Kirjailijoiden kustantamo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjat | Arto Salminen oli työväenkirjallisuuden tähti, joka kuoli yllättäen ja unohdettiin

https://www.hs.fi/taide/art-2000011605100.html

Mainio kolumni unohdetusta kirjailijasta! 

"Vielä reilut kymmenen vuotta sitten Salminen oli mukana usealla teoksella Helsingin Sanomien 2000-luvun parhaiden kirjojen listalla. Tänä vuonna julkaistulla listalla ei ollut yhtäkään Salmisen teosta.

Väitän yhdeksi syyksi, että nykylukijat eivät voi sietää Salmisen kirjojen aiheuttamia ikäviä tunteita. Jo vuonna 2003 Riitta Vaismaa kirjoitti Kiiltomadon arviossa Ei-kuoresta, että kirja on hyvä mutta vastenmielinen, sen lukeminen ei ole hauskaa eikä miellyttävää."

Juha Seppälä tulee myös mieleen arvostettuna muttei helpoimpana.

"Mun mielestä julkisuus ylipäätänsäkin on perseestä. Ihan mahtavaa olis, jos ei tarttis omalla naamallaan "markkinoida"."

Se on, mutta ilmankaan ei homma toimi. Kirjailijat suorittavat velvollisuutensa ja lukijan ominaisuudessa olen siitä tyytyväinen, koska sitä kautta saan tietää, että uusi kirja on ilmestynyt. Kirjailijana taas suostun siihen vastentahtoisesti. Ja sekin on kermapeffailua, koska eihän se ole itsestäänselvyys, että kukaan edes kiinnostuu. Ja ymmärrän täysin someviestinnänkin pointin, vaikka siitä kirjoitinkin kitkerästi. Tapa millä se tuotiin oli epäonnistunut ja vahingoitti luottamusta kustantamoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi. 

Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.

Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin. 

Sitten ei tarvitaa enää kuin ne ostajat.

Huomiotaloudessa kilpailu on kovaa, koska aika on rajallista. Nettiin tehdään ihan hyvää kirjallisuusaihetta mm haastatteluja mutta katsojia näillä vaikuttaisi olevan niukasti. Arvelen että jokin toinen sisältö kuitenkin ajaa ohi. Sama koskee kirjallisuuslehtiä: digiaikamme hajottaa keskittymiskykyä jota pitkä lukeminen vaatii. Sinänsä tukijoita voisi muutamalla eurolla kuussa löytyäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi. 

Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.

Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin. 

Sitten ei tarvitaa enää kuin ne ostajat.

Huomiotaloudessa kilpailu on kovaa, koska aika on rajallista. Nettiin tehdään ihan hyvää kirjallisuusaihetta mm haastatteluja mutta katsojia näillä vaikuttaisi olevan niukasti. Arvelen että jokin toinen sisältö kuitenkin ajaa ohi. Sama koskee kirjallisuuslehtiä: digiaikamme hajottaa keskittymiskykyä jota pitkä lukeminen vaatii. Sinänsä tukijoita voisi muutamalla eurolla kuussa löytyäkin. 

Palautuu jälleen paljolti kielialueen kokoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Runouden ongelma on se, että se ei vertaudu taiteenlajina nykyään enää ollenkaan proosaan. Runoudella ei kerta kaikkiaan myydä samaa määrää kirjoja eivätkä kustantamot panosta yhtään runouden näkyvyyteen äänikirjapalveluissa, koska pienemmästä sivumäärästä ei saa tarpeeksi rahaa, joka kattaisi tuotantokustannukset. 

Runouden lukijuuteen ei opeteta ihmisiä, se on pakollinen paha peruskoulussa ja lukioissa. Vaikka nimenomaan runous olisi usein nuorillekin luonteva ilmaisumuoto lyhyytensä, vapautensa ja monipuolisuutensa takia. 

Tätä pahentaa suomalainen kirjallinen takapajuisuus, jossa on pakkomielle loppusoinnuista runon merkkinä. Mitallisuus oli muotia maailmalla viimeksi 1800-luvulla, mutta suomalainen ei helpolla luovuta.

Olen tästä eri mieltä

Varmasti runoja löytyy aina valikoimasta mutta se suomalainen runous mitä vaikka 1920-90 luvuilla julkaistiin, siitä on näkisin väkyvillä vain pieni siivu. Miksei voitu perustaa edes yhtä runokirjastoa johon olisi haalittu vain runoutta ulkomailta ja Suomesta? Koen että runous kertoo paljon omasta ajastaan ja olisi kulttuurihistoriallisestikin arvokasta säilyttää näkyvillä. Epäilen että hyvin moni kirja ja tekijä on nyt kadonnut ehkä ikuisiksi ajoiksi digittämisen puskemassa kirjojen hävitysvimmassa. 

Toki kirjat ovat myös kuluvia esineitä. Tuntuu että elämme aikaa missä historiantajua hämärretään ja menneestä luodaan helposti vääristyneitä käsityksiä. Vaikkapa siitä mitä kaikkea ihmiset lukivat aikaisemmin viihteestä vakavampaan ja taiteelliseen.

"Varmasti runoja löytyy aina valikoimasta mutta se suomalainen runous mitä vaikka 1920-90 luvuilla julkaistiin, siitä on näkisin väkyvillä vain pieni siivu. Miksei voitu perustaa edes yhtä runokirjastoa johon olisi haalittu vain runoutta ulkomailta ja Suomesta? Koen että runous kertoo paljon omasta ajastaan ja olisi kulttuurihistoriallisestikin arvokasta säilyttää näkyvillä. Epäilen että hyvin moni kirja ja tekijä on nyt kadonnut ehkä ikuisiksi ajoiksi digittämisen puskemassa kirjojen hävitysvimmassa. 

Toki kirjat ovat myös kuluvia esineitä. Tuntuu että elämme aikaa missä historiantajua hämärretään ja menneestä luodaan helposti vääristyneitä käsityksiä. Vaikkapa siitä mitä kaikkea ihmiset lukivat aikaisemmin viihteestä vakavampaan ja taiteelliseen."

Voi herran perse nyt sentään! Voitko sinä kertoa, mihin tällainen hypoteesi kadonneesta runoudesta 70 vuoden ajalta perustuu? Mitä ihmettä sinä harhailet, että jonnekin täällä Suomessa voitaisiin koota noin 200 maan runous? 

Tätä ketjua lukiessa on tehnyt jo pari kertaa mieli sanoa, että ilmeisesti tämä yksi keskustelija nimenomaan on niin kujalla, että hänen kirjoittelunsa vertautuu ihan vain pelkkään huviksi höpöttelyyn ja tahattomaan disinformaatioon. Jos ei tiedä, ei tiedä, tuollainen keksiminen, että kymmeniä vuosia runoutta on Kansalliskirjastolta kadonnut jonnekin tai että kustantamot pakkoteettää kustannussopimuksissa jotain somepykäliä, ne eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ja jos on joskus saanut yhden apurahan, joka lukee verkossa ja sillä haluaa päteä tällaisessa keskustelussa, niin, ei ole kiinnostavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tuollaista olen myös miettinyt. Tai julkaisualusta nettiin, jonka omistaa kollektiivi. 

Melko heikot alkaa olla ansiot, kun painetusta kirjasta saa pari euroa, vähemmän kuin valtio ja äänikirjasts ja e- kirjasta jonkun kymmenen senttiä.

Muutamalla eurolla vois myydä tuotoksensa netissä hyvin. 

Sitten ei tarvitaa enää kuin ne ostajat.

Niitä löytyy kyllä tuohon hintaan. 

Joo, voisin kyllä ostaa netistä muutamalla eurolla kirjan (kaiketi tässä tapauksessa epub- tai pdf-tiedoston, tms.). Mutta ensin pitäisi jotenkin ylipäätään uida tajuntaani, että sellainen jossain netin uumenissa on. Ja tulla vakuuttuneeksi siitä, että siihen kannattaa tutustua. Ja niin edelleen. Viestintää, markkinointia,

Mä myös voisin ostaa vaikka mitä, mutta en uskalla, koska en halua antaa korttitietojani epämääräisiin viritelmiin. En myöskään lue ruudulta tai kuuntele kirjoja, vaan haluan lukea fyysistä kirjaa (ja kirjoittaa niitä ainakin yhden, ehkä kaksi, jos ehdin). Kirjojani on julkaistu äänikirjana, mutta en pystynyt kuuntelemaan niitä ollenkaan. Hyvämaineinen lukija oli, mutta mielestäni kirjani eivät sovi lainkaan luettaviksi.

Mitä enemmän tästä kirjoitan, sitä enemmän huomaan, että aika on ajanut ohitseni lopullisesti :)  Ja itse asiassa kadun, että julkaisin fiktiivistä kirjallisuutta. Siitä ei ole koitunut mulle muuta kuin haittaa (kirjoittamisen ilon lisäksi). Sen sijaan kirjoittamaani tietokirjallisuutta en kadu. Mutta vahinko on jo tapahtunut eli kerran kirjailija, aina kirjailija. Näinhän ihmiset ajattelevat. Kirjailijan ammattiin liittyy paljon stereotypioita. Kannattaa miettiä tarkkaan haluaako kirjailijaksi, koska sitä ei voi peruuttaa. Hankaluus tuohon liittyen on se, ettei sitä voi tietää etukäteen mitä se on ja miten siihen reagoi. 

Tällainen täysin valheellinen kulttuurikeskustelu, jossa selitetään jostain "digittämisen vimmassa" kadonneista printtikirjamassoista, ei sellainen pidä mitenkään paikkaansa. Mitä ihmettä sinä selität? Jos sinulla on tiedossa, että Suomen lakisääteiset vapaakappalekirjaston toiminnot, joilla taataan painetun aineiston saatavuus tulevaisuuteen, ovat jostain syystä lakanneet toimimasta, niin voit tehdä siitä ihan oikeusjutun, jos näin on. Silloin rikotaan Suomen lakia. 

Ei ole myöskään konseptia nimeltä kerran kirjailija aina kirjailija. Kuten ei kuulosta kovin täyspäiseltä sanoa kerran maatalouslomittaja aina maatalouslomittaja. 

Todella raskasta kun ketjua tykittää tukkoon joku noin pätemisenhaluinen entinen kirjailija, joka ei enää edes työskentele alalla. Ja silti pitäisi jostain syystä täällä saada jokin suuren visionäärin viitta päälle, kun vähän sanoo että ennen oli paremmin. 

"tämä yksi keskustelija nimenomaan on niin kujalla, että hänen kirjoittelunsa vertautuu ihan vain pelkkään huviksi höpöttelyyn ja tahattomaan disinformaatioon. Jos ei tiedä, ei tiedä, tuollainen keksiminen, että kymmeniä vuosia runoutta on Kansalliskirjastolta kadonnut jonnekin tai että kustantamot pakkoteettää kustannussopimuksissa jotain somepykäliä, ne eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ja jos on joskus saanut yhden apurahan, joka lukee verkossa ja sillä haluaa päteä tällaisessa keskustelussa, niin, ei ole kiinnostavaa. "

Sekoitat kaksi kirjoittajaa toisiinsa, minä olen se, joka kirjoitti kustannussopimuksen pykälistä ja apurahoista, joista yksi on edelleen netissä näkyvissä. Olen saanut apurahoja, myös valtion yksivuotisen, joten siinä suhteessa ei ole valittamista, se on vain kermapeffailua. Minusta oli vain epämiellyttävää, että tuloni ovat kaikkien ihmeteltävänä. 

Sinun on ilmeisesti mahdoton käsittää, että kaikki eivät koe kirjailijana toimimista samalla tavalla kuin sinä, vaan voivat kokea kaiken täysin eri tavalla. Jokaisen asian ilmeisesti (paitsi kenties itse kirjoittamisen ja lukemisen ilon). Olet hyvä esimerkki siitä, miten ajatellaan kirjailijan olevan aina kirjailija. Eli se, ettei joku tykännyt olla kirjailija, merkitsee sitä, ettei hän enää ole päässyt julkaisemaan. Tälläisiä stereotypioita kirjailijoista on paljon, mutta ennen en ole tavannut kirjailijaa, joka leimaisi niillä muita kirjailijoita (jos nyt edes olet kirjailija, enhän voi sitä varmuudella tietää).

Heh, nautittavan aidossa av-hengessä ketjusta tekee just se, että tässä on kaikenlaisia häröpalloja samaan aikaan liikkeellä. Ja kuitenkin yllättävänkin monipuolisesti dropattu myös eri tekijänimiä Elsa Töllistä Arto Salmiseen, ei nyt ihan semmoisia, mitä ekana tulisi av:sta mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole myöskään konseptia nimeltä kerran kirjailija aina kirjailija. Kuten ei kuulosta kovin täyspäiseltä sanoa kerran maatalouslomittaja aina maatalouslomittaja. 

Todella raskasta kun ketjua tykittää tukkoon joku noin pätemisenhaluinen entinen kirjailija, joka ei enää edes työskentele alalla. Ja silti pitäisi jostain syystä täällä saada jokin suuren visionäärin viitta päälle, kun vähän sanoo että ennen oli paremmin. 

Kyllä sellainen on. Et vain tiedä, koska et ole koskaan lopettanut kirjailijana olemista (tai ehkä et edes ole aloittanutkaan, sitähän ei nettikirjoittelun perusteella voi tietää. Tosin olen taipuvainen uskomaan, että olet kirjailija, sen perusteella mitä olet kirjoittanut, jos nyt olen tunnistanut kommenttisi muiden joukosta. Joku tässä kuitenkin kirjoittaa niin kuin asiat ovat.

"Olet hyvä esimerkki siitä, miten ajatellaan kirjailijan olevan aina kirjailija. Eli se, ettei joku tykännyt olla kirjailija, merkitsee sitä, ettei hän enää ole päässyt julkaisemaan. Tälläisiä stereotypioita kirjailijoista on paljon, mutta ennen en ole tavannut kirjailijaa, joka leimaisi niillä muita kirjailijoita (jos nyt edes olet kirjailija, enhän voi sitä varmuudella tietää)."

En ole kirjailija, ärsyttää vain tämä keskustelu. Haluatko avata tätä hiukan? Tässähän nimenomaan on ollut mukana ihminen, joka on ilmoittanut, ettei enää suostu julkaisemaan mitään, koska joskus aikanaan häneltä on mielestään kustantamon puolelta vaadittu liikaa yksityisasioiden kertomista somessa ja lehdissä. Ja omasta mielestään hän on edelleen kirjailija, ja vielä parempi kuin ne, jotka edelleen julkaisevat ja suostuvat jonkin kuvitteellisen somepykälän sopimuksessaan allekirjoittamaan.

Toinen kritiikki oli tämä holtiton kulttuurisynkistely, heitellään ihan hatusta asioita. Oliko jollain lähdettä tuohon 70 vuoden ajalta kadonneeseen kirjallisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

"Olet hyvä esimerkki siitä, miten ajatellaan kirjailijan olevan aina kirjailija. Eli se, ettei joku tykännyt olla kirjailija, merkitsee sitä, ettei hän enää ole päässyt julkaisemaan. Tälläisiä stereotypioita kirjailijoista on paljon, mutta ennen en ole tavannut kirjailijaa, joka leimaisi niillä muita kirjailijoita (jos nyt edes olet kirjailija, enhän voi sitä varmuudella tietää)."

En ole kirjailija, ärsyttää vain tämä keskustelu. Haluatko avata tätä hiukan? Tässähän nimenomaan on ollut mukana ihminen, joka on ilmoittanut, ettei enää suostu julkaisemaan mitään, koska joskus aikanaan häneltä on mielestään kustantamon puolelta vaadittu liikaa yksityisasioiden kertomista somessa ja lehdissä. Ja omasta mielestään hän on edelleen kirjailija, ja vielä parempi kuin ne, jotka edelleen julkaisevat ja suostuvat jonkin kuvitteellisen somepykälän sopimuksessaan allekirjoittamaan.

Toinen kritiikki oli tämä holtiton kulttuurisynkistel

Millä asiantuntemuksella sinä sitten kustannussopimuksista kirjoittelet, kun et ole yhtäkään allekirjoittanut? En ole kirjoittanut mitään sellaista, että kuvittelisin olevani jotain toista kirjailijaa parempi, etkä ole muutenkaan lukenut ja ymmärtänyt mitään siitä mitä tuosta somepykälästä olen kirjoittanut. Mutta ei siitä sen enempää. 

Kirjoitin runoudesta, että se mielestäni elää eräänlaista kukoistuskautta ja on osittain ohittanut entisen portinvartijat, ellei se sitten ole turhan optimistinen näkymä ulkopuolisen silmin nähtynä (ainakin talouden näkökulmasta).

Aggressiivinen suhtautuminen muihin kommentoijiin ja kuvitteellisen viholliskuvien luominen on sinun ongelmasi, me muut emme oikein sille mitään voi. Väärinymmärryksiäkin täällä herkästi tapahtuu.  

Ei tarvitse olla kirjailija, että alkaa häiritsemään tuo somepykälän hokeminen. Hesaria myöten uutisoitiin jokin aika sitten nuorten muusikoiden sopimusten ehdoista levy-yhtiöiden kanssa, joissa oli nimenomaan tätä somejuttua ja mitä kaikkea vaatimuksia työhön sisältyy levyjen tekemisen ja keikkojen lisäksi. Jos suomalaisessa kirjallisuudessa olisi olemassa tilanne, jossa jokainen kirjailija joka on kirjan julkaissut, olisi allekirjoittanut sopimuksen, jossa lupaa tehdä ilmaiseksi some pr:ää ja esiintyä lehdissä puhumassa itsestään, niin siitä olisi jossain varmasti puhuttu. Siksi kritisoin sitä, koska ihan maalaisjärjellä huomaa, ettei se vain ole totta. 

Aggressiviisuudelle ei tosiaan voi mitään, olet oikeassa, se on joillekin ominainen tyyli, joka tällaisissa keskustelupaikoissa syntyy vähän itsekseen. Ensin avaat ketjun ja kiinnostuneena luet ja sitten huomaat, että joku alkaa jankata jotakin, tulee tunteita ja vaikka kuinka hengität syvään, niin niinhän siinä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi, koska ihmiset ei maksa kirjoista. Kirjoilla ei nytkään ole juuri mitään kustannustoimitusta ja oainaminenhan ei maksa mitään. Markkinointiakaan ei ole. Ja silti kustantamot tekevät tappiota.

Sinähän sen tiedät mitä kustantamoissa tehdään ja tekevätkö kustantamot voittoa vai tappiota. Oletko katsonut ensi kevään katalogeja? Julkaisevat niin saatanasti uusia nimekkeitä. Kyllä sen täytyy olla kannattavaa liiketoimintaa. Kirjantekijät itse eivät siitä kostu.

Kirjailijat saavat määrätyn proviikan. Jos ei kelpaa niin neuvottelee uudestaan tai oma kustantaa. Itse tein jälkimmäisen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuitenkin kustantamot maksavat kustannustoimittajille, kansisuunnittelijoille, markkinoijille, kääntäjille, hr:lle, kkirjanpitäjille, myyjille. Ja eivät ajaudu konkurssiin. Miksei kirjailijoille voisi maksaa?

Laitetaan kanteen vaan kirjan ja kirjailijan nimi valkoisella mustalle pohjalle. Ei kustannustoimiteta, muuten kuin joku lukee, ettei ole tahattomia kirjoitusvirheitä. Markkinointi tehdään somessa. Myynti myös netissä ja somessa, lähetetään kirjat postitse. Joku kirjanpitäjä varmaan täytyy olla. Onnistuisiko?

Omakustanne kirjat eivät ole uusi ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuitenkin kustantamot maksavat kustannustoimittajille, kansisuunnittelijoille, markkinoijille, kääntäjille, hr:lle, kkirjanpitäjille, myyjille. Ja eivät ajaudu konkurssiin. Miksei kirjailijoille voisi maksaa?

Laitetaan kanteen vaan kirjan ja kirjailijan nimi valkoisella mustalle pohjalle. Ei kustannustoimiteta, muuten kuin joku lukee, ettei ole tahattomia kirjoitusvirheitä. Markkinointi tehdään somessa. Myynti myös netissä ja somessa, lähetetään kirjat postitse. Joku kirjanpitäjä varmaan täytyy olla. Onnistuisiko?

Eivät kääntäjät, kannen sunnittelijat eivätkä kaikki kustannustoimittajatkaan enää ole kuukausipalkkalaisia kustantamoissa. Eivät ole olleet ainakaan 20 vuoteen. 

T. ex-freelance-kustannustoimittaja

Onko kustantamoissa enää ketään kuukausipalkalla? :D Aika riist

Ei. Yrittäjä pohjaista työtä. Ei sovi sosialisteille.

Somepykälään en mäkään usko. Näkeehän sen jo siitä ettei läheskään kaikilla kirjailijoilla ole mitään julkista somea. Tunnen itsekin monia kirjailijoita eikä ole koskaan tullut puheeksi tällainen. Monella on vain kotisivut jonne tulee tieto uusista julkaisuista ja mahdollisista esiintymisistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kapitalistinen, koska Suomenkin mallin kapitalismi on valtionkapitalismia eikä markkinakapitalismia, markkinoita vääristävät kaikenlaiset tuet, verohelpotukset ja kikkailun mahdollisuudet valtion taholta. 

Se tässä onkin erikoista, että taiteet laitetaan kovemman puhtaan markkinaehtoisuuden vaatimuksen alaiseksi kuin mikään muu yhteiskunnan ala. 

Ihmiset jotka puhuvat kysynnän ja tarjonnan laista taiteessa eivät tajua, ettei mikään toimi kysynnän ja tarjonnan lailla muuallakaan. Systeemit on paljon monimutkaisempia. 

Kyllähän noitaapurahoja jaellaan jokaisessa taidealalla. Pitäö vain kuulua oikeaan piiriin