Onko lapsesi aistiyliherkkä ja tarvitsee turvaruokaa eskarissa tai koulussa?
Siis sellainen uniikki lumihiutale-tapaus joka pystyy syömään vain kalapuikkoja ja kalapuikon muotoon leikattua tuorekurkkua.
Kommentit (126)
Täällä äiti ja lapsi adhd autistisin piirtein.
Tyttäreni turvaruoka on pinaattikeitto tai sitten kasvissosekeitto,mahdollisemman sileä. Itselläni nuudelit ilman chilipussia. Mä olen aina vihannut täytekakkua eikä tytär pysty syömään sipsejä,joten pas"apuhetta että veettäis vaan pelkkiä herkkuja.
Autismi diagnoosi on hankala ja häilyvä ja kriteerit riippuvat myös lähteistä ja niiden versioista, googleta esim. ICD ja DSM ja niiden eri versiot.
Luulisi ymmärryksen riittävän siihen, että kyse ei ole pelkästään tutkimusmenetelmistä vaan myös määritelmistä. Josta päästään koko aiheen relatiivisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Näin aivan ohiksena kysyisin, että jos tyttöjen autismin havaitseminen on vaikeaa lääkäreillekin, voisiko olla mahdollista että vanhempi, jolla kuitenkin on yleensä melko vähäinen käytännön kokemus neuroerityisyydestä, saattaisi päätyä lapsensa kohdalla ylidiagnosointiin?
No minä tiedän oman tyttäreni autismin kun olen itsekin autisti (ja autistin tytär ja autistin sisar ja autistin puoliso).
Vanhemmat näkee lapsensa käytöksen jatkuvasti, lääkäri ei. Ei mun tytär ole lainkaan oma itsensä jossain lääkärin vastaanotolla, ei se lääkäri pääse näkemään hänen normaalia olemistaan ja käytöstään lainkaan.
Tietenkin joku on joskus myös väärässä oman lapsensa suhteen näissä. Mutta kun autismin kirjo on yhäkin todella alidiagnosoitua tytöillä ja naisilla, niin todennäköisempää on, että tyttö autistia ei diagnosoida, kuin että neurotyypillistä tyttöä pidettäisiin autistina.
Vierailija kirjoitti:
Täällä äiti ja lapsi adhd autistisin piirtein.
Tyttäreni turvaruoka on pinaattikeitto tai sitten kasvissosekeitto,mahdollisemman sileä. Itselläni nuudelit ilman chilipussia. Mä olen aina vihannut täytekakkua eikä tytär pysty syömään sipsejä,joten pas"apuhetta että veettäis vaan pelkkiä herkkuja.
Heh, meillä oli ihan samat turvaruoat tyttärellä pienempänä, ja meillä autisminkirjon diagnoosit ja paljon adhd-piirteitä 😃.
Voi elämä tätä touhua. Ei ennenkään mitään kyselty, se ruoka joko syötiin tai itkettiin ja syötiin. Ja kas kummaa, kenelläkään ei ollut asian kanssa mitään ongelmaa, eikä jotain keksittyjä adhd-separimitälie diagnooseja.
Voisi olla, mutta ei ole tyyppi, joka itkee jokaisen tunteen perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia sankareita täällä, aikuiset kiusaamaasa ja haukkumassa lapsia jotka ovat autismin kirjolla. Oikeita koviksia, huhhuh. Vähänkö mahdatte olla ylpeitä itsestänne. Ja teidän lapset on varmaan samanlaisia kiusaajia koulussa. Toivottavasti kenellekään teistä ei synny kirjoilla olevaa lasta, teette sellaisten elämästä helvettiä.
On niitä vanhempia jotka pitävät kuria lapsilleen ja sitten taas on niitä vanhempia jotka hommavat lapsilleen kirjaindiagnooseja. Jälkimmäisten osuus on kasvanut voimakkaasti varsinkin viimeisten 10 vuoden aikana.
Diagnoosien hankkimimen tuo nykyään rahaa sekä hyvinvointialueelle että perheille. Sen takia ne ovat lisääntyneet. Järjestelmää käytetään väärin.
Jossain vaiheessa vanhempia oikein kannustettiin saattamaan lapsiaan tehostetun tuen piiriin ja hakemaan diagnooseja, koska sillä ajateltiin saatavan kouluille resursseja. No ei saatu, kaikki väsyivät palaveeraukseen ja kolmiportainen tuki purettiin. Ja nyt sitten muistutetaan vanhemmille, että diagnoosi rajoittaa lapsen tulevaa elämää ja ammattivalintoja.
Eli tässä kyllä yhteiskunta veti vanhempia höplästä. Normaalius ja epänormaalius ovat kulttuurisia ja poliittisiakin käsitteitä.
Vierailija kirjoitti:
Autismi diagnoosi on hankala ja häilyvä ja kriteerit riippuvat myös lähteistä ja niiden versioista, googleta esim. ICD ja DSM ja niiden eri versiot.
Luulisi ymmärryksen riittävän siihen, että kyse ei ole pelkästään tutkimusmenetelmistä vaan myös määritelmistä. Josta päästään koko aiheen relatiivisuuteen.
Joo, diagnoosikriteerit ja diagnosointimenetelmät on epätarkkoja. Tämä ei poista sitä, että autismin kirjo on ihan todellista selkeää poikkeavuutta ihmisten enemmistöstä.
Diagnoosikriteerit on lähinnä sellaisia piirteitä, joita ulkopuolinen (neurotyypillinen) tarkkailija pystyy ulkoapäin havainnoimaan. Autismi kuitenkin on sisäisesti koettuna ihan eri asia. Me vastaanotetaan ja prosessoidaan aisti-informaatiota erilailla kuin enemmistö.
Tässä mielenkiintoinen juttu autismista ja synapsien karsiutumisesta:
https://www.duodecimlehti.fi/duo16150
Tää selittää mulle itselleni autistina paljon.
Ja joku joka väittää, että voi kuolla ellei saa syödä turvaruokiaan eikä pääse tiputukseen, vois etsiä tapausselostuksen asiasta ja linkata sen tänne.
Omaa aikaani en siihen viitsi käyttää, koska en usko sellaista löytyvän.
Vierailija kirjoitti:
Voi elämä tätä touhua. Ei ennenkään mitään kyselty, se ruoka joko syötiin tai itkettiin ja syötiin. Ja kas kummaa, kenelläkään ei ollut asian kanssa mitään ongelmaa, eikä jotain keksittyjä adhd-separimitälie diagnooseja.
Kyllä oli, oli ihan valtavia ongelmia asian kanssa esim. mun suvussa joka sukupolvessa, ihan lähtien niistä 1800-luvun puolella syntyneistä (ja epäilemättä aikaisemminkin, mutta niistä ei ole tietenkään säilynyt tietoa).
Meillä molemmat lapset oli sihtikurkkuja 3v.asti. oikeasti oli kamalaa se kakominen ja sai pelätä et lapsi tukehtuu. Onneksi meni ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi elämä tätä touhua. Ei ennenkään mitään kyselty, se ruoka joko syötiin tai itkettiin ja syötiin. Ja kas kummaa, kenelläkään ei ollut asian kanssa mitään ongelmaa, eikä jotain keksittyjä adhd-separimitälie diagnooseja.
Kyllä oli, oli ihan valtavia ongelmia asian kanssa esim. mun suvussa joka sukupolvessa, ihan lähtien niistä 1800-luvun puolella syntyneistä (ja epäilemättä aikaisemminkin, mutta niistä ei ole tietenkään säilynyt tietoa).
Ja kelläs 1800-luvulla syntyneellä on Suomessa ollut kouluruokailu tarjolla?
Vierailija kirjoitti:
Ja joku joka väittää, että voi kuolla ellei saa syödä turvaruokiaan eikä pääse tiputukseen, vois etsiä tapausselostuksen asiasta ja linkata sen tänne.
Omaa aikaani en siihen viitsi käyttää, koska en usko sellaista löytyvän.
https://www.google.com/amp/s/www.bbc.co.uk/news/articles/c1wz9xdlj4eo.a…
Sori en jaksa itsekään etsiä lehtijuttuja kummempaa.
Hyvä että on lapselle turvaruokaa olemassa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi elämä tätä touhua. Ei ennenkään mitään kyselty, se ruoka joko syötiin tai itkettiin ja syötiin. Ja kas kummaa, kenelläkään ei ollut asian kanssa mitään ongelmaa, eikä jotain keksittyjä adhd-separimitälie diagnooseja.
Kyllä oli, oli ihan valtavia ongelmia asian kanssa esim. mun suvussa joka sukupolvessa, ihan lähtien niistä 1800-luvun puolella syntyneistä (ja epäilemättä aikaisemminkin, mutta niistä ei ole tietenkään säilynyt tietoa).
Ja kelläs 1800-luvulla syntyneellä on Suomessa ollut kouluruokailu tarjolla?
Ei kai tässä ainoastaan kouluruoasta puhuttu. Vastasin väitteeseen siitä, ettei tällaisia ongelmia ole entisaikaan ollut, vaan ruoka syötiin tai itkettiin ja syötiin.
Vierailija kirjoitti:
Aistiyliherkät ovat yksi neurovähemmistöistä. Nepsyoikeudet ovat ihmisoikeuksia kuten muutkin vähemmistöjen oikeudet.
mistä näitä sikiää, kohta ei normii löydy. ennen ollut mitään näitä tai äääääri harvinaisuus. kaikki söi kaikkee ja penskat huudettiin ulkoo sisälle- ninnuuu, petriiii syömäääään.
tekniset laitteet, säteily, hormonipitoisuudet vedessä- linnutkin muuttuneet- viserrys erilaista, mihet muuttuneet, sikiöiset ihan din dong. mt ja neurot on muka uusi normi. jotain mätäää on ja syvästi.
lukuisia diagnooseja ja niiden alalajeja pirusti.
Vierailija kirjoitti:
Voi elämä tätä touhua. Ei ennenkään mitään kyselty, se ruoka joko syötiin tai itkettiin ja syötiin. Ja kas kummaa, kenelläkään ei ollut asian kanssa mitään ongelmaa, eikä jotain keksittyjä adhd-separimitälie diagnooseja.
Ei syöty,itkettiin mutta ei syöty. Ja siinä vaiheessa kun lapsi oli vaarallisen laiha,antoi lääkäri tiukan käskyn vanhemille tarjota hengenpitimiksi mitä vain.
Sanon tän itsekin nirson nepsyn äitinä: jossei kelpaa, voi olla syömättä.
Sen yhden aterian verran voi paastota, näin teki omanikin yläasteella, tuhti aamupala + ruoka heti kun kotiutui.
Ei olisi tullut mieleenkään vaatia herkkuruokia koulun piikkiin, kotona voin tehdä kompromisseja.
onks enää normaaleja terveitä lapsia, kohta vaan jokaisella joku neuronepsy ja alalajien lajia ad adh ,sitä tätä tuota. jotain mätää on aina 80 luvulle asti ihan normi pennut, reippaat ulkona leikki, söivät pöydän tyjäksi kun ikkunasta huudettiin- syömääääään, takasi ulos. koko perhe söi hyviä kotiruokia jälkkärineen. nyt oletetaan keskusteluissa, mikä teidän nikon laji on. 5 lasta- niin mikä ton on, mikä ton on, yhtään seassa perus normi lasta. kaikki jotain pimpelipom. mikä yhteiskunta edessä. syyyyyyyyyyyyyyyy--mistä -miksi noita sikiäääää, ei oo normaalia moinen.
kodit on ku laitoksia jossa monta erilaista pimpelipommii rääkyy.
Diagnoosien hankkimimen tuo nykyään rahaa sekä hyvinvointialueelle että perheille. Sen takia ne ovat lisääntyneet. Järjestelmää käytetään väärin.