Lue keskustelun säännöt.
Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro
06.01.2025 |
Erittäin mielenkiintoinen ja jännittäväkin vaihe on laihdutuslääkkeen lopettaminen ja se, miten hyvin siinä onnistuu vai onko lääkettä syytä käyttää myös jatkossa. Suomessa on muutamia lihavuuslääkäreitä, jotka tuovat aktiivisesti kokemuksiaan esiin myös lehdistössä. Se on hyvä, vaikka varmaa tietoa ei ole siitä, miksi osa säilyttää saavutetun painon ja osan paino nousee nopeastikin, mutta jossain jutussa lihavuustutkija Pietiläinen totesi, että jos henkilö on kyennyt omaksumaan uudet elämäntavat lääkityksen aikana, niin paino on pysynyt.
Joka tapauksessa olen nyt tässä kokeellisessa vaiheessa Mounjaron lopettamisen osalta. Painonpudotustavoitteeni -20kg saavutin pari viikkoa sitten ja nyt lääkityksen lopettamisprosessi on alkuvaiheessa. Laihdutusprojektistani sen etenemisestä ja kokemuksista projektin aikana olen kirjoittanut erillisessä ketjussa, jonka löydät täältä https://www.vauva.fi/keskustelu/5690753/mounjaro-laihdutuslaake-kokemuk…
Lopettamisprosessi tarkoittaa siirtymistä aloitusannokseen 2,5 mg, samoin pistämisväli on aiempaa pidempi ja tulee pitenemään ennen lopullista lopettamista. Tähän irrottautumisvaiheeseen on aikataulutettu 2-3 kk, josta on nyt 2 viikkoa takana. Kerron kyllä sitten miten homma etenee ja olen kiinnostunut siitä, mitä havaintoja muut ovat tehneet onnistuneesta lääkkeestä irrottatumista.
Luin aiemmin tanskalaisesta tutkimuksesta, jossa oli tehty havainto siitä, että jos henkilö kykenee pitämään painon kurissa vuoden laihdutustuloksen saavutettuaan, painonhallinta helpottuu. Yksi lääkityksen avulla tavoitepainon saavuttanut ja lääkityksen lopettanut kertoi, että ainakin hänen osaltaan homma meni juuri noin. Tosin hänkin suhtautui lääkkeeseen tukitoimena elämäntapamuutoksessa eikä laihdutuskeinona sellaisenaan.
Tiedän, että nämä asiat on yksilöllisiä enkä voi itse, eikä voi kukaan ennakoida sitä, miten hyvin pysyn tavoitepainossani lääkityksen loputtua. Osa pysyy, osa ei. Olen kuitenkin mielestäni henkisesti valmistautunut hyvin siihen, mitä kaikkea voi olla edessä.
Kommentit (171)
Joko ympäristösi ihmiset ovat tottuneet siihen, että olet keventynyt merkittävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko ympäristösi ihmiset ovat tottuneet siihen, että olet keventynyt merkittävästi?
En osaa vastata aukottomasti, mutta luulen etteivät ole tottuneet. Lopulta paino putosi noin 28% ja kyllä kuulen usein siitä, että olen sutjakassa kunnossa /kylläpä olet saanut hyvin kiloja pois / älä nyt sitten vain enää pudota/ ei sinun olisi tarvinnut jne. Sitten taas henkilöt, joilla ei ole ollut painon kanssa haasteita, vaan ovat "aina" olleet normaalipainossa, niin eihän heidän painoaan kukaan kommentoi. Eli kyllä se sitä tarkoittaa, että vaikka olen ollut lähes vuoden tavoitepainossa, niin ihmiset kiinnittävät huomiota. Jopa mieheni on mieltänyt että syön vain kasviksia, vaikka oikeasti olen syönyt koko ajan ihan samaa ruokaa ja samoja ainesosia kuin aiemminkin, mutta vähemmän.
Osa tietysti on nähnyt minua harvemmin, joten kiinnittää siksi huomiota ja osa tuntuu mittailevan kroppaani kuin tarkistaen, onko painoni lähtenyt nousemaan ja jotkut tuntuvat jopa pettyneiltä/närkästyneiltä, kun paino on vakiintunut eikä noussut.
Sitten on erikseen ryhmä, joka ei mainitse mitään painon putoamisestani, mutta alkaa melkoinen kälkätys siitä miten heidän tulisi tiputtaa painoa. Kaiken lisäksi tämä viimeinen ryhmä koostuu usein henkilöistä, jotka ovat jo valmiiksi hoikkia tai jopa hyvin hoikkia.
Mutta lyhyesti, ainakaan pääosin eivät ole tottuneet ja kieltämättä itsekin edelleen sisäistän sitä ja minulla on jonkin verran vaikeuksia tunnistaa esim. oikea vaatekoko. Helposti kuvittelen kokoni 1-2 numeroa suuremmaksi. Joka tapauksessa osaa iloita tästä onnistumisesta ja on mukava olo.
-AP
Nyt se on sitten 51 viikkoa onnistuneesti ja ilman haastetta takana. Enää viikko kriittiseen ensimäiseen vuoteen.
Tietysti olen pitäytynyt itselleni hyväksi kokemassani sabluunassa. Eli syön minulle mielekkäistä ruokia, pieniä/sopivia annoksia viipyillen makumaailmoissa. Jos en pidä jostain tai ei oikeasti ole nälän tunne, en sy tai siirrän ateriointia eteenpäin. Nautin jokaisesta päivästä ja minun on hyvä olla kaikin tavoin.
Eli nyt positiivisesti viimeisen ja merkitykselliseen viimeisen (ensimmäisen viuoden) viikon seurantaan.
AP
Tänään on 52 viikkoa tavoitteen saavuttamisesta. Myöhemmin paino on vakiintunut n. 4,5 kg tavoitetta alemmas ja jos alussa kävin joka aamu puntarilla varmistaakseni ettei paino nouse, niin nyt käyn siksi, ettei paino laske enempää. Keski-iässä en kuitenkaan halua tavoitella luisevaa kehoa. Vaatekokoni on nyt 38 ja se on minun keholleni ihan minimimitta, ei haittaisi vaikka koko nousisi 40.
Tämän vuoden seurantajakso on ollut minulle hyvä, koska prosessi ei todellakaan lopu tavoitteen saavuttamiseen. Sen jälkeen on paljon mentaalista työtä, pohdintaa ja uusien tapojen sisäistämistä. Se, mikä minut on yllättänyt on kokonaisvaltainen muutos suhteessa ruokaan. Olen joskus aiemminkin kertonut, että minulla on tavallaan jäänyt päälle sellainen olotila, kuin lääkettä käyttäessänikin. Luinkin jostain taannoin pohdinnan siitä, ettei ole varmaa johtuuko ylipaino suolistohormonien puutteesta vai käykö niin, että ylipaino heikentää suolistohormonit ja painon taas laskiessa ne aktivoituvat? En tiedä, mutta jotain on tapahtunut. Koska mitään hormonitasoja ei ole mitattu, niin ei voi tietää. Toinen syy, mitä pidän todennäköisenä on se, että pienensin niin paljon annoskokoja, että aloin nauttimaan tyhjemmästä vatsasta.
Joka tapauksessa, ensimmäinen vuosi tavoitepainossa lääke alasajaen on takana ilman vastoinkäymisiä. Helpottunut ja hyvä mieli.
Hyvää Joulua kaikille.
AP
Käytän Mounjaroa 5 mg ja se sopii itselleni hyvin. Paino putoaa hitaasti, mutta varmasti ja olotila on hyvä. Lääke tulee kuitenkin todella kalliiksi. Kannattaisiko pyytää resepti 10 mg kynään ja pistää siitä kerrallaan 5 mg? Tulisiko halvemmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kuluu kyllä nopeasti. Pian vuosi ja 1 kk siitä, kun ohitin tavoitepainon, Samalla aloin lääkkeen alasajon ja koskAa pistokset ovat pitkävaikutteisia, viimeisenkin lääkerippeen poistumiseen elimistöstä menee aikaa. Viimeisenkin lääkerippeen poistumisesta kehostani tulee vuosi parin viikon sisällä. Tosin itse vaikutus päätyy jo paljon ennen lääkkeen viimeisten jäämien häviämistä.
Painonpudotusprosessi ei sinällään päättynyt siihen yhteen päivään, kun tavoite oli ohitettu. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että paino ei singahtanut nousuun eikä kohdallani tullut merkkejä nälkävelasta tai mieliteoista, joista kummastakin toisiaan lääkkeen lopettamisen yhteydessä varoitellaan. Niin ei kuitenkaan kohdallani ole käynyt, enkä usko että olen ainut joka voi irrottautua lääkkeestä tavoitteen saavutettuaan. Toivon, että joku saa tsemppiä tästä vertaiskokemuksesta.
Upeaa talvea kaikille ja tsemppiä kaikille omissa painonhallintaprosesseissaan.
-AP
Prosessisi kuulostaa suorastaan ihmeelliseltä, kun vertaa tutkimuksiin, joita laihdutuslääkkeistä on tehty. Noin 10 kk kohdalla teho hiipuu, sillä elimistö on tottunut ja alkaa elintapojen testaaminen. Kaltaistesi ihmisten tutkiminen olisi tärkeää, heitä on paljon vähemmän kuin 10 sadasta, joten jo heidän poimimisensa joukosta riittävän suuren edustavuuden saamiseksi vaatii aikaa. Valitettavasti suurin osa joutuu käyttämään lääkettä pysyvästi pitääkseen painonsa tavoitelukemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommentista. Pääsin tavoitteeseeni vajaassa 5 kuukaudessa, joten en ehtinyt testaamaan tuota 10 kk:n rajapyykkiä lääkkeen vasteen osalta. Tosin en tiedä mikä lopulta oli lääkkeen osuus ja mikä on mennyt oman motivaation ja valintojen piikkiin. Alussa luin paljon monenlaisia tutkimuksia liittyen tähän lääkkeeseen sekä painonpudotukseen yleensäkin. Huomasin kuitenkin, että esim. painon putoamisnopeus seurasi aika hyvin tutkimustuloksia ja hidastui samoin kuin tutkimuksissa. Jostain luin taannoin, että ylipaino voi neutraloida suolistohormonien toimintaa, joten toisilla se voi olla painon nousun seuraus eikä niinkään syy. Olen kyllä yllättynyt siitä, miten mielitekoni ja suhteeni ruokaan on muuttunut totaalisesti tämän kaiken myötä. Esim. aiemmin ruokahaluni heräsi ruuasta tai esim. siitä kun joku toinen syö. Tällä hetkellä noilla asioilla ei ole mitään merkitystä minulle.
Lähtöpainoni oli 88,8 kg ja koska painoni putosi omia aikojaan hieman lisää myöhemmin, kokonaispudotus on lopulta 27-28 % verrattuna lähtöpainoon. Se on kyllä aika paljon, kun sen kirjoittaa numeroina. Kiistatonta on kuitenkin se, että ruokailutapojen on muututtava pysyvästi saavutetun painon ylläpitämiseksi. Ei voi verrata siihen miten paljon tai usein joku toinen voi syödä verrattuna itseen, vaan on hyväksyttävä tässäkin ihmisten erilaisuus eikä se ole mikään rangaistus. Pidän edelleen yhtenä merkittävimpänä asiana sen, etten luopunut mistään enkä aloittanut jotain ihan uutta ruokavaliota, vaan söin kaikkea kaikkea samaa kuin ennenkin, mutta vähemmän. Omalla kohdallani olen vakuuttunut, että juuri tuo yksi syy siihen, ettei mitään mielitekoja tullut.
En koe olevani mitenkään erityislaatuinen, vaikka paino on pysynyt hyvin kuosissa ilman lääkettäkin. Sen sijaan on ollut mielenkiintoista havainnoida mitä kehossa on tapahtunut lääkkeen lopettamisen jälkeen. Esim tuo tiukka hallinta ensimmäinen vuotta, jonka jälkeen tapahtui jotain ja kehon signaalit muuttui kokonaan. Tuossa vaiheessa myös paino alkoi pudota uudelleen, ja jouduin tekemään tietoisia valintoja saadakseni putoamisen loppumaan. Eli tavallaan tässä pelaa yhdessä mentaalinen puoli, kehon viestien tunnistaminen ja tietty on tarvittu mieletön motivaatio. Pidänkin motivaatiota kaikkein tärkeimpänä, valitettavasti sitä ei voi pakottaa eikä synnyttää väkisin ja motivaatio voi syntyä ihan yllättäen jonkun ennakoimattoman impulssin myötä. Vaikka olen monesti ajatellut haluavani tiputtaa painoa, niin se ei ole ollut sama asia kuin motivaatio. Onnekseni tilasin lääkärin heti, kun oma motivaationi syttyi. Jos olisi jäänyt pohtimaan, niin kohdallani on varmaa, että motivaatio olisi laimentunut.
Joka tapauksessa on hienoa, että tällainen lääke on kehitetty.. Jos omalla kohdalla paino ei olisi pysynyt, olisin ilman muuta ollut valmis ylläpitolääkitykseen. Ennakkoon ei voi tietää miten oma keho toimii lääkkeen lopettamisen jälkeen. Ylläpidon osalta ehkä pistos 1-2 kertaa kk olisi ollut riittävä, koska lääke on kuitenkin pitkävaikutteinen. Pistokset eim. joka 2. tai 3. viikko ja sitten sykleinä 1+1, tauko. 1+1 jne.
Lääkkeen nopeaan alasajooon vaikutti osaltaan se, ettei lääkkeellä ollut Suomessa silloin vielä paljon käyttäjiä, pitkäaikaiskokemusta eikä vertaistukea. Tavoitteen saavutettuani riskit tuntuivat isoilta ja ajattelin, että pakkohan tässä on nyt vaan ihan itse jaksaa tehdä niitä valintoja, mutta jos minulle olisi tullut pohjaton nälkä, olisin ilman muuta palannut ylläpitoannoksiin. Tulipa taas sepustus, mutta nämä sepustuksetkin on osa prosessiani ja tänne kirjoittaminen on auttanut minua työstämään koko prosessin ajan myös omia ajatuksia ja tuntemuksia. Se on ollut yllättävän tärkeää.
Tsemppiä kaikille,
AP
"Ennakkoon ei voi tietää miten oma keho toimii lääkkeen lopettamisen jälkeen."
Fysiologian kannalta tapahtuu aivan samanlaisia asioita eli siitä ei voi olla kyse. Vaikka emme vielä tiedä kaikkia syitä minkä vuoksi jotkut pysyvät tavoitepainossaan ja toisen eivät, tiedämme, että vähemmän laihtuneet pysyvät paremmin tavoitepainossaan eli siinäkin kohtaa tapauksesi on poikkeuksellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuupa hyvältä huomata, että luet viestejäni. Tämä ketju on tavallaan ollut minulle avoin päiväkirja, mutta toisaalta myös aihe on avattu siksi etten löytänyt ketjua, josta olisin saanut vertaiskokemuksia ja ajattelin että tästä voisi olla jollekin hyötyä/tukea tai kanava vaihtaa ajatuksia.
Painonpudotustavoitteeni oli alun perin 20kg, lopulta pudotus on hieman alle 25 kg. Onko se paljon? Olen kuitenkin saanut seurata muita lääkkeen käyttäjiä, jotka ovat tiputtaneet useita kymmeniä kiloja, joten pidän siihen verrattuna omaa prosessiani vaatimattomana. Mutta minulle se on ollut tärkeä. Kiitos viestistäsi, koen sen hyvin motivoivana ja kyllä siitä tulee myös hyvä mieli. Kiitos. -AP
Eilen tuli 50 viikkoa täyteen tavoitepainossa. Ensimmäisinä viikkoina paino putosi todella nopeasti, siiten hakiessani taas kerran lääkettä kuulin apteekissa, että paino lähtee helposti nousemaan lääkkeen lopettamisen jälkeen. Se oli tietysti realistinen kommentti, mutta sai aikaan myös epävarmuutta ja ehkä hieman syyllisyyttäkin. Jotenkin koin huonommuutta (vaikka sitä ei sanottu ääneen) siitä, että hankin lääkkeen painin pudotuksen tueksi
Sittemmin tavoitepainon saavutettuani minulle on lääkkeen lopettamisen jälkeen jäänyt samanlainen olotila kuin lääkettä käyttäessä. Siis oikeasti en voi tietää mikä lopulta vaikutti painon putoamisessa eniten, eli mikä oli lääkkeen vaikutusta ja mikä tuli puhtaasti siitä, että laskin energiamääriä, rajoitin syömistä, opettelin sietämään nälän tunnetta, pakottauduin pieniin annoksiin, kieltäydyin ottamasta lisää, tulkitsin tarkemmin kehon viestejä jne. Luulen, että noilla annoskokojen pienentämisellä on ollut merkittävin vaikutus painon pysymisessä, koska vatsani ei pidä enää isoista annoksista ja jos syön vähänkin liikaa, vatsa voi tuntua pinkeältä tai jopa kipeältä. Eli uskon että vatsalaukku on kutistunut, vaikka eihän sitä voi oikeasti mitata. Joka tapauksessa suhde ruokaan ja mieltymykseni ovat muuttuneet merkittävästi, vaikka alunperin olen syönyt ihan sitä samaa kaikkea kuin ennenkin, mutta vähemmä
Tsemppiä kaikille,
-AP