Kirjailijoiden kustantamo

"Olen vähän häkeltynyt siitä, miten moni ihminen kuvittelee, että pelkällä sanojen peräkkäinen laittamisella pitäisi saada tuloja ja arvostusta. "

Tästä saa sen käsityksen, että kirjailija ei tarvitse työstä minkäänlaista rahallista korvausta. Niinhän tilanne nykyisin jo on useimpien kohdalla, kyseessä on kutsumusammatti. Ehkäpä kustantamoissa ajatellaan juuri niin, että on suuri onni, jos julkaistaan, kirjailijoiden pitäisi olla kiitollisia siitä, eihän siitä mitään tarvitse maksaa. Onhan meillä sellaisiakin "kustantamoja", joissa kirjoittaja maksaa kustantamoille julkaisemisesta. Tosin siinä kustantamon määritelmää on jo venytetty.

Vierailija kirjoitti:

"Mä olen hellinyt ajatusta, että pistäisin nettiin jotain. Aihe on valmiina. Jos se herättäisi kiinnostusta, toimittaisin tekstit kirjaksi. 

Tai kirjoittaisin aiheen tiimoilta suoraan vaikka nuortenkirjan/scifiä."

Viesteissäni netistä piirtyy negatiivinen kuva, mutta tarkoitan sillä kustantamoihin liittyen, kirjoittajan kannalta tilanne on itse asiassa ideaalinen eli voi julkaista mitä tahansa itse. Ongelmana vain on lukijoiden löytäminen, ellei ole hyvin taitava markkinoimaan. 

Osallistuin keskusteluun siksi, että halusin kirjoittaa mielipiteeni kustantamojen epäeettisestä toiminnasta kirjailijoiden suuntaan. Sitä pidetään aivan normaalina, että kaikki muut hyötyvät paitsi kirjailija. Osaltaan syynä on se, että osa haluaa kirjailijaksi ja julkkikseksi eli tarjokkaita riittää. Se osa esikoiskirjoittajia, jotka ovat tottuneet kunnioittavaan/normaaliin suhtautumiseen työelämässä, ei tällaista menoa hyväksy ja jätt

Vaikken ole julkaissut mitään, olin mukana projektissa mikä ei toteutunut. Sain jonkin kuvan alan käytännöistä. Kirjat ovat alan raaka-ainetta, siinä missä muukin viihdebisneksen tekijän talentti. 

Minulle olisi merkitystä vain sillä, että kirjani olisi helposti siitä kiinnostuneiden saatavilla. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi mielenkiintoisia ajatuksia monella! Jos tämä kuukausipalkka ei onnistu, entä sitten jokin nykyistä suurempi könttäsumma kirjan valmistuttua ja suurempi prosentti myynnistä? Ja äänikirjojen myynnistä sama hinta kuin fyysisten kappaleiden.

Tai sitten tosiaan jonkinlainen kirjailijoiden kollektiivi, jossa kustannustoimittavat toistensa töitä ja omakustantavat teoksensa?

Tuntuu vaan aika orjatyöltä tuo kirjailijana toimiminen. Kuukausia, ehkä vuosia töitä ja siitä pari tonnia rahaa. Toisaalta Suomessa orjatyötä tuntuu muutenkin olevan, eli ei siinä muutosta.

En ole lukenut koko ketjua, mutta rahaan liittyvä ongelma Suomessa on se, että meitä on niin vähän. Lukijoita ja ostajia ei ole tarpeeksi niin että tuloja riittäisi kuukausipalkan maksamiseen tai säällisen korvauksen maksamiseen. Vain kymmenkunta suomalaiskirjailijaa ansaitsee hyvin kirjojen kirjoittamisella, avuksi toimeentuloon tulevat sitten säätiöt ja valtio. 

Kommenteillani en tarkoittanut sitä, että suomalaiskirjailijoiden pitäisi ansaita vähintään vaikkapa se mitä siivooja ansaitsee, se ei näin pienellä kielialueella ole mahdollista. Se on mahdollista, jos vientiponnisteluja lisätään merkittävästi, mutta sekin vaatii rahaa. Kommenttieni tarkoitus oli puuttua vain siihen epäeettiseen asenteeseen kirjailijoita kohtaan, joka on nykyisin sääntö kustantamoissa. Kukaan aktiivikirjailija ei siitä halua kertoa julkisesti, koska siitä tulee hänelle hankalan maine ja vähäkin tulonlähde katoaa - ne kirjailijat taas, jotka menestyvät, eivät koe yliolkaista suhtautumista ja riistämistä sopimuksissa ja kaikessa muussakin. (En ole itse kokenut riistämistä ja painostamista, se ei myöskään kohdallani onnistu, koska en ole kirjojen kirjoittamisesta millään tavalla riippuvainen, mutta  se ei estä näkemästä, että alan ansainta- ja toimintarakenne on sairas.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuitenkin kustantamot maksavat kustannustoimittajille, kansisuunnittelijoille, markkinoijille, kääntäjille, hr:lle, kkirjanpitäjille, myyjille. Ja eivät ajaudu konkurssiin. Miksei kirjailijoille voisi maksaa?

Laitetaan kanteen vaan kirjan ja kirjailijan nimi valkoisella mustalle pohjalle. Ei kustannustoimiteta, muuten kuin joku lukee, ettei ole tahattomia kirjoitusvirheitä. Markkinointi tehdään somessa. Myynti myös netissä ja somessa, lähetetään kirjat postitse. Joku kirjanpitäjä varmaan täytyy olla. Onnistuisiko?

Eivät kääntäjät, kannen sunnittelijat eivätkä kaikki kustannustoimittajatkaan enää ole kuukausipalkkalaisia kustantamoissa. Eivät ole olleet ainakaan 20 vuoteen. 

T. ex-freelance-kustannustoimittaja

Onko kustantamoissa enää ketään kuukausipalkalla? :D Aika riist

Olin aikoinaan töissä aikakauslehtikustantamossa, jossa suurin osa jutuista ostettiin jo 40 vuotta sitten freelance-toimittajilta. Lisäksi oli jonkin verran kuukausipalkkaisia, mutta vähimmillään vain lain vaatima vastaava päätoimittaja sekä pari muuta rutiineja hoitamassa. Ei freelance-työntekijät ja osa-aikaisuus ole uusi juttu.

Tämä on tosi hyvää keskustelua aiheesta, mutta jos on lopettanut kirjojen julkaisemisen kokonaan, kun on tullut ensimmäinen kehotys somessa olemiseen kustantamolta, ei varmaan ole perillä nykytilanteesta alan sisällä. 

Viestintästrategia ei koske vain kirjailijan omaa toimintaa vaan myös kustantamon toimintaa kirjailijan puolesta, kirjan markkinoimista. Esim. minne tiedotteen koko kirjan julkaisusta lähetetään, koitetaanko saada täkyksi toimittajille aihetta käsitteleviin keskusteluihin, miten saadaan kauppojensisäänostajat innostumaan, lähetetään kappaleet palkintojen raateihin ja maksetaan niiden mahfolliset osallistumismaksut (lähinnä kai Finlandia 300 euroa) jne. Tätä kaikkea ja muuta kustantamojen markkinointipuoli tekee koko ajan, se ei ole vain sitä somea ja kirjailijan kasvoja lehtien kansissa. Unohtuu usein kun puhutaan aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi hyvää keskustelua aiheesta, mutta jos on lopettanut kirjojen julkaisemisen kokonaan, kun on tullut ensimmäinen kehotys somessa olemiseen kustantamolta, ei varmaan ole perillä nykytilanteesta alan sisällä. 

Viestintästrategia ei koske vain kirjailijan omaa toimintaa vaan myös kustantamon toimintaa kirjailijan puolesta, kirjan markkinoimista. Esim. minne tiedotteen koko kirjan julkaisusta lähetetään, koitetaanko saada täkyksi toimittajille aihetta käsitteleviin keskusteluihin, miten saadaan kauppojensisäänostajat innostumaan, lähetetään kappaleet palkintojen raateihin ja maksetaan niiden mahfolliset osallistumismaksut (lähinnä kai Finlandia 300 euroa) jne. Tätä kaikkea ja muuta kustantamojen markkinointipuoli tekee koko ajan, se ei ole vain sitä somea ja kirjailijan kasvoja lehtien kansissa. Unohtuu usein kun puhutaan aiheesta.

Ajattelitko, ettei ennen ollut tuota kaikkea mitä kerrot, täysin normaalia markkinointia? Ennen oli myös kirjailijakiertueet eli menimme bussilla ympäris Suomen tapaamaan libristejä, se oli hauskaa. 

Et ilmeisesti aivan tavoittanut sitä mitä koetin sanoa, mutta se siitä, tulipahan sanottua oma mielipiteeni. En tosiaan vastusta markkinointia, vaan tapaa, jolla nämä asiat tuodaan kirjailijalle itsestäänselvinä ja sopimuksin velvoittavina mitä pidän röyhkeänä. Toki nämä voidaan kokea monella tavalla. Nuoremmat tosiaan varmaankin ovat jo tottuneet kertomaan asiansa somessa ja tekisivät niin, vaikka eivät olisi kirjailijoita. Ja aina on ollut myös niitä kirjailijoita, jotka nauttivat julkkiksen roolista ja haluavat olla mielipidevaikuttajia ym. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi hyvää keskustelua aiheesta, mutta jos on lopettanut kirjojen julkaisemisen kokonaan, kun on tullut ensimmäinen kehotys somessa olemiseen kustantamolta, ei varmaan ole perillä nykytilanteesta alan sisällä. 

Viestintästrategia ei koske vain kirjailijan omaa toimintaa vaan myös kustantamon toimintaa kirjailijan puolesta, kirjan markkinoimista. Esim. minne tiedotteen koko kirjan julkaisusta lähetetään, koitetaanko saada täkyksi toimittajille aihetta käsitteleviin keskusteluihin, miten saadaan kauppojensisäänostajat innostumaan, lähetetään kappaleet palkintojen raateihin ja maksetaan niiden mahfolliset osallistumismaksut (lähinnä kai Finlandia 300 euroa) jne. Tätä kaikkea ja muuta kustantamojen markkinointipuoli tekee koko ajan, se ei ole vain sitä somea ja kirjailijan kasvoja lehtien kansissa. Unohtuu usein kun puhutaan aiheesta.

Oletko muuten itse allekirjoittanut sopimuksen, jossa sinua velvoitetaan laajasti markkinoimaan kirjaasi? 

"opimuksen, jossa sinua velvoitetaan laajasti markkinoimaan kirjaasi"

Tarkennus, jossa sitoudut allekirjoituksellasi markkinoimaan kirjaasi laajasti kaikilla kanavilla.

Mitä teidän mielestänne kannattaisi tässä ajassa tehdä tilanteessa, jossa työn alla on kirja, jossa olisi potentiaalia myös käännettäväksi, elokuvaksi tai sarjaksi, podcastiksi tms. Kyseessä on ensimmäinen kirja, mutta myös muita kirja-aiheita jo on ja niissä on yhtenäinen tyylisuunta. Uskon, että jokin kustantamo tarttuisi tuohon, mutta en ole varma kannattaako se.

Kannattaako yrittää saada kirja liikkeelle kustantamon kautta vai ottaa ensin pieni painos omakustanteena ja pitää kaikki langat ja oikeudet omissa käsissä? Kontakteja alan toimijoihin ei ole, mutta niitähän voi hankkia, jos tietää mitä kannattaa tehdä. 

E-kirjoista en itse välitä, mutta onko se nykyaikaa, että tehdään e-kirja ja sitten jonnekin Amazoniin myyntiin? Vai tekisikö blogin tai YouTube-kanavan ja sitä kautta tarina jatkokertomuksena esiin ja sormet ristiin, että jonain päivänä saa mainostuloja? Ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Mitä teidän mielestänne kannattaisi tässä ajassa tehdä tilanteessa, jossa työn alla on kirja, jossa olisi potentiaalia myös käännettäväksi, elokuvaksi tai sarjaksi, podcastiksi tms. Kyseessä on ensimmäinen kirja, mutta myös muita kirja-aiheita jo on ja niissä on yhtenäinen tyylisuunta. Uskon, että jokin kustantamo tarttuisi tuohon, mutta en ole varma kannattaako se.

Kannattaako yrittää saada kirja liikkeelle kustantamon kautta vai ottaa ensin pieni painos omakustanteena ja pitää kaikki langat ja oikeudet omissa käsissä? Kontakteja alan toimijoihin ei ole, mutta niitähän voi hankkia, jos tietää mitä kannattaa tehdä. 

E-kirjoista en itse välitä, mutta onko se nykyaikaa, että tehdään e-kirja ja sitten jonnekin Amazoniin myyntiin? Vai tekisikö blogin tai YouTube-kanavan ja sitä kautta tarina jatkokertomuksena esiin ja sormet ristiin, että jonain päivänä saa mainostuloja? Ajatuksia?

Kyllä se perinteinen kustantamo on edelleen paras väylä. Ellet sitten ole itse valmis käyttämään paljon rahaa markkinointiin ja ole kokenut sillä saralla.

Tekstejäni ei pidä tulkita niin että vastustaisin kustantamoja. Ne käyttävät paljon rahaa esikoiskirjailijoihin ja odottavat vastinetta eikä koskaan voi tietää kuka investoinneista onnistuu taloudellisesti. Ne ovat yrityksiä.

Kirjailija ei ole yrittäjä, sillä yritystoiminta päättyy, jos se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Kirjailijan ammatti on kutsumusammatti eikä ansaintakeino suurimmalle osalle. Se ei ole kenenkään vika, vaan johtuu kielialueen pienuudesta, jonka ulkopuolella menestys joodenkin kohdalla onnistuu. Untuvikko siinä tuskin onnistuu ilman kustantamon ja muiden ammattilaisten apua.

Vierailija kirjoitti:

"Olen vähän häkeltynyt siitä, miten moni ihminen kuvittelee, että pelkällä sanojen peräkkäinen laittamisella pitäisi saada tuloja ja arvostusta. "

Tästä saa sen käsityksen, että kirjailija ei tarvitse työstä minkäänlaista rahallista korvausta. Niinhän tilanne nykyisin jo on useimpien kohdalla, kyseessä on kutsumusammatti. Ehkäpä kustantamoissa ajatellaan juuri niin, että on suuri onni, jos julkaistaan, kirjailijoiden pitäisi olla kiitollisia siitä, eihän siitä mitään tarvitse maksaa. Onhan meillä sellaisiakin "kustantamoja", joissa kirjoittaja maksaa kustantamoille julkaisemisesta. Tosin siinä kustantamon määritelmää on jo venytetty.

En tarkoittanut sitä, että kirjailijan ei kuuluisi saada osuuttaan myydystä kirjasta. Äänikirjakorvaus on käsittämättömän pieni.

Mutta onhan se niin, että moni kirja myy tosi vähän. Mistä se kuukausipalkka tulisi? 

Apurahasysteemi on julma, mutta periaatteessa minusta hyvä sen suhteen, että tuki kohdistuu laadukkaalle, mutta ehkä huonosti myyvälle tekstille.

En keksi miten asian voisi hoitaa paremmin paitsi äänikirjakorvausten osalta. 

 

Entä jos asiaa tarkastelee pitkällä aikavälillä ja on valmis tekemään myös työtä markkinoinnin eteen? 

Tietysti kustantamoilla on väylät, varaa ja kokemusta, joten niiden kautta saisi varmasti alussa paremman myynnin ja jotain tuloa. Mutta kumpi olisi kannattavampi tapa, jos varsinaiset tulot tulisivat aluksi toisesta lähteestä ja myynti ja markkinointi tapahtuisi oman yrityksen kautta, mutta pienellä budjetilla?

Ja onko nykyään jotain tiettyjä kanavia tai tapoja, minkä kautta ihmiset lukevat tai välittävät kirjoja? Tarkoitan ehkä lähinnä alustoja, palveluja ja sovelluksia sekä uusia ideoita. Tai onko joku täällä onnistuneesti luonut kirjailijan uraa omakustanteilla?

Vaikea ala. Kirjailijat ovat yleensä köyhiä ja sellaisina pysyvät. Osuuskunnat voi olla hyvä idea, mutta yleensä elävät noin vuosikymmenen.

En saanut selkoa montako keskustelijaa tässä on mukana vaiko pääasiassa enää vain tuo, joka on jättänyt leikin sikseen somen tulon myötä. 

Ennen vanhaankin oli kirjailijakiertueita, kirjailijoita kutsuttiin puhumaan eri paikkoihin, järjestettiin kustantamojen omia kiertueita, joissa lukijat pääsivät esim. kirjakaupoissa tapaamaan kirjailijoita ja kuulemaan vaikka keskusteluita. 

Nykyäänkin on kirjamessut, useat sellaiset, joissa pääsee esille ja puhumaan. Niistähän esim. Hotakainen on nyt kirjoittanut hauskasti äskettäin. 

Aina on ollut niin, että osa kirjailijoista ei halua minkäänlaista julkisuutta, osa on välimaastossa ja osa näkee julkisuuden tehokkaana oman toiminnan markkinointina, johon toivotetaan kustantamon apu tervetulleeksi ja saatetaanpa konsultoida ulkopuolisiakin siitä, miten ura kannattaa rakentaa. Tällainen on kirjallisuudessa harvinaista kuitenkin, yleisempää musiikissa ja näyttelijöillä. 

En ymmärrä tätä jankkaamista jostain kuvitteellisesta tilanteesta, jossa kustantamo tarjoaa sopimusta, jossa lukee että "Kirjailija sitoutuu henkilökohtaisen elämänsä esittelemiseen laajasti eri kanavissa ja erityisesti somessa" ja joka kirjailijaparan on allekirjoitettava, että saa teoksensa julki. Tämä edelleen kuulostaa sellaiselta happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. 

Kuten kirjoitin aiemminkin, julkisuuskulttuurin muutos koskee kaikkia aloja, ei vain taidetta, ja on turha uhriutua tästä. Voisihan sitä sanoa niinkin, että Auri Kanasen takia siivoojilla on nykyään kauheat paineet tehdä somessa omaan elämään liittyvää sisältöä menestyäkseen. Näin kärjistetysti.

 

Mietin ihan säännöllistä kuukausipalkkaa, aika matalaa vaikka 2000 e/kk, kirjailijoille. Olisiko se mahdollista kustantamoissa, minkä tarvitsisi muuttua jotta se onnistuisi?

Onnistuuhan Salatut elämätkin käsikirjoittaminen kuukausipalkalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niille kirjailijoille sen kuukausipalkan maksaisi? Ja mitä ne kirjailijat siellä tekisivät työkseen? Kirjoittaisivat omia kirjojaan vai kustannustoimittaisivat toistensa teoksia?

Mm. Neiti Etsivä-sarja tehtiin niin, että kustantamo palkkasi kirjailijoita kirjoittamaan heille tarinoita, jotka julkaistiin Carolyn Keenen nimellä.

Joo, mutta tuo tehtiin englannin kielellä mikä on reilusti suurempi kuin suomi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuitenkin kustantamot maksavat kustannustoimittajille, kansisuunnittelijoille, markkinoijille, kääntäjille, hr:lle, kkirjanpitäjille, myyjille. Ja eivät ajaudu konkurssiin. Miksei kirjailijoille voisi maksaa?

Laitetaan kanteen vaan kirjan ja kirjailijan nimi valkoisella mustalle pohjalle. Ei kustannustoimiteta, muuten kuin joku lukee, ettei ole tahattomia kirjoitusvirheitä. Markkinointi tehdään somessa. Myynti myös netissä ja somessa, lähetetään kirjat postitse. Joku kirjanpitäjä varmaan täytyy olla. Onnistuisiko?

Ei onnistu. Miljoonat omakustannekirjailijat tekevät tätä jo ympäri maailman ja aniharva saa myytyä yhtään kirjaa, saati niin paljon, että sillä eläisi. 

Lukijat eivät maksa kirjasta, joka ei ole jonkun nimekkään ja suositun kirjailijan kirjoittama tai jos on esikoisteps, kirjailijan täytyy olla julkkis tai teoksen voittanut jonkin merkittävän alan palkinnon.

Ihmiset lukevat ihan mitä tahansa sontaa, jos se on tunnetun henkilön nimellä tunnetun kustantajan julkaisemaa, mutta loistavastakaan tarinasta ei maksa kukaan mitään, jos se on indie-meiningillä kustannettu.

"Minulle olisi merkitystä vain sillä, että kirjani olisi helposti siitä kiinnostuneiden saatavilla."

Tämähän onnistuu nykyään alle vartissa, jos sinulla on käsikirjoitus olemassa. Eikä edes maksa sinulle yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen vähän häkeltynyt siitä, miten moni ihminen kuvittelee, että pelkällä sanojen peräkkäinen laittamisella pitäisi saada tuloja ja arvostusta. "

Tästä saa sen käsityksen, että kirjailija ei tarvitse työstä minkäänlaista rahallista korvausta. Niinhän tilanne nykyisin jo on useimpien kohdalla, kyseessä on kutsumusammatti. Ehkäpä kustantamoissa ajatellaan juuri niin, että on suuri onni, jos julkaistaan, kirjailijoiden pitäisi olla kiitollisia siitä, eihän siitä mitään tarvitse maksaa. Onhan meillä sellaisiakin "kustantamoja", joissa kirjoittaja maksaa kustantamoille julkaisemisesta. Tosin siinä kustantamon määritelmää on jo venytetty.

En tarkoittanut sitä, että kirjailijan ei kuuluisi saada osuuttaan myydystä kirjasta. Äänikirjakorvaus on käsittämättömän pieni.

Mutta onhan se niin, että moni kirja myy tosi vähän. Mistä se kuukausipalkka tul

En ole keskustelussa ehdottanut kirjailijoiden kuukausipalkkaa, se on epärealistinen ajatus kuten on sekin, että suurin osa kirjailijoista eläisi kirjoja kirjoittamalla. Suomi on siihen liian pieni kielialue. Kuten jo kirjoitin, vientiponnisteluja lisäämällä kirjailijat voisivat ehkä saada enemmän fyrkkaa, mutta vientikin maksaa. Ainakin toistaiseksi on tilanne tämä, toivottavasti tulevaisuus menee siihen suuntaan kuin jo ennustin eli suomalainen kirjallisuus menestyy uusien kanavien kautta paremmin myös käännöskirjallisuutena.

Apurahasysteemi on edelleen erinomainen. Valtiovallalla siihen ei kyllä ole kovin paljon resursseja tulevaisuudessa, mutta säätiöt jatkanevat kuten ennenkin. Kirjastokorvauksen muuttuminen apurahasta lainauksiin perustavaksi aikoinaan oli merkittävä parannus kirjailijoiden toimeentuloon, myös tietokirjailijoille (olen kirjoittanut myös tietokirjoja).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuitenkin kustantamot maksavat kustannustoimittajille, kansisuunnittelijoille, markkinoijille, kääntäjille, hr:lle, kkirjanpitäjille, myyjille. Ja eivät ajaudu konkurssiin. Miksei kirjailijoille voisi maksaa?

Laitetaan kanteen vaan kirjan ja kirjailijan nimi valkoisella mustalle pohjalle. Ei kustannustoimiteta, muuten kuin joku lukee, ettei ole tahattomia kirjoitusvirheitä. Markkinointi tehdään somessa. Myynti myös netissä ja somessa, lähetetään kirjat postitse. Joku kirjanpitäjä varmaan täytyy olla. Onnistuisiko?

Ei onnistu. Miljoonat omakustannekirjailijat tekevät tätä jo ympäri maailman ja aniharva saa myytyä yhtään kirjaa, saati niin paljon, että sillä eläisi. 

Lukijat eivät maksa kirjasta, joka ei ole jonkun nimekkään ja suositun kirjailijan kirjoittama tai jos on esikoisteps, kirjailijan täytyy olla julkkis tai teoksen voittanut jonkin merkittävän alan palkinnon.

Ihmiset lukevat ihan mitä tahansa sontaa, jos se on tunnetun henkilön nimellä tunnetun kustantajan julkaisemaa, mutta loistavastakaan tarinasta ei maksa kukaan mitään, jos se on indie-meiningillä kustannettu.

Suomessa esim. tänäänkin YLEssä haastateltu Daniil Kozlov julkaisi esikoisrunokokoelmansa itse ja pääsi sillä suoraan kotimaisen runouden eturiviin, jossa on ollut siitä asti. Nykyään Suomessakin nuorten keskuudessa valtavan suosittu Colleen Hoover aloitti omakustannekirjailijana. Koko ajan alalle tulee tekijöitä myös omakustannerakenteen kautta, vaikka suurin osa omakustanteista vaipuukin unholaan. Näin on erityisesti pienemmissä lajeissa ja genrekirjallisuudessa, sekä Suomessa että ulkomailla ja omakustannerakenteena toimivat myös kollektiivimuotoiset toimijat. Isoissa taloissa viihdekirjallisuus ja korkeakirjallisuus on kaksi eri markkinaa saman talon sisällä ja ne tukevat toisiaan.

Omakustanneala on enimmäkseen sellainen, että siitä hyötyvät omakustannemahdollisuuksia tarjoavat firmat ja painotalot suhteessa vielä enemmän kuin normaalissa kustannustoiminnassa. Omakustanteena ihminen maksaa kaiken itse, eikä kukaan ole kertomassa mitä kannattaa tehdä, että joku saisi kirjasta edes kuulla.

Se, että suurin osa kirjoja kirjoittavista tai ylipäätään kirjoittavista ihmisistä ei koskaan menesty eikä tule laajemman yleisön tietoon on samanlainen lainalaisuus kuin se, ettei jokainen voi menestyä rakennusalalla tai kokkina verokoneeseen asti. Vaikka ihminen kokee tekstinsä hylkäämisen itsensä hylkäämisenä jos siihen on kaatanut sielunsa, se ei silti pohjimmiltaan poikkea muista aloista.