Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Mikähän siinä on, kun yksinäinen tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi ihmisjoukossakin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, kun yksinäinen tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi ihmisjoukossakin. 

Ihminen on yksinäinen juuri siksi, kun ei tunne kuuluvansa mihinkään joukkoon.

Minä tunnen itseni todella yksinäiseksi kun tulen kotiin jostain tapahtumasta, oikein yksinäisyys odottaa täällä kotona minua, toiset ovat menneet perheidensä, kumppaneinsa tai ystävien luokse. Minulle ei ole ketään kenen luokse menisin.

Täytyy sentään olla kiitollinen, kun on vielä terve, vaikka onkin yksinäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Kukat houkuttelevat tuoksuillaan pölyttäjiä ja hyönteisiä, niin en oikein nyt hoksaa tuota vertaustasi...

Ei ole ollut kiusallista ollenkaan puhua kukille ja viherkasveille. Elollisia luontokappaleita ne ovat ja ihmiselle on annettu tehtävä viljellä ja varjella luomakuntaa. Siitä saa monenlaista iloa. - eri

Oon kuullut tuon vertauksen mitä sanoin. Vitsillä sanoin kukkien tuntevan tuoksuttelusta kiusallisuutta. Ne tuoksut ovat kukkien eritteitä. Kasvit ovat tärkeitä pölyttäjineen. Ilman kumpaakaan ei olisi elämää. Viestini ei ollut haistattelua missään merkityksessään.

Mitä enemmän oon saanut paskaa niskaan niin sitä enemmän oon oppinut arvostamaan hyvyyttä.

Ennen kuutta heräsin tänäänkin. Vapaalle tänään päästyäni löysin lähiseudultani halloween festarit, kun olin matkalla kirppikselle. Kirppikseltä löysin pari leffaa nimeltä Amores Perros (2000) ja Selviytyminen (2012). Huomenna taas tsiigaamaan halloween pirskeitä. 

Itse en ole vielä kunnolla halloweeniin tarttunut, kun kauhuleffojen sijaan kävin katsomassa leffateatterissa tänään Ainoastaan Sinä -leffan. Elokuva käsitteli lähimmäisen menettämistä. Tuli aika rankka olo sitä katsellessa, kun sitä samaa itsekin oon kokenut hiljattain. Oli se leffa sentään terapeuttinen kokemus itselleni. Vähän liian pintapuolinen elokuva. Oli tänään mulla pizzapäiväkin.

Aamulla koiratätien kanssa vain pieni lenkki, satoi sen verran reippaasti. Kauppaan pitäisi lähteä, odottelen sateen laantumista. Vilkaisen ikkunasta ja taivas näyttäytyy kauniina kerroksina, leveinä raitoina. Valkoinen pilvi, vaaleanharmaasininen pilvi ja aivan tummanpuhuva pilvi takana. Meni katsomaan tätä ihmettä lähempää. Kaunis ja uhkaava, tännepäin tuo tumma pilviverho on tulossa ja sataa edelleen. Katsoin säätiedotusta, sataa sitten koko päivän, vasta illaksi laantuu. Taidan sittenkin lähteä kauppaan, sataa sitten tai ei. Suklaata ostaisin vai ostaisinko, nyt ei tee mieli.

Sairastin koronan, rokotuksista huolimatta, kolme vuotta sitten. Varmasti olisi ollut pahempi ilman rokotuksia, kamala se oli silti. Viiteen viikkoon en voinut juoda kahvia, kananmunia vain söin muutaman päivässä. Muuta en saanut alas, ymmärsin kuitenkin, syödä pitää, jotain. Hajuaisti meni, palasi kyllä takaisin myöhemmin. Toipumiseen meni seuraava kuukausi.

Suhde suklaaseen muuttui sairastamisen jälkeen, en voinut syödä enää, pelkkä ajatuskin, ei. Meni puolitoista vuotta ennenkuin maistoin suklaata. Hyvin harvoin syön. Viimeksi söin suklaarusinoita, jokunen kuukausi sitten. Tuli niin ällö olo. Suhde suklaaseen muuttui täysin koronan sairastamisen jälkeen. Ehkä mieli ajattelee, muistaa, kuinka hyvää suklaa on, onhan sitä tullut syötyä ennen koronaa, nautinnollisesti. Nyt tulee toinen ajatus, joka muistaa, älä syö. Kiva, kaksi täysin vastakkaista ajatusta, mieltä. Tulin siihen tulokseen, en osta tänään suklaata kaupasta. Yksi lapseni ei koskaan halunnut syödä suklaata, ei pienenä, eikä syö edelleenkään. Olen siis tullut lapseeni. Luulisi sen menevän toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen itseni todella yksinäiseksi kun tulen kotiin jostain tapahtumasta, oikein yksinäisyys odottaa täällä kotona minua, toiset ovat menneet perheidensä, kumppaneinsa tai ystävien luokse. Minulle ei ole ketään kenen luokse menisin.

Mä tulin vuosia illasta yksin kotiin. Illalle oli aina varattuna jokin leffa ja hyvää syömistä, tai kylpy ja viinilasillinen jotta kotiin oikein odotti pääsyä hälinästä. 

Yksinäinen voi tehdä vielä sellaisenkin virheen, että ihastuu johonkin saavuttamattomaan. Toipuminen siitä tuntuu aina vain vaikeammalta, ja on haasteellista hyväksyä, että se kaikki on vain muita varten. Ehkä parempi hankkia se kissa tai pikkukoira seuraksi, ettei joudu aina pettymään.

Ihminen voi olla yksinäinen vaikka olisi puoliso ja lapsia. Mun puoliso harvemmin puhuu mulle.

Vaikea maa suomi. Matkustaminen kallistuu. HSL korottaa taas 2026 alusta lipun hintoja. Työttömien, työnsä jättäneiden(eläke) elämä vaan huononee. Perusoikeus on liikkumiNEN.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi olla yksinäinen vaikka olisi puoliso ja lapsia. Mun puoliso harvemmin puhuu mulle.

Kovin tuttua. Jotkut puolisot ovat harvinaisen umpimielisiä, eivätkä ole kiinnostuneita muista kuin vasta silloin, kun heistä on hyötyä. Vaimoakin pidetään vain talouteen kuuluvana yleiskoneena. Puoliso ei pidä yhteyksiä sukulaisiin, eikä välitä ystävistä tai naapureista. Elellään eristyksessä vähän kaikista. 

Kuinka moni teistä tekee lihaskuntotreeniä? Kysyn ihan vain siksi kun oloni on ollut parempi nyt kun jatkuvasti on joku lihasryhmä väsymyksestä kipeänä. Käyn ulkokuntosalilla ja kuntoportailla. Tuntuu että jaksaa nousta sohvaltakin ketterämmin😁 Lisäksi päivässä on aina asia mitä odottaa. Talveksi hommaan kuntopyörän kun tulee liukkaat, ettei taas jää tekemättä kun ei pysty ja kohta ei taas jaksa.

Kävelylenkit vain kipeyttivät jalat ja tukkouttivat kropan, voi kun olisin jo vuosia sitten tajunnut väsyttää lihaksia näin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, kun yksinäinen tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi ihmisjoukossakin. 

No jos siinä ihmisjoukossa ei ole ainuttakaan tuttua ihmistä niin se "massa" on aivan yhdentekevää. Samoin jos vaikka onkin kasvotuttuja tai jopa juttelututtuja niin jos ei ole oikeastaan yhtään mitään muuta yhteistä kuin se että ollaan samassa paikassa (tekemässä samaa asiaa / samasta syystä) niin mitäpä se toisten ihmisten läsnäolo auttaa. Yksinäisenä sitä tuli ja yksinäsenä lähtee.

Tässä asiassa etenkään se määrä ei korvaa laatua. (ja laadulla en meinaa muiden ihmisten laatua vaan sitä, että onko he ventovieraita vaiko ystäviä) Saisihan sitä seuraa yhden stadionillisen verran kun menisi jollekin keikalle mutta ei sellainenkaan väkimäärä yksinäisyyttä poista. Hyvinkin vaan lisää yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden, kelvottomuudenkin tuntemusta kun muilla on se ystävä / puoliso / kaveri siinä rinnalla jonka kanssa jakaa kokemuksen sekä jälkeenpäin myös yhteisen muiston.

Välillä kaipaan muiden mielipiteitä, vinkkejä tai tarinoita erilaisiin arjen asioihin. Olisi kiva kuulla minkälaisista sarjoista, elokuvista tai vaikka kirjoista joku pitää tai mitkä ovat hänen lempireseptinsä tai ruokansa. Tai mitä kokemuksia jollakin on, vaikka matkusteluun liittyen. Sitten menen nettiin ja yritän hakea vinkkejä esim nyt suosiossa olevista resepteistä tai sarjoista, kun ei ole ketään keneltä kysyä näistä jutuista. Jotenkin se tavallinen elämä puuttuu sillä tavalla, ettei saa kokemusta näistä jutuista ja helposti jää monet kivatkin jutut huomaamatta tai sitten huomaan ne kovin myöhään. 

Kävin pitkästä aikaa eräässä uusmaalaisessa pikkukaupungissa hoitamassa asioitani. Ihmeellistä oli se, että sain vaihdettua muutaman sanan pesulassa ja kaupassa peräti kolmen ystävällisen eläkeläisen kanssa. Keskustelu kävi luontevasti, ja pitkäksi aikaa jäi lämmin tunne inhimillisyydestä. Tällä paikkakunnalla taas saa kylmän ja mykän katseen, jos yrittää asiallisesti jollekin vaikka ihmetellä kauniita tomaatteja tms. Samoin on käynyt Länsi-Suomessakin, jos puhuttelee tuntemattomia, jotka melkein jäykistyvät varuilleen siitä. Yritän siis tehdä ääneti ja nopeasti ostokseni. Pari vuotta sitten Itä-Suomessa käydessä joku selitti minulle ihan pyytämättäkin bussireitin tilapäismuutoksen, kun hämmästyin sitä. Näköjään on paikkakuntaisia eroja tässäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, kun yksinäinen tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi ihmisjoukossakin. 

No jos siinä ihmisjoukossa ei ole ainuttakaan tuttua ihmistä niin se "massa" on aivan yhdentekevää. Samoin jos vaikka onkin kasvotuttuja tai jopa juttelututtuja niin jos ei ole oikeastaan yhtään mitään muuta yhteistä kuin se että ollaan samassa paikassa (tekemässä samaa asiaa / samasta syystä) niin mitäpä se toisten ihmisten läsnäolo auttaa. Yksinäisenä sitä tuli ja yksinäsenä lähtee.

Tässä asiassa etenkään se määrä ei korvaa laatua. (ja laadulla en meinaa muiden ihmisten laatua vaan sitä, että onko he ventovieraita vaiko ystäviä) Saisihan sitä seuraa yhden stadionillisen verran kun menisi jollekin keikalle mutta ei sellainenkaan väkimäärä yksinäisyyttä poista. Hyvinkin vaan lisää yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden, kelvottomuudenkin tuntemusta kun muilla on s

Kyllä se näin on, muukalaisena muiden keskellä. Jossain oppaassa tosin neuvottiin yksinäisiä menemään massan joukkoon, mikä vaikutti kovin teoreettiselta. Ehkä se menettelee jossain ulkomailla, ei täällä. Tuskin edes yhtä sanaa voisi vaihtaa kenenkään kanssa. 

Tunnetteko itsenne hyvin, vaikka olette yksinäisiä? Kyselen tätä, kun mietin välillä etten monestikaan osaa ajatella mikä minulle on tärkeää tai mistä asioista itse pidän aikanaan sen enempää. Olo on vähän sellainen, että tarvisin muita ihmisiä, että ehkä löytäisin itseni myös paremmin. Kaipaisin keskustelua ja ehkä, että olisin osa jotain porukkaa. Samalla moni tietysti tuntee itsensä hyvin yksinäisenäkin. 

Olen lukenut ja netistä kuunnellut tarinoita sekä aivotuksia filosofian harrastajilta.

Itsetuntemus lisääntynyt ja näkemykseni ihmisen osasta selkeytynyt kuten myöskoko telluksen. Suosittelen. Helpottaa monellakin tavoin kun ymmärtää, että tätä eloa on pähkitty jo tuhansia vuosia ja ihan samanmoisia aatoksia pyöritetty.

Katson vastaantulevia silmiin, hymyilen.

Aloitan osaltani helposti pienen keskustelun vieraan ihmisen kanssa - tuo lähtee jutusteluun mukaan tai sitten ei, yleensä lähtee.

Käyn jonkin verran maksuttomissa tapahtumissa ja siellä on aina ihmisiä joihin saa yhteyden. Suosittelen.

Seurakunnan tilaisuudetkin ihan mukavia. Osallistua voi vaikkei maksa kirkollisveroa.

Kävely harrastuksena ihan yköstä. Suosittelen.

Ollaan lempeitä ja hyväksyviä itsellemme.

Pusihaleja sinulle ja kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut ja netistä kuunnellut tarinoita sekä aivotuksia filosofian harrastajilta.

Itsetuntemus lisääntynyt ja näkemykseni ihmisen osasta selkeytynyt kuten myöskoko telluksen. Suosittelen. Helpottaa monellakin tavoin kun ymmärtää, että tätä eloa on pähkitty jo tuhansia vuosia ja ihan samanmoisia aatoksia pyöritetty.

Katson vastaantulevia silmiin, hymyilen.

Aloitan osaltani helposti pienen keskustelun vieraan ihmisen kanssa - tuo lähtee jutusteluun mukaan tai sitten ei, yleensä lähtee.

Käyn jonkin verran maksuttomissa tapahtumissa ja siellä on aina ihmisiä joihin saa yhteyden. Suosittelen.

Seurakunnan tilaisuudetkin ihan mukavia. Osallistua voi vaikkei maksa kirkollisveroa.

Kävely harrastuksena ihan yköstä. Suosittelen.

Ollaan lempeitä ja hyväksyviä itsellemme.

Pusihaleja sinulle ja kaikille!

Kiitos näistä hyvistä ohjeista ja viisaista mietteistä. Elämänpiiri on nyt kovin supistunut. Voisinkin kävellä sinne kirjastoon vaihteeksi sään salliessa, jos sieltä löytyisi filosofiaan liittyvää aineistoa. Se kiinnostaa psykologian lisäksi sekä avartaisi näkemystä ja ymmärrystäkin. Kirjahyllyssä on vain Lin Jutangia yms.