Mulla on joka hemmetin ryhmässä kiusattu ja ulkopuolinen olo

Nämä laulut lohduttaa vaikka surullisia:

Jenni Vartiainen: Sivullinen

Johanna Kurkela:  Kuolevainen

Chisu: Mun koti ei oo täällä, Yksinäisen keijun tarina

Kun tuntuu tosi pahalta, ja kaikki traumat muistoineen ahdistaa, niin lohduttaa kun kuuntelen surullisia kappaleita ja käyn tavallaan tosi pohjalla. Nuo kappaleet koskettavat tosi paljon.  Kuin oma "Fenixhetki" ja nousen taas "tuhkasta" ja olen taas hetken vahvempi. 😢🥲

Vierailija kirjoitti:

Nämä laulut lohduttaa vaikka surullisia:

Jenni Vartiainen: Sivullinen

Johanna Kurkela:  Kuolevainen

Chisu: Mun koti ei oo täällä, Yksinäisen keijun tarina

 

Kun tuntuu tosi pahalta, ja kaikki traumat muistoineen ahdistaa, niin lohduttaa kun kuuntelen surullisia kappaleita ja käyn tavallaan tosi pohjalla. Nuo kappaleet koskettavat tosi paljon.  Kuin oma "Fenixhetki" ja nousen taas "tuhkasta" ja olen taas hetken vahvempi. 😢🥲

Mä olen lapsesta asti ollut erilainen kuin muut. Lapsi jota ei hyväksytty leikkeihin. Edelleen 60 vuotiaana minulla ei koskaan ole ollut ystävää. 

Tuntunut välillä että mulla ei ole samoja ihmisoikeuksia kuin muilla. Ja että olen aina se "anteeks nieminen" joka on hieman outo. Ja jos käyn puolustamaan itseäni (koska kukaan muu ei sitä tee) niin muutun hankalaksi.

Omia oikeuksiaan ja olemassaoloaan on raskasta todistella.

Nykyään olen hieman erakoitunut. Ehkä olen vain hyväksynyt tämän tilanteen, ja kun ikää tulee niin tunteet eivät tule enää niin voimakkaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet autisti.

Siitäkö se pelkästään on kiinni?

No onhan se iso tekijä, jos syntymässä saatu persoonallisuus on tietynlainen. Sitä on tosi tosi vaikea muuttaa, aikalailla mahdotonta.

Eikä tarvi olla oikeasti autisti, vaan että on vaan piirteitä. Sellaisia on paljon, ja tällaisella palstalla varmaan keskimääräistä enemmänkin. Täällä kun ei sosiaalinen kömpelyys näy, vaan voi puhua kasvottomana. 

Mulla on sama juttu kuin ap:lla ja vasta näin keski-ikäisenä olen tunnistanut itsessäni näitä asperger-autismi-piirteitä. Vasta nyt, kun sukulaislapsilla on todettu autismia, näen itsessäni samaa. Vähän helpottaa kun tajuaa mistä johtuu, tai saattaa johtua. En ole osannut omaa itseäni muuttaa sosiaalisemmaksi, en osaa sanoa oikeita juttuja oikeaan aikaan ja silloin jää helposti ulkopuolelle ryhmän jutuista. 

- joissain ryhmissä onnistuu, monissa ei. Supersosiaalisten ihmisten ryhmässä jää auttamatta sivuun. Tsemppiä ap, ehkä osut vielä sellaiseen missä omat erikoispiirteesi eivät ole haitaksi. Ole rehellinen itsellesi, millainen olet, ja mistä omasta mielestäsi nuo vaikeudet johtuvat, ja koita hakeutua itsesi kaltaisten pariin. Yleensä samanlaiset sietää paremmin. 

Olen lapsesta asti ollut "syntipukki". Tuntuu että muhun ei luoteta, vaikka rehellisyys ollut aina se peruskivi. Ja siksi tuntuu että olen aina jotenkin syyllinen moniin tilanteisiin koska se leima lyötiin jo pienenä.

Kun on se arka ja sosiaalisesti kömpelö, niin erotut liikaa joukosta.