Tulen toistuvasti ystävieni hylkäämäksi, mikä minussa on vikana?

ei ne olleet ystäviäsi alkuunkaan, vaan loisia. ja miksi pitää auttaa vaikka siina avioeron sattuessa? jos ei ihminen kestä omien mokiensa seuraamuksia, niin ehkä se on evoluution tehtävä ratkaista tilanne. meillä ei apua pyydetä, eikä sitä anneta. tämä kasvattaa luonnetta ja tukee oppimaan uutta. 

Ystävyyssuhteita ei ehkä pitäisi aloittaa silloin, kun jommallakummalla menee heikosti. Oudompaakin ihmistä voi tietysti silloin auttaa, jos itse haluaa, mutta kummankaan ei kannata luulla sitä ystävyydeksi, vaan ihan vain ihmisyydeksi. Joskus se saattaa kehittyä ystävyydeksi, mutta sitä ei tiedä kuin ajan kanssa eikä sellaista kannata odottaa. Näissä suhteissa on iso riski myös sille, että auttaja ei kestäkään sitä, kun entisellä autettavalla meneekin hyvin. 

Aina sanotaan, että tosi ystävän tunnistaa silloin, kun menee huonosti. No enpä tiedä. Oman kokemuksen mukaan suurin osa ns. oikeista hyvistäkin ystävistä katoaa silloin tai heitä ei kiinnosta. Kuitenkin pahimpia ovat ne, jotka tukevat kyllä, kun menee huonosti, mutta tekevät kaikkensa ettei sinulla menisi hyvin, tai ei ainakaan paremmin kuin heillä. Siinä on jotain niin sairasta. 

Itse pidän nykyään tärkeimpänä sitä, että ystävä ei ole kateellinen, vaan iloitsee kanssani ja uskaltaa itsekin jakaa oman ilonsa kanssani. Hädän hetkellä luotan vain omaan aikuisiän perheeseeni ja siihenkin rajoitetusti. Jos joku muukin sitten on edes myötätuntoinen, niin se on vain plussaa. En odota mitään. Mutta jos "ystävällä" on tarve painaa minua alas tai sabotoida elämääni, niin heistä etäännyn pian.

Olisinpa ymmärtänyt tämän jo 25 vuotta sitten. Testatkaa ystävyys ensin hyvillä asioilla. Oikea ystävä haluaa parastasi, mutta ei tietenkään kritiikittömästi. Tarkoitan, että hän myös varoittaa sinua, jos olet työntämässä kätesi kakkeliin, esim. ryhtymässä suhteeseen narsistin kanssa tai tulemassa huijatuksi. Mutta hän ei sabotoi uutta tai vanhaa suhdettasi, muita ystävyyssuhteitasi, työkuvioitasi tai harrastuksiasi. Hän ei syötä sinulle vääriä uskomuksia eikä yritä latistaa itsetuntoasi. Hän ei brassaile eikä yritä kilpailla kanssasi, ellei ole kyse oikeasta kilpailusta tai korttipelistä tms. missä se kuuluu asiaan. Hänellä ei ole tarvetta olla sinua parempi, vaan hän haluaa kasvaa ja kehittyä yhdessä. 

Jos hän sen lisäksi vielä tukee sinua murheissasi ja itsekin haluat tukea häntä, ja teillä on yhdessä mukavaa, olet löytänyt harvinaisen timantin. Arvosta sitä. 

Tämä aloitus on ollut täällä ennenkin. Ehkä sä olet väkisinauttaja??? Sekaannut vähän liikaa...?

Ap, yritä tuoda itseäsi enemmän esiin ystävän kanssa, kerro vaikka ihan tavallisia asioita, mitä olet tehnyt ja mitkä sinua kiinnostavat. Näet sitten, onko tämä ystävä oikeasti kiinnostunut sinusta ihmisenä. Yritä asettaa rajoja auttamiselle. Kuulostat kivalta ihmiseltä, mutta sinua saatetaan käyttää hyväksi. Ystävyyden kuuluu olla vastavuoroista.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tuota. Aina olen ystäväni menettänyt.

 

Esimerkiksi eräs ystäväni tarvitsi tukea vaiikeaan elämäntilanteeseensa, Juttelimme siitä noin vuoden ajan. Sitten otin asiakseni mm. Viedä hänelle ruokaa, valita pitsan täytteet, ja esimerkiksi parin joulun ajaksi ostin ja vein hänelle ihan oikean kuusen, jotta hän olisi saanut sellaisen joulun jota oli toivonut. Hän ei koskaan koristellut sitä, eikä hankkinut sille edes kuusenjalkaa, jonka minä kävin hänelle ostamassa joulun välipäivinä ja pyysin häntä nostamaan sen siihen. Uuden vuoden aattona kävin sitten itse laittamassa sen kuusenjalkaan, mutta sehän oli jo kuivunut niin että käytännössä minä vain imuroin ne tippuneet neulaset pois. Sitten keväällä otin hänet aina aamuisin mukaani että nyt lähdetään uimaan ja hän valitti ettei ole varaa maksaa uimalippua, mutta kuitenkin sen aina maksoi. Uimisen jälkeen käytiin aina kahvillakin. En ymmärrä miksi ystävällisyyttä ei enää osata arvostaa. Kesällä aloin soittelemaan hänen lapsilleen ja kysymään hänen kuulumisiaan kun halusin että hän pääsisi ottamaan elämänsyrjästä kiinni ja otin jopa ihan ammattilaisiin yhteyttä kysyäkseni neuvoa että miten voisin auttaa ystävääni, mutta kun seuraava joulu tuli, ja jälleen ostin hänelle kuusen, joka jäi vain seisomaan hänen yksiönsä nurkkaan, hän ei enää uudenvuoden aatoksi avannut ovea, eikä vastannut puheluihin, eikä hänen lapsensakaan enää vastanneet kun viikon ajan yritin ottaa heihin yhteyttä että he olisivat kertoneet mihin paras ystäväni oli kadonnut. Tuo ei ollut siis edes ainoa kerta kun ihminen potki minut ulos elämästään.

Mielestäni teit kuitenkin ihan oikein vaikka muut ovat eri mieltä. Joskus avuntarvitsijoita täytyy ikään kuin hieman puskea eteenpäin jotta he ymmärtäisivät että liikkelle täytyy lähteä ja asioita täytyy vain tehdä. Auttajan täytyy välillä toimia sekä vetotraktorina, esimerkiksi kuten kuvailit, viedä uimaan, mutta myös puskutraktorina, että avuntarvitsija maksaa liput ja kahvit. Ei sovi jäädä velkaa ja alkaa taakaksi ja on hyvä että vähän puskee sellaiseen tilanteeseen jossa avuntarvitsijan on pakko tarkastella omia kulutustottumuksiaan, ne kun ovat usein ihmisillä jotka ovat heikossa elämäntilanteessa aika huonosti. On parempi että raha käytetään terveyden edistämiseen kuin kaljaan ja tupakkaan.

Tässä ketjussa tuntuu että ihmiset ovat enemmän sallijoita kuin oikeasti auttavia. Ihmekös sitten tuo että he päättävät heti unohtaa auttajansa elämistään pois. Kiittämättömyys on maailman palkka.

Olet ehkä pepun hajuinen.🥹

Vierailija kirjoitti:

Olet ehkä pepun hajuinen.🥹

hauska

Vaikeassa tilanteessa se ystävyys oikeasti mitataan. Yksi pitkäaikainen ystävä kävi iholle, aamuin illoin oli kysymässä vointia, voivottelemassa ja huokaili miten kamalaa ja tuntui, että hän sai siitä surustani jotain itselleen irti. Sai olla läsnä. Toisen ystävän kohdalla tilannetajun täysi katoaminen ja jonkinlainen outo itsekkyys nousi pintaan. En osaa selittää edes, mutta koin hämmentävänä. Sit sellanen ylipirteä tsemppaus, ei tässä mitään trallalaa tsempataan, tuntuu päälleliimatulta ja epäaidolta. Joskus ihmisistä ulee ilmi uusia piirteitå kun sulla on vaikea elämäntilanne, joka laittaa asioita perspektiiviin.

Oikea vastaus tähän on se, että kukaan meistä ei tiedä. Ap kertoo niukasti ja yksipuolisesti tilanteesta. Koko auttamis- ja kuuntelemisasia ei välttämättä edes liity siihen, miksi välejä katkotaan. Jos toistuvasti ylitetään se kynnys että jopa suomalaiset konfliktinvihaajat kertovat avoimesti, että on parempi jättää ystävyys sikseen, siihen on oltava painava syy.

Vierailija kirjoitti:

Oikea vastaus tähän on se, että kukaan meistä ei tiedä. Ap kertoo niukasti ja yksipuolisesti tilanteesta. Koko auttamis- ja kuuntelemisasia ei välttämättä edes liity siihen, miksi välejä katkotaan. Jos toistuvasti ylitetään se kynnys että jopa suomalaiset konfliktinvihaajat kertovat avoimesti, että on parempi jättää ystävyys sikseen, siihen on oltava painava syy.

Älä viitsi tuollaisia filosofisia pohdintoja tänne laittaa koska tuollainen Kukaan meistä ei voi oikeasti tietää. yksinkertaisesti lopettaa kaiken keskustelun. Tuollainen heitto on täysin merkityksetön ja turha, eikä tee sinusta viisasta ajattelijaa jos sitä kuvittelit.

Olen oppinut sen että ihmissuhteissa voit luottaa vain siihen, että ihmiset on epäluotettavia. Ei kannata odottaa liikoja. Tuossa aiemmin tässä ketjussa joku sanoi että hänen ystävyytensä pitää ansaita. Otan tämän periaatteeksi. 

Tuo on naisille tyypillistä. Sinut otetaan tyhjiön täyttäjäksi ja kun olet niin sanotusti työsi tehnyt, sinut lempataan. Tätä naiset tekee myös esim parisuhteen päätyttyä laastarisuhteissa ja itsekin olen tällaisen "uhri" ollut.