Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1541)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrittää vääntää luonnollista asiaa toiseen asentoon? 60 v konemuksella voi sanoa että, metatyö ei yleensä ole luontaista miessukupuolelle. Aivot on rakennettu eri tavalla. Tehköön mies siis jotain muuta hyödyllistä.
Ne samat miesaivot kykenevät suorittamaan vastaavaa suunnittelu- ja organisaatiotyötä oman työn puitteissa. Kyse on motivaatiosta ja juuri tuosta asenteesta, et miehiä ei vaatteet kiinnosta. Oman lapsen luulis kuitenkin kiinnostavan. Ja lapsen hyvinvoinnin motivoivan.
Täällä miehiä sioiksi on kutsunut vain mies. Itse ilmoitti olevansa.
Huvittaa tämä, kun pakko on olla ymmärtämättä muiden ongelmia silloin, jos niitä ei itsellä ole. Te olette sopineet työjaon ilmeisesti yhteisymmärryksessä. Hyvät teille, jos vaimo on myös samaa mieltä.. Kaikkilla ei ole noin hyvä tilanne. Mielestäsi se on naisten syy. Miehenä voisit ehkä antaa rakentavaa ehdotusta siitä, miten kannattais miesten kanssa toimia, jotta homma toimis. Mutta ei. Naiset on tyhmiä. Paitsi vaimos. Ehkä.
Jos miestä ei oikeasti kiinnosta puolison ja lasten hyvinvointi, voi olla että veikkasit väärää hevosta. Jos jo vuosien ajan eletty yhdessä, eikä puoliso laita tikkua ristiin kotona, tuskin se siitä muuksi muuttuu. Joskus vaihtamalla paranee.
Jos mies tekee töitä ja metatöitä, mutta ei juuri sillä tavalla kuin itsellesi sopisi, suosittelen keskustelemaan ja yhteensovittamaan.
Jos olet pirttihirmu palstafeministi... Muuta vaikka Afrikkaan?
T. Mies-sika metatyöukko pro (lastenvaatteet poislukien)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullekin kuuluu jostain käsittämätyömästä syystä kodin työt ja metatyöt.
Isä on jättäytynyt muka osaamattomaksi. Ne mitä osaa, tekee armottoman viime sekunnilla mikä stressaa itseäni valtavasti.
Itse varmistan arjen sujuvuutta mm pyytämällä juuri niitä asioita joita ilman lapsen asiat kosahtaisivat. Ne, jotka kosahtaa esim miehen eteen, en tee paljoakaan. Eli esim kaupasta pyydän tuomaan varsinkin lapsen jutut. Hän saa itse huomata ettei ole vessa tai talouspaperia tai tiskitabletteja. (Minulla on aina rulla piilossa 🤣) pesen aina omat ja lapsen vaatteet ensin. Ennakoin omam suvun muistamiset.
Lapsen jutuissa ennakoin hurjasti. Kotiasioissakin paljon
En siivoa hänen kavereitaan/sukua varten. Jne
Jollainhan sitä on pakko tasattava!
Hienosti puhallatte yhteen hiileen.
Suhteenne tulee varmasti kestämään pitkään.
Ei yhtään mitenkään. Miehiä ei kiinnosta muu kuin oma itse, oma ego, oma asema ja maine. Kotitöitä ne tekee vasta kun alkaa vaimon jäkätys ottaa enemmän päähän kuin se itse homman hoitaminen. Tai sitten meinaa mennä maine lapsen opettajan/hoitajan tmv. silmissä. Muistan aina kun miehen piti neuvolassa saada esittää hyvää isää ja siellä hoitaa lapsen vaipanvaihto ja pukeminen, mutta eihän se putkeen mennyt kun ei se sitä ollut koskaan aiemmin tehnyt :D
Vaihtoehdot on erota tai hyväksyä tilanne. Ei se siitä tule muuttumaan vaikka tekisi mitä. Sen verran olen äiti-ihmisten kanssa jutellut sekä yksityisihmisenä, ammattilaisena että lasten harrastusohjaaja, että on täysin mennyt usko mihinkään tasapuoliseen jakamiseen. Ehkä kun riittävän kauan perustelee ja tekee riittävän selkeän työnjaon, niin saattaa onnistua, mutta ei kannata odottaa kovin hyvää ja tehokasta työjälkeä ja mistään metatöiden jakamisesta ei kannata puhuakaan kun ei miehet edes tajua että jotain sellaista pitäisi tehdä.
Me on jaettu työt niin, että minä hoidan metatyöt, ja mies ne varsinaiset työt. Minä teen kauppalistan mikä sisältää viikon ruoat ja mies käy kaupassa. Minä pohdin että pitäis varmaan astiat tiskata jos meinaa huomenna syödä puuroa, kun ei ole yhtään kattilaa puhtaana ja mies sitten tiskaa. Katson wilman ja luettelen mille päivälle pitää olla eväät, minkäkin kokoiset luistimet ja mitkäkin juhlavaatteet ja mies huolehtii ne lapsille mukaan. Minä katson reseptin minkä mukaan ruoka tehdään ja mies kokkaa. Minä katson milloin tulee vieraita että on puhdasta ja mies siivoaa ja ajaa nurmikon. Bensa oli loppu ja ensviikolla pakastaa, eli voisitko vaihtaa renkaat ja tankata auton. Jaa roskia ei mahdu enää roskakaappiin, eli mies vie roskat. Lastenvaatteet etsin nettikirpparilta ja mies noutaa ne. Mitään ei tee oma-alotteisesti, mutta toisaalta kaiken tekee kun sanon. Pitää minua varmaan ihan täysin pirttihirmuna.
Vierailija kirjoitti:
Joku vastaa täällä, että kunhan vaimo kertoo, minkä kokoinen vaate pitää olla, niin mies osaa ostaa sen. Ei se ihan noin mene. Lapset ovat ruumiinrakenteeltaan erilaisia ja se pitää ottaa huomioon. Jotkut laihoja ja toiset lihavia. Pitkä raajat ym. Jolloin lapsen pitää mennä mukaan ostamaan se vaate ja kokeilla päälle. Samalla lapsi voi heti sanoa, ettei joku käy, olkoon syy mikä tahansa.
Myöskin, jos meinaa ostaa talvivaatteen suht lämpimällä ilmalla, pitää ottaa huomioon, että sinne alle mahtuu myös välivaatteita. Samoin ei kenkiä voi ostaa sika säkissä. Monet saman numeroiset vaatteet ja kengät ovat ihan eri kokoisia samoin kuin aikuisillakin.
Ja jos isä ei yleensä tykkää käydä vaateostoksilla, hän antaa saman esimerkin, niin lapsetkaan eivät tykkää ja mitä siitä seuraa, kun äiti ostaa väärän värisen tai kokoisen vaatteen. Se jäänee kaappiin tai sitten vaihdetaan.
No voihan se antaa sen merkin samalla. Vai miksi pitäisi mennä etsimään eri merkkejä, jos hyväksi havaittu joku, niin ostaa saman merkin isomman koon. Jos se lapsi on kapeaa Name It mallia , tuskin sen kannattaa mennä Prismaan sovittamaan Reimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrittää vääntää luonnollista asiaa toiseen asentoon? 60 v konemuksella voi sanoa että, metatyö ei yleensä ole luontaista miessukupuolelle. Aivot on rakennettu eri tavalla. Tehköön mies siis jotain muuta hyödyllistä.
Ne samat miesaivot kykenevät suorittamaan vastaavaa suunnittelu- ja organisaatiotyötä oman työn puitteissa. Kyse on motivaatiosta ja juuri tuosta asenteesta, et miehiä ei vaatteet kiinnosta. Oman lapsen luulis kuitenkin kiinnostavan. Ja lapsen hyvinvoinnin motivoivan.
Täällä miehiä sioiksi on kutsunut vain mies. Itse ilmoitti olevansa.
Huvittaa tämä, kun pakko on olla ymmärtämättä muiden ongelmia silloin, jos niitä ei itsellä ole. Te olette sop
"Jos miestä ei oikeasti kiinnosta puolison ja lasten hyvinvointi, voi olla että veikkasit väärää hevosta. Jos jo vuosien ajan eletty yhdessä, eikä puoliso laita tikkua ristiin kotona, tuskin se siitä muuksi muuttuu. Joskus vaihtamalla paranee.
Jos mies tekee töitä ja metatöitä, mutta ei juuri sillä tavalla kuin itsellesi sopisi, suosittelen keskustelemaan ja yhteensovittamaan.
Jos olet pirttihirmu palstafeministi... Muuta vaikka Afrikkaan?"
En minä ole miehestäni valittanut. Tai siis oli ne hankalat vuodet lasten syntymän jälkeen, mut nykyisellään asiat ihan ok. Hän metailee osan ja minä osan. Me siis keskustellaan myös, joten sitä olen kehoittanut muillekin. Koska ilman sitä keskustelun oppimista olisimme eronneet aikapäiviä sitten.
Olen kyllä feministi (kannatan tasa-arvoa, kuten muuten meillä kaikki) ja palstailen, eli ehkä mielestäsi olen sit joku hirmu myös. En vaan keksi, miksi minun pitäisi lähteä Afrikkaan...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin kuuluu jostain käsittämätyömästä syystä kodin työt ja metatyöt.
Isä on jättäytynyt muka osaamattomaksi. Ne mitä osaa, tekee armottoman viime sekunnilla mikä stressaa itseäni valtavasti.
Itse varmistan arjen sujuvuutta mm pyytämällä juuri niitä asioita joita ilman lapsen asiat kosahtaisivat. Ne, jotka kosahtaa esim miehen eteen, en tee paljoakaan. Eli esim kaupasta pyydän tuomaan varsinkin lapsen jutut. Hän saa itse huomata ettei ole vessa tai talouspaperia tai tiskitabletteja. (Minulla on aina rulla piilossa 🤣) pesen aina omat ja lapsen vaatteet ensin. Ennakoin omam suvun muistamiset.
Lapsen jutuissa ennakoin hurjasti. Kotiasioissakin paljon
En siivoa hänen kavereitaan/sukua varten. Jne
Jollainhan sitä on pakko tasattava!
Hienosti puhallatte yhteen hiileen.
Suhteenne tulee varmasti
Vaihtoehto? Puhaltaa vain sen puolison hiileen?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on jaettu työt niin että mies tekee ruuat ja on ottanut keittiön haltuun omaksi valtakunnakseen. Sen lisäksi se vastaa kodin tietokoneista ja teknisistä jutuista.
Minä sitten siivoan, pesen pyykit ja järjestelen muita asioita. Enkä puutu miehen tekmisiin mitenkään.
Pointtini on että perheessä kaikilla saisi olla vastuualueet. Ja toisen tontille ei kannattaisi kauheasti mennä.
Myös lapsilla oma vastuualue esim oma huone tms.
Vierailija kirjoitti:
Me on jaettu työt niin, että minä hoidan metatyöt, ja mies ne varsinaiset työt. Minä teen kauppalistan mikä sisältää viikon ruoat ja mies käy kaupassa. Minä pohdin että pitäis varmaan astiat tiskata jos meinaa huomenna syödä puuroa, kun ei ole yhtään kattilaa puhtaana ja mies sitten tiskaa. Katson wilman ja luettelen mille päivälle pitää olla eväät, minkäkin kokoiset luistimet ja mitkäkin juhlavaatteet ja mies huolehtii ne lapsille mukaan. Minä katson reseptin minkä mukaan ruoka tehdään ja mies kokkaa. Minä katson milloin tulee vieraita että on puhdasta ja mies siivoaa ja ajaa nurmikon. Bensa oli loppu ja ensviikolla pakastaa, eli voisitko vaihtaa renkaat ja tankata auton. Jaa roskia ei mahdu enää roskakaappiin, eli mies vie roskat. Lastenvaatteet etsin nettikirpparilta ja mies noutaa ne. Mitään ei tee oma-alotteisesti, mutta toisaalta kaiken tekee kun sanon. Pitää minua varmaan ihan täysin pirttihirmuna.
Eli sä et oikein tee mitään ja mies tekee kaiken. Way to go sisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään mitenkään. Miehiä ei kiinnosta muu kuin oma itse, oma ego, oma asema ja maine. Kotitöitä ne tekee vasta kun alkaa vaimon jäkätys ottaa enemmän päähän kuin se itse homman hoitaminen. Tai sitten meinaa mennä maine lapsen opettajan/hoitajan tmv. silmissä. Muistan aina kun miehen piti neuvolassa saada esittää hyvää isää ja siellä hoitaa lapsen vaipanvaihto ja pukeminen, mutta eihän se putkeen mennyt kun ei se sitä ollut koskaan aiemmin tehnyt :D
Vaihtoehdot on erota tai hyväksyä tilanne. Ei se siitä tule muuttumaan vaikka tekisi mitä. Sen verran olen äiti-ihmisten kanssa jutellut sekä yksityisihmisenä, ammattilaisena että lasten harrastusohjaaja, että on täysin mennyt usko mihinkään tasapuoliseen jakamiseen. Ehkä kun riittävän kauan perustelee ja tekee riittävän selkeän työnjaon, niin saattaa onnistua, mutta ei kannata odottaa kovin hyvää ja tehokasta työjälkeä ja mistään metatöiden jakamisesta ei kannata puhuakaan k
Mun mies sai ysärillä hyvän maineen loistavana vaipanvaihtajana. Teki sitä paljon (kaks lasta, vuosi ikäeroa). Mullä oli ajoittain pahat ihottumat käsissä, joten se ei ollut minulle aina niin helppoa. No, hyvä, mies siis hoiti homman hienosti. Mut kukaan ei koskaan ole sanonut yhdestäkään äidistä, että onpa hyvä ja nopea vaipanvaihtaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hemmetin huvittavaa tämä ajatus pyhistä äideistä. Teillä naisilla on Mt ongelmia enemmän kuin ikinä ennen. Olette uupuneita, stressaantuneita. On vaihdevuosia, synnytyksen jälkeistä masennusta ym. Silti AINA täällä ajatellaan että no ihan varmastihan se on miehessä vika.
T. Mies joka oli 13v parisuhteessa Mt diagnoosin saaneen naisen kanssa. Diagnoosi tuli 12v kohdalla.
Niin, jos äiti potee synnytyksen jälkeistä masennusta tai on muusta syystä uupunut, olisko hyvä, et se isäkin sit osallistuisi enemmän? Siis ihan lapsia ajatellen. Olen todellakin sitä mieltä, että on miehen vika jos ei ota enemmän vastuuta silloin, kun lasten äiti on heikoilla. Kuitenkin on ihan yleistä, et naiset ovat yksinhuoltajia tai muuten isossa vastuussa perheestään, työn ohessa. Eivät he siitä mitään glooriaa saa. Päinvastoin, palstan mukaan ovat alinta kastia tai diktaattoreita. M
Olisi hyvä että isä osallistuisi. No sanotaanko näin että olisi hyvä jos äiti olisi jollain tasolla osallistunut. Tai edes sietänyt omia lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hemmetin huvittavaa tämä ajatus pyhistä äideistä. Teillä naisilla on Mt ongelmia enemmän kuin ikinä ennen. Olette uupuneita, stressaantuneita. On vaihdevuosia, synnytyksen jälkeistä masennusta ym. Silti AINA täällä ajatellaan että no ihan varmastihan se on miehessä vika.
T. Mies joka oli 13v parisuhteessa Mt diagnoosin saaneen naisen kanssa. Diagnoosi tuli 12v kohdalla.
Semmoisia ne jännänaiset on. Vaatimattoman ja kiltin naisen kanssa ei tule tuollaisia ongelmia.
Jännä naiset? Oli erittäin vaatimaton ja kiltti nainen. Mt ongelmat ton pilasi.
Miksi hän menetti mielenterveytensä? Mikä diagnoosi? Oliko siis omaa syytä hänellä?
Masennus & 2 suuntainen. Paha sanoa. Mut ei ainakaan mun syytä.
Huumeitako käytätte, vai mitä metaa vedätte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Masennus & 2 suuntainen. Paha sanoa. Mut ei ainakaan mun syytä. "
Kuulostaa ikävältä. Mut vaikka ei ole sun syy, onko tän exän?
Tunnen yhden miehen, jolla kakssuuntainen. Elämä vaihtelee itsemurhamasennuksen ja sen kovaa menee -vaiheen välillä. Vaikka tekee raivostuttavia asioita, en mitenkään näe häntä syypäänä tuohon sairauteen. Kaikessa kamaluudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yritätkö sinä tahallasi ymmärtää väärin? En löydä tästä keskustelusta yhtäkään viestiä jossa nainen sanoisi että lapsen vaatteiden värillä on väliä. Sen sijaan kyllä löydän kommentteja että lapsen vaatteiden pitää lähtökohtaisesti olla ehjiä, sään- ja tilaisuudenmukaisia ja sopivan kokoisia. Että se siitä vaatepakotuksesta"
Edelleen, kuinka monessa perheessä mies hoitaa ensisijaisesti lastenvaatteet?
Sama kuin laittaisi naisen auto-ostoksille. Naiseni tuntee hinnat, materiaalit ja brändit paremmin.
Jos ostan auton itselleni, todellakin menen sen itse ostamaan. Voi hyvänen aika, minähän sitä ajankin. Ostin myös moottoripyörän itse. Mieheni ei tullut kaupoille mukaan missään vaiheessa. Mitä hän olisi siellä tehnyt?
Mä olen ostanut (ja maksanut) miehelle autot, mopon osti itse... mä nyt kuitenkin ajan 75%perheen kilometreistä, ymmärrän rahoituskuviot ja joo tienaan rahat.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies sai ysärillä hyvän maineen loistavana vaipanvaihtajana. Teki sitä paljon (kaks lasta, vuosi ikäeroa). Mullä oli ajoittain pahat ihottumat käsissä, joten se ei ollut minulle aina niin helppoa. No, hyvä, mies siis hoiti homman hienosti. Mut kukaan ei koskaan ole sanonut yhdestäkään äidistä, että onpa hyvä ja nopea vaipanvaihtaja.
Tai onpa ihana vaimo, kun osallistuu lastensa hoitamiseen tai auttaa miestään kotitöissä. Jopa antaa miehelle joskus omaakin aikaa tekemällä jotakin yhteisten lasten kanssa. <3
Vierailija kirjoitti:
Me on jaettu työt niin, että minä hoidan metatyöt, ja mies ne varsinaiset työt. Minä teen kauppalistan mikä sisältää viikon ruoat ja mies käy kaupassa. Minä pohdin että pitäis varmaan astiat tiskata jos meinaa huomenna syödä puuroa, kun ei ole yhtään kattilaa puhtaana ja mies sitten tiskaa. Katson wilman ja luettelen mille päivälle pitää olla eväät, minkäkin kokoiset luistimet ja mitkäkin juhlavaatteet ja mies huolehtii ne lapsille mukaan. Minä katson reseptin minkä mukaan ruoka tehdään ja mies kokkaa. Minä katson milloin tulee vieraita että on puhdasta ja mies siivoaa ja ajaa nurmikon. Bensa oli loppu ja ensviikolla pakastaa, eli voisitko vaihtaa renkaat ja tankata auton. Jaa roskia ei mahdu enää roskakaappiin, eli mies vie roskat. Lastenvaatteet etsin nettikirpparilta ja mies noutaa ne. Mitään ei tee oma-alotteisesti, mutta toisaalta kaiken tekee kun sanon. Pitää minua varmaan ihan täysin pirttihirmuna.
Kauppalistan teko= muutama minuutti. Kaupassa käynti selvästi enemmän.
Käskytys tiskaamaan astiat 5sec= mies tiskaa selvästi enemmän.
Wilman katsominen= muutama minuutti päivässä. Mies toteuttaa..
Sä päätät pirttihirmuna reseptin ja katsot sen = 10sekuntia. Kokkaus ja jälkien siivous mies 0-2tuntia.
Siivous tarkastus = 30sec. Miehelle suursiivous 0-8h. Kai ne on vielä sun vieraita.
Bensa loppuu ja pakastaa. Tankkaa auto ajaa nurtsi= eli mies maksaa ruuat ja sun bensatkin.
Roskat ei mahdu kaappiin tsekkaus 2sekuntia= mies viemään. Kestänee kauemmin
Lastenvaatteiden osto= tässä voi jopa mennä yhtä paljon aikaa molemmilla..
Lähtökohtaisesti sä käytät miestäsi hyväksesi, käytännössä itse vaan lusmuilet mikäli tämä ei ollut joku vitsi. Ei kannata ihmetelle jos äijä lähtee jossain vaiheessa tai etsii arvostusta jonkun muun naisen sängystä. Näin naisena sanoisin että se on sulle ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
"Masennus & 2 suuntainen. Paha sanoa. Mut ei ainakaan mun syytä. "
Kuulostaa ikävältä. Mut vaikka ei ole sun syy, onko tän exän?
Tunnen yhden miehen, jolla kakssuuntainen. Elämä vaihtelee itsemurhamasennuksen ja sen kovaa menee -vaiheen välillä. Vaikka tekee raivostuttavia asioita, en mitenkään näe häntä syypäänä tuohon sairauteen. Kaikessa kamaluudessa.
Minunkaan masennukseni ei takuulla ollut mielestään mieheni syy. Syynä oli vain "kuormittava elämäntilanne". Ei ajatustakaan, että hän olisi sen kuormittumisen määrään voinut vaikuttaa. Kävihän hän sentään oikein töissä ja minä vain makasin kotona gradua tekemässä.
Hurjaa lukea näitä viestejä. Oma mies tekee kotitöistä varmaan puolet+ sitten ne miesten työt täysin. Tuttujen puheista saanut käsityksen että tämä on ihan normaalia. Vauvalta saa käsityksen että miehet olisivat jotain kehitysvammaisia jotka eivät selviä normaali elämästä. Herää vaan kysymys. Vastasin edelliseen viestiin. Siitä näkyi naisen halveksunta miestä kohtaan jos siellä kotona mieskin tämän näkee. Ei varmasti halukkaan tehdä mitään.
Älä ole turhan vaatimaton, sinähän olet perheen pää. Tai ainakin minä olen aina ollut, juuri siksi, koska kotitalous on ollut hallinnassani. Perinteiset miehethän oikein työntävät sen johtajaroolin naiselle. Minä olen harjoitellut jo sen verran kauan ettei ole enää lapsia jaloissa, ja asiat ovat ajautuneet nyt jo siihen pisteeseen, etten aja enää metriäkään autolla. Kotirouva en ole, joten mut haetaan töistä. Kaikki ovat tyytyväisiä.