Kirjailijoiden kustantamo

Se, että joku kirjailija saati runoilija vilahtaa joskus jossain mediassa ja pokkaa vaikka jonkun palkinnonkin, ei vielä hänelle kesää tee. Palkinnolla saa muutaman kuukauden elettyä, tai jos isompi, niin ehkä venyttämällä vuoden pari. On siitä tietysti etua cv:hen, kun sitten värkkää uusia apurahahakemuksia. Palkinnoista enintään Finlandia vaikuttaa myynteihin, eikä sekään enää läheskään niin paljon kuin aiemmin. Koneen säätiöhän on heitellyt apurahoina isompia potteja, mutta ei niilläkään vielä asuntoa makseta, paitsi jostain muuttotappiokunnasta.

Kirjallisen takapajuisuuden perustan siihen, että Suomihan tuli hyvin myöhässä modernistiseen lyriikkaan, proosasta puhumattakaan, vielä enemmän myöhässä postmoderniin proosaan (suurelle yleisöllehän markkinointiin Miki Liukkosen romaaneja ennennäkemättömänä romaanitaiteena), vain beat-runoudessa taidettiin olla vain vuosikymmenen verran jäljessä. Suomessa on tunnetusti vahva viehtymys realistiseen proosaan, "todellisesta elämästä kertova romaani" on edelleen jostain syystä lajien kuningas. Enkä tässä nyt dissaa hyvää suomalaista ns. työväenproosaa, kuten Noora Vallinkosken Perno Megacity tai Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalo tai Korvaushoito tai Ossi Nymanin tuotanto.  

Se, että runous aikanaan 1990-luvulla suljettiin pois Finlandiasta, koska voitti kyllä muttei myynyt, ei ainakaan auttanut tätä yksisilmäisyyttä yleisön päässä. Yleisössä kun tämä väistämättä kääntyi niin, että runous ei ole yhtä tärkeää ja kansaa yhdistävää kuin proosa, eikä joku Runeberg-palkinnon avoimuus tai YLEn perustama Tanssiva karhu siihen auttaneet, kun Finlandialla on niin valtavan budjetin markkiointikoneisto takanaan. 

Mutta siis olin sanomassa. 

Nykyrunous ei ole viihteellistynyt, mutta sosiaaliseen mediaan on Suomessa tullut sama ilmiö kuin englanninkielisissä maissa ja muualla. Natalia Kallio oli ensimmäisiä somerunoilijoita jotka pääsi kirjojen kansiin, mutta hän kuuluukin Kiira Korven kanssa kategoriaan kokonaistaideteokset, jotka ovat ja työskentelevät niin poikkimediaisesti, että painettu runokirja on vain yksi juonne. Toisille nimenomaan se painettu kirja on se ura, joten ymmärrettävästi tuntuu vähän kohtuuttomalta, miten kustantamojen resurssit jakautuvat näiden kesken. 

Kirjat | Arto Salminen oli työväenkirjallisuuden tähti, joka kuoli yllättäen ja unohdettiin

https://www.hs.fi/taide/art-2000011605100.html

Mainio kolumni unohdetusta kirjailijasta! 

Vierailija kirjoitti:

Kirjat | Arto Salminen oli työväenkirjallisuuden tähti, joka kuoli yllättäen ja unohdettiin

https://www.hs.fi/taide/art-2000011605100.html

Mainio kolumni unohdetusta kirjailijasta! 

"Vielä reilut kymmenen vuotta sitten Salminen oli mukana usealla teoksella Helsingin Sanomien 2000-luvun parhaiden kirjojen listalla. Tänä vuonna julkaistulla listalla ei ollut yhtäkään Salmisen teosta.

Väitän yhdeksi syyksi, että nykylukijat eivät voi sietää Salmisen kirjojen aiheuttamia ikäviä tunteita. Jo vuonna 2003 Riitta Vaismaa kirjoitti Kiiltomadon arviossa Ei-kuoresta, että kirja on hyvä mutta vastenmielinen, sen lukeminen ei ole hauskaa eikä miellyttävää."

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku kirjailija saati runoilija vilahtaa joskus jossain mediassa ja pokkaa vaikka jonkun palkinnonkin, ei vielä hänelle kesää tee. Palkinnolla saa muutaman kuukauden elettyä, tai jos isompi, niin ehkä venyttämällä vuoden pari. On siitä tietysti etua cv:hen, kun sitten värkkää uusia apurahahakemuksia. Palkinnoista enintään Finlandia vaikuttaa myynteihin, eikä sekään enää läheskään niin paljon kuin aiemmin. Koneen säätiöhän on heitellyt apurahoina isompia potteja, mutta ei niilläkään vielä asuntoa makseta, paitsi jostain muuttotappiokunnasta.

Aivan, palkinnothan ovat myös aika pieniä, Finlandia mukaanlukien. Samoin apurahat. 

Yksi asia mistä en pitänyt kirjailijana olemisessa, että apurahat ovat julkisia ja niistä uutisoidaan. Vaikka erään apuarahan saamisesta on todella kauan, niin se roikkuu edelleen nimeni yhteydessä googlatessa, jos nimeni eteen panee sanan kirjailija. Taivaan kiitos nimeni ei ole mitenkään harvinainen.

"Salminen oli jo 2000-luvun alussa huolissaan kirjallisuuden keskiluokkaistumisesta: Kirjallisuuden käyttämä kieli kuihtuu keskiluokkaiseksi, sivistyneeksi. Se menettää kulmahampaansa, kykynsä repiä ja raastaa. Kirjallisuus on niin itseensä käpertynyttä, että joka toisen kirjan päähenkilö on kirjailija, hän sanoi vuonna 2003."

Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi. 

Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.

Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi. 

Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.

Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin. 

Sitten ei tarvitaa enää kuin ne ostajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku kirjailija saati runoilija vilahtaa joskus jossain mediassa ja pokkaa vaikka jonkun palkinnonkin, ei vielä hänelle kesää tee. Palkinnolla saa muutaman kuukauden elettyä, tai jos isompi, niin ehkä venyttämällä vuoden pari. On siitä tietysti etua cv:hen, kun sitten värkkää uusia apurahahakemuksia. Palkinnoista enintään Finlandia vaikuttaa myynteihin, eikä sekään enää läheskään niin paljon kuin aiemmin. Koneen säätiöhän on heitellyt apurahoina isompia potteja, mutta ei niilläkään vielä asuntoa makseta, paitsi jostain muuttotappiokunnasta.

Aivan, palkinnothan ovat myös aika pieniä, Finlandia mukaanlukien. Samoin apurahat. 

Yksi asia mistä en pitänyt kirjailijana olemisessa, että apurahat ovat julkisia ja niistä uutisoidaan. Vaikka erään apuarahan saamisesta on todella kauan, niin se roikkuu edelleen nimeni yhteydessä googlatessa, jos nimeni e

Mun mielestä julkisuus ylipäätänsäkin on perseestä. Ihan mahtavaa olis, jos ei tarttis omalla naamallaan "markkinoida".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi. 

Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.

Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin. 

Sitten ei tarvitaa enää kuin ne ostajat.

Niitä löytyy kyllä tuohon hintaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Minulle olisi merkitystä vain sillä, että kirjani olisi helposti siitä kiinnostuneiden saatavilla."

Tämähän onnistuu nykyään alle vartissa, jos sinulla on käsikirjoitus olemassa. Eikä edes maksa sinulle yhtään mitään.

Nettiin voi helposti laittaa tekstinsä, mutta myös ihan fyysistä kirjaa tarvitaan. Hyllystä löytyvää harvinaista herkkupalaa, johon tahtoo palata aina uudestaan. Antaa lahjaksi ja siirtää seuraavalle sukupolvelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi. 

Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.

Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin. 

Sitten ei tarvitaa enää kuin ne ostajat.

Niitä löytyy kyllä tuohon hintaan. 

Joo, voisin kyllä ostaa netistä muutamalla eurolla kirjan (kaiketi tässä tapauksessa epub- tai pdf-tiedoston, tms.). Mutta ensin pitäisi jotenkin ylipäätään uida tajuntaani, että sellainen jossain netin uumenissa on. Ja tulla vakuuttuneeksi siitä, että siihen kannattaa tutustua. Ja niin edelleen. Viestintää, markkinointia, sen semmoista. Se, että jotain lataa jonnekin, ei vielä tarkoita yhtikäs mitään. Sanoin omassa aiemmassa kommentissani, että idealismia tarvitaan, mutta myös todellisuudentajua. Siinä mielessä kirjankustantaminen on omanlaisensa ala. Aika erilaista kuin joidenkin ruuvien ja muttereiden myynti. Mutta myyntiä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niille kirjailijoille sen kuukausipalkan maksaisi? Ja mitä ne kirjailijat siellä tekisivät työkseen? Kirjoittaisivat omia kirjojaan vai kustannustoimittaisivat toistensa teoksia?

Mm. Neiti Etsivä-sarja tehtiin niin, että kustantamo palkkasi kirjailijoita kirjoittamaan heille tarinoita, jotka julkaistiin Carolyn Keenen nimellä.

Joo, mutta tuo tehtiin englannin kielellä mikä on reilusti suurempi kuin suomi.

Jep. Briteissä julkaistaan 20 x Suomen verran ja Jenkeissä siitä vielä 20 x enemmän. Melkoisia määriä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi. 

Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.

Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin. 

Sitten ei tarvitaa enää kuin ne ostajat.

Niitä löytyy kyllä tuohon hintaan. 

Joo, voisin kyllä ostaa netistä muutamalla eurolla kirjan (kaiketi tässä tapauksessa epub- tai pdf-tiedoston, tms.). Mutta ensin pitäisi jotenkin ylipäätään uida tajuntaani, että sellainen jossain netin uumenissa on. Ja tulla vakuuttuneeksi siitä, että siihen kannattaa tutustua. Ja niin edelleen. Viestintää, markkinointia,

Mä oon ostanut netistä joitakin. Sain lukea osan kirjasta ilmaiseksi ja jäin koukkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka niille kirjailijoille sen kuukausipalkan maksaisi? Ja mitä ne kirjailijat siellä tekisivät työkseen? Kirjoittaisivat omia kirjojaan vai kustannustoimittaisivat toistensa teoksia?

Mm. Neiti Etsivä-sarja tehtiin niin, että kustantamo palkkasi kirjailijoita kirjoittamaan heille tarinoita, jotka julkaistiin Carolyn Keenen nimellä.

Joo, mutta tuo tehtiin englannin kielellä mikä on reilusti suurempi kuin suomi.

Jep. Briteissä julkaistaan 20 x Suomen verran ja Jenkeissä siitä vielä 20 x enemmän. Melkoisia määriä. 

Myös muualla maailmassa pätee se, että yhä jyrkemmäksi käy jako niihin, jotka myyvät, ja niihin, jotka eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Runouden ongelma on se, että se ei vertaudu taiteenlajina nykyään enää ollenkaan proosaan. Runoudella ei kerta kaikkiaan myydä samaa määrää kirjoja eivätkä kustantamot panosta yhtään runouden näkyvyyteen äänikirjapalveluissa, koska pienemmästä sivumäärästä ei saa tarpeeksi rahaa, joka kattaisi tuotantokustannukset. 

Runouden lukijuuteen ei opeteta ihmisiä, se on pakollinen paha peruskoulussa ja lukioissa. Vaikka nimenomaan runous olisi usein nuorillekin luonteva ilmaisumuoto lyhyytensä, vapautensa ja monipuolisuutensa takia. 

Tätä pahentaa suomalainen kirjallinen takapajuisuus, jossa on pakkomielle loppusoinnuista runon merkkinä. Mitallisuus oli muotia maailmalla viimeksi 1800-luvulla, mutta suomalainen ei helpolla luovuta.

Olen tästä eri mieltä eli minun nähdäkseni runouden tilanne on paljon p

Missä kirjastossa ei muka ole runohyllyjä? En ole moiseen törmännyt, kuten en myöskään suomalaiseen nykyrunouteen, jossa käytettäisiin loppusointuja. Pikemminkin kaikenlainen kokeellisuus tuntuu olevan runoudessa pinnalla.

Neiti Etsivä -sivuhaarasta sen verran, että ennen saattoikin saada leipää pöytään, jos suolsi tekstiä tasaista tahtia. Se on sitten omanlaisensa homma, ei mitään amatöörien itseilmaisua, eikä palkintogaaloissa paistattelua.

Mutta perusjöötiä saa päivä päivältä paremmin tuotettua keinoälypalveluilla. Sille ei pysty senttaaja panemaan kampoihin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kommenteissa ainakin minä olen ihan rauhassa välillä puhunut siitä miten nykyisistä kustantamoista voisi tulla kirjailijoille reilumpia sekä utopistisemmista osuuskuntatyyppisistä kehitelmistä, joissa kirjailijat itse tekisivät kaikennäköistä, mutta saisivat työstään toivottavasti myös riittävästi rahaa. Tämä vain ajatuksia heitelläkseni :) Olisiko vielä muita ideoita, muita vaihtoehtoja?

Ja minulla ei ole mitään kustannustoimittajia vastaan. Tiedän vain, että mieluummin luen kirjan, joka on oikeasti kirjoitettu eikä pelkästään kustannustoimitettu :) eli onko sellaista kirjaa edes olemassa? :)

Komppaan tätä. Itse voisin tehdä hyvin myös muita hommia. Markkinoida, viedä kirjoja kauppoihin, tehdä kansia ja grafiikkaa tms. Editointiin tarvitaan rautainen ammattilainen. 

Vierailija kirjoitti:

"Salminen oli jo 2000-luvun alussa huolissaan kirjallisuuden keskiluokkaistumisesta: Kirjallisuuden käyttämä kieli kuihtuu keskiluokkaiseksi, sivistyneeksi. Se menettää kulmahampaansa, kykynsä repiä ja raastaa. Kirjallisuus on niin itseensä käpertynyttä, että joka toisen kirjan päähenkilö on kirjailija, hän sanoi vuonna 2003."

Mielestäni alaluokkaa kuvaavia kirjoja on ilmestynyt koko ajan. On repimistä ja raastamista liiankin kanssa. Sitä on ollut niin kauan kun olen suomaista nykykirjallisuutta lukenut eli vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kommenteissa ainakin minä olen ihan rauhassa välillä puhunut siitä miten nykyisistä kustantamoista voisi tulla kirjailijoille reilumpia sekä utopistisemmista osuuskuntatyyppisistä kehitelmistä, joissa kirjailijat itse tekisivät kaikennäköistä, mutta saisivat työstään toivottavasti myös riittävästi rahaa. Tämä vain ajatuksia heitelläkseni :) Olisiko vielä muita ideoita, muita vaihtoehtoja?

Ja minulla ei ole mitään kustannustoimittajia vastaan. Tiedän vain, että mieluummin luen kirjan, joka on oikeasti kirjoitettu eikä pelkästään kustannustoimitettu :) eli onko sellaista kirjaa edes olemassa? :)

Komppaan tätä. Itse voisin tehdä hyvin myös muita hommia. Markkinoida, viedä kirjoja kauppoihin, tehdä kansia ja grafiikkaa tms. Editointiin tarvitaan rautainen ammattilainen. 

No tuota, poislukien ehkä kirjalaatikon roudaaminen kauppaan, kyllä noihin muihinkin tarvitaan mieluusti rautainen ammattilainen.