Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään jaksat tapailla, jos ei heti "klikkaa"?
Olen tapaillut pari kertaa erästä tyyppiä. Ei ole ollut vielä mitään fyysistä, jos hartiahierontaa ei lasketa. Ei pusuja tms.
Hän on kaikinpuolin mukava, silmääni miellyttävä eli komea, juttuisa ja kunnollinen kaveri. Juttu meillä luistaa, mutta rentous ja ns huumori puuttuu.
Käymämme keskustelut ovat mielestäni liiankin asiapitoisia, vaikka taidetaan ollakin molemmat melko pidättyväisiä. Tapaamiskerrat meinaavat suurinpiirtein uuvuttaa minut, ja vaikka keskustelemme paljon ihan kaikenlaisista asioista, edellisistä suhteista, ahdistumisista, politiikasta, liikunnasta, kavereista tms. Välillä myös tuntuu, että hän ei aina koe hiljaisuutta hyväksi, vaan saattaa kysyä jo viidennettä kertaa, miten viihdyn työssäni ja onko mulla tavotteita mihin seuraavaksi. Sitten tulee vähän sellainen liiallinen smalltalkki uupumus, kun ei jaksa koko aikaa puhua vain asiaa ja asiaa.
Välillä yritän heittää rennoksi ja vitsiä tms, mutta tuntuu, että ne oikein tartu toiseen ja tunnelma ei oikein vapaudu missään vaiheessa.
Voi olla, että meillä on vaan täysin erilaiset huumorintajut, eikä meillä ikinä klikkaa tän kummemmin, eikä siinä mitään, sitten ei.
Itse kysynkin, silloin kun tapasit kumppanisi tai jos tapailet ylipäätään jotakuta, klikkasiko teillä heti vai vasta ajan kuluessa? Kuinka kauan jaksat katsoa tilannetta, jos tuntuu, että yhteinen huumori, helppous olla, ei meinaa tulla? Pitäisikö sen heti tulla?
Kommentit (182)
Kuulostaa supertylsältä suhteelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi huutaa ei,ei,ei. Mä en tarkoita salamoita ja ilotulitusta. Jotain kutinaa pitäisi tuntua. Jatka etsimistä.
Näen sen heti ekasta kerrasta tavatessa ja en jaksa sen enempää.
En menisi enää edes toisille treffeille. En usko, että se tilanne siitä paranisi. Joidenkin kanssa on helppo olla (ja se helppous alkaa heti ensimmäisestä 5 minuutista) ja toisten kanssa ei. Ja en tarkoita, että jollain olisi kaikkien kanssa vaikeaa (näinkin voi kyllä varmasti olla). Esimerkiksi mun yksi exäni oli sellainen, että tottakai mulla klikkasi hänen kanssaan, mutta ystäväni valitteli, että ei ollenkaan osannut keskustella ko. henkilön kanssa erilaisten kommunikointityylien vuoksi.
Olen myös ollut rekrytoinneissa mukana työpaikallani ja sama klikkaaminen tai ei-klikkaaminen on havaittavissa myös työhaastatteluissa. Joidenkin kanssa on luontevaa ja toisten ei.
@2 kyllä siltä tuntuu, mutten syytä tästä toista osapuolta. Olen itse myös hyvin pidättyväinen, mutta kun aikaa kuluu, uskallan olla enemmän oma itseni ja rennompi. Oikeanlaisessa seurassa pidättyväisyys toki äkkiämmin häviää, (tosin silti en mitään reipas rämäpää ole)
Toki hän kertoi itsekkin olevansa pidättyväinen, että se toki varmaan hidastaa yhteistä klikkiä. Ehkä kuitenkin vielä pari kertaa voidaan nähdä ja jos rentous ei tule, ei kai kannata jatkaa.
Itselleni tulee mieleen kuin Ensitreffit Mari ja Petri, kaksi pidättyväistä ihmistä toistensa kanssa väkipakolla. Oikeanlaisessa seurassa olisivat varmaan olleet erilaisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tapailee ollenkaan, mikäli ei heti klikkaa.
Jos ei ekoilla treffeillä klikkaa, en halua nähdä enää uudelleen. Toivoisin että muutkin tekisivät näin eivätkä väkipakolla roikota mukana ihmistä, josta heille on heti tullut tunne ettei nyt oikein lähde. Olen ollut tuo roikotettava ihminen eikä se rooli ole mitenkään mukava. Haluan suhteen jossa MOLEMMILLE on alusta asti selvää, että tämä ihminen on sitä mitä on haettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Politiikasta??!
Ihmiset, jotka haluavat keskustella politiikasta, ovat painajaismaisia treffikumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 100% tämä mies ja voin kertoa sulle naisten puolesta.
3-4 treffeille asti jaksavat, jonka jälkeen saan viestin jossa lukee että miten olen kyllä tosi kiva, mutta ei ole kipinää.
OK, selvä. Entä sitten, haluaisitko olla suhteessa, jossa nainen ei tunne sinua kohtaan mitään, ei viihdy seurassasi eikä halua sinua seksuaalisesti= et pääse panemaan.
Vai onko sulle sama,kunhan on joku nainen?
Miten tämä nyt liittyi vastaukseen? Ei tietenkään kukaan sellaisessa suhteessa halua olla. Usein on niin, että toivoo, että toinen tykkäisi itsestä, eikä täysin ymmärrä, miksei toinen tykkää. Itse voi tykätä toisesta.
Vierailija kirjoitti:
En menisi enää edes toisille treffeille. En usko, että se tilanne siitä paranisi. Joidenkin kanssa on helppo olla (ja se helppous alkaa heti ensimmäisestä 5 minuutista) ja toisten kanssa ei. Ja en tarkoita, että jollain olisi kaikkien kanssa vaikeaa (näinkin voi kyllä varmasti olla). Esimerkiksi mun yksi exäni oli sellainen, että tottakai mulla klikkasi hänen kanssaan, mutta ystäväni valitteli, että ei ollenkaan osannut keskustella ko. henkilön kanssa erilaisten kommunikointityylien vuoksi.
Olen myös ollut rekrytoinneissa mukana työpaikallani ja sama klikkaaminen tai ei-klikkaaminen on havaittavissa myös työhaastatteluissa. Joidenkin kanssa on luontevaa ja toisten ei.
Kyllä ja yleensä narsistien ja sosiopaattien kanssa on hyvä olla aluksi. Siksi suosittelen jotta saisit hyvän suhteen miettimään vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 100% tämä mies ja voin kertoa sulle naisten puolesta.
3-4 treffeille asti jaksavat, jonka jälkeen saan viestin jossa lukee että miten olen kyllä tosi kiva, mutta ei ole kipinää.
OK, selvä. Entä sitten, haluaisitko olla suhteessa, jossa nainen ei tunne sinua kohtaan mitään, ei viihdy seurassasi eikä halua sinua seksuaalisesti= et pääse panemaan.
Vai onko sulle sama,kunhan on joku nainen?
Sivusta kommentoin että miehillähän ei tätä ongelmaa ole. Ei tarvi edes klikata niin sänkyyn silti halutaan. Minutkin on jätetty ilmoittamalla että ei ollut kemiaa eikä oikein klikannut, vaikka sängyssäkin oltiin useampi kerta oltu. Vähän mietin että mitä helvettiä.
Jos toisessa ei ole lainkaan huumoria, se on vähän pelottavaa. Mistä huumorin lajista pitää. Eri asia jos on elämäntilanne, ettei voi olla huumoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan aloittanut suhdetta minkään deittailujen tms. kautta vaan kaikki elämäni 3 on alkaneet arkielämästä. Ja kaikki nämä on olleet sellaisia, että ensitapaamisella eikä pitkään aikaan ole mitenkään ihastuttanut tai tuntunut että tästä tulisi muuta kuin normi opiskelu- tai työkaveri. Kuukausien, joskus vuosien, varrella vasta tullut ihastumista, samalla kun rentoutta jutteluun. Olen itse sosiaalinen foobikko ja huono juttelemaan ihmisille, useimmat tuntee olonsa vaivautuneeksi mun kanssa sen takia, kunnes tottuvat pitkän ajan kuluessa että tuollainen tuo on, mutta ei se paha pohjimmiltaan ole vaan vähän outo korkeintaan. Ei taitaisi olla mulla toivoa suhteesta, jos pitäisi tapailujen kautta sellainen saada aikaan :D
Minulla ja nykyisellä miehelläni ei heti klikannut. Hän oli kaikin puolin mukava, komea ja miellyttävää seuraa, mutta en tuntenut varsinaista vetoa häneen. Hän myönsi saman. Päätimme kuitenkin pysyä ystävinä, koska viihdyimme toistemme seurassa. Tulevan n. puolen vuoden ajan olimme ystäviä ja ne tunteet alkoivat hitaasti kasvaa. Lopulta olin niin ihastunut, että minun oli pakko tunnustaa hänelle ja hän myönsi tuntevansa minua kohtaan samoin. Aloimme seurustella ja olemme olleet yhdessä nyt melkein neljä vuotta.
Tapailemasi mies saattaa olla todella ujo eikä meinaa osata rentoutua. Voit ehkä nostaa asian esille ja kertoa suoraan, miltä sinusta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 100% tämä mies ja voin kertoa sulle naisten puolesta.
3-4 treffeille asti jaksavat, jonka jälkeen saan viestin jossa lukee että miten olen kyllä tosi kiva, mutta ei ole kipinää.
OK, selvä. Entä sitten, haluaisitko olla suhteessa, jossa nainen ei tunne sinua kohtaan mitään, ei viihdy seurassasi eikä halua sinua seksuaalisesti= et pääse panemaan.
Vai onko sulle sama,kunhan on joku nainen?
Miten tämä nyt liittyi vastaukseen? Ei tietenkään kukaan sellaisessa suhteessa halua olla. Usein on niin, että toivoo, että toinen tykkäisi itsestä, eikä täysin ymmärrä, miksei toinen tykkää. Itse voi tykätä toisesta.
Suurin osa ihmisistä on täysin välinpitämättömiä toisiaan kohtaan. Se että sinä tykkäät jostakin ei tarkoita sitä ,että sen joka ei tykkää sinusta pitäisi alkaa sinun kanssasi.
Jos mies klikkaa, hän klikkaa vaikka päästelisi pelkkiä kainalopieruja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En menisi enää edes toisille treffeille. En usko, että se tilanne siitä paranisi. Joidenkin kanssa on helppo olla (ja se helppous alkaa heti ensimmäisestä 5 minuutista) ja toisten kanssa ei. Ja en tarkoita, että jollain olisi kaikkien kanssa vaikeaa (näinkin voi kyllä varmasti olla). Esimerkiksi mun yksi exäni oli sellainen, että tottakai mulla klikkasi hänen kanssaan, mutta ystäväni valitteli, että ei ollenkaan osannut keskustella ko. henkilön kanssa erilaisten kommunikointityylien vuoksi.
Olen myös ollut rekrytoinneissa mukana työpaikallani ja sama klikkaaminen tai ei-klikkaaminen on havaittavissa myös työhaastatteluissa. Joidenkin kanssa on luontevaa ja toisten ei.
Kyllä ja yleensä narsistien ja sosiopaattien kanssa on hyvä olla aluksi. Siksi suosittelen jotta saisit hyvän suhteen miettimään vähän enemmän.
Minusta tuosta viestistä ei kyllä mitenkään voi tulkita, että kyseisellä henkilöllä olisi ongelmana toistuva narsistien ja sosiopaattien palkkaaminen tai sellaisten kanssa seurustelu. Tämä on sosiaalisesti kyvyttömien ihmisten itsepetosta kuvitella, että kaikki tai edes useimmat klikkaamiset olisi tilanteita joissa toinen osapuoli on manipuloiva ja hyväksikäyttävä narsku. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja nykyisellä miehelläni ei heti klikannut. Hän oli kaikin puolin mukava, komea ja miellyttävää seuraa, mutta en tuntenut varsinaista vetoa häneen. Hän myönsi saman. Päätimme kuitenkin pysyä ystävinä, koska viihdyimme toistemme seurassa. Tulevan n. puolen vuoden ajan olimme ystäviä ja ne tunteet alkoivat hitaasti kasvaa. Lopulta olin niin ihastunut, että minun oli pakko tunnustaa hänelle ja hän myönsi tuntevansa minua kohtaan samoin. Aloimme seurustella ja olemme olleet yhdessä nyt melkein neljä vuotta.
Tapailemasi mies saattaa olla todella ujo eikä meinaa osata rentoutua. Voit ehkä nostaa asian esille ja kertoa suoraan, miltä sinusta tuntuu.
Harvinainen mutta hieno tarina.
Vaikea uskoa, että mies pääsi pois kaverivyöhykkeeltä.
Mä olen 100% tämä mies ja voin kertoa sulle naisten puolesta.
3-4 treffeille asti jaksavat, jonka jälkeen saan viestin jossa lukee että miten olen kyllä tosi kiva, mutta ei ole kipinää.