Lue keskustelun säännöt.
Mulla on joka hemmetin ryhmässä kiusattu ja ulkopuolinen olo
04.11.2025 |
Mua koulukiusattiin nuorena. Mulla ei oikein ole kavereita. Mutta joka ryhmä missä oon niin on ulkopuolinen olo. Muut bondautuu ja mä en.
Kommentit (169)
Mulla on ihan samaa! Jään joka ryhmässä niin näkymättömäksi että tämä on saanut melkein koomisiakin piirteitä. Jään aina ulos niistä ryhmäsähköposteista, whatsapp-piireistä, olen jopa ollut pari vuotta töissä ennen kuin tajuttiin että minua ei oltu ikinä lisätty yhteen teams-ryhmään. Yliopistossa yhdellä kurssivierailulla jäin pois kyydistä, koska kurssin vetäjä oli todennut että tässä on jo kaikki niin lähdetäänpäs reilusti etuajassa. Eräällä toisella kurssilla minulle oli merkattu poissaoloja vaikka olin ollut paikalla nimenhuudon aikaan ja jopa puhunut opettajan kanssa. Jos istun jossain porukassa minulta ei kysytä mitään, päälleni puhutaan, nimeni unohdetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä on olemassa 4 eri tyyppiä mitä tulee sosiaaliseen käyttäytymiseen:
Yleisin on ihminen joka pärjää elämässä sosiaalisesti ihan hyvin, mutta seuraa ns. johtajaa joka määrittää ne sosiaaliset raamit. Tämä henkilö ei mielellään tee itsestään numeroa kyseenalaistamalla nokkimisjärjestyksiä tmv.. Hiljaa hyväksyminen on helpompaa.
Toiseksi yleisin on kiusaaja. He ovat sosiaalisia ihmisiä, osaavat manipuloida ja pelata pelejä, joista nauttivat suuresti. Tämä ryhmä mielellään ottaa sen suunnannäyttäjän paikan yllä olevalle ryhmälle, koska vallalla saa kaikkea kivaa, vähintään niitä pelejä.
Kolmas on ravisuttaja joka yleensä tavalla tai toisella elää riippumatta kiusaajan keksimistä sosiaalisista raameista (ei ns. sovi raameihin) ja saa siitä hyvästä sosiaalista raippaa eli jätetään ulkopuoliseksi tai joutuu kiusatuksi.
Viimeinen ja kaikista harvinaisin ihmisryhmä on myös ravisuttaja, joka ei ole vain sosiaalinen vaan myös sosiaalisesti taitava (toisin kuin kiusaaja). Hän saa olla rauhassa oma itsensä (edes kiusaaja ei heitä uskalla kiusata), eikä sorru kiusaamaan muita vaan ottaa kaikki reilusti mukaan. Ravisuttaja pystyy tuhoamaan sen kiusaajan keinotekoiset raamit ja esimerkillään johtamaan ryhmää terveelliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Kaksi viimeistä siis ravisuttaa niitä sosiaalisia normeja, mutta saavat aikaan erilaisen reaktion yhteisöltä. Kaksi ensimmäistä pönkittää valmiita sosiaalisia normeja, joko tarkoituksella tai koska välttelevät konfliktia esim. pelon tai ihan vain laiskuuden takia.
Kuvitelkaa maailma jossa sosiaalisia ravisuttajia olisi enemmän. Kiusaajilla olisi ihan oikeasti riski joutua vastaamaan koko yhteisölle käytöksestään.
" Eikö tuo masenna sinua ettet pääse tilaan takaisin, ehkä koskaan?
Minä meinasin lapsena hukkua ja sen hirveän paniikin jälkeen kun voimat loppui niin tilalle tuli outo rauhallisuus, pinnan alla oli kaunista ja tuntui kuin jokin ääni olisi sanonut että voin päästää irti, nyt saan levätä. En kuollut tuona päivänä (oho!), mutta minulle jäi elämän mittainen kaipuu tuota hetkeä kohtaan. Aina kun elämä tuntuu liian raskaalta ja tuntuu että pää hajoaa, lohduttaudun ajatuksella että aina on se yksi potentiaalinen tie ulos kaikesta kärsimyksestä. Suurin osa kokee kuoleman pelottavana, minä en. "
Niin, itsekin kerrot, että se kokemus oikeastaan kantaa sinua, vaikka tapahtui kauan sitten. Samoin uskon, että kuolemaa ei tarvi pelätä. Jos olen jo eläessäni saanut esimakua taivaaata, täytyyhän se olla olemassa.
Juuri se rauhan ja levollisuuden tunne ilman vaatimuksia...
Vierailija kirjoitti:
Olet autisti.
Tämä on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Se ei johdu siitä, että välttämättä käyttäytyisi väärin, olisi outo tai että muut edes huomaisivat koko autismia. Se johtuu siitä, että muut eivät osaa sijoittaa autistia siihen typerään nokkimisjärjestykseensä, joka on heille elämää tärkeämpi, eikä autisti pysty kunnioittamaan nokkimisjärjestystä, joka ei perustu mihinkään, esim. osaamiseen tai asemaan työssä. Erityisesti tämä ilmenee naisporukoissa.
Erittäin hiljaiset ja arat saattavat unohtua ja jäädä sivuun myös ilman autismia, mutta se ei ole useinkaan tahallista sivuun jättämistä. Mutta ne, jotka eivät osaa tai halua pelata sosiaalisia pelejä ja jotka yrittävät olla - kauheaa - tasa-arvoisia, pyritään lähes aina jättämään syrjään. Aivan erityisesti silloin, jos porukassa on yksikin narsisti. Narsistit eivät voi sietää autisteja, koska autisti ei alistu eikä ihaile narsistia. Tämä pätee myös miesporukoissa.
Joku jo oivalsi, että se on pelkoa. Ne valtaa hamuavat tosiaan pelkäävät oman paikkansa puolesta tai pelkäävät autistin voimaa tai suoruutta, jota eivät ymmärrä eivätkä voi hallita. Alistuvat taas alitajuisesti miellyttävät näitä johtohahmoja.
Jos autisti on ryhmän johtaja, niin häntä kunnioitetaan ja arvostetaan, kukaan ei lähde kilpailemaan häntä vastaan, mutta johtajanakin autisti jätetään ulos sosiaalisesta sisäpiiristä. Autisti ei halua olla johtaja, mutta hän on yleensä hyvä johtaja, koska hän on reilu ja oikeudenmukainen ja pitää kiinni periaatteista.
Hän voi olla jopa ihmisenä pidetty kahdenkeskisissä suhteissa, mutta ryhmissä hänelle ei löydy sosiaalista lokeroa. Autisti voi olla myös rohkea ja puhelias, erityisesti jos hänellä on myös adhd.
On tietysti olemassa autisteja, joilla on myös jotain häiritseviä piirteitä, joiden vuoksi ihmiset karttavat heitä. Itsellänikin on tuttu, joka on älykäs, lojaali ja pääosin mukava, mutta niin eritahtinen kuin minä, ts. hidas, että väsyn nopeasti hänen seurassaan. Toinen väsyttävä piirre hänessä on jumittaminen. Se on sääli, koska jos jaksaisin, olisin mielelläni enemmän tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiä on olemassa 4 eri tyyppiä mitä tulee sosiaaliseen käyttäytymiseen:
Yleisin on ihminen joka pärjää elämässä sosiaalisesti ihan hyvin, mutta seuraa ns. johtajaa joka määrittää ne sosiaaliset raamit. Tämä henkilö ei mielellään tee itsestään numeroa kyseenalaistamalla nokkimisjärjestyksiä tmv.. Hiljaa hyväksyminen on helpompaa.
Toiseksi yleisin on kiusaaja. He ovat sosiaalisia ihmisiä, osaavat manipuloida ja pelata pelejä, joista nauttivat suuresti. Tämä ryhmä mielellään ottaa sen suunnannäyttäjän paikan yllä olevalle ryhmälle, koska vallalla saa kaikkea kivaa, vähintään niitä pelejä.
Kolmas on ravisuttaja joka yleensä tavalla tai toisella elää riippumatta kiusaajan keksimistä sosiaalisista raameista (ei ns. sovi raameihin) ja saa siitä hyvästä sosiaalista raippaa eli jätetään ulkopuoliseksi tai joutuu kiusatuksi.
Viimeinen ja kaikista harvinaisin ihmisryhmä on myös ra
Tää kävisi järkeen. Koululuokissa ja myöhemmin työelämässä on ollut massoittain tavallisia hiljaisia sivustakatsojia, muutama paha kiusaaja ja se yksi ravisuttaja. Valitettavasti noi sosiaalisesti taitavat ravisuttajat on sieltä puuttuneet, kun kerta ovatkin niin harvinaisia. T. yksinäinen ja rankasti kiusattu ravisuttaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ja olen niin monesti käynyt tuon jo läpi, että yksin minussakaan ei voi syy olla enkä myöskään voi kuvitella tuota kaikkea.
Jostain syystä se kuitenkin usein on niin, että minun olemassaoloni unohdetaan kokonaan eli esim haetaan kaikille kahvit ja pullat, mutta sitten niitä on kaikille muille mutta ei mulle. Tai jos olisin siinä ekana ottamassa niin sitten joku muu jäisi ilman, koska mut on jätetty laskuista. Samoin on käynyt näitä, että ollaan menossa syömään työporukalla pomon laskuun ja sitten käykin ilmi, että mun on ajateltu jäävän yksin pitämään firmaa pystyssä (jos kyseessä lounas) tai sitten kysytään siinä vaiheessa kun ollaan lähdössä, että mihinkä se sinä kuvittelet olevasi menossa koska ME mennään syömään ja sitten tehdään sellainen rinkula ilmassa kädellä jonka ulkopuolelle jään.
Ja ihan samalla tavalla olen joustanut, tehnyt pidempää päivää ja muutenkin osallistunut kuin kaikki muutki
Kai olet sanonut että hei, mikäs juttu toi on, totta kai tulen mukaan/syön pullaa j e?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet autisti.
On tietysti olemassa autisteja, joilla on myös jotain häiritseviä piirteitä, joiden vuoksi ihmiset karttavat heitä. Itsellänikin on tuttu, joka on älykäs, lojaali ja pääosin mukava, mutta niin eritahtinen kuin minä, ts. hidas, että väsyn nopeasti hänen seurassaan. Toinen väsyttävä piirre hänessä on jumittaminen. Se on sääli, koska jos jaksaisin, olisin mielelläni enemmän tekemisissä.
Eikö nämä joidenkin autistien ns. häiritsevät piirteet ole useimmin vain huonon sosialisoinnin tulosta, ei autismin piirre koska se ei esiinny kaikilla autisteilla ja siitä voi oppia pois? Tytöiltä/naisilta vaaditaan sukupuolensa takia sosiaalisesti paljon enemmän kuin pojilta/miehiltä, oli autisti tai ei, minkä takia he oppivatkin maskaamaan ja olemaan sosiaalisesti valovuosia edellä keskiverto autistista miestä. Autistiset miehet koetaan useammin sosiaalisesti hankalampina (vetäytymistä, joustamattomuutta jne.) ja autististen naisten ohjaaminen etsimään sielunkumppania autististen miesten seasta ikäänkuin se olisi jotenkin helpompaa, on yksinkertaisesti huono neuvo. On vaikea luoda minkäänlaista suhdetta ihmiseen joka on tottunut siihen että hän saa olla möllöttää ja toimia totuttuun tapaan, kun ihmissuhteissa on kuitenkin pakko ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet. Ja siis ihan neurotyypillisetkin miehet monet hyödyntää tätä koska ympäristö sen mahdollistaa, ainoa ero on se että heillä on enemmän valmiuksia ottaa itseään niskasta kiinni ja opetella irti huonoista tavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai olet sanonut että hei, mikäs juttu toi on, totta kai tulen mukaan/syön pullaa j e?
Tulee sosiaalista raippaa jos noin tökerösti sanoo, pahimmillaan saa huudot/haukut. Voisi tietysti tokaista että haha hyvä vitsi syön sunkin pullan, ja jos se siitä suuttuu niin haukkuu tosikoksi ja siksi pahimmaksi: työilmapiirin pilaajaksi. Samalla kun vedät sitä pullaa nassuun.
Totuushan on ettei tuollaista tilannetta tulisi päästä alun alkaenkaan syntymään että joku jätetään työyhteisön yhteisen kivan ulkopuolelle koska syy error404. Ja ettei kukaan muu kuin uhri sano siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet autisti.
Tämä on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Se ei johdu siitä, että välttämättä käyttäytyisi väärin, olisi outo tai että muut edes huomaisivat koko autismia. Se johtuu siitä, että muut eivät osaa sijoittaa autistia siihen typerään nokkimisjärjestykseensä, joka on heille elämää tärkeämpi, eikä autisti pysty kunnioittamaan nokkimisjärjestystä, joka ei perustu mihinkään, esim. osaamiseen tai asemaan työssä. Erityisesti tämä ilmenee naisporukoissa.
Erittäin hiljaiset ja arat saattavat unohtua ja jäädä sivuun myös ilman autismia, mutta se ei ole useinkaan tahallista sivuun jättämistä. Mutta ne, jotka eivät osaa tai halua pelata sosiaalisia pelejä ja jotka yrittävät olla - kauheaa - tasa-arvoisia, pyritään lähes aina jättämään syrjään. Aivan erityisesti silloin, jos porukassa on yksikin narsisti. Narsistit eivät voi sietää a
Joku jo oivalsi, että se on pelkoa. Ne valtaa hamuavat tosiaan pelkäävät oman paikkansa puolesta tai pelkäävät autistin voimaa tai suoruutta, jota eivät ymmärrä eivätkä voi hallita. Alistuvat taas alitajuisesti miellyttävät näitä johtohahmoja.
En nyt ihan osta tätä, sillä olen autistina yrittänyt päästä piireihin eli porukkaan ihan tietoisesti mukautumalla ja miellyttämällä. Mutta se ei tehoa. Ketjun alussa puhuttiin enemmän juuri tästä puolesta, että naisautistit rupeavat jopa hännystelijöiksi (siis esittävät sellaista, eivät sisimmässään toki kumarra ketään) ja yrittävät lahjuksilla ostaa suosiota tavisten ympyröissä. Tästä seuraa vain hyväksikäyttöä, ei ystävystymistä.
AssiN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain virallisen autismi-diagnoosin vasta yli 60-vuotiaana. Ajatelkaa, koko siihenastinen elämä oli loputonta taistelua ja epätoivoa, kun ei kelpaa oikein mihinkään, aina jää yksin, on "väärässä" ja vääränlainen.
Nyt kun en enää yritä esittää ja tavoitella normaaliutta ja pyrin olemaan empaattinen ja rakastava itseäni kohtaan, elämä on käynyt vielä entistäkin yksinäisemmäksi ja haastavammaksi.
En ole tottunut, elämän aikana oppinut pitämään puoliani. Nyt olen napit vastakkain koko ajan: terveydenhuolto, autokorjaamo, asuntokaupat, remontit, naapuruussuhteet... siis jokseenkin kaikki ihmiskontaktit, mitä livenä on, vievät kekseliäisyyteni ja kärsivällisyyteeni äärimmilleen, kun yritän selvitä pää pystyssä näistä ketkuilijoista ja kiusaajista.
Lopun aikaa vietän omissa oloissani, palautumassa. Minulla ei ol
>> 60v kohtalontoveri täällä. Kuin olisin lukenut "diagnoosia" itsestäni.
Jenni vartiaisen -sivullinen- kertoo myös itsestäni. 🤭
Kun kuulin ensimmäisen kerran Sivullisen, itkin.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet autisti.
Tämä on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Se ei johdu siitä, että välttämättä käyttäytyisi väärin, olisi outo tai että muut edes huomaisivat koko autismia. Se johtuu siitä, että muut eivät osaa sijoittaa autistia siihen typerään nokkimisjärjestykseensä, joka on heille elämää tärkeämpi, eikä autisti pysty kunnioittamaan nokkimisjärjestystä, joka ei perustu mihinkään, esim. osaamiseen tai asemaan työssä. Erityisesti tämä ilmenee naisporukoissa.
Erittäin hiljaiset ja arat saattavat unohtua ja jäädä sivuun myös ilman autismia, mutta se ei ole useinkaan tahallista sivuun jättämistä. Mutta ne, jotka eivät osaa tai halua pelata sosiaalisia pelejä ja jotka yrittävät olla - kauheaa - tasa-arvoisia, pyritään lähes aina jättämään syrjään. Aivan erityisesti silloin, jos porukassa on yksikin narsisti. Narsistit eivät voi sietää a
Voisin naputella koomisiakin tarinoita narsistinainen vs minä. Valitettavasti tuo nainen on miehen sukua ja pitää itseään klaanin johtajana. Mä ärsytän sitä suunnattomasti pelkästään vastaamalla " kiitos hyvää" kun se kysyy kuulumisia. Se sihisee.Kuuntelen sen dramaattisia käänteitä tyynenä katse sen otsaan kiinnittyneenä ja totean välillä kohteliaasti " voi voi,onpa ikävää" ja kysyn muodon vuoksi pari jatkokysymystä. Vaivaudun maskaamaan,koska mies.
Tajuttuani,mikä se on pidän mieluusti hyvät välit. 400 kilsaa. Se on se. Se ei ole hän. Se ei ehkä tiedä,et mun autistijärjestelmä on skannannut sen sisimmän melko tarkkaan,enkä mä anna sille itsestäni enää murustakaan.
Mutta hienosti se jätti mut ulkopuoliseksi,esitettyään hetken älyttömän mukavaa ihmistä. Piikittelee,jos hetkenkin ollaan kaksin. Muiden edessä esittää mullekin mukavaa 😆 En näe yhtään järjellistä syytä pokkuroida sitä. Ihmisten mittareilla olen kaikessa sitä enemmän.Kontrolloiva,mustasukkainen ja pahansuopa tapaus. Sillä olen nähnyt sen liskoaivokatseen. Täysin mustat silmät mua mulkoillessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Eikö tuo masenna sinua ettet pääse tilaan takaisin, ehkä koskaan?
Minä meinasin lapsena hukkua ja sen hirveän paniikin jälkeen kun voimat loppui niin tilalle tuli outo rauhallisuus, pinnan alla oli kaunista ja tuntui kuin jokin ääni olisi sanonut että voin päästää irti, nyt saan levätä. En kuollut tuona päivänä (oho!), mutta minulle jäi elämän mittainen kaipuu tuota hetkeä kohtaan. Aina kun elämä tuntuu liian raskaalta ja tuntuu että pää hajoaa, lohduttaudun ajatuksella että aina on se yksi potentiaalinen tie ulos kaikesta kärsimyksestä. Suurin osa kokee kuoleman pelottavana, minä en. "Niin, itsekin kerrot, että se kokemus oikeastaan kantaa sinua, vaikka tapahtui kauan sitten. Samoin uskon, että kuolemaa ei tarvi pelätä. Jos olen jo eläessäni saanut esimakua taivaaata, täytyyhän se olla olemassa.
Juuri se rauhan ja levollisuuden tunne ilman vaatimuksia...
Tuo toinen on kuitenkin ihan fyysinen kokemus (melkein) kuolemasta, joka oletettavasti on niillä viimeisillä hetkillä samanlainen ei-äkillisestä kuolintavasta huolimatta. Kehon luonnollinen keino lievittää kipua, joka on tieteellisestikin todistettu. Ei kaipuuta tai toivoa jostain kuoleman jälkeisestä toisenlaisesta todellisuudesta, vain kärsimyksen loppumisesta ja sitten tyhjää. Mitä jos kokemuksesi ei ollutkaan mikään rajan takaa sneakpeak vaan mielen temppu, yritys suojella itseään vaikeilta tunteilta, ja sitten kun kuolema oikeasti korjaa niin siellä ei olekaan mitään. Sekin on tieteellisesti todistettu että ihmismieli tekee kaikenlaista estääkseen mielen totaalisen rikkoutumisen äärimmäisissä tilanteissa, esim. lamauttaa, pistää ihmisen päiviä/viikkoja kestävään uneen, tai reagoi psykoottisilla jaksoilla jolloin niitä vaikeita asioita ei tarvitse käsitellä kun siihen ei riitä voimia.
Toisaalta saat henkilökohtaisesti uskoa mitä haluat jos se sinua auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet autisti.
Tämä on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Se ei johdu siitä, että välttämättä käyttäytyisi väärin, olisi outo tai että muut edes huomaisivat koko autismia. Se johtuu siitä, että muut eivät osaa sijoittaa autistia siihen typerään nokkimisjärjestykseensä, joka on heille elämää tärkeämpi, eikä autisti pysty kunnioittamaan nokkimisjärjestystä, joka ei perustu mihinkään, esim. osaamiseen tai asemaan työssä. Erityisesti tämä ilmenee naisporukoissa.
Erittäin hiljaiset ja arat saattavat unohtua ja jäädä sivuun myös ilman autismia, mutta se ei ole useinkaan tahallista sivuun jättämistä. Mutta ne, jotka eivät osaa tai halua pelata sosiaalisia pelejä ja jotka yrittävät olla - kauheaa - tasa-arvoisia, pyritään lähes aina jättämään syrjään. Aivan erityisesti silloin, jos porukassa
Luin tän sun viestin ja tajusin, että mäkin taidan olla autisti. Oon epäillyt sitä jo teini-ikäisenä ekan kerran, mutta silloin joka paikassa toitotettiin, että autisteilla ei ole empatiaa ja että autistit ei ymmärrä sarkasmia yms. mikä omalla kohdallani ei pidä paikkaansa. Oon todella empaattinen ja luen myös tosi hyvin muiden mielialoja ja vaistoan muiden ihmisten tunteet. Oon myös liiankin varovainen siinä, miten sanon asiat, etten pahoita kenenkään mieltä ja mielummin kerron kiertotietä, jos joku tekee jonkun virheen, niin, että se itse tajuaa sen.Mutta mä en osaa, enkä halua pelata sitä sosiaalista peliä, mitä ryhmässä pelataan. Mä en osaa keskustella monen ihmisen kanssa yhtä aikaa, enkä jaksa kilpailla suunvuorosta. Mua ärsyttää kun pitäisi ryhmässä tehdä jotain suunnitelmia, mitä ei koskaan aiota toteuttaa. Huomaan jos joku hakee muiden ihailua tai yrittää nostaa itseään muiden yläpuolelle ja se ärsyttää mua. Mä en myöskään osaa, enkä halua haukkua muita niiden selän takana. Oon myös huomannut, että koska en lähde pahan puhumiseen mukaan niin mua usein pidetään tylsänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet autisti.
Tämä on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Se ei johdu siitä, että välttämättä käyttäytyisi väärin, olisi outo tai että muut edes huomaisivat koko autismia. Se johtuu siitä, että muut eivät osaa sijoittaa autistia siihen typerään nokkimisjärjestykseensä, joka on heille elämää tärkeämpi, eikä autisti pysty kunnioittamaan nokkimisjärjestystä, joka ei perustu mihinkään, esim. osaamiseen tai asemaan työssä. Erityisesti tämä ilmenee naisporukoissa.
Erittäin hiljaiset ja arat saattavat unohtua ja jäädä sivuun myös ilman autismia, mutta se ei ole useinkaan tahallista sivuun jättämistä. Mutta ne, jotka eivät osaa tai halua pelata sosiaalisia pelejä ja jotka yrittävät olla - kauheaa - tasa-arvoisia, pyritään lähes aina jättämään
Joo ja nyt sain näköjään omankin viestin linauksen sisään. Kiva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Eikö tuo masenna sinua ettet pääse tilaan takaisin, ehkä koskaan?
Minä meinasin lapsena hukkua ja sen hirveän paniikin jälkeen kun voimat loppui niin tilalle tuli outo rauhallisuus, pinnan alla oli kaunista ja tuntui kuin jokin ääni olisi sanonut että voin päästää irti, nyt saan levätä. En kuollut tuona päivänä (oho!), mutta minulle jäi elämän mittainen kaipuu tuota hetkeä kohtaan. Aina kun elämä tuntuu liian raskaalta ja tuntuu että pää hajoaa, lohduttaudun ajatuksella että aina on se yksi potentiaalinen tie ulos kaikesta kärsimyksestä. Suurin osa kokee kuoleman pelottavana, minä en. "Niin, itsekin kerrot, että se kokemus oikeastaan kantaa sinua, vaikka tapahtui kauan sitten. Samoin uskon, että kuolemaa ei tarvi pelätä. Jos olen jo eläessäni saanut esimakua taivaaata, täytyyhän se olla olemassa.
Juuri se rauhan ja levollisuuden tunne ilman vaatimuks
"Toisaalta saat henkilökohtaisesti uskoa mitä haluat jos se sinua auttaa."
En tarvitse lupaasi "uskoa" todellinen kokemukseni.
Kyllä ottaa joillekin koville, kun toisille tapahtuu järjellä selittämättömiä asioita, ihan valveilla ja oikeustoimikykyisenä.
Saat kaikin mokomin uskoa, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, vain t y h j y y s . . . . loputon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi näkymätön lisää. Ja muuten, olen huomannut, että jopa täällä av:lla kommenttini saa usein paljon vähemmän reaktioita, kuin muiden kommentit, oli ne sitten pelkkiä emojeja, parin lauseen heittoja tai monen kappaleen analyyseja :D Näköjään mitäänsanomattomuus huokuu ihmisestä jopa näin hataran ensivaikutelman välityksellä
Ja täällä yksi. Minä olen myös usein se "ketjuntappaja" eli vilkaskin keskustelu loppuu yhtäkkiä kuin seinään siihen mun kirjoittamaan viestiin ja hyvinkin käy niin, ettei siihen tule ylä- ei alapeukkua. Joskus olen miettinyt sitäkin että kuvittelen vaan lähettäneeni sen viestin, mutta sitten kun kuitenkin näen sen ketjussa niin epäilen, että ehkä se ei vain näy muille kuin mulle vaikka eihän tuollainen ole varmaan mahdollista.
Minä olen myös se jonka kohdalla automaattiovet jää monesti aukeamatta. En nyt ole kärrynpyö
Haha, sama! Joskus on ollut joku tosi vilkas keskustelu johon otan osaa ja sanon jotain mikä on kaikella logiikalla ajatuksia tai jopa vastalauseita herättävää, sitten yhtäkkiä keskustelu hiljenee täysin. Oon silleen huhuu, kuoliko kaikki nauruun vai tylsyyteen. Hyvä tietää etten ole yksin vainoharhoineni lol. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toisaalta saat henkilökohtaisesti uskoa mitä haluat jos se sinua auttaa."
En tarvitse lupaasi "uskoa" todellinen kokemukseni.
Kyllä ottaa joillekin koville, kun toisille tapahtuu järjellä selittämättömiä asioita, ihan valveilla ja oikeustoimikykyisenä.
Saat kaikin mokomin uskoa, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, vain t y h j y y s . . . . loputon
🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, sama! Joskus on ollut joku tosi vilkas keskustelu johon otan osaa ja sanon jotain mikä on kaikella logiikalla ajatuksia tai jopa vastalauseita herättävää, sitten yhtäkkiä keskustelu hiljenee täysin. Oon silleen huhuu, kuoliko kaikki nauruun vai tylsyyteen. Hyvä tietää etten ole yksin vainoharhoineni lol. :D
Ajattele niin että olet se joka saa viimeisen sanan. Pistät pisteen väittelylle! Sanot niin hyvin että kenelläkään ei ole enää mitään vastaan sanottavaa. Muut keskustelijat ovat tyrmistyneitä hiljaisiksi! Et aloita sanasotia, mutta päätät ne! 😂
Eikö tuo masenna sinua ettet pääse tilaan takaisin, ehkä koskaan?
Minä meinasin lapsena hukkua ja sen hirveän paniikin jälkeen kun voimat loppui niin tilalle tuli outo rauhallisuus, pinnan alla oli kaunista ja tuntui kuin jokin ääni olisi sanonut että voin päästää irti, nyt saan levätä. En kuollut tuona päivänä (oho!), mutta minulle jäi elämän mittainen kaipuu tuota hetkeä kohtaan. Aina kun elämä tuntuu liian raskaalta ja tuntuu että pää hajoaa, lohduttaudun ajatuksella että aina on se yksi potentiaalinen tie ulos kaikesta kärsimyksestä. Suurin osa kokee kuoleman pelottavana, minä en.
-ohis