Onko lapsesi aistiyliherkkä ja tarvitsee turvaruokaa eskarissa tai koulussa?

Jo on aikoihin eletty. Miten voi syöminenkin jo olla näin vaikeaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jokaisella ihmisellä pitäisi olla se yksi ruoka, jota päinkin katsomalla oksentaa. -55 syntynyt äitini kertoi koulussa tarjotusta helmivellistä, jossa nuo helmet olivat ällöttäviä klönttejä ja opettaja istui vieressä vahtimassa että hän syö kaiken. Kyllä hänelle muut ruoat kelpasi, vain tuo ylitti äärimmäisen ällötyskynnyksen.

Äitini ei koskaan tarjonnut meille lapsille aamupuuroa, muroilla ja weetabixilla mentiin. Ei halunnut kiusata meitä lapsia. Opettelin sitten opiskeluaijoista alkaen syömään puuroa.

 

tää onkin ihan normia, että joku ruoka ei maistu, muut maistuu kuin olla neurotaukki. miksi ne aivot sairastuuuu.  ei sullekaan tarvinnut muotoilla kurkusta sopivan näköistä tai muusista tehdä hauska  kuvio-joka naurattaaaa sua , hoh hohjaa.  on terveen ihmisen normi mieltymykset. mun kaveri ei syönyt maksaa, mutta muut 4 sisarusta rakastivat sitä. muuten hänkin söi innolla kunnon kotiruokaa ja elukoita ei syötetty antibiooteilla, eikä aivot saaneetsähkööö koko ajan.  aivoja ei kuormitettu laitteilla yötä päivää.

Pakkosyöttämisen ja turvaruokien välillä on aika iso ero. Moni näyttää olevan sitä mieltä, että jos lapselle ei tarjota juuri hänen haluamaansa ruokaa yhteiskunnan maksamana, vaihtoehtona on syöttää väkisin kunnes hän oksentaa. Ei ole. Vaihtoehtona on, että lapsi valitsee kouluruoasta itse sellaiset osat, joita hän voi syödä, ja on syömättä niitä mitä ei voi. Vanhemmat voivat myös laittaa omat eväät.

Allergiiden kohdallakin mentiin överiksi aikoinaan, kun jokaisella oli mansikka-banaani-omena-tomaatti- ja kurkkuallergioita. Jossain vaiheesta näistä ruvettiin vaatimaan lääkärintodists, että piti olla vakava allergia, jotta erikisruokavalio järjestyi. Kas kummaa, allergiat vähenivät.

Varmasti pari promillea lapsista on todella niin yliherkkiä tai traumatisoituneita, että turvaruoka voi olla väliaikaisen artkaisuna tarpeellinen. ARFID-syömishäiriö jatkuu aikuisuuteen asti, mutta se on hyvin harvinainen. Loppujen kohdalla välttelykäyttäytyminen vai pahentaa ahdistusta. Lapsien pitäisi opetella myös pärjäämään itse ja kestämään pettymyksiä.

Itsellä on autismi+aiemminARFID. Nykyisin siedättynyt ja lähes kaikkiruokainen.

Tämä on suoraa jatkumoa, ja samaa luokkaa woke idealismin kanssa. Kaikki murenee ,ja ei ole mitään sääntöjä ja arvoja enää, yhteiskunnan , ihmisyyden, ja perheiden mädätystila! 

Mistähän se johtuu, että nykyään enemmistöllä on joku nepsy-, adhd-, aspergeri- tai autisti -lapsi? Luulen, että sama joukko lapsia oli 80-luvullakin, mutta silloin se koettiin vain erilaisuudeksi ihmisten välillä. Nykyään kaikkien pitäisi olla samanlaisia tai sitten diagnoosi ja hoitoa.

Isoäitini  kertoi eläessään,miten isäni olisi  nälkään kuollut ellei mummi olisi tarjonnut maidossa keitettyjä perunoita. Jonkinlainen perunamuussin tapainen siis. Isäni on aina ollut  hyvin laiha ja huonosti syövä.'

Ja ikävä kyllä  nämä ongelmat siirtyivät minuun,olen varsinainen sihtikurkku. Jauheliha on liian karkeaa, mansikkamöykyt jugurtissa ällöttää jne jne. Voi äitiparkaani meidän kahden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aistiyliherkät ovat yksi neurovähemmistöistä. Nepsyoikeudet ovat ihmisoikeuksia kuten muutkin vähemmistöjen oikeudet.

 

 

mistä näitä sikiää, kohta ei normii löydy.  ennen ollut mitään näitä tai äääääri harvinaisuus. kaikki söi kaikkee ja penskat huudettiin ulkoo sisälle- ninnuuu, petriiii syömäääään.

tekniset laitteet, säteily, hormonipitoisuudet vedessä- linnutkin muuttuneet- viserrys erilaista, mihet muuttuneet, sikiöiset ihan din dong. mt ja neurot on muka uusi normi. jotain mätäää on ja syvästi.

lukuisia diagnooseja ja niiden alalajeja pirusti.  

Nää neurokirjon asiat on voimakkaasti perinnöllisiä. Kyllä meitä on aina ollut, meille ei vaan ole ollut diagnoosinimikettä. 

 

Toki tiedetään, että esim. vanhempien ikä lis

Ei vanhempien ikä nyt niin merkittävästi ole erilainen. Ennen luotettavaa ehkäisyä teki joka mummo iltatähden päälle nelikymppisenä.

1950-luvulla ajateltiin, että autismi on täysin äidin syytä. En kaipaa takaisin niihin aikoihin. Nykyään ajatellaan, että autismi on täysin geeneissä. En usko, että sekään on ihan täysi totuus. Uskoisin, että totuus on jossain siellä välimaastossa. Meidän maailmamme on yksilöiden maailma, kun taas se oli vielä 1980-luvulla yhteisöjen maailma. Se, että sisaruksia on vähän ja pienet lapset ovat keskenään isoissa ryhmissä, altistaa varmasti vuorovaikutuksen ongelmille, jos geneettistä herkkyyttä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesta asti tarjottaisiin kotona monipuolista ruokaa eikä jatkuvasti kalapuikkoja, nuggetteja ym. eineksiä niin lapsi kyllä oppisi syömään normaalisti. Suurin osa näistä syömisongelmista lähtee kotoa. 

Yksi ruoka kaikille ja jos ei kelpaa voi jättää syömättä.

 

Minä ja lapsi, molemmat autisteja, pystyme syömään vain itse tehtyä ruokaa. Eineksistä oikeastaan vain maksalaatikko, niistäkin rusinaton versio uppoaa. Normaaliksi tätä meidänkään syömistä ei voi sanoa, ihan yhtä rajoittunutta mitä pelkkiä eineksiä syövillä. Turvaruokana meillä on wokki, jossa on helposti 8-10 eri kasvista, lihasuikaleita ja hui kauhea, nuudeleita.

Kouluruokien kanssa on ollut molmmilla ongelmia.

 

miksi sä oot mt. ja silti uskallat poikia lisää  näitä ongelmaisia, mikä sut sairastutti- sun aivot miksi ne män tohjoksi, älylaitteet, hormonit, kusta sekaan kun sua tehtiin vai ympäristösaasteet, antibiooteilla  ruokitetut  eläimet joita söitte.  mistä näitä sikiääääää, syyt tutkimukseen- älkää lisääntykö. ymmärrän yksittäisen kehitysvammaisen ,mutta tää onki joku epidemia. joka perheessä joku pöööö, ja joka penskalla eri pöööööööö ja äiti olisi tarvinnut johdot poikki toimenpiteen, kumuloituu kasat

Vierailija kirjoitti:

Mulle huudettiin lapsena, annettiin selkään ym kun itkin miten vaatteiden pesulaput tekee kipeää ja monet ruoka-aineet esim. mansikat sekä ruisleipä tuntuu suussa  kamalalta. Minua  pidettiin oikuttelevana lapsena. Sitten he  luovuttivat ja sain syödä vain Weetabixejä sekä keitettyjä makaroneja. Kalapuikkoja en tosiaan voinut syödä kun karkea kuori.  

Minulla ei vieläkään viisikymppisenä ole virallista diagnoosia mutta tiedän,etten ole ns normaali.

 

ravintoarvot kohdillaan oli. näkyy susta nytkin kun tuut vastaan-

Näistä lapsista ei tule mitään. Elämä on erittäin kovaa, eikä sitä pysty loputtomiin "pehmentää"! 

Vanhempien pitäisi tässä ottaa vastuuta. Onko lapsi saanut olla mukana tekemässä ja maistelemassa ruokaa? Onko kannustettu maistamaan erilaisia ruokia? Istutaanko lapsen kanssa pöydän ääreen syömään? Kotoa ruoka kasvatus lähtee liikkeelle. 

Mulla ei ole edes mitään herkkyyksiä eikä diagnooseja enkä mä silti aikuisenakaan syö mitään mistä en tykkää, haisee ikävällä tai tuntuu suussa ällöttävälle. Kouluruoka oli useimmiten aika kamalaa ja sitä oli pakko syödä, samoin kotona oli pakko syödä vaikka oksetti. Inhosin jo silloin ja inhoan edelleen maksaruokia, veriruokia, kaaliruokia, tiettyjä kalaruokia, kiisseleitä, hilloja ja jogurtteja jossa on kokonaisia marjoja tai hedelmiä, punajuuria, rusinoita. Aikuisena onneksi saan valita ruokani. Lapsille pitäisi olla sama mahdollisuus myös. Pakottamisesta ei ole mitään hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitäisi tässä ottaa vastuuta. Onko lapsi saanut olla mukana tekemässä ja maistelemassa ruokaa? Onko kannustettu maistamaan erilaisia ruokia? Istutaanko lapsen kanssa pöydän ääreen syömään? Kotoa ruoka kasvatus lähtee liikkeelle. 

Jos esim. mansikan koostumus suussa tuntuu samalta kuin olisi joku etana pyörimimässä suussa,ei siinä auta vaikka miten olisi äidin kanssa hyörinyt keittiössä.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika sentään. Mitä seuraavaksi keksitään? Lumihiutaleille annetaan vapaus opettaa opettajia, kun muuten se meidän sini-petteri ei saa toteuttaa itseään?

Eipä vanhempani tuota vaatineet, mutta jo kasarilla ja ysärillä osa opettajistani olivat oikein tyytyväisiä kun minä tai eräs toinen hoidettiin opettajan ja luokan opettaminen. Varsinkin jos osaai opettaa niin että nekin joilla oli jatkuva uhka luokalle jäämisestä tajusivat tarpeeksi.

Sukulaislapsi oli seiskalla päätynyt opettamaan ysejä, opettajan helpotukseksi, kun lapsella oli aiheesta enemmän tietoa ja kokemusta mitä opettajalla. Tyhmähän se opettaja olisi ollut jos ei olisi tarttunut tilaisuuteen oppia asia niin että voi jatkossa sen opettaa noin helpolla.

Kai sitten kotona sentään tarjotaan kunnon ruokaa, jos lapsi syö niukasti päiväkodissa tai koulussa? Oma lapsi saa päiväkotipäivän jälkeen vähintään yhden kunnon lämpimän aterian, välipalan ja iltapalan. Päiväkodin syömiset kyselen joka päivä eli aamupalan, lounaan ja pk-välipalan.

Siis kuusi ateriaa päivässä. Ei ole vielä nälkään lapsi kuollut.

Ymmärrän aistiyliherkkyyden, mutta en ymmärrä sitä, ettei pyritä kasvattamaan sietokykyä. Jos ihan kaikelle antaa periksi, niin sitten se on tätä, että lapsi syö kurkunpalaa tai kalapuikkoa ja vaatii ties mitä turvatilaa.

Itse olen syvän pään introvertti, silti totuin asiakaspalvelutyöhön vaikka se raskasta olikin. Ajan kanssa karaistui ja oppi sietämään ihmiskontaktien paljoutta.

Vierailija kirjoitti:

Turvaruokaa turvallisessa tilassa.

 

Kyllä. Ja näin kasvatamme lapsia, jotka eivät selviä tavallisessa elämässä. 

 

En todellakaan väitä, etteikö olisi autismin kirjolla olevia lapsia, joista joillain voi olla todella rajoittunut ruokavalio ja syystäkin se on otettava huomioon. Mutta todellakin (!!) väitän, että aivan valtavaa ylidiagnosointia tapahtuu ja täysin terveitä lapsia diagnosoidaan ja paapotaan autismin kirjolla. Aivan taatusti osalla on kyse vain vanhemmuuden puutteesta ja rajattomuudesta -tai muista tekijöistä kasvatusympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän se johtuu, että nykyään enemmistöllä on joku nepsy-, adhd-, aspergeri- tai autisti -lapsi? Luulen, että sama joukko lapsia oli 80-luvullakin, mutta silloin se koettiin vain erilaisuudeksi ihmisten välillä. Nykyään kaikkien pitäisi olla samanlaisia tai sitten diagnoosi ja hoitoa.

Mistä se johtuu että jotkut ihmiset esittävät paikkaansa pitämättömän väitteen ja vaativat selitystä asialle joka ei ole totta? 

Jännä kun ne turvaruoat on paria poikkeusta lukuunottamatta just niitä ruokia, joita lapset söisi päivttäin jos saisivat valita: paneerattua kalaa/kanaa, lettuja, makaronilaatikkoa... ettei tässä vaan menisi sekaisin yliherkkien nirsoilijoiden "mutku mä haluun"-asenne ja oikeat rajoitteet esim. autistilla? Ihan en usko että esim. Jyväskylässä olisi sataa autistia, joille ei kelpaisi kouluruoka edes välillä.

Ei hänellä ole mitään varsinaista turvaruokaa, mutta elää sitten vedellä ja leivällä, jos ei ole muuta "syötävää". Tosin koulussa oli maitoakin tarjolla. Vähän myöhemmin tuohon tuli salaatti vielä lisäksi.

Hänen luokkakaverillaan oli lupa syödä välipalapatukoita, muulloinkin kuin kouluruokailun aikana. Se oli joku tietty mikä kelpasi ja lupa oli siksi, että hänet ylipäätään saatiin syömään riittävästi. Omallakin oli repussa mukana välipalakeksejä koulumatkalla syötäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitäisi tässä ottaa vastuuta. Onko lapsi saanut olla mukana tekemässä ja maistelemassa ruokaa? Onko kannustettu maistamaan erilaisia ruokia? Istutaanko lapsen kanssa pöydän ääreen syömään? Kotoa ruoka kasvatus lähtee liikkeelle. 

Mulla on kaksi lasta, toinen syönyt vauvasta asti hyvällä halulla ihan mitä tahansa, toinen nirsoillut niin pahasti että kasvu pysähtyi ja anemia iski. Molemmat on kasvatettu samalla tavalla.