Lue keskustelun säännöt.
Miten kiusaaminen on vaikuttanut sinuun?
18.03.2023 |
Itselläni on valtavasti ongelmia sen takia vaikka olen jo yli 30v.
Kommentit (80)
Koulussa minua kiusaamine 2-9 luokkaan asti . Siihen loppui kiusaaminen olin kuukauden kotona sitten lähdin 400 kilometrin päähän opiskelemaan . Ekana kuukauden aikana en mennyt kotiin koska minun piti opiskella kun aloitin kuukauden myöhässä. Kukaan ei
Minua kiusannut. Nyt asun kaukana eikä kukaan kiusaa minua . Täällä on on parempi asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin vaimentaa omatuntoni äänen, ajattelin että koska toisetkaan eivät välitä siitä miltä minusta tuntuu se mitä he sanovat minulle, ei minunkaan tarvitse välittää siitä miltä heistä tuntuu. Siis vaikka tiesin, että kiusaamistapauksissa takaisinsanominen olisi jollain tavalla väärin. Minua yritti kiusata yksi orvoksi jäänyt joka oli menettänyt koko perheensä. Nimitteli, ilkkui ja yritti levittää perättömiä juttuja. Tiesin, että ei olisi takaisin sanoessa kovin oikein ottaa esille tätä hänen orvoksi jäämistään, mutta mitä sitten.
Keksin erilaisia nimityksiä tälle, kyselin toisten lasten kuullen, oliko vähän noloa olla orvoksi jäänyt ja joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Kyselin siitäkin, miksei tämä auttanut vanhempiaan.
Jaahas, ja sitten valitsitte entisen koulukiusaajan ihan pressaksi. Onneksi olkoon Suomi!
Vierailija kirjoitti:
Aloin vaimentaa omatuntoni äänen, ajattelin että koska toisetkaan eivät välitä siitä miltä minusta tuntuu se mitä he sanovat minulle, ei minunkaan tarvitse välittää siitä miltä heistä tuntuu. Siis vaikka tiesin, että kiusaamistapauksissa takaisinsanominen olisi jollain tavalla väärin. Minua yritti kiusata yksi orvoksi jäänyt joka oli menettänyt koko perheensä. Nimitteli, ilkkui ja yritti levittää perättömiä juttuja. Tiesin, että ei olisi takaisin sanoessa kovin oikein ottaa esille tätä hänen orvoksi jäämistään, mutta mitä sitten.
Keksin erilaisia nimityksiä tälle, kyselin toisten lasten kuullen, oliko vähän noloa olla orvoksi jäänyt ja joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Kyselin siitäkin, miksei tämä auttanut vanhempiaan.
Sai mitä ansaitsikin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin vaimentaa omatuntoni äänen, ajattelin että koska toisetkaan eivät välitä siitä miltä minusta tuntuu se mitä he sanovat minulle, ei minunkaan tarvitse välittää siitä miltä heistä tuntuu. Siis vaikka tiesin, että kiusaamistapauksissa takaisinsanominen olisi jollain tavalla väärin. Minua yritti kiusata yksi orvoksi jäänyt joka oli menettänyt koko perheensä. Nimitteli, ilkkui ja yritti levittää perättömiä juttuja. Tiesin, että ei olisi takaisin sanoessa kovin oikein ottaa esille tätä hänen orvoksi jäämistään, mutta mitä sitten.
Keksin erilaisia nimityksiä tälle, kyselin toisten lasten kuullen, oliko vähän noloa olla orvoksi jäänyt ja joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Kyselin siitäkin, miksei tämä auttanut vanhempiaan.
Sai mitä ansaitsikin
Mitä tuo vastaaja sitten ansaitsi? Hänhän oli myös kiusaaja, ja aivan tarkoituksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa kun en ole elänyt ilman kiusaamista. Isompi veli aloitti sen heti kun synnyin. Muistan tuskan kun muu perhe ei välittänyt. Sitähän se on ollut siitä lähtien, kipuilua kaikessa. Ajatus omasta kuolemasta on monesti tuntunut helpottavalta. Olen nähnyt ihmisten silmissä pahuutta ja kylmyyttä, se tuntuu järkyttävältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin vaimentaa omatuntoni äänen, ajattelin että koska toisetkaan eivät välitä siitä miltä minusta tuntuu se mitä he sanovat minulle, ei minunkaan tarvitse välittää siitä miltä heistä tuntuu. Siis vaikka tiesin, että kiusaamistapauksissa takaisinsanominen olisi jollain tavalla väärin. Minua yritti kiusata yksi orvoksi jäänyt joka oli menettänyt koko perheensä. Nimitteli, ilkkui ja yritti levittää perättömiä juttuja. Tiesin, että ei olisi takaisin sanoessa kovin oikein ottaa esille tätä hänen orvoksi jäämistään, mutta mitä sitten.
Keksin erilaisia nimityksiä tälle, kyselin toisten lasten kuullen, oliko vähän noloa olla orvoksi jäänyt ja joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Kyselin siitäkin, miksei tämä auttanut vanhempiaan.
Sai mitä ansaitsikin
Mitä tuo vastaaja sitten an
Jos ei muu auta, kiusaajaa saa kiusata takaisin. Eka kannattaa yrittää poistua, vaikka silloin kiusaaja yleensä seuraa, ja vasta sitten antaa takaisin. Tällöin kiusaaja yleensä uhriutuu, mutta so what. Tarpeeksi monen kanssa kun kuvio toistuu, muutkin huomaavat, kuka koko ajan haastaa riitaa, seuraa perässä ja mustamaalaa muita.
Kiusaaminen vaikuttaa luottamukseen, ja jos sitä ei löydy, toimivia ihmissuhteita on vaikea muodostaa. Korjaavat kokemukset auttavat. Niitä olen saanut helposti, kunhan pysyn kaukana väkivaltaisen narsistin kaveripiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luota kehenkään varsinkaan miespuolisiin, miehet on pelottavia ja iltalehtien jutut vain vahvistaa sen asian, kyse ei ole edes kulttuurista ja muunmaalaisista vaan kantiksissakin melko häijyjä ja pahoja yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin vaimentaa omatuntoni äänen, ajattelin että koska toisetkaan eivät välitä siitä miltä minusta tuntuu se mitä he sanovat minulle, ei minunkaan tarvitse välittää siitä miltä heistä tuntuu. Siis vaikka tiesin, että kiusaamistapauksissa takaisinsanominen olisi jollain tavalla väärin. Minua yritti kiusata yksi orvoksi jäänyt joka oli menettänyt koko perheensä. Nimitteli, ilkkui ja yritti levittää perättömiä juttuja. Tiesin, että ei olisi takaisin sanoessa kovin oikein ottaa esille tätä hänen orvoksi jäämistään, mutta mitä sitten.
Keksin erilaisia nimityksiä tälle, kyselin toisten lasten kuullen, oliko vähän noloa olla orvoksi jäänyt ja joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Kyselin siitäkin, miksei tämä auttanut vanhempiaan.
Sai mitä ansaitsikin
Mitä tuo vastaaja sitten an
Kiusaajalleko ei saakaan sanoa takaisin? Kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tälle kiusaajalle sitten olisi saanut sanoa takaisin? Soosoo? Vai olisiko sekin ollut liian rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tälle kiusaajalle sitten olisi saanut sanoa takaisin? Soosoo? Vai olisiko sekin ollut liian rankkaa.
Ei saa torua, kiusaajalle voi tulla paha mieli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tälle kiusaajalle sitten olisi saanut sanoa takaisin? Soosoo? Vai olisiko sekin ollut liian rankkaa.
Ystävällistä puhetta, minne mukaan vanhemmat tai tässä tapauksessa sosiaalihuollon tukihenkilö. Sen jälkeen päähäntaputuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tälle kiusaajalle sitten olisi saanut sanoa takaisin? Soosoo? Vai olisiko sekin ollut liian rankkaa.
Ystävällistä puhetta, minne mukaan vanhemmat tai tässä tapauksessa sosiaalihuollon tukihenkilö. Sen jälkeen päähäntaputuksia.
Plus sossulegioona paapomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin vaimentaa omatuntoni äänen, ajattelin että koska toisetkaan eivät välitä siitä miltä minusta tuntuu se mitä he sanovat minulle, ei minunkaan tarvitse välittää siitä miltä heistä tuntuu. Siis vaikka tiesin, että kiusaamistapauksissa takaisinsanominen olisi jollain tavalla väärin. Minua yritti kiusata yksi orvoksi jäänyt joka oli menettänyt koko perheensä. Nimitteli, ilkkui ja yritti levittää perättömiä juttuja. Tiesin, että ei olisi takaisin sanoessa kovin oikein ottaa esille tätä hänen orvoksi jäämistään, mutta mitä sitten.
Keksin erilaisia nimityksiä tälle, kyselin toisten lasten kuullen, oliko vähän noloa olla orvoksi jäänyt ja joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Kyselin siitäkin, miksei tämä auttanut vanhempiaan.
Sai mitä ansaitsikin
Mitä tuo vastaaja sitten an
Onko kiusaaja jos ei suostu vaan kuuntelemaan hiljaa kiusaajan mölinöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin vaimentaa omatuntoni äänen, ajattelin että koska toisetkaan eivät välitä siitä miltä minusta tuntuu se mitä he sanovat minulle, ei minunkaan tarvitse välittää siitä miltä heistä tuntuu. Siis vaikka tiesin, että kiusaamistapauksissa takaisinsanominen olisi jollain tavalla väärin. Minua yritti kiusata yksi orvoksi jäänyt joka oli menettänyt koko perheensä. Nimitteli, ilkkui ja yritti levittää perättömiä juttuja. Tiesin, että ei olisi takaisin sanoessa kovin oikein ottaa esille tätä hänen orvoksi jäämistään, mutta mitä sitten.
Keksin erilaisia nimityksiä tälle, kyselin toisten lasten kuullen, oliko vähän noloa olla orvoksi jäänyt ja joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Kyselin siitäkin, miksei tämä auttanut vanhempiaan.
Sai mitä ansaitsikin
Mitä tuo vastaaja sitten an
Kiusaaja ihan itse aloitti tuon kiusaamishomman. Totta kai aluksi yritin lievempiä keinoja, mutta kun hän vaan jatkoin toimintaansa eikä välittänyt kenenkään kiusaamiensa tunteista, niin ajattelin että jaa, miksi minunkaan pitäisi välittää hänen tunteistaan. Sitten kun toisetkin alkoivat sanoa tälle takaisin loppui kiusaaminenkin.
Tiedän että tällä kiusaajalla oli varmaan itsellään ongelmia jos jonkinlaisia, mutta ei se oikeuta käyttäytymään miten tahansa toisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, ja sitten valitsitte entisen koulukiusaajan ihan pressaksi. Onneksi olkoon Suomi!
Sosiaalisissa ihmisissä on luonnollisesti enemmän kiusaajia kuin epäsosiaalisissa. Sen vuoksi someskandaalejakin tänä päivänä on niin paljon, kun ruudun äärellä filtteri unohtuu aikuisilta ihmisiltäkin ja mennään kommentoimaan ajattelematta asiaa ja seurauksia.
Kiusaamista ei olisi, elleivät ihmiset kilpailisi huomiosta ja suosiosta. Helppo tapa saada lisää "katu-uskovuutta" on kurmottaa verbaalisesti tai fyysisesti heikolta tai oudolta vaikuttavaa yksilöä. Erittäin primitiivistä käytöstä, eikä loogisesti älykästä.
Olen tarpeeksi henkisesti vahva ihminen. Kiusaaja ehkä putoaa monesti polvilleen, kun annan tuplasti takaisin enkä ole ohjailtavissa. Valitettavasti.
up