Onko lapsesi aistiyliherkkä ja tarvitsee turvaruokaa eskarissa tai koulussa?

Olkoon syömäti.

T.   Saanut turpaan. Nirsopertti. Nykyisin kokki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän hankala aihe. Toisaalta tietenkin karmii, kun paikalle tulee ihmisiä, jotka eivät tiedä aiheesta kauheasti mitään, ja tarjoavat ratkaisuksi pakkosyöttöä ja lautaselle oksentamista.

Toisaalta en kauheasti lämpene näillekään, jotka hyvää tarkoittaen tulevan puolustamaan autistien oikeuksia. Moni lapsi pääsee rajoitteistaan eroon vanhempana, eli me emme suinkaan ole kaikki autisteja, vaan  yksinkertaisesti kypsymättömiä tietyissä asioissa. Siksi meitä kuuluu myös jossakin määrin kannustaa ylittämään rajojamme, jotteivät rajoituksemme sementoituisi osaksi meitä.

- Nro 9, se, joka itse oli lapsena hyvin rajoittunut syömisensä kanssa.

 

Minä olen autisti, joka oli lapsena todella rajoittunut syömisen suhteen. Onneksi mua ei kotona painostettu ollenkaan, vaan ymmärrettiin, joten olen päässyt omaan tahtiin laajentamaan ruokavaliotani n

Niin, painostaa ei saa. Toki painostamisen ja kannustamisen raja on veteen piirretty viiva, etenkin jos kommunikaatiossa on haasteita. Itse olen kiitollinen ymmärryksestä, jota sain vanhemmiltani, ja se auttoi kestämään ahdistavia ruokailutilanteita koulussa, missä ei ainakaan minun lapsuudessani ymmärretty. Pahimmat muistot kuitenkin liittyivät kavereiden luona kyläilyyn.

-9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia sankareita täällä, aikuiset  kiusaamaasa ja haukkumassa lapsia jotka ovat autismin kirjolla. Oikeita koviksia, huhhuh. Vähänkö mahdatte olla ylpeitä itsestänne. Ja teidän lapset on varmaan samanlaisia kiusaajia koulussa. Toivottavasti kenellekään teistä ei synny kirjoilla olevaa lasta, teette sellaisten elämästä helvettiä.

On niitä vanhempia jotka pitävät kuria lapsilleen ja sitten taas on niitä vanhempia jotka hommavat lapsilleen kirjaindiagnooseja. Jälkimmäisten osuus on kasvanut voimakkaasti varsinkin viimeisten 10 vuoden aikana.

 Vanhemmat ei pysty hommaamaan lapselle diagnoosia. Usko pois, tiedän tämän erittäin omakohtaisesti. 

Osa joutuu pettymään kun edes yksityislääkäri ei suostu myöntämään haluttua diagnoosia. Mutta ei se estä vanhempia kertomasta miten lapsella on aistiyliherkkyysepäily tai aistiyliherkkyyspiirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia sankareita täällä, aikuiset  kiusaamaasa ja haukkumassa lapsia jotka ovat autismin kirjolla. Oikeita koviksia, huhhuh. Vähänkö mahdatte olla ylpeitä itsestänne. Ja teidän lapset on varmaan samanlaisia kiusaajia koulussa. Toivottavasti kenellekään teistä ei synny kirjoilla olevaa lasta, teette sellaisten elämästä helvettiä.

On niitä vanhempia jotka pitävät kuria lapsilleen ja sitten taas on niitä vanhempia jotka hommavat lapsilleen kirjaindiagnooseja. Jälkimmäisten osuus on kasvanut voimakkaasti varsinkin viimeisten 10 vuoden aikana.

 Vanhemmat ei pysty hommaamaan lapselle diagnoosia. Usko pois, tiedän tämän erittäin omakohtaisesti. 

 

Oman kokemuksen mukaan, vanhempien on nimenomaa

Niin siis tätä juuri tarkoitin, että sitä diagnoosia ei vanhemmat saa noin vain hankittua, eikä sitä todellakaan aseteta vanhemman pyynnöstä. Ja varsinkin tyttöjen autismia ei monet ammattilaiset osaa vieläkään tunnistaa, ja diagnoosin saaminen tytölle on todella hankalaa. 

Ei turvaruokaa,mutta tiettyjen ruokien koostumus tuntuu hänellä suussa pahalta ja koulussa tiedetään,ettei pakoteta syömään näitä ruokia. Yksi on tortillat joka yleensä on lasten herkku,mutta oman lapseni mielestä limainen ja kamala. Syö pelkän lätyn,ei täytteitä lainkaan,

Ruuan lisäksi haaste on vaatteet jotka sattuvat elleivät ole tarpeeksi vanhoja ja pehmeitä. Uusi vaate on liian jäykkä eikä  farkkuja voi käyttää lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aistiyliherkkä lapsi, ADHD, autisti., ikää 8v.

Henk.koht olen sitä mieltä että ihan paskaa nämä turvaruuat ym paapomiset. Kyllä lapsi syö kun tulee nälkä. Ihan turha opettaa elämään maailmassa, jossa kaikki pehmustetaan ja muotoillaan juuri minulle sopivaksi.

T. Isä 44

 

Ole kiltti, ja hanki tietoa asioista, ettet aiheuta pysyvää vahinkoa lapsellesi. 

 

Ei ole mitenkään tavatonta autistisille lapsille joutua sairaalaan tiputukseen, kun eivät olekaan "syöneet kyllä kunhan tulee nälkä". 

 

Jos sun lapsi olis pyörätuolissa, niin vaatisitko kävelemään? 

Miten ne ennen selvisi hengissä, kun eivät päässeet sairaalaan tiputukseen?

On aivan eri asia olla halvaantunut alaraajoistaan. Se voidaan eri tavoin tutkimallakin objektiivisesti todeta. Pisteet tuolle aiemmin kirjoittaneelle isälle!!!

Maailma on sekaisin. Ysärillä syötiin sitä mitä keittäjä oli tehnyt, ei kellekään tullut mieleenkään että mitään muuta saisi. 

"Eli sinuakaan ei ole osattu kasvattaa. Ei ne omppuliinit kauas puusta putoa. 

Toivottavasti mainittu ruoka ei säikäyttänyt sinua sikiöasentoon makaamaan." 

Kyllä mulle itseasiassa on ollut ihan tyypillistä sikiöasennossa maassa heijaaminen ja pään hakkaaminen lattiaan, kiitos vain. 

Kasvatus ei mun autismia ole luonut, vaan geeniperimä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetti on turvaruoka? Joku pehmustettu vai kamerallinen ruoka vai?

Ennen syömistä tehdään suostumuksellisuussopimus, missä lapsi ja hänen vanhempansa allekirjoittavat dokumentin missä vakuuttavat ettei tämän ruoan syöminen aiheuta jälkipuheita.

Eli käytännössä kalapuikot, nakit ym.mahd. epäterveellinen ruoka.

Ehkä jokaisella ihmisellä pitäisi olla se yksi ruoka, jota päinkin katsomalla oksentaa. -55 syntynyt äitini kertoi koulussa tarjotusta helmivellistä, jossa nuo helmet olivat ällöttäviä klönttejä ja opettaja istui vieressä vahtimassa että hän syö kaiken. Kyllä hänelle muut ruoat kelpasi, vain tuo ylitti äärimmäisen ällötyskynnyksen.

Äitini ei koskaan tarjonnut meille lapsille aamupuuroa, muroilla ja weetabixilla mentiin. Ei halunnut kiusata meitä lapsia. Opettelin sitten opiskeluaijoista alkaen syömään puuroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aistiyliherkkä lapsi, ADHD, autisti., ikää 8v.

Henk.koht olen sitä mieltä että ihan paskaa nämä turvaruuat ym paapomiset. Kyllä lapsi syö kun tulee nälkä. Ihan turha opettaa elämään maailmassa, jossa kaikki pehmustetaan ja muotoillaan juuri minulle sopivaksi.

T. Isä 44

 

Ole kiltti, ja hanki tietoa asioista, ettet aiheuta pysyvää vahinkoa lapsellesi. 

 

Ei ole mitenkään tavatonta autistisille lapsille joutua sairaalaan tiputukseen, kun eivät olekaan "syöneet kyllä kunhan tulee nälkä". 

 

Jos sun lapsi olis pyörätuolissa, niin vaatisitko kävelemään? 

Miten ne ennen selvisi hengissä, kun eivät päässeet sairaalaan tiputukseen?

On aivan eri asia olla halvaantunut alaraajoistaan. Se voidaan eri tavoin tutkimallakin objektiivi

Eivät tietenkään kaikki selvinneetkään. 

Kyllä autismi on ihan yhtä todellista kuin halvaantuminen, vaikkei meillä vielä ole riittävän tarkkoja tutkimusmenetelmiä autismin diagnosoimiseen yhtä varmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetti on turvaruoka? Joku pehmustettu vai kamerallinen ruoka vai?

Ennen syömistä tehdään suostumuksellisuussopimus, missä lapsi ja hänen vanhempansa allekirjoittavat dokumentin missä vakuuttavat ettei tämän ruoan syöminen aiheuta jälkipuheita.

Eli käytännössä kalapuikot, nakit ym.mahd. epäterveellinen ruoka.

Ei tietenkään, vaan ihan yksilöllisesti juuri mitä se tietty lapsi pystyy syömään. Mun lapsella ois ollut pinaattikeitto ja kasvissosekeitto esim. 

Näin aivan ohiksena kysyisin, että jos tyttöjen autismin havaitseminen on vaikeaa lääkäreillekin, voisiko olla mahdollista että vanhempi, jolla kuitenkin on yleensä melko vähäinen käytännön kokemus neuroerityisyydestä, saattaisi päätyä lapsensa kohdalla ylidiagnosointiin?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesta asti tarjottaisiin kotona monipuolista ruokaa eikä jatkuvasti kalapuikkoja, nuggetteja ym. eineksiä niin lapsi kyllä oppisi syömään normaalisti. Suurin osa näistä syömisongelmista lähtee kotoa. 

Yksi ruoka kaikille ja jos ei kelpaa voi jättää syömättä.

Minä ja lapsi, molemmat autisteja, pystyme syömään vain itse tehtyä ruokaa. Eineksistä oikeastaan vain maksalaatikko, niistäkin rusinaton versio uppoaa. Normaaliksi tätä meidänkään syömistä ei voi sanoa, ihan yhtä rajoittunutta mitä pelkkiä eineksiä syövillä. Turvaruokana meillä on wokki, jossa on helposti 8-10 eri kasvista, lihasuikaleita ja hui kauhea, nuudeleita.

Kouluruokien kanssa on ollut molmmilla ongelmia.

Voi hyvänen aika sentään. Mitä seuraavaksi keksitään? Lumihiutaleille annetaan vapaus opettaa opettajia, kun muuten se meidän sini-petteri ei saa toteuttaa itseään?

Vierailija kirjoitti:

Näin aivan ohiksena kysyisin, että jos tyttöjen autismin havaitseminen on vaikeaa lääkäreillekin, voisiko olla mahdollista että vanhempi, jolla kuitenkin on yleensä melko vähäinen käytännön kokemus neuroerityisyydestä, saattaisi päätyä lapsensa kohdalla ylidiagnosointiin?

No mitäpä lottoat?

Mulle huudettiin lapsena, annettiin selkään ym kun itkin miten vaatteiden pesulaput tekee kipeää ja monet ruoka-aineet esim. mansikat sekä ruisleipä tuntuu suussa  kamalalta. Minua  pidettiin oikuttelevana lapsena. Sitten he  luovuttivat ja sain syödä vain Weetabixejä sekä keitettyjä makaroneja. Kalapuikkoja en tosiaan voinut syödä kun karkea kuori.  

Minulla ei vieläkään viisikymppisenä ole virallista diagnoosia mutta tiedän,etten ole ns normaali.

Joo. Annan suklaalevyn turvaruoaksi. 

Itse ylä-asteella suostuin syömään vain fantasia-pizza + iso olut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä helvetti on turvaruoka? Joku pehmustettu vai kamerallinen ruoka vai?

Ennen syömistä tehdään suostumuksellisuussopimus, missä lapsi ja hänen vanhempansa allekirjoittavat dokumentin missä vakuuttavat ettei tämän ruoan syöminen aiheuta jälkipuheita.

Suostumuksellisuus on edellytys neurovähemmistön oikeuksien toteutumiselle.