Lue keskustelun säännöt.
Mikä on parasta lapsettomuudessa? Rauha? Siisti koti? Elintason nousu?
20.12.2025 |
Mikä asia on sinulle tärkeää lapsettomuudessa/velaudessa?
Esimerkiksi aika monelle lapsettomuus on keino välttää sukupolvia jatkunut köyhyyden kierre ja nostaa itsensä sosioekonomisessa tasossa ylöspäin.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi lasta mutta he asuvat isällään. Erkanin perheestä kun lapset olivat 8- ja 10-vuotiaat. Halusin mieluummin omaa rauhaa enkä siivota toisten jälkiä. En myöskään halunnut kokata koko ajan jotain järkevää ja ravitsevaa. Enkä halunnut taistella siitä, etteivät lapset söisi epäterveellisiä herkkuja kun en jaksa kokata Elämä lasten kanssa on yhtä paskaa, sanon minä, pelkkää huonoksi ihmiseksi itsensä kokemista 24/7, kun he siinä silmiesi alla toimivat koko ajan väärin Esim. esikoinen ei aina saa lähdettyä kouluun, on nyt lukion toisella ahdistuisin aivan liikaa, jos olisin paikalla.
Etänä tää sujuu ihan hyvin.
Miksi sitten teit lapsia, kun he kerran ovat paskaa? Ja ajattele, sinäkin olet paska joka teki vanhempiesi elämästä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän hyvin tärkeänä, että voin tehdä elämässä suuriakin muutoksia, nopealla aikataululla. Ja olen myös onnellinen, kun elämässäni ei ole mitään niin kallisarvoista ja korvaamatonta, kuin mitä lapsi olisi. On vain minä, elo kumppanin kanssa ja terveytemme vaaliminen ja vapaus.
Ennen kuin joku kommentoi, että lastenkin kanssa voi tehdä muutoksia, niin korostan että olen miettinyt omalla kohdalla tämän hyvin tarkkaan ja jättänyt lapset tekemättä, koska minusta ei ole vanhemmaksi.
Kumppanisi ei siis ole kallisarvoista ja korvaamatonta. Sinäkään et ole. Kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Elämän merkityksettömyys.
Sukulinjan katkeaminen.
Omaisuuden testamenttaus valtiolle.
Typerimmät ja kliseisimmät valheet listattuna.
Jokainen määrittää oman elämänsä merkityksen. Lapsien korostaminen on aika toksista, koska siinä sälytetään lasten vastuulle vanhemman elämän merkitys. Lapset ovat omia yksilöitään ja voivat tehdä elämässään valintoja jotka ovat vastoin vanhempiensa toiveita. Lapset saattavat myös kuolla ennen vanhempiaan, tai katkaista välit, jolloin vanhemmat on pakko etsiä elämänsä merkitystä muualta tai sitten hukkua siihen, että latasi lapsiinsa liikaa odotuksia.
Mua naurattaa aina, kun tavan Virtaset ja Jokiset puhuvat "sukulinjasta" kuin olisivat jonkun mahtodynastian ainoita perillisiä. Suku ei lopu vaikka jokainen sen jäsen ei sikiäkään. Aika harvalla tilanne on se, ettei ole sisaruksia tai edes serkkuja jotka "jatkavat sukua" vaikka itse pysyisi lapsettomana.
Omaisuuden saa testamentata kenelle haluaa. Ilman testamenttiakin aika harva omaisuus päätyy valtiolle koska suurimmalla osalla lapsettomia on elossa olevia perintökaareen kuuluvia sukulaisia. Jos lopulta valtio perii, niin se on lapsettoman oma valinta olla määräämättä perintöään muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on joka kerta yhtä joutava kysely. Lapseton ei voi tietää, mitä elämä lasten kanssa on. On turha kuvitella, että sitä pystyy jotenkin arvioimaan seuraamalla naapurin lapsiperheen elämää. Ei voi. Perheellinen taas tietää, mitä elämä ilman lapsia on. Lapsi tuo leivän tullessaan ja perheelliset miehet ovat keskimäärin varakkaampia, kuin perheettömät. Oma jälkikasvu motivoi tarvittaessa vaikka mihin. Niin se vain menee.
Itse lapsettomana tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä "jään paitsi" ilman lapsia ja mitä se vaatii, senhän takia olen valinnutkin elämän ilman lapsia. Tiedän sen jopa paremmin kuin useimmat ketkä ovat hankkineet lapsia.
Et varmasti tiedä.
Ap, syysi kysellä samaa asiaa ihan jatkuvasti? Eivätkö edellisten kyselyjesi vastaukset kelvanneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on joka kerta yhtä joutava kysely. Lapseton ei voi tietää, mitä elämä lasten kanssa on. On turha kuvitella, että sitä pystyy jotenkin arvioimaan seuraamalla naapurin lapsiperheen elämää. Ei voi. Perheellinen taas tietää, mitä elämä ilman lapsia on. Lapsi tuo leivän tullessaan ja perheelliset miehet ovat keskimäärin varakkaampia, kuin perheettömät. Oma jälkikasvu motivoi tarvittaessa vaikka mihin. Niin se vain menee.
Itse lapsettomana tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä "jään paitsi" ilman lapsia ja mitä se vaatii, senhän takia olen valinnutkin elämän ilman lapsia. Tiedän sen jopa paremmin kuin useimmat ketkä ovat hankkineet lapsia.
Et varmasti tiedä.
Tiedän, varmemmin kuin sinä tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on joka kerta yhtä joutava kysely. Lapseton ei voi tietää, mitä elämä lasten kanssa on. On turha kuvitella, että sitä pystyy jotenkin arvioimaan seuraamalla naapurin lapsiperheen elämää. Ei voi. Perheellinen taas tietää, mitä elämä ilman lapsia on. Lapsi tuo leivän tullessaan ja perheelliset miehet ovat keskimäärin varakkaampia, kuin perheettömät. Oma jälkikasvu motivoi tarvittaessa vaikka mihin. Niin se vain menee.
Itse lapsettomana tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä "jään paitsi" ilman lapsia ja mitä se vaatii, senhän takia olen valinnutkin elämän ilman lapsia. Tiedän sen jopa paremmin kuin useimmat ketkä ovat hankkineet lapsia.
Et varmasti tiedä.
Mä haluaisin palavasti koiran, mutta en hanki sitä koska tiedostan, että se vaatisi enemmän kuin pystyn antamaan. Mulla ei ole myöskään lapsia, mutta luulen tietäväni että lapset vaatisivat vielä enemmän sitoutumista, vaivannäköä ja elämän järjestämistä ehdoillaan kuin koira. Vai oletko sitä mieltä, että lapset ovat halvempia ylläpitää kuin koira, vaativat vähemmän huomiota kuin koira, edellyttävät vähemmän säännöllistä päivärytmiä kuin koira, sitovat lyhyemmäksi aikaa kuin koira?
Jos mun kapasiteetti, resurssit ja jaksaminen ei riitä koiraan (jonka edelleenkin haluaisin sinänsä kovasti) niin väitätkö, että "en voi tietää" riittäisikö mun kapasiteetti, resurssit ja jaksaminen lapseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo naapurin lapsetonta 50+ pariskuntaa niin vastaan että raha. On velaton talo ollut kauemmin kuun lapsellisilla, ja jokainen penni mitä tulee on voitu laittaa itseen ja säästöön samalla kun me tuetaan omia lapsia rahallisesti edelleen. Puhumattakaan siitä kuinka paljon näihin on mennyt valuuttaa nollavuotiaasta aikuisiksi😳
Mites se rakkauden määrä suhteessa omaan lapseen ja toisinpäin! Millään rahalla et sitä korvaa tai osta!
Lapset harvemmin rakastaa vanhempiaan sen kummemmin teoin tai erityisin osoituksin. It's all in your head.
Lapset vaativat ruokaa, leluja, kivaa tekemistä, aikaa ym ja elävät sen saatuaan tyytyväisinä omaa elämäänsä, eivätkä pahemmin muita kiitellä vanhempiaan tai ajatella, että se olisi vaatinut näiltä jotain. Joka lapsia hankkii saadakseen rakkautta on kyllä tosi puutteessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi lasta mutta he asuvat isällään. Erkanin perheestä kun lapset olivat 8- ja 10-vuotiaat. Halusin mieluummin omaa rauhaa enkä siivota toisten jälkiä. En myöskään halunnut kokata koko ajan jotain järkevää ja ravitsevaa. Enkä halunnut taistella siitä, etteivät lapset söisi epäterveellisiä herkkuja kun en jaksa kokata Elämä lasten kanssa on yhtä paskaa, sanon minä, pelkkää huonoksi ihmiseksi itsensä kokemista 24/7, kun he siinä silmiesi alla toimivat koko ajan väärin Esim. esikoinen ei aina saa lähdettyä kouluun, on nyt lukion toisella ahdistuisin aivan liikaa, jos olisin paikalla.
Etänä tää sujuu ihan hyvin.
Miksi sitten teit lapsia, kun he kerran ovat paskaa? Ja ajattele, sinäkin olet paska joka teki vanhempiesi elämästä paskaa.
En osaa sanoa, miksi hankin lapsia, ehkä se oli osittain se, kun KAIKKIALLA sanottiin, että lapset ovat parantaneet elämää. Ja olin aika masentunut ollut jne. Lisäksi äitini antoi jotenkin ymmärtää, että ei-lapsia hankkivissa ihmisissä on jotain mentaalivikaa tms... jotain vikaa ihmisinä. Että jokaisen pitää sellaisesta niin kuin selviytyä, sellainen (ainoastaan, ei mikään muu) on normaalia. Siis vanhemmuus.
Ja siis mitä tulee siihen, olinko äidilleni pska vai en, niin en usko, äitini kyllä haukkui minua paljon, mutta se näytti parantavan hänen oloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole häiritsemässä ja vaatimassa huomiota. Ei kiinnosta katsoa kenenkään perään ja huolehtia. Lisäksi lapsiin menisi rahaa ja joutuisin ravaamaan ties missä neuvoloissa, leikkipuistoissa, vanhempain illoissa ym. Ja koti sotkeentuisi ja unet kärsisivät. Väsyneenä olen kiukkuinen ja vittuuntunut.
Olen aistiyliherkkä. Erityisesti kimeät, kiljuvat äänet aiheuttavat minussa ahdistusta, joskus pakokauhua ja mu rhanh imoa. Muuten lapset, sukulaisten lapsia myöten, ovat minulle yhdentekeviä, kunhan nyt suht hengissä säilyvät ja normaaleiksi kasvavat. Olen yli 50-v. nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin säälin tämän päivän lapsia. Heillä on niin paljon pskaa edessä tulevassa elämässään, että itse en ala hankkimaan lapsia. Vahinkoja voi toki sattua.
Nykyään mikään ei ole varmaa. Työpaikka voi mennä alta koska tahansa ja uuden työn löytäminen voi viedä aikaa vuosia. Lapsettomana työttömyys ei aiheuta suurta paniikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi lasta mutta he asuvat isällään. Erkanin perheestä kun lapset olivat 8- ja 10-vuotiaat. Halusin mieluummin omaa rauhaa enkä siivota toisten jälkiä. En myöskään halunnut kokata koko ajan jotain järkevää ja ravitsevaa. Enkä halunnut taistella siitä, etteivät lapset söisi epäterveellisiä herkkuja kun en jaksa kokata Elämä lasten kanssa on yhtä paskaa, sanon minä, pelkkää huonoksi ihmiseksi itsensä kokemista 24/7, kun he siinä silmiesi alla toimivat koko ajan väärin Esim. esikoinen ei aina saa lähdettyä kouluun, on nyt lukion toisella ahdistuisin aivan liikaa, jos olisin paikalla.
Etänä tää sujuu ihan hyvin.
Miksi sitten teit lapsia, kun he kerran ovat paskaa? Ja ajattele, sinäkin olet paska joka teki vanhempiesi elämästä paskaa.
En osaa sanoa, mik
Ja siis en kyllä kadu lasten hankintaa, en todellakaan. Olin tietysti huolissani heidän hyvinvoinnistaan, kun itse kärsin vanhemmuudesta paljon, mutta kaikki näyttää sujuneen niin hyvin kuin meidän kahden vanhemman rajallisilla resursseilla voi ottaa huomioon. Lapset ovat kuitenkin sillä lailla aina olleet elämäni keskipiste, että olen parhaani mukaan tehnyt sellaisia ratkaisuja, että heidän elämänsä olisi parasta. Siihen sisältyi se, että myrkyllinen, uupunut, haukkuva, huutava, kaikkia arvosteleva äiti paikan päällä ei voi olla parasta mitä heille tarjota.
En olisi lapsia edes hankkinut, jos mies ei olisi vaikuttanut niin lapsirakkaalta, että hanskaa heidät vaikka yksin. Ja siis oikeaan osui se arvio. Autan heitä taloudellisesti, maksan heille sähköt (asumme kumpikin omakotitaloissa ja etäisyyttä on 3km) ja ostin sen heidän talonsakin heille.
Mutta saahan sitä lasten tulevaisuudesta olla todella huolissaan. Siis siksi, kun nykyinen yhteiskunta on mitä on. Pelkkää paskaa niille, joiden pitäisi työllä ansaita elantonsa. Kyllä pääomatuloilla eleleminen olisi mielestäni ainoa oikea elämiosen malli ihmiselle, ja töitä voisi tehdä vain sen verran, mitä mielensä virkeänä pitämäiseen tarvitsee. Osa-aikaisena esim. tai itse jotain taidetta tms puuhastellen.
Tytär pääsi kuvataide- ja designlinjalle lukioon, jännä nähdä, päätyykö jollekin luovalle (ei-riisto) alalle. Poikakin on lahjakas piirtäjä, molemmilla on 10 kuviksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton itse, ja se on elämäni suurin suru. Eräs ystäväni, jolla on 3 lasta, ja joilla isoja haasteita elämässä ( yksi on mm narkomaani, toisella mt- ongelmia, eikä kykene töihin, pari ei ole väleissä keskenään ja muita haasteita) on nyt alkanut puhumaan, että ei ne lapset ehkä olekaan olleet se hyvä juttu. Ehkä lohdutan itseäni sillä.
Lapset harvemmin rakastaa vanhempiaan sen kummemmin teoin tai erityisin osoituksin. It's all in your head.
--------
Tämä on kyllä ihan täyttä soopaa.
Lapset ovat välittömiä ja ilmaisevat tunteensa.
Mikään ei ole niin ihanaa, kuin pienet kädet halaamassa ja lapsi kuiskaa korvaan : äiti, mä rakastan sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton ihan vain siksi, etten ole koskaan kokenut minkäänlaista halua vanhemmuuteen. Itselläni ei ole mitään muuta käytännöllistä tai periaatteellista syytä.
mikä siinä on parasta sinun mielestäsi?
Tämmöisen kysyminen on vähän kuin että mikä on mielestäsi parasta siinä ettet valinnut ammatiksesi jotain muuta ammattia kuin sen missä nyt olet? Kumma kysymys. Kuvitteleeko ihmiset että vapaaehtoiseen lapsettomuuteen tarvitaan jotain muitakin perusteluita kuin se ettei vaan halua lapsia? Entäs jos haluaa lapsia, pitääkö sekin jotenkin erikseen perustella?
Se, että se on kaikkea tuota sinulle, ei tarkoita että se olisi sitä muille. Muiden erilainen kokemus ja onnellisuus ei tietenkään ole pois sinulta ja sinun onnellisuudesta.