Lue keskustelun säännöt.
Kirjailijoiden kustantamo
14.11.2025 |
Olisiko mahdollista perustaa kustantamo, jossa kirjailijat olisivat töissä kuukausipalkalla? Jos kaikki muut kulut pistettäisiin minimiin ja saataisiin tarpeeksi nimekkäitä kirjailijoita mukaan, voisiko se onnistua? Mitä tuollaiseen kustannnustoimintaan tarvitaan, onko kukaan alalla?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Somepykälään en mäkään usko. Näkeehän sen jo siitä ettei läheskään kaikilla kirjailijoilla ole mitään julkista somea. Tunnen itsekin monia kirjailijoita eikä ole koskaan tullut puheeksi tällainen. Monella on vain kotisivut jonne tulee tieto uusista julkaisuista ja mahdollisista esiintymisistä.
Kaikilla kirjailijoilla ei myöskään ole samanlaista sopimusta. Minun kysymykseni koski suuren kustantamon perussopimusta.
Suurilla kustantamoilla on paljon rahallista panosta esikoiskirjailijoissa, joten kustantamon näkökulmasta pykälä on hyvinkin ymmärrettävä. Kirjailijan kannalta on kyse juridisesti sitovasta sopimuksesta, jollaista itselläni ei ainakaan olisi ollut käytännön syistäkään mahdollista allekirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Someriehunta ketjussa on sikäli vähän hassua, että kaupallisissa someissahan yhä vähemmän kenenkään postaukset näkyy mitenkään orgaanisesti. Jonkun random kirjailijan kirjailijatili on ihan neppailua, jos sinne välillä vähän jakaa jotain joulureseptejä. Eri asia sitten, jos maksaa näkyvyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Someriehunta ketjussa on sikäli vähän hassua, että kaupallisissa someissahan yhä vähemmän kenenkään postaukset näkyy mitenkään orgaanisesti. Jonkun random kirjailijan kirjailijatili on ihan neppailua, jos sinne välillä vähän jakaa jotain joulureseptejä. Eri asia sitten, jos maksaa näkyvyydestä.
Mietin sitä jo silloin kun kuulin asiasta, että mitä kirjailija sinne oikein kirjoittaa, sillä kirjailijan elämä ei useinkaan ole valtavan hohdokasta, kiinnostaisiko se edes ketään. Nythän sen jo tiedämme. Kirjailijaystävien tileillä on paljon seuraajia ja sitä kautta on helppo kertoa vaikkapa kirjansa etenemisestä. Ja onhan minullakin aikaa kirjoittaa vaikka joka päiväni koirani tekemisistä, sitten kun olen eläkkeellä. Mutta onko siitä mitään hyötyä mahdollisen kirjani myynnille? En osaa sanoa. Osa kirjailijoiden tileistä ei ole niin suosittuja, joten se on sitten turhaa työtä, ellei siitä jotenkin itse nauti. Työssäkäyvälle se on vain ylimääräinen riesa ilman korvausta. Haastattelut ja sen sellaiset pistokeikat ovat aivan eri asia. Haastatteluja on vain parin kuukauden ajan ennen kirjan julkaisemista ja sen jälkeen, jos niitä on.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuitenkin kustantamot maksavat kustannustoimittajille, kansisuunnittelijoille, markkinoijille, kääntäjille, hr:lle, kkirjanpitäjille, myyjille. Ja eivät ajaudu konkurssiin. Miksei kirjailijoille voisi maksaa?
Laitetaan kanteen vaan kirjan ja kirjailijan nimi valkoisella mustalle pohjalle. Ei kustannustoimiteta, muuten kuin joku lukee, ettei ole tahattomia kirjoitusvirheitä. Markkinointi tehdään somessa. Myynti myös netissä ja somessa, lähetetään kirjat postitse. Joku kirjanpitäjä varmaan täytyy olla. Onnistuisiko?
Eli ensin mainitaan markkinoijat turhien listalla ja sitten sanotaan, että markkinointi tehdään somessa. Juu sehän on ihan samaa kuin sinä ja minä tässä nyt vähän naputtelemassa tänne palstalle :-DDDDDD
Noi muut kohdat sitten vielä luku sinänsä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi.
Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.
Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin.
Sitten ei tarvitaa enää kuin ne ostajat.
Huomiotaloudessa kilpailu on kovaa, koska aika on rajallista. Nettiin tehdään ihan hyvää kirjallisuusaihetta mm haastatteluja mutta katsojia näillä vaikuttaisi olevan niukasti. Arvelen että jokin toinen sisältö kuitenkin ajaa ohi. Sama koskee kirjallisuuslehtiä: digiaikamme hajottaa keskittymiskykyä jota pitkä lukeminen vaatii. Sinänsä tukijoita voisi muutamalla eurolla kuussa löytyäkin.
Harvoin enää löytyy kunnollista kirjallisuuskritiikiä perinteisessä mielessä. Nykyään pitää silittää myötäkarvaan jokaista sepustusta tai muuten tulee paskamyrsky! Esimerkkinä Kira Korven "runokirja". Kaiken pitäisi siis olla vaan puffausta ja myynnin edistämistä. Pitää lukea muuten Hotakaisen uusin satiiri kirjamessuista. Hänellä on niin vahva asema Siltalalka, että voi kirjoittaa tällaistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi.
Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.
Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin.
Sitten ei tarvitaa enää kuin ne ostajat.
Huomiotaloudessa kilpailu on kovaa, koska aika on rajallista. Nettiin tehdään ihan hyvää kirjallisuusaihetta mm haastatteluja mutta katsojia näillä vaikuttaisi olevan niukasti. Arvelen että jokin toinen sisältö kuitenkin ajaa ohi. Sama koskee kirjallisuuslehtiä: digiaikamme hajottaa keskittymiskykyä jota pitkä lukeminen vaatii. Sinänsä tukijoita voisi muutamalla eurolla kuussa löytyäkin.
Harvoin enää löytyy kunnollista kirjallisuuskritiikiä perinteisessä mielessä. Nykyään pitää silittää myötäkarvaan jokaista sepustusta tai muuten tulee paskamyrsky! Esimerkkinä Kira Korven "runokirja". Kaiken pitäisi siis olla vaan puffausta ja myynnin edistämistä. Pitää lukea muuten Hotakaisen uusin satiiri kirjamessuista. Hänellä on niin vahva asema Siltalalla, että voi kirjoittaa tällaistakin.
Nyt jos vielä joku voisi selventää sen asian siitä digihuuman takia hävitetyistä kirjoista 70 vuoden ajalta, niin olisi hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjallisuuskritiikkiin suosittelen avoimesti saatavilla olevista sellaisia sivuja kuin Kulttuuritoimitus, Runografi ja Kiiltomato. Suomen Kuvalehden kritiikitkin pääsee yleensä lukemaan vapaasti. Printtinä sitten taas löytyy mm. Nuori Voima ja Parnasso, Tuli&Savu, niin&näin -lehdessä on myös hyviä kritiikkejä. Näihin aina vain törmää missään.
Mutta ihan liian vähänhän niitä on.
Mua ärsyttää Hesarin kirjallisuusktitiikit, kun siellä fanitetaan superpositiivisesti joitain genrejä, kuten esim. romantasiaa. Yhtään kriittistä romantasia arvostelua en oo nähny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailijat kirjoittivat:
'Ei toimi, koska ihmiset ei maksa kirjoista. Kirjoilla ei nytkään ole juuri mitään kustannustoimitusta ja oainaminenhan ei maksa mitään. Markkinointiakaan ei ole. Ja silti kustantamot tekevät tappiota.'
'Sinähän sen tiedät mitä kustantamoissa tehdään ja tekevätkö kustantamot voittoa vai tappiota. Oletko katsonut ensi kevään katalogeja? Julkaisevat niin saatanasti uusia nimekkeitä. Kyllä sen täytyy olla kannattavaa liiketoimintaa. Kirjantekijät itse eivät siitä kostu.'
Minulta ei kumpikaan. Heipat ja huomenet handulta.
Jos haluaa perustaa oman kustantamon, on monia perusasioita alan rakenteesta, jotka täytyy osata hoitaa. Ne oppii kyllä, mutta tästä keskustelusta huomaa, että huomio kiinnittyy helposti siihen mediaseksikkäimpään osaan, josta kaikki mielellään keskusteleekin. Tosiasiassa pienkustantamoa pyörittäessä suurin osa ajasta kuuluu kaikenlaiseen taustatekemiseen, jonka takia markkinointi, se jolla sitä lukijoita saadaan kirjojen ääreen, voi jäädä vähälle. Ne kirjat ei kuitenkaan vain ilmesty, vaan juuri niiden tekemisessä on suurin työ.
Omakustannepalvelufirma hoitaa kaiken tuon taustatyön. Ne kilpailuttaa painon, hankkii isbn-numeron, hoitaa kirjan Kirjavälityksen listoille, oikolukee (?) kuvaustekstin tähän, toimittaa vapaakappaleet, kykenee tarvittaessa toimittamaan kirjan hankintapyynnön kautta kirjastoille, jotkut tekevät kannet, mutta eivät välttämättä, joten hoitavat myös jonkin epämääräisen kuvatiedoston asettamisen paikalleen, taittavat kirjan, jne. Eli siinä on valtava työ josta on oikein että kirjan kirjoittaja maksaa, koska pelkkä käsikirjoitus on tosiaan vasta sitä, käsikirjoitus. Ei kuka tahansa pysty opettelemaan suomalaisen kirja-alan rakennetta vaikka osaa kirjoittaa hyvän kirjan, jonka takia näille omakustannefirmoille on kysyntää.
Omakustanteiden ongelma, jos se nyt jäi epäselväksi on se, että ensinnäkin omakustanne lasketaan julkaisuksi, jonka takia on turha sen jälkeen yrittää enää esikoiskirjakilpailuihin tai julkaisemattomille tekijöille tarkoitettuihin kykykilpailuihin tai hakuihin. Toiseksi ne eivät seulo hyviä ja huonoja kirjoja, joten kaikki saavat saman verran, eli ei mitään huomiota yleensä. Kolmanneksi niitä ei kustannustoimiteta, eli moni hyvä teos jää syntymättä, kun kirjailija ei saa tuuppausta oikeaan suuntaan. Toki jotkut osallistuvat kirjoittajakoulutuksiin ja ne voivat auttaa.
Omakustannefirmojen markkinointia pitäisi suitsia, koska ne antavat mielellään käsityksen, että heidän kauttaan ihminen tulee kirjailijaksi ja ura lähtee lentoon. Todellisuus voi olla aika märkä rätti yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Omakustannepalvelufirma hoitaa kaiken tuon taustatyön. Ne kilpailuttaa painon, hankkii isbn-numeron, hoitaa kirjan Kirjavälityksen listoille, oikolukee (?) kuvaustekstin tähän, toimittaa vapaakappaleet, kykenee tarvittaessa toimittamaan kirjan hankintapyynnön kautta kirjastoille, jotkut tekevät kannet, mutta eivät välttämättä, joten hoitavat myös jonkin epämääräisen kuvatiedoston asettamisen paikalleen, taittavat kirjan, jne. Eli siinä on valtava työ"
Ei ole valtava työ, järjetöntä maksaa tuosta omakustannefirmalle. Olen työpaikassani muiden töiden ohella hoitanut kaiken tuon eikä todellakaan ollut vaikeaa. ISBN:n saa yhdellä puhelinsoitolla, painotaloja on kymmenittäin ja erilaisia versioita voi katsella siellä etukäteen. Taitto tilattiin taiteiljalta työpaikallani tai minähän senkin tein (sama taitelija teki esitteemme, jotka myös suunnittelin), mutta InDesign-ohjelmaa oppii kuka tahansa käyttämään, romaaneissa ei edes ole kuvia kuten tuossa työpaikkani kirjassa. Oikolukuohjelma on jo tekstinkäsittelyohjelmissa, kustannustoimitus kyllä kannattaa ostaa, jos ei ole siihen sopivia esilukijoita olemassa. Kirja sitten vain lähetetään ilmaiskappaleena niille, joiden toivotaan sen lukevan ja arvostelevan.
En ole omakustannetta tekemässä, mutta tiedoksi, että omakustannefirmat ovat hyvin markkinoineet, jos uskottelevat, ettei tuota pysty tekemään kuka tahansa.
Ohiksena.
Nyt oli kyllä melko elitistinen ja kuplainen näkökulma asiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi.
Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.
Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin.
Sitten ei tarvitaa enää kuin ne ostajat.
Huomiotaloudessa kilpailu on kovaa, koska aika on rajallista. Nettiin tehdään ihan hyvää kirjallisuusaihetta mm haastatteluja mutta katsojia näillä vaikuttaisi olevan niukasti. Arvelen että jokin toinen sisältö kuitenkin ajaa ohi. Sama koskee kirjallisuuslehtiä: digiaikamme hajottaa keskittymiskykyä jota pitkä lukeminen vaatii. Sinänsä tukijoita voisi muutamalla eurolla kuussa löytyäkin.&n
Ilahduttavaa että Hotakaisella on selvästi halua pöyhiä eipäkorrektisti aikamme valheita. En ole ihan vastikään häntä lukenut mutta aiheista ei luulisi olevan satiirikolla pulaa, tälle tyylilajille toivoisi osaavia tekijöitä ja näkyvyyttä.
Alamme elellä jo sellaisissa dystopiamaisemissa että kumma jos tämä ei tuota purevaa vastaliikettä kirjallisuudessa ihmisyyttä puolustamaan. Jätettäisiin identiteettimelskaus sivuun ihan todellisen ihmisoikeusriiston sijaan. Tätä odotan hartaasti, erään padon murtumista.
Jos ammattikirjailijat itse alkaisivat arvostaa riskinottoa ja ilmaisunvapautta ennen taloudellista laskelmointia saattaisimme nähdä taas uudenlaista kursailemattomuutta joka kohdistuu queer ja polyseksin sijasta esim feministiseen vallankäyttöön ja kansalaisten tietämättömänä pitämiseen. Miksei näitä aiheita saisi hyvin proosaan jollain tuoreella näkökulmalla joka jättäisi pureksittavaa.
En usko että kirjoittajista olisi pulaa. Yleisöäkin luulisi jo löytyvän, toki näkyvyyden saaminen on oma lukunsa kun tietää ison median ja ainakin isojen kustantamoiden tämän hetkisen sapluunan.
135. Ymmärrän, ei se haittaa, ei tämä niin vakavaa ole :)
Kyllä tuosta pykälästä puhuttiin ja kirjoitettiin silloin kun somekoulutusta alettiin antaa, mutta nythän se on jo ikivanha juttu. Et lukenut hirveän huolellisesti siitä kirjoittamiani kommentteja eli kysehän oli sitoutumisesta markkinointiin laajasti eikä somea mainittu erikseen.
On arkipäivää, että kaikkea mainostetaan somen kautta kirjallisuudessa, kaikki kirjailijatuttuni pitävät jonkinlaista kirjailijatiliä. En jaksa kirjoittaa uudelleen enää sitä mitä kirjoitin. Kommenttinihan ovat aiemmin ketjussa nähtävänä. Ajattelin vain, että kysyn onko sitä pykälää enää, kun luulin keskustelevani aktiivikirjailijan kanssa ja oli tilaisuus. Voihan olla, että siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä kustantamolle (kysymys siitä miksei asioita voinut hoitaa kuten ennenkin, markkinoidaan parhaamme mukaan ilman juridista sitovuutta) ja se poistettiin.
Voin kysyä pykälästä kyllä kirjailijaystäviltäni tai kustannustoimittajaltani etukäteen, jos vielä joskus kirjoitan julkaisukelpoista proosaa ja asia tulee ajankohtaiseksi.