Lue keskustelun säännöt.
Tulen toistuvasti ystävieni hylkäämäksi, mikä minussa on vikana?
03.03.2026 |
Olen ystävä, joka on tukena ja kuuntelee. Olen tukenut ystäviäni mm. avioerotilanteessa ja perheenjäsenen sairastuessa. Kun nuo tilanteet alkavat ystävilläni helpottaa, tulen ystävieni hylkäämäksi. Ihan suoraan on useampi ihminen sanonut, että ovat ottaneet minuun etäisyyttä ja tuon sanottuaan ovat katkaisseet välit.
Mitä teen ystävänä väärin, kun minut hylätään?
Kommentit (112)
En usko hetkeäkään että se ihminen jolle on avauduttu vaikeista asioista jätetään noin tylysti sanomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olet sellainen apu tyrkky johon helppo nojata vaikeina hetkinä. Muuten oot sit ihan m ulkku.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet sellainen apu tyrkky johon helppo nojata vaikeina hetkinä. Muuten oot sit ihan m ulkku.
Ei nyt mulkku koska sellaiselle ei viitsisi avautua ollenkaan, mutta muuten vaan vähän yhdenekevä ja sellainen hyvänpäiväntuttu.
Nyt vanhemmiten en ole enää kovin kiinnostunut ystävyydestä. Olen tehnyt ihmissuhteissa varmaan kaikki virheet, eli ajautunut yhä uudestaan terapeutin rooliin, ollut liian tarvitseva ja vuodattanut liikaa, mutta toisaalta ollut passiivinen yhteydenpitäjä ja nuorena olin taas aivan sulkeutunut, myöhemmin ollut liiankin suorapuheinen ja suuttunut näyttävästi, jos joku on käyttäynyt toistuvasti ikävästi. Olen päästänyt lähelleni vaikeita ihmisiä ja ollut toisaalta itse rasittavaa seuraa rauhallisemmille ihmisille. Nykyään etsin pääasiassa sisäistä rauhaa ja viihdyn itseni ja perheeni kanssa. Pyrin välttämään kaikkea levottomuutta, draamaa ja liikaa menemistä ja ajautumista tilanteisiin vain toisten ihnisten tarpeiden pohjalta. Mietin tarkemmin mitä minä itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liikaa tukena, ehkä jopa samalla tunkeutunut heidän reviirilleen. Tahtomattasi. Liikaa on liikaa, hyväsydämisyys ei aina kannata.
Tähän liittyy myös toinen aspekti, eli ikäänkuin tiedät liikaa heidän parisuhteestaan. Voisi tulla kiusallisia tilanteita esim. jossain illanvietossa, jos vahingossa puhut ohi suusi tai paljastat tietävästi enemmän. Esim. jos naispuolinen ystävä on avautunut sulle kaikesta ja kertonut miehestään ties mitä, eikä mies tätä tiedä. Niin pelkää, että möläytät asioita tälle miehelle, joita sun ei edes ikäänkuin kuuluisi tietää.
Parisuhteen alussa moni avautuu "ongelmista", jotka ovatkin vain sitä alun epävarmuutta. Kysy rohkeasti onko tilanne parantunut. Varmaan kaveri kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Ei varmasti kaikki ole sinun vikaasi. Mutta meissä jokaisessa on vikoja kuiten. Joskus ihmiset hylkää sen takia esim kun ei ole läheinen ja läheiset ihmiset vaatii aikaa. Syitä on monia. Suurin syy varmaan on pitää vain tuuri käydä että löytää ne omanlaiset ihmiset jotka ymmärtää ja pitää hauskaa myös sinun kanssasi. Kuuntelevat myös sinun ongelmiasi.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin on käynyt noin. En muuta selitystä keksi että ne ihmiset kokevat jääneensä kiitollisuudenvelkaan ja siksi luikkivat tiehensä.
Noiden feidaamisten jälkeen tulee sellainen olo että itse luulin että ollaan ystäviä, mutta olinkin vain niille joku kriisiapu.
ennemminkin ovat joutuneet kärsimään sinua heikkona hetkenä, kun ei ole ollut voimia häätää sinua, kun oli muitakin murheita.
sitten, kun ovat saaneet elämänsä kuntoon, ovat kyenneet vihdoinkin sanomaan, ettei seuraasi kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellast se on. Kannattaa etsiä parempaa seuraa, osa ihmisistä osaa vain hyväksikäyttää muita.
Oma kokemus:
Et ole ainoa, jonka nämä ihmiset ovat hylänneet. He ovat tehneet niin muillekin.
Olin hidas tajutessani tämän. Ystäväni aina puhui "se mun ystävä, jonka kanssa olin etääntynyt" ja näitä riitti. Kesti tajuta, että teki samoin minullekin. Hänelle ystävät olivat aika kertakäyttöistä tavaraa, jotka vain heivattiin menemään, kun joku nyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt niin päin, että kun on ollut vaikea tilanne elämässäni, niin juuri silloin joku ihminen on halunnut olla kovasti ja tiiviisti ystäväni. Hän on kokenut saavansa minulta jotakin henkistä tukea. Siinä on kyllä jotakin perää, että siinä tilanteessa ja vsuhdissa ei ole ollut voimia tehdä selväksi ystävälle, että kaipsisin välimatkaa ja omaa rauhaa.
Sua käytettiin hyväksi, ei noi tosi ystäviä koskaan ollutkaan. Mulla sama tilanne ollut aina, mun pitää olla ilmainen terapeutti, osattava sanoa oikeat sanat, lohduttaa, kuunnella niiden murheita 24/7, eräs tälläinen ex kaveri oli tapauskova, haukkui kaikki ihmiset varsinkin meidät uskottomat oli röyhkeä puheissaan ja teoissaan, valitteli jatkuvasti ja oli tosi toksinen, myrkytti ilmapiirin ja mun mielialaa vaikka itse taistelin masennuksen kanssa jota tätä "kaveria" Ei kiinnostanut. Lopulta estin joka paikasta.
Ihmiset on pahoja, julmia, häijyjä varsinkin meille yksinasuville lapsettomille ihan niinkuin meitä sais käyttää hyvåkseen ja oltais orjia sen takia kun ne kuvittelee ettei meillä muka ole mitään elämää töiden lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet törppö, mitätön ja täydellinen luuseri.
Mistä löydät aina uusia ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi laittaa itselleen rajat, ettei enää suostu toisten tukikepiksi tai oksennusämpäriksi. Itse olen pari kertaa ollut tilanteessa, jossa minulle avaudutaan ja kaikki kaadetaan päälle, jotta sitten niiden oikeiden kavereiden kanssa jaksaa olla niin kuin ei mitään hätää olisi. Kun kriisi on ohi, ei yhteydessä juurikaan olla.
Olenkin laittanut rajat enkä ole käytettävissä enää.
Tämä. Olen huomannut, että ihmiset joskus alitajuisestikin työntävät avuliaat ja kuuntelevat tyypit terapeuttirooliin, josta on hankalaa pyristellä irti. Minullakin on kokemusta kavereista, jotka ovat vuodattaneet minulle kaikki ongelmansa mutta ns. oikeaksi ystäväksi en ole kelvannut. Toisaalta juuri niistä "oikeista" kavereista on valitettu minulle, vaikka pulma ratkeaisi sillä, että ne jatkuvasti pahaa mieltä aiheuttavat kaverit ulkoistettaisiin omasta elämästä. Liian kiltit ja hyvät kuuntelijat saattavat siis tahtomattaan mahdollistaa sen avautuvan osapuolen ongelmatilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä löydät aina uusia ystäviä?
En ole ap, mutta minulle ei ole ongelma löytää uusia ystäviä. Ongelma on niiden pitäminen.
Alku on usein lupaava, mutta sitten on tullut vastaan kaiken maailman ghostaamista, mt-ongelmien tuomaa kiukuttelua jne.
Itse huomaan kaipaavani pysyviä ystävyyssuhteita. Todella monilla on ajatus, että ystävyyssuhteet kestävät vain tietyn elämänvaiheen ja sitten etäännytään. Voi, kunpa ihmiset ilmoittaisivat tästä logiikastaan ja tutustuttaessa, niin jättäisin näiden ihmisten kanssa ystävystymisen väliin.
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liikaa tukena, ehkä jopa samalla tunkeutunut heidän reviirilleen. Tahtomattasi. Liikaa on liikaa, hyväsydämisyys ei aina kannata.
Olet auttanut kaveria kaikella hyvyydelläsi,mutta se kääntyy sinua vastaan.Toisen pelastamisen tarve kumpuaa sinussa jostain omasta tarpeestasi,joka voi olla todella syvältä itsessäsi.Kokeile käydä konstelloimassa teemaasi,voit saada ihan uutta näkökulmaa asiaan. (perhekonstellaatio/kvanttikonstellaatio)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi laittaa itselleen rajat, ettei enää suostu toisten tukikepiksi tai oksennusämpäriksi. Itse olen pari kertaa ollut tilanteessa, jossa minulle avaudutaan ja kaikki kaadetaan päälle, jotta sitten niiden oikeiden kavereiden kanssa jaksaa olla niin kuin ei mitään hätää olisi. Kun kriisi on ohi, ei yhteydessä juurikaan olla.
Olenkin laittanut rajat enkä ole käytettävissä enää.
Hyvä,juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Suorastaan inhoan sitä, kun olen toisille ollut vaikka millaisena tukena, pahimmillaan jopa vuosia. Lopuksi vaan vähennetään viesteihin vastaamista ja näkemistä. Kun kerron kaipaavani toista, niin kiitellään vaan menneistä vuosista ja ystävyydestä sekä toivotellaan hyvää jatkoa.
Helvetissä on toivottavasti erityinen paikka ihmisille, jotka dumppaavat ystävänsä tällä tavalla.
Se on tuo sinun viimeisessä lauseessa oleva asenteesi, joka kyllä oikeasti välittyy muille ihmisille ja saa heidät pakenemaan. Se ei ole sitä miten paljon uhraudut, tuet, autat, ymmärrät ja kuuntelet, vaan se asenne ja fiilis, joka sinusta välittyy eli millaisen tunnejäljen jätät itsestäsi muille ihmisille. Et hyväksy sitä, että ystäväsi eivät ole sinulle mitään velkaa ja että he voivat aina täysin vapaaehtoisesti päättää haluavatko he olla kanssasi. Kyllä se näin on. Itse olen oppimut näitä asioita itsestäni ja ystävistäni kantapään kautta.
Samaa ihmettelen näissä vastauksissa. Ystävävyys on vapaaehtoista, ja ihmiset haluavat olla toistensa kanssa tekemisissä ja jakaa asioita keskenään. Se ei ole velvollisuus kuten työssä käyminen palkan saamiseksi tai vanhemmuus, eikä parisuhde.
Se on tuo sinun viimeisessä lauseessa oleva asenteesi, joka kyllä oikeasti välittyy muille ihmisille ja saa heidät pakenemaan. Se ei ole sitä miten paljon uhraudut, tuet, autat, ymmärrät ja kuuntelet, vaan se asenne ja fiilis, joka sinusta välittyy eli millaisen tunnejäljen jätät itsestäsi muille ihmisille. Et hyväksy sitä, että ystäväsi eivät ole sinulle mitään velkaa ja että he voivat aina täysin vapaaehtoisesti päättää haluavatko he olla kanssasi. Kyllä se näin on. Itse olen oppimut näitä asioita itsestäni ja ystävistäni kantapään kautta.