Onko aikuiselle normaalia nukkua päiväunet joka päivä?

3 vuotias on jo sen ikäinen, että hyvin pystyy ottamaan päikkärit, vaikka toista aikuista ei paikalla edes olisi. Ainakin minä aikoinaan pystyin, kun äitinsä oli vielä töissä. Välillä sitten heräsin hiukset pampuloita ja pinnejä täynnä, kun tytär siinä leikki aikansa kuluksi:)

Vierailija kirjoitti:

sleepatnight kirjoitti:

En tiedä lahjakkaampaa tapaa heittää päivää hukkaan kuin nukkua keskellä päivää.

Tällaiset kommentit huvittaa aina mielettömästi. Samaan kastiin menevät kommentit siitä, miten ihminen hukkaa päivästään aikaa, jos herää myöhään. Tajuaako näitä kommentteja laukovat taulapäät, että ne tyypit, jotka nukkuvat päiväunia, luultavasti nukkuvat sen tunnin vähemmän yöllä? Joten ei siitä päivästä mene yhtään sen enempää hukkaan. Jos taas herään myöhemmin, niin luultavasti olen mennyt nukkumaankin myöhemmin kuin nämä valittajat.

Lukion jälkeen luin pari kuukautta yliopiston pääsykokeisiin enkä siis käynyt samaan aikaan töissä, sillä halusin lukea ilman häiriötekijöitä ja päästä ensimmäisellä yrityksellä sisään, kuten pääsinkin. Unirytmini oli silloin sellainen, että menin kolmelta yöllä nukkumaan ja heräsin yhdeltätoista aamupäivällä. Aloitin sitten kahdentoista aikaan päivällä pääsykokeisiin lukemisen ja taukojen kanssa lukeminen venyi aina johonkin iltayhdeksään tai -kymmeneen enkä sen jälkeen saanut mitenkään heti unta, kun aivot kävivät täysin ylikierroksilla. Kuntoilin, kuuntelin musiikkia, piirtelin, kirjoitin ja katselin elokuvia ja dokumentteja yms., kunnes kahden kolmen maissa yöllä alkoi väsyttää. Tuo rytmi toimi itselläni loistavasti tuossa elämäntilanteessa.

Ainut raivostuttava seikka elämässäni oli silloinen poikaystäväni (nykyään ex), joka AINA jankutti, miten minulta menee päivä hukkaan, kun nukun niin pitkään. Selitin hänelle useaan otteeseen, että minä nukun päivässä suunnilleen kahdeksan tuntia eli saman määrän kuin hänkin, vaikka nukunkin eri aikaan. Hän oli muka reippaampi kuin minä, kun heräsi jo 7-8 kahdeksalta, muttei ottanut huomioon, että kun hän 11-12 aikaan illalla meni nukkumaan, niin minä kirjoitin, piirsin, tein seuraavan päivän ruokaa valmiiksi tai ripustin pyykkejä, olin tehokas ja ahkera. Tämä ei mennyt millään jakeluun. Aina jos heräilin 11 aikaan ja poikaystäväni ei ollut töissä vaan kotona seuraamassa mihin aikaan herään, hän pääsi nyrpistellen nenäänsä sanomaan, että päiväni valuu hukkaan. Kerran sitten kysyin, että mitä hän on tehnyt nyt tämän neljän tunnin aikana, kun minä vielä nukuin ja hän oli jo "reippaana" herännyt aikaisin. Vastaus: "No tässä koneella mä oon istunut..."

Juuri näin! Olen törmännyt paljon exäsi kaltaisiin ihmisiin, ja aina jaksan ihmetellä heidän logiikkaansa. Itse teen jatkuvaa iltavuoroa, joka sopii minulle parhaiten. Samalla on tullut tutuksi työkavereiden kommentit, joiden mukaan aamuvuorossa ollessa "ehtii töiden jälkeen enemmän", kun pääsee aiemmin töistä tai ettei iltavuoron jälkeen "ehdi mitään". Jotenkin heidän maailmassaan vuorokauden tunnit lisääntyvät ja vähenevät työvuoron alkamisajankohdan mukaan, mikä on mielestäni äärimmäisen mystistä.

Ja ihan oma lukunsa ovat nuo, joiden mielestä myöhään nukkuvat ovat laiskoja, riippumatta täysin siitä, montako tuntia he ovat nukkuneet ja paljonko saavat vuorokaudessa aikaan.

Kun sairastin kilpirauhasen liikatoimintaa, oli pakko nukkua päikkärit työpäivän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kun sairastin kilpirauhasen liikatoimintaa, oli pakko nukkua päikkärit työpäivän jälkeen.

Ai mä luulin että siinä energiaa riittää. t: se joka nukkuu kahdetkin lauantaisin, vajaatoiminta nääs.

Kaikki tuntemani vanhukset nukkuu päiväunia kyllä.

Itse olen viimeaikoina liittänyt nukkumisen myös harrastuksieni listaan, koska olen huomannut, että pikkuisen pilkkeellä tehdyt hakemukset on huomattu paremmin kuin perinteinen cv -ralli.

En yhtään ihmettele ku joku joutuu tuhansia hakemuksia automaattiseulonnan päällekin vielä tavailemaan.

Nukkuminen itsessään on aivan mahtavaa ajanvietettä työttömälle. Jaksaa paremmin hakea töitä.

Saattaa johtua diabeteksestä jos noin nukuttaa.Itse en pystyisi nukkumaan päivällä vaikka kuinka yrittäisin.

Ei ole normaalia.

No tietysti on. Niinhän niitä on siestoja ja päiväunia pidetty kautta aikojen. Tämä on historiassa outoa tämä nykymeno, että monet painaa vaan aamusta iltaan ilman nukkumatta. Myös se on aika uusi keksintö, että pitäisi nukkua noin 8 tuntia putkeen. Se ei ole ihmiselle luonnollinen tapa sekään.

Itse nukun aina duunipäivän jälkeen noin 1,5 tunnin päikkärit. Yöllä sitten vain 4-5 tuntia.

Nykyisillä sähkönhinnoilla ei ole varaa kuin nukkua ne kalleimmat tunnit pois.

Se on paras hetki päivässä kun menee päivälevolle ja tietää, että ihan kohta vaipuu uneen. Päiväuneni ovat lyhyitä, noin 15-30 minuuttia, eivätkä vaikuta yöuneen heikentävästi. Päinvastoin joskus tuntuu siltä, että lepohetki iltapäivällä auttaa nukkumaan myös yöllä paremmin, kun ei ole liian stressaantunut.

Riiippuu 2 asiasta:

1) paljonko kokonaisunta on saanut 24h aikana

2) henkilökohtainen unentarve, joka ei ole kaikilla täysin sama

Silti omasta mielestäni päiväunet eivät ole ideaali, koska siinä tulee nukahtamisen (toimettomana odottelu) ja heräämisen (pöhnäinen tärähtänyt olo) negatiiviset vaikutukset 2x päivässä. Kannattaa pyrkiä nukkumaan 8h tai mitä tarvitseekaan, kerralla

Ihan normaalia ja sopivan pituiset päikkärit. 

On varmaan jokin synnynnäinen ominaisuus,itselläni sitä kykyä ei  ole. Ei ole ollut äidilläni , isoäidilläni eikä hänen äidillään. Eivät nukkuneet päikkäreitä ikinä, vaikka elivät  pitkälti yli 90v.  itse nukun ehkä 6 -7h yössä, päivällä en koskaan eikä myöskään nuo lähisuvun naisetkaan  vaikka takuulla tekivät raskaampaa ja fyysisempää työtä kuin minä koskaan. Meillä ei vaan noita unenlahjoja ole/ollut. Suvun miehet ovat kyllä kuorsanneet aina kun joku sohvan näköinenkin huonekalu on ollut horisontissa. 

Tätä olen aina ihmetellyt, toki miehetkin ennenvanhaa tekivät fyysisiä töitä , kuten isoäiditkin  jotka pellolla raatamisen lisäksi hoitivat lapsikatraan , ruokkivat rengit ja miehet. Pyykit pestiin käsin , vesi kannettiin kaivosta, vaan en ikinä koskaan nähnyt että äitini tai isoäitini olisi ns. oikaissut sohvalle kesken päivän. Sen sijaan suvun miehet rönöttivät ns. ruokaperräisillä aina ruokkimisen jälkeen.

Samoin oman elämäni miehet. No enpä siitä isommin osannut hermostuakaan, itselläni ei tuo päiväuni ole koskaan onnistunut mitenkään, poislukien jos on korkea kuume tai mahatauti ollut.

Eli minulle ei olisi normaalia, joillekin ehkä sitten varmaan on. 

Pitkän elämän tae  alvariinsa nukkumine ei ole, jos joku sellaista halajaa. Kaikki suvun sohvalla makaajat ovat kuolleet aiemmin, vähän nukkuvat ovat omaksi surukseen eläneet lähes satavuotiaiksi. Aika harva meinaan haluaa elää niin vanhaksi.