Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Eksä suuttui, kun hän kerkesi mennä ennen minua liikennevaloista ja minä en joten jäin perään odottamaan jospa ne vaihtuisivat. Pyörällä ajaessaan ei huomannut, että olin jäänyt odottamaan kunnes kääntyi katsomaan ja pysähtyi jonkin matkan päähän. Ajelin valojen vaihtuessa siihen ja tämä pitikin mykkäkoulua koska en kertonut hänelle, että pysähdyin valoihin :DD

Runkkaamisesta.

Opettaja suuttui minulle lapsena, kun oksensin koulussa. 

Tätä edelsi se, että olin ollut sairaana jo viikon. Koulukaveri toi minulle läksyjä kotiovelle ja kertoi opettajan vihjailleen, että lintsaan. Halusin mennä mahdollisimman pian puolikuntoisena kouluun, josta tuo oksentaminen sitten seurauksena. 

Tuon jälkeen sain ripityksen kuinka ei pidä tulla sairaana.

Tuo opettaja oli minua kohtaan aivan kauhea muutenkin. Häneltä opin etten ole minkään arvoinen ja kehuja on turha odottaa.

Olin oikeasti kiltti ja tunnollinen lapsi mutta vanhempani kuuluivat väärään puolueeseen tämän opettajan mielestä. 

Julma ja kylmä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kommentti 6402: "Jotkut lasten kanssa työskentelevät ovat kyllä tosi omituisia tyyppejä ja tuntuvat projisoivan omia angstejaan lapsiin. Samat ihmiset todennäköisesti kauhistelevat ja päivittelevät mm. Halloweenia.. Ennemmin painajaisia aiheuttavat kyllä tuollaiset ylireagoivat esikoulun tädit."

 Minä olin kiltti ja hiljainen kympin oppilas yläasteen 8.:lla koulussa, silmälasit ja rumat vanhat resut päällä, enkä koskaan päässyt kampaajalle, koska yh-äitini inhosi minua ja kohteli kotona jääkylmästi(yritti adoptoida minut vastasyntyneenä, muttei kehdannutkaan ja katui sitä koko lapsuuteni).   Tottakai ruokotonta, vaisua rillipäätyttöä kiusattiin koulussa. Ryhmätyössä luokan ilkein poika päsmäröi, että se joka menee minun kanssani samaan ryhmään, saa selkäänsä. Kun sitten istuin nurkkapulpetissa yksinäni, häirikköpoika vilkuili minua tyytyväisenä myhäillen.   Yhtäkkiä vanha mefistomaisen ruma miesopettaja hiipi selk

Jotkut opettajat huomaavat ne "heikot" ja kiusatut luokassa, ja rääkkäävät heitä vähän lisää nostaakseen pisteitään muiden oppilaiden silmissä. Yläasteen liikkaopettajani teki myös näin, hän naljaili ja kilahteli minulle muiden edessä olemattomista asioista, ja kiusaajat nauraa höröttivät. Tuntien aikana tapahtui paljon pahempaakin, mutta niille tuo opettaja viittasi kintaalla.

Säälittävää aikuisilta ihmisiltä ja toivon, että tällaiset opettajat astuvat naulaan. Mieluusti joka päivä loppuelämänsä ajan.

Eräs entinen ystävä on suuttunut siitä, että hän kuvitteli minusta ja puolisostani aina pahinta. Hän on katastrofiajatteluun taipuvainen eikä mikään auttanut. Yritin turhaan toistuvasti vakuutella, että hänen ihmisarvonsa ei ole kiinni jostain epäonnistumisesta (joita hän tuntui kokevan jatkuvalla syötöllä). 

Hän saattoi aloittaa jonkun sattumuksesta kertomisen seuraavasti: en ole halunnut kertoa kun te kuitenkin ajattelette niin tai näin, ja juoruatte sitten sukulaisilleni jne. Olen niin huono ja plaaplaa... Todella raskas ihminen tuon katastrofiajattelunsa takia. 

Hän häipyi elämästämme näiden ääneen lausumiensa kuvitelmien myötä. Ja kerrottakoon, että olimme tukeneet häntä vuosikausia, mutta hän itse näki itsensä aina jotenkin huonona, projisoi nämä omat tunteensa sitten ikään kuin minä tai puolisoni olisimme sanoneet ne hänen pahimmat pelkonsa ääneen. Noup- emme olleet edes ajatelleet asioita sillä tavalla kuin hän kuvitteli. 

Raskas ihminen vaikka ystävyyttä on toisinaan ikävä. Onkohan hän muuttunut tai tajunnut omaa vaikutustaan omaan pahaan oloonsa?

Ylivoimaisuuteni kaikessa.

Joskus lapsena pysähdyin suojatien eteen odottamaan liikennevalon vaihtumista.
Siis pysähdyin. Pysähdyin ja jäin odottamaan vihreää valoa.
Viereen tuli mummo ja alkoi huutaa, että ei saa kävellä päin punaisia.

Minulle on suututtu siitä, kun keräsin koirani kakkaa puistossa. Joku mummo tuli huutamaan kuinka sotkuista ja haisevaa on kun niitä kakkoja jätetään puistoon. Ei sitten tajunnut vissiin mitä tein. Vastasin, että olen samaa mieltä ja kiikutin kakkapussin roskiin. Mummon kiihtynyt puheenpajatus vaan jatkui vaikka kakka oli jo kerätty enkä nähnyt kyseisellä alueella muidenkaan kakkoja. 

Vuosi sitten menin kyläillessä sanomaan että näin kauniin kuusenvihreän ison kaulahuivin, käyn ostamassa sen kun kauppa on auki. Mainitsin vielä että on just mun lempiväri ja täydellinen talvihuiviksi. Sukulainen siinä että älä osta, hänellä on hyvä huivi ja kaivaa kaapistaan loskanharmaan, kapean, n. metrin pituisen fleecehuivin jossa on pinkkejä läiskiä. Mun mies on kuolla nauruun, tietää että vihaan kaikkia pinkin sävyjä. Yritän selittää että haluan ison huivin, jonka saan tarvittaessa pääni ja korvien suojaksi. Sukulainen käärii itse sen ruman minihuivin mun kaulaan ja ilmoittaa että sehän on täydellinen! Sanon ettei sille ole käyttöä, en halua sitä, mutta kotona löydän rumiluksen mun laukun pohjalle tungettuna. No, ostan vihreän huivin ja pari päivää myöhemmin sukulainen tulee vastaan. Ja alkaa huutaa siinä kadulla että pitikö mun ostaa tuo, kun hän jo antoi oman huivinsa, kuinka kiittämätön oikein olen! Mulla meni hermot ja huusin takaisin etten ottanut huivia vastaan, se tungettiin laukkuuni luvatta, ja jos haluan ostaa tarpeellisin tavaran, ostan sellaisen jonka haluan enkä jotain josta joku haluaa eroon. Hän ei ole puhunut mulle tämän jälkeen, hädin tuskin tervehti kun tuli kesällä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on suututtu siitä, kun keräsin koirani kakkaa puistossa. Joku mummo tuli huutamaan kuinka sotkuista ja haisevaa on kun niitä kakkoja jätetään puistoon. Ei sitten tajunnut vissiin mitä tein. Vastasin, että olen samaa mieltä ja kiikutin kakkapussin roskiin. Mummon kiihtynyt puheenpajatus vaan jatkui vaikka kakka oli jo kerätty enkä nähnyt kyseisellä alueella muidenkaan kakkoja. 

Olisin hieronut ne koirankakat sen mummon naamaan.

Mulla oli myös sukulainen joka aina tyrkytti muille, ja muillekin, vanhoja vaatteitaan ja virhe ostoksia, kerran yritti saada mut ottamaan vastaan "juhlamekon" joka oli paksua villakangasta ja haisi koimyrkylle, oli varmaan ollut aikoinaan 70-luvulla kallis, mutta kun haet mekkoa keväthäihin niin ruskean-vihreä villamekko ei ollut ihan sitä mitä mietin. Suuttui ihan samalla tavalla ja haukkui kun ostin sellaisen mekon kuin halusin, enkä suostunut käyttämään toisen hylkäämää vaatetta. 

Vierailija kirjoitti:

Tapailin aikanani yhtä tyyppiä. Meillä oli mukavaa ja tykättiin toisistamme, mut sit vikalla treffillä mentiin mun asunnolle (oltiin edellisillä treffeillä oltu hänen asunnollaan) niin tää tyyppi suuttui siitä kun mun astiat ei ollut arabian / iittalan ym astioita ja siitä kun mulla ei ollut isoa telkkaria. Muistan kun hän lähti ovet paukkuen, samalla säksättäen että oon 'köyhä' kun ei oo ees muumimukeihin varaa. Kyllä varaa oli/on, mutta en halua tuhlata rahojani sellaiseen.

 

Ole iloinen että pääsit eroon, väistit luodin.

Kaverini raivostui kun ei saa minulta seksiä. 

Ihmiset suuttuvat toisilleen aivan kummallisista asioista, esimerkki;

- pitkä ihminen sanoo lyhyemmälle ihailevaan äänen sävyyn, että sinä löydät kivoja vaatteita kun olet niin siro

-sama toisinpäin eli lyhyempi ja sirompi sanoo sille pidemmälle, että sinulle löytyy sopivan mittaisia vaatteita kun olet niin pitkä

-kyse siis usein vain ihailusta, jota päinvastaisen ominaisuuden omaava toivoisi itselleen, ja toinen sitten ottaa sen loukkauksena koska oletetaan toisesta pahinta

Tul ostettua airfryer ja meillä sitä käytetään melkein joka päivä, sukulainen suuttui koska hänellä ei ole käyttöä sellaiselle. Sama huuto tuli hiilihapotuslaitteesta ja varsinkin kun selvisi että mökillä on toinen. Kun HÄN ei tee sellaisilla mitään!!!