Miksi jotkut naiset jäävät alkoholistin kanssa yhteen hamaan tappiin saakka
Ja vastaavasti jotkut jättävät kaikin puolin hyvän miehen ihan pikkuasioiden vuoksi?
Kommentit (84)
Ainakin mun edesmenneen alkoholisti serkun vaimo/leski sanoi, ettei halua erota, kun "se oli liian rankkaa olla yh ja sitten pitäisi muuttaa vuokralle asumaan ja kun mä en halua asua vuokralla".
Sitten taasen jotkut naiset ehkä eivät vaan kykene sitoutumaan pitkään parisuhteeseen, vaikka olisi kuinka hyvä mies . He kaipaavat vaihtelua.
Vierailija kirjoitti:
Juoppoihin jymähtävät: Päätöksentekotaidot, itsensä kunnioittaminen ja arvostaminen on heikkoa, totutaan siihen kuplaan eikä tajuta että voisi olla toisenkinlaista elämää. Ei uskalleta elää yksin ja järkätä sitä elämää itelle.
"Hyvän" miehen jättävät taas todennäköisesti on tehneet päätöksen joskus aiemmin paremman puutteessa ja havahtuvat että jotain muuta tässä elämänvaiheessa kaipaavat, ja vetovoimatekijät on väljähtyneet. Varmaan aika moni parisuhde on väljähtynyt, ollaan tavan vuoksi yhdessä mutta yhteys kadonnut.
Ja oma teoria on (esi)vaihdevuodet. Aletaan kilahdella eikä tunnusteta syitä ja mahdollisia hoitomuotoja näihin, ja sit vaan "tulee ero".
"Hyvät" miehet voivat olla monella tavalla hyviä, mutta ihan vääriä juuri niille naisille. "Hyvän" miehen seurassa naisella on kuitenkin rauha tutkiskella omia tuntemuksia. Alkoholistin tai muuten vaikean miehen kanssa on sellaista turbulenssia, että ei riitä voimia miettiä omaa tilannetta tai irtautua siitä.
Vaihdevuosissa saattaa myös häipyä ne hormonihuurut, jotka ovat pitäneet kiinni itselle sopimattomassa miehessä. Näkeekin miehen täysin realistisesti, ja ymmärtää, että tässä ei ole enää mitään sellaista, jonka vuoksi pysyä yhdessä.
Ulkopuoliset ovat jäävejä arvioimaan, onko joku "kaikin puolin hyvä mies".
Ylipäätään epäterve suhde voi pitää ihmisen niin varpaillaan, että hän ei löydä itsestään voimavaroja erota. Esimerkiksi sellainen suhde, jossa on henkistä tai taloudellista väkivaltaa. Ja jonkinlainen läheisriippuvuus, ehkä myös ajatus siitä, että toisella on joku velvollisuus parantaa tapansa. Saattaa päätyä tarjoamaan toiselle juuri sitä, mitä itse haluaisi suhteesta saada, mutta ei saa.