet käännekohdassa, muutoksen äärellä. Varmasti, kun toivut sairaudestasi, lopulta lähdet suhteesta. Keräät nyt ajatuksiasi ja voimia hiljalleen. Mietit kuka olet ja mitä haluat elämältäsi. Olisi kyllä hyvä, jos pystyisit puhumaan tästä kaikesta puolisollesi ihan rauhallisesti seesteisenä hetkenä. Jos hän siitä suuttuu tai räjähtää, se vaan todistaa, että hänellä on ongelma, joka hänen pitää ratkaista, jos haluaa jatkaa parisuhdetta.
Voimia sinulle ap!
T. N50+ (suhteen räjähtelevä osapuoli, joka yrittää kehittyä tunteidem tunnistamisessa)
"Vakavan sairauden epäily ja samaan aikaan toinen henkilökohtainen kriisi, joka vie tosi paljon voimia. Mies tukee näissä, en jaksaisi yksin."
Tee perinteiset voimaantumiset: ota tuki vastaan ja eroa vasta asioiden ollessa paremmin. Sen jälkeen voit tehdä somepostauksia tyyliin "miten erota hyvästä miehestä" niin kuin naisilla on tapana.
Ole esimerkkinä tuleville sukupolville, jotka voivat oppia esimerkistäsi! Et ole miehelle mitään velkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla ennallaan. Elämä on lyhyt ja arvaamaton. Turvallisempaa kohdata kaikki yhdessä pitkäaikaisen kumppanin kanssa. (Kerroit, että mies tukee sinua.)
En lukenut kunnolla, ,mutta jos teillä on lapsia, heidän on helpompi elää, kun tuette toisianne vanhoina.
Et todellakaan lukenut kunnolla. Lapsilla ei ole 'helpompi elää', jos kotona toinen vanhempi kaltoinkohtelee toista.
50+ ikäisillä tuskin on kotona asuvia lapsia
Nykyään ensisynnyttäjät ovat kolmekymppisiä. Jos tekee siihen pari lisää, helposti viisikymppisenä lapsia kotona.
Nykyiset kolmekymppiset ei ole nyt yli viisikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
"Vakavan sairauden epäily ja samaan aikaan toinen henkilökohtainen kriisi, joka vie tosi paljon voimia. Mies tukee näissä, en jaksaisi yksin."
Tee perinteiset voimaantumiset: ota tuki vastaan ja eroa vasta asioiden ollessa paremmin. Sen jälkeen voit tehdä somepostauksia tyyliin "miten erota hyvästä miehestä" niin kuin naisilla on tapana.
Ole esimerkkinä tuleville sukupolville, jotka voivat oppia esimerkistäsi! Et ole miehelle mitään velkaa!
Onko siis mielestäsi henkistä väkivaltaa käyttävä mies jonka kanssa ei voi keskustella ilman räjähtämistä, huutoa ja haukkumista, hyvä mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat "parisuhteella"? Ei ole mitään sääntöä, että parisuhteen pitäisi sisältää jotakin tiettyjä elementtejä kuten panemista tai muuta vastaavaa. Jos yhdessäolonne on ongelmatonta ja mies auttaa sinua niin ehkä hänen kuuluu olla siinä. Sitten kun asiat palaavat normaaleille raiteilleen saattaa ajatuksesi olla muuttunut parisuhteestakin: haluatko lopullisesti eroon vai lähemmäs. Älä yritä ratkoa ensi vuoden ongelmia nyt, vaan keskity siihen mitä on käsillä nyt. Seksiä sinun ei tarvitse antaa kenellekään jos et halua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Kuulostaa hankalalta tilanteelta. Miten usein teillä tulee riitoja ja onko mies kuitenkin välissä asiallinen?
Oma mieheni on myös tuollainen, että kunnolla suuttuessaan raivoaa ja sanoo mitä sylki suuhun tuo. Riitoja on harvoin ja mies on muuten ihana, joten olen päättänyt ettei tämä ole itselle riittävä syy erota. Mies myös pyytää aina anteeksi ja asiat puhutaan läpi. Ja varmasti sekin vaikuttaa, etten itse ole ollenkaan pitkävihainen. Suutun ja loukkaannun tietysti joka riidan yhteydessä verisesti ja olen moneen kertaan vakaasti päättänyt erota, mutta seuraavaan päivään mennessä unohdan koko jutun. Mutta jos mies olisi välissä ikävä tai jättäisi pyytämättä anteeksi, emme varmaan enää olisi yhdessä.Ei riitoja nyt kuukausittain ole. Onneksi. Ja myös välttelen niitä tarkoituksella. Sen jälkeen asioita ei useinkaan puhuta "selväksi" koska siitä tulisi uusi riita. En myöskään enää halua mieheltä mitään anteeksi-sanoja, koska mikään ei muutu miksikään. Se ei tee niin rumia sanoja sanomattomaksi, eikä poista niitä mielestäni.
Mutta se juuri tässä on, kun normaalisti hän on ihan, no, normaali. Siksi tässä vielä ollaankin. Ap
Niin no se mies joka tappaa vaimonsa on ei-tappaja 99% ajasta. Mieti sitä kun raivarit pahenevat ja miehen itsekkyys ja impulsiivisuus lisääntyy vanhetessaan. Katselin oman isäni taantumista n. 60-vuotiaaksi asti, minkä jälkeen hänen arvomaailmansa muuttui täysin psykoottiseksi ja kehon tulehdustila oireili juuri tuollaisena raivona, sadismina, seksuaaliväkivaltana. Jos mies ei itse tätä tunnista ja halua tehdä asialle jotakin (muuttaa elämäntapaansa, siirtyä kasvissyöntiin, jne.) niin sitten ei auta muu kuin antaa raivohullulle tilaa. Eli tehdä pesäero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäselväksi jäi, mikä suhteessa on pielessä, jos mies tukee sinua etkä selviäisi ilman häntä.
Nyt kun on muita suuria huolia, ei minulla ole ketään muuta kuka halaisi ja vakuuttaisi, että kaikki selviää. Tai konkreettisesti auttaisi asioissa, joita en pysty tekemään.
Suhteessa ongelmana on mm. miehen käyttämä henkinen väkivalta, jos meinaa tulla riitaa jostain. Ei kuulemma tarkoita mitä kiihtyneenä sanoo, mutta eipä tuo oikeasti mitään miksikään muuta. Tästä syystä sitten varon ettei tulisi riitoja, joita siis voi tulla välillä ihan ihmeellisistä syistä. Ap
Henkistä väkivaltaa ei pidä koskaan hyväksyä. Eikä todellakaan mahdollistaa pienentämällä itseään. Sinulla on nyt vaikea hetki elämässä ja saat tukea siihen, mutta eikö sillä tuella ole nyt vähän kallis hinta?
Se riippuu ihan miten asian ottaa. Tilanteeseen voi myös suhtautua kepeämmin ja kohdistaa energia ja ajatukset omaan elämään.
Sitten se ei ole henkistä väkivaltaa, vaan normaalia riitelyä, jos siihen voi suhtautua kepeästi. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, jotta ei anneta sellaista käsitystä kenellekään, että henkiseen tai mihinkään muuhunkaan väkivaltaan tulisi suhtautua kepeästi. Joka on oikeasti kokenut mitään väkivaltaa, ei kirjoita tällaisia kommentteja.
Ei ole olemassakaan asiaa kuin "normaali riitely". Aikuiset käyvät asioita läpi keskustellen, neuvotellen ja sopien. Taapero saa raivokohtauksia, sillä ei omaa riittäviä taitoja selvittää ja sopia asioista, tai rationaalisesti todeta että yhteistä maaperää ei ole eikä sopimusta synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäselväksi jäi, mikä suhteessa on pielessä, jos mies tukee sinua etkä selviäisi ilman häntä.
Ei varmaan yhtään mikään. Siellä on vaan tippaleipäaivo pyöritellyt mielessään vanhenevan naisen tyytymättömyyden kehän ja kuvittelee että ero tuo muka jonkun autuaamman tulevaisuuden tullessaan.
"Tippaleipäaivo? Ja sitten tulit tänne ilmaisemaan oman tyhmyytesi. Voi teitä miehiä, aivot roikkuvat housuissa haarojen välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tukee ja auttaa.Mikä siis on varsinainen ongelma?
Nainen, jonka perusolotila on tyytymättömyys.
Aijaa. Minä olen huomannut että tuo on perusolotilani "parisuhteissa" ja tekee mieli käyttää esim. koko ajan alkoholia. Sinkkuna olen seesteinen ja hyvinvoiva. Ongelma saattaa siis ratketa yllättävällä tavalla kun malttaa kuunnella vaistojaan ja hankkiutua eroon siitä miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäselväksi jäi, mikä suhteessa on pielessä, jos mies tukee sinua etkä selviäisi ilman häntä.
Ei varmaan yhtään mikään. Siellä on vaan tippaleipäaivo pyöritellyt mielessään vanhenevan naisen tyytymättömyyden kehän ja kuvittelee että ero tuo muka jonkun autuaamman tulevaisuuden tullessaan.
"Tippaleipäaivo? Ja sitten tulit tänne ilmaisemaan oman tyhmyytesi. Voi teitä miehiä, aivot roikkuvat housuissa haarojen välissä.
No miehillä elämänlaatua todellakin lisää nainen johon saa ulostaa ja jota saa aina kiukkupäivänä hieman mätkiä, verbaalisesti tai fyysisesti. Mutta ei naisen tarvitse tällaiseen suostua.
Alue: Aihe vapaa
Sitten se ei ole henkistä väkivaltaa, vaan normaalia riitelyä, jos siihen voi suhtautua kepeästi. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, jotta ei anneta sellaista käsitystä kenellekään, että henkiseen tai mihinkään muuhunkaan väkivaltaan tulisi suhtautua kepeästi. Joka on oikeasti kokenut mitään väkivaltaa, ei kirjoita tällaisia kommentteja.