Miten kiusaaminen on vaikuttanut sinuun?

Olen 45v ja ikävä kyllä koulukiusaaminen vaikuttaa edelleen siten että suhtaudun varauksella uusiin ihmisiin, en halua kertoa paljoakaan omia asioitani muille (eli alitajuisesti oletan että kertomastani tehdään pilkkaa) enkä halua puhua lapsuudestani mitään koska jos puhun niin alan itkemään. Tosin lapsuudessani myös kotiolot olivat huonot joten sekin varmasti vaikuttaa.

Onneksi asun niin kaukana lapsuuteni maisemista ettei ole pelkoa kohdata kadulla ketään kiusaajaani. Jos näin ei olisi, niin kiusaaminen vaikuttaisi varmaan enemmän.

Ja joo, kyllä suututtaa välillä että miksi heillä on valta vaikuttaa elämääni edelleen :(

Olen 36-vuotias mies. Minulla on koko ajan tunne, että olen tiellä kaikkialla. En pysty ottamaan yhteyttä ihmisiin, en järjestämään mitään juhlia/tapaamisia, enkä pyytämään ihmisiä ylipäätään mihinkään. Lisäksi en pysty olemaan baareissa, festareilla tai missään vastaavissa ihmisten ilonpidoissa, koska koen olevani väärän näköinen ja ensisijaisesti ruma. Koen, että minun pitää olla yksin jossain piilossa ja tehdä omia juttuja, ja ihmissuhteet on varattu urheileville ja paremmille miehille, kuin minä.

Minusta tuli aikamoisen rajoittunut sosiaalisesti, vaikken ollutkaan pahasti kiusattu. Ulkopuolinen olo lähes kaikkialla.

Onneksi on myös läheisiä.

Ei oikeastaan mitenkään. Yhä vain jaksan ihmetellä kiusaajan pääkoppaa

Onko teillä muilla ollut vahvaa itseinhoa ja täydellistä itsetunnon puutetta? Itse en pysty välillä pitämään yhtään mistään itsesessäni. Olen erittäin varautunut ja arka vieraiden ihmisten kanssa mikä hankaloittaa elämää todella paljon. Kaiken lisäksi häpeän valtavasti kaikkea itsessäni.

Olen helppo uhri

Ei mitenkään. Yläasteen jälkeen muutin muualle, ja kävin lukion siellä. Kiusaaminen loppui muuttoon.

Lopettakaa vanhojen asioiden märehtiminen, ellei ne vaikuta nykyisyyteen. Kiusaaminen ei vaikuta. Kun kiusaaminen on loppunut, se on loppunut. Jatkakaa elämässä eteenpäin!

Mitä sanoa?

Kaikista mielenterveysongelmista ei pidä syyttää koulukiusaamista. Syitä löytyy aina, sillä onhan yleisesti tiedossa, että kaikki ovat koulukiusattuja mutta kukaan ei ole kiusaaja. En ole ainakaan koskaan kuullut myöntävän asiaa, vaikka kaikki myöntävät olevansa kiusattuja.

Ei mitenkään. Ollutta ja mennyttä.

Kuten toinen kirjoitti jo, niin minun pitää olla varauksellinen kiusaamisen takia koska kiusaajat ovat arvaamattomia.

Ei mitenkään. Tosin puhun kiusaajista täysin avoimesti aina kun tulee tilaisuus. Kerron ihan nimeltä keitä he ovat olleet ja mitä tehneet. Muuten heillä ei ole mitään vaikutusta elämääni enää vaikka minulla halutessani on vaikutusta heidän elämäänsä. 

En jaksa olla ihmisten kaa.

Ihminen on sillai rakennettu että se muistaa kaiken syvältä koskettaneen ja paljon paljon muuta. Ihan vauva-aikaa ei.

Turha ketään syyllistää siitä jos muistaa.

Sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea ocd, mutta näillä mennään. Tsemppiä kaikille

kiusatuille!

Ongelmia itsetuntoon ja minäpystyvyyteen. En pääse näistä ongelmista eroon koskaan.

Kiusaajat ovat kertoneet sen, että minä en täällä mihinkään pääse etenemään elämässäni, mieluiten kiusaajat näkisivät sen, että menetän kaiken.

Se on se juttu. Yritetään tässä vielä sinnitellä siinä viimeisessä mitä vielä on.

Mutta hilkulla, hilkulla toki...

Ja loppujen lopuksi, ne kiusaajat eivät siis ymmärrä, että jossain vaiheessa se viimeinenkin menee, menee, vaikkeivät he sitä asiaa jouduttaisikaan. 

Että sellaista!

Ei oikeastaan mitenkään.

Minä en luota ihmisiin ja siihen, että haluaisivat olla oikeasti vapaaehtoisesti seurassani. Sitten kun sain täysi-ikäisenä opiskelupaikkakunnalla ystäviä, olin siitä ihan suhteettoman iloinen. Valitettavasti hekin lopulta osoittautuivat sellaisiksi, jotka jättävät perheettömän helposti piirinsä ulkopuolella perheen perustettuaan. 

Palasin sitten siihen yksinäisen ihmisen identiteettiini. Otti se kipeää ihan eri tavalla kuin lapsena, kun sentään silloin olin aina tottunut siihen. Ehdin välillä vain luulla, että asiat voisivat olla loppuikäni paremmin.

Ei mitenkään, koska pidin jo silloin kiusaajia idiootteina, joita pitää vaan kestää hetken aikaa. Itsetunto on sen verran vahva, ettei mitättömät luuserit sitä pysty nakertamaan.