Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1512)
Jos saa seksipalkinnon töiden teosta niin voisi reipastua muuten ei oikein kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te oikein löydätte näitä miehiänne? Äidin helman alta?
Löysin miehen yhteisen harrastuksen kautta. Hän oli jo 30 kun tavattiin, oli asunut pitkään yksin ja huolehti hyvin asuntonsa kotityöt ihan itse, oli hyvässä työssä ja hoiti vastuullisesti työnsä jne. Äitään tapasi satunnaisesti lähinnä käymällä äitinsä luona joskus kahvilla tms. Ihan tavallinen hyvä mies minusta. En minä arvannut, että vastuullisuus ei sitten kanna mihinkään lapseen liittyvään, vaikka hän nimenomaan lapsen ja perheen halusi. Ap
Joillekin miehille lapsen hankkiminen on kuin jonkin lelun hankinta. Ei tarvitse hoitaa eikä välittää, kunhan sellainen on. Jos hän ajatteli, ettei hänen tarvitse tehdä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Jos saa seksipalkinnon töiden teosta niin voisi reipastua muuten ei oikein kiinnosta
Moniko nainen saa seksipalkinnon siitä että hoitaa jokaiselle kuuluvia arkisia toimenpiteitä, jotka jokainen osaa tehdä ellei ole sitten kehitysvammainen tai halvaantunut tms?
Miksi kaiken pitää ylipäätään pyöriä sen munan ympärillä? Ei kai sulle tuu sinkkunakaan antamaan seksipalkkiota kun hoidit omat vaatteesi puhtaana kaappiin ja pesit tiskisi ja laitoit ruokaa.
Ei kukaan saa kotitöistä palkkiona orkkua. Ne on vaan tehtävä. (heteronaiset saavat vähiten kokea huippuja, btw)
Elämän perusasiat pitää pystyä hoitamaan ilman että muna on heilumassa, ne pitää jokaisen osata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kirjain kuvaa sitä kun mies on ollut sinkkuna ja parisuhteessa hoitanut 15v pyykkejä. Tulee ero ja tapaa uuden naisen ja saa kuulla ettei saa koskea pesukoneeseen kun ei kuulemma osaa käyttää sitä.
Mies avaa suunsa ja sanoo naiselle, että kyllä minä osaan pestä pyykkiä, pesen jatkossakin omat vaatteeni, jos sinun pyykkeihin ei saa koskea. Jos nainen vieläkin vänkyttää asiasta, mies voi sanoa, että asutaan omissa asunnoissa tai erotaan.
Miksi ihmeessä mies näin sanoisi jos nainen haluaa palvella ja miehen pyykinpesun taso ei miellytä. Sillon nainen joko pesee itse tai menettää valittamis oikeuden
Miksi mies lopettaisi omien vaatteiden pesemisen, jos hän itse on siihen tyytyväinen? Ei kai mies ole palvelijaa vailla? Kumpikin pesee omansa, niin kummallakaan ei ole valitt
Meillä kävi niin, että kumpikaan ei enää pessyt miehen vaatteita. Hän riisui paskaiset vaatteensa illalla sängyn viereen ja puki ne siitä aamulla takaisin päälleen. Kerran viikossa taisi vaihtaa sukat ja kalsarit, kun oli saunapäivä. Niitä osti sitten tarvittaessa lisää. Muut vaatteet menivät aina vain pesemättä. Jos lapset olisivat olleet hänen vastuullaan, olisi varmaan opettanut saman heille. Jotain lakanoita tai pyyhkeitä ei takuulla ymmärtäisi vaihtaa tai pestä ikinä.
Niin niistä kotitöistä pääsee, kun ei vain tee. Ja teininä hänet on kyllä opetettu ja pakotettu nuokin asiat hoitamaan. Aikuisena ei vissiin tartte, kun saa päättää ite.
Vierailija kirjoitti:
Jos saa seksipalkinnon töiden teosta niin voisi reipastua muuten ei oikein kiinnosta
Seksi tissi pimppi pylly orkku... hihihi. Terkkuja sinne alakoulutasolle. Meillä aikuisilla on mielessä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytä.tämä keskustelu. Käske lukea. Keskustelkaa.
Jos ei tajua, pistä vaihtoon.
Näinhän se on. Itse kyllä perkelöityisin, jos äiti laittaisi lapsen itkemään syntymäpäivänä tuolla tavoin.
Joku kusinen suklaalevy syntymäpäivillä osoittaa melkoista välinpitämättömyyttä, kuten monet muutkin AP:n mainitsemat asiat.
T. Mies-sika palstafeministien Afrikkaan lähettäjä pro.
Miksi haluat minut lähettää afrikkaan?
Suuri osa vastauksista näkyy olevan tasoa "surkea äijä" tai "vaihda miestä" sun muuta yhtä epärakentavaa. Aloituksessa ei kerrottu välttämättä kaikkea tarpeellista sen arvioimiseksi, että mistä ongelma voisi ehkä johtua. Tämän ei ole tarkoitus olla syytös ketään kohtaan, vaan pohdin vain olisiko tuohon joku ns. järkisyy. Onko voinut käydä niin, että lapsen ollessa vauvaiässä, on lapsenhoito ajautunut suurimmaksi osaksi äidin tehtäväksi? Jopa niinkin paljon, että isän ollessa harvakseltaan hoitovuorossa, on hänen kykyjään selvitä lapsen kanssa epäilty suoraan tai epäsuorasti esim. muistuttelemalla kaikesta mahdollisesta moneen kertaan? Jos toinen osapuoli on vahingossakin "ominut" lapsenhoidon ja tällaisella saanut miehen olon epävarmaksi lapsenhoitoasioissa, voi tämä epävarmuus jäädä päälle pidempäänkin. Tuollaisesta mies voi muutenkin tottua siihen, että äiti aina hoitaa lapseen liittyvät asiat. Toisaalta, miten perheen muut "metatyöt" jakaantuvat, esim. kaupassakäynti, auton huolto (jos on), ruoanlaitto, pyykinpesu, kodin korjaukset ja rempat, taloussuunnittelu ym? Joku ehdotti aiheesta rakentavaa keskustelua ja lapseen liittyvien asioiden hoitamista vaikkapa puoli vuotta yhteisesti, mikä kuulosti kyllä hyvältä ratkaisulta. Ongelma ei tosiaan vältämättä ole se, että mies ei välitä lapsesta tai että mies on perheessä vain yksi lapsi lisää perheen äidin huolehdittavaksi. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikki omalla tavallaan epätäydellisiä - meillä kaikilla on vahvuutemme ja puutteemme. Parisuhde on joka tapauksessa kahden kauppa ja siinä on yleensä tarkoitus jakaa yhdessä ilot, surut, huolet ja haasteet sekä tukea toista osapuolta silloin kun tämä tukea tarvitsee. Jos tämä asia nyt selvästi vaivaa, on tosiaan hyvä keskustella siitä avoimesti ja rakentavasti ja yrittää yhdessä keksiä siihen ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytä.tämä keskustelu. Käske lukea. Keskustelkaa.
Jos ei tajua, pistä vaihtoon.
Näinhän se on. Itse kyllä perkelöityisin, jos äiti laittaisi lapsen itkemään syntymäpäivänä tuolla tavoin.
Joku kusinen suklaalevy syntymäpäivillä osoittaa melkoista välinpitämättömyyttä, kuten monet muutkin AP:n mainitsemat asiat.
T. Mies-sika palstafeministien Afrikkaan lähettäjä pro.
Miksi haluat minut lähettää afrikkaan?
Siellä on hyvä voimaantua ja lämmin ilmasto. Feminismillekin lienee enemmän kysyntää, eikä valkoisia heteromiehiä juuri näy missään, joten heistä ei tarvitse triggeröityä. Win-win kaikille osapuolille.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa vastauksista näkyy olevan tasoa "surkea äijä" tai "vaihda miestä" sun muuta yhtä epärakentavaa. Aloituksessa ei kerrottu välttämättä kaikkea tarpeellista sen arvioimiseksi, että mistä ongelma voisi ehkä johtua. Tämän ei ole tarkoitus olla syytös ketään kohtaan, vaan pohdin vain olisiko tuohon joku ns. järkisyy. Onko voinut käydä niin, että lapsen ollessa vauvaiässä, on lapsenhoito ajautunut suurimmaksi osaksi äidin tehtäväksi? Jopa niinkin paljon, että isän ollessa harvakseltaan hoitovuorossa, on hänen kykyjään selvitä lapsen kanssa epäilty suoraan tai epäsuorasti esim. muistuttelemalla kaikesta mahdollisesta moneen kertaan? Jos toinen osapuoli on vahingossakin "ominut" lapsenhoidon ja tällaisella saanut miehen olon epävarmaksi lapsenhoitoasioissa, voi tämä epävarmuus jäädä päälle pidempäänkin. Tuollaisesta mies voi muutenkin tottua siihen, että äiti aina hoitaa lapseen liittyvät asiat. Toisaalta, miten perheen muut "metaty
Näinhän se on. Mut jotta se ratkaisu löytyy, pitää molempien sitä haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö joku jaksaa näitä metatyö trollauksia?
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo makaa ja minä teen kaiken.Vien ja tuon lapset, eskari/koulu/harrastus viestit matkat kauppareissut ja monesti kokkaamisetkin auton laittamiset nyt ns vakiona on miehen hommia.Makaaminen johtuu usein kovista kuukautiskivuista, mutta onhan siinä sitä vetelyyttäkin mukana kun on totuttu että mies hoitaa.Ei ne kuukkarit kestä koko kuukautta.
Tiskauksen ja pyykinpesun kanssa menee raja.Jos ei tiskaa, olkoot ruuatta ja ellei voi laittaa edes koneeseen pyykkiä ja kuivata (jossa lapset auttaa) niin kulkekoot paskaisissa vaatteissa.Nälän tullessa alkaa tiskiharja viuhumaan, vittuilun sadattelemana kylläkin mutta toimii.
20v avioliittoa takana ja jatkuu edelleen.Jos on yhteen menty, tulisi ns. elää ajan mukana että jos toiselle tulee jokin sairaus olkoot henkinen tai fyysinen niin silloin mennään kuten alttarilla on luvattu ja toista ei jätetä.Kaiken se kestää.
Ei se toinen kiusallaan ole kipeä ja voi olla kipu korvien välissä
Sinä vingut vaimosi kuukautiskivuista nettisivulla. Miten se poikkeaa aloittajan ulostulosta? Miten se ulkomailta tuotu vaimo ratkaisee asian? Heilläkö ei ole kuukautisia?
Itsellä meni muutama vuosi niiden kivuliaiden kuukautisten kanssa. Siis käytännössä 11v. alkaen. Ei löytynyt kipulääkettä, joka olis auttanut. Jonkun kerran lähti taju.
Sitten lasten saannin jälkeen ne eskaloitu lähes koko aikaisiksi. Anemia tuli. Operoitiin kerran, joka auttoi hetkeksi. Toisella kertaa poistettiin kohtu, jolloin loppui kaikki ongelmat. Ne siis voi todellakin halvaannuttaa koko elämän.
Olin töissä koko ajan ja hoidin kotona kaiken, minkä jaksoin. Olemme edelleen naimisissa. Mieheni ei kyl ole ikinä valittanut minusta. Hän on uskonut, että olen ollut todella kipeä.
Meillä vaimo makaa ja minä teen kaiken.Vien ja tuon lapset, eskari/koulu/harrastus viestit matkat kauppareissut ja monesti kokkaamisetkin auton laittamiset nyt ns vakiona on miehen hommia.Makaaminen johtuu usein kovista kuukautiskivuista, mutta onhan siinä sitä vetelyyttäkin mukana kun on totuttu että mies hoitaa.Ei ne kuukkarit kestä koko kuukautta.
Tiskauksen ja pyykinpesun kanssa menee raja.Jos ei tiskaa, olkoot ruuatta ja ellei voi laittaa edes koneeseen pyykkiä ja kuivata (jossa lapset auttaa) niin kulkekoot paskaisissa vaatteissa.Nälän tullessa alkaa tiskiharja viuhumaan, vittuilun sadattelemana kylläkin mutta toimii.
20v avioliittoa takana ja jatkuu edelleen.Jos on yhteen menty, tulisi ns. elää ajan mukana että jos toiselle tulee jokin sairaus olkoot henkinen tai fyysinen niin silloin mennään kuten alttarilla on luvattu ja toista ei jätetä.Kaiken se kestää.
Ei se toinen kiusallaan ole kipeä ja voi olla kipu korvien välissä jos meni työpaikka alta tai uupunut eikä vaan jaksa.Nämä tulisi yhdessä selvittää eikä vinkua jossain saatanan nettisivulla kuten aloittaja tekee.Ei ihme että moni etsii vaimonsa ulkomailta kun tuntuu olevan moniongelmaisia prinsessoja palstat täynnä.