Mies ei osallistunut lapsen asioihin kun lapsi oli pieni, nyt lasta ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.

Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.

Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.

Vaippahan pitää laittaa päälle just eikä melkein. Sen pitää olla oikein päin, symmetrisesti eikä se saa olla liian tiukalla eikä löysällä. Huonosti laitettu vaippa hiertää ja itkettää vauvaa ja falskaa, jolloin tulee valtavasti pyykkiä. Pese siinä sitten kaikki patjasta alkaen ja hoida vauvan hiertymiä.

Niin? Antaa miehen pestä ne pyykit ja hoitaa hiertymät. Ei varmaan tee samaa virhettä toista kertaa. Silleehän me naisetkin opitaan.

Vierailija kirjoitti:

On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.

Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.

Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.

Mitä pas kaa taas. Voin näin äitinä kertoa sinulle, että vauvan synnyttyä äiti on fyysisesti itse synnytykset tai sektion vuoksi toipilas. Lisäksi tunnin-parin tunnin välein imettäminen päivät ja yöt väsyttää tuoretta äitiä aika tehokkaasti. Vauva herättää sellaiset 10 kertaa yössä, eli äiti ei saa nukkua juurikaan. Ja tämän lisäksi on ne kakkavaipat, koko äitiyden opettelu, vauvan hoitamisen opettelu jne. Kyse ei ole siitä, että äiti hoitaa vauvaa ensin kuukausia tyytyväisenä kuplassaan yksin ja sitten silloin alkaa tuntumaan, että joo vaivaa on tästä vauvasta, mies kelpaisi tähän pikkuapulaiseksi. Olet niin väärässä naisista ja äideistä kuin joku vain voi olla väärässä. Kyllä jokainen äiti haluaa miehensä osallistuvan jo heti alussa ihan täysipainoisesti. Ei auttamassa. Ei tarjoamassa apua kuin pikkuapulainen. Vaan kantamassa puolet vastuusta, hoitamassa puolet pyytämättä. 

Mä jouduin lähtemään esikoisen kanssa kahdestaan kotiin kun äidillä oli komplikaatioita synnytyksen jälkeen ja joutui jäämään pariksi viikoksi sairaalaan. Ihan hyvin pärjäsin ja muodostui heti todella tiivis side lapseen.

Sairaalata lähtiessä lastenhoitaja kysyi että osaanko käyttää pyykkikonetta. Vastasin kyllä, ja osaan myös asentaa sen ja jopa korjata.

Jouduin sektioon, josta tuli komplikaatioita. En saanut nousta sairaalassa sängystä pariin päivään. Hoitajat opetti siispä vain miehelle vaipan vaihdon ym. Silti mieheni ei suostunutkaan vaihtamaan kertaakaan vaippaa kun kotiuduimme lopulta sairaalasta. Kakka kuulemma ällötti liikaa. Ja pissakin ällötti. Aha. Ei sitten ollut viitsinyt miettiä tätä etukäteen ennen kuin ehdotti lastentekoa. Enkä minä tietenkään älynnyt kysyä etukäteen mieheltä, että aiotko sinä ällööntyä vauvan kakasta niin pahasti ettet suostu koskemaankaan vaippoihin. Eipä tullut ennakkoon mieleen, että sellainen olisi edes mahdollista.

Älä syyllistä lasta tuosta, se ei ole hänen syynsä. Lapsen isälle sen sijaan sanot, että nyt alkaa olla viimeiset hetket käsillä jonkinlaisen isä-lapsi-suhteen muodostamiseen. Kun lapsi on teini niin silloin ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin lähtemään esikoisen kanssa kahdestaan kotiin kun äidillä oli komplikaatioita synnytyksen jälkeen ja joutui jäämään pariksi viikoksi sairaalaan. Ihan hyvin pärjäsin ja muodostui heti todella tiivis side lapseen.

Sairaalata lähtiessä lastenhoitaja kysyi että osaanko käyttää pyykkikonetta. Vastasin kyllä, ja osaan myös asentaa sen ja jopa korjata.

Kertoo tämäkin kyllä naisten asenteista miehiä kohtaan, että mieheltä kysytään osaatko käyttää pyykkikonetta.

Kyllä naisissakin on vika, jos miestä pidetään äidin söpönä pikkuapulaisena, joka kiikuttaa vaippaa ja komennuksesta kohentaa imetystyynyä. Ja tuitui miten söpösti mies avustaa vauvan hoidossa Ei. Ei ja ei. Miehen pitää olla tasavertainen toimija, miehen pitää löytää oma roolinsa ja oppia näkemään itse omat tehtävänsä  ilman, että äiti on joku työnjohtaja ja mies alainen, joka tekee vain mitä pyydetään. Tämä on tietysti haastavaa, jos mies ei sitä omaa rooliaan ota vaan jää mielummin mieslapsi asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin lähtemään esikoisen kanssa kahdestaan kotiin kun äidillä oli komplikaatioita synnytyksen jälkeen ja joutui jäämään pariksi viikoksi sairaalaan. Ihan hyvin pärjäsin ja muodostui heti todella tiivis side lapseen.

Sairaalata lähtiessä lastenhoitaja kysyi että osaanko käyttää pyykkikonetta. Vastasin kyllä, ja osaan myös asentaa sen ja jopa korjata.

Kertoo tämäkin kyllä naisten asenteista miehiä kohtaan, että mieheltä kysytään osaatko käyttää pyykkikonetta.

Kyllä naisissakin on vika, jos miestä pidetään äidin söpönä pikkuapulaisena, joka kiikuttaa vaippaa ja komennuksesta kohentaa imetystyynyä. Ja tuitui miten söpösti mies avustaa vauvan hoidossa Ei. Ei ja ei. Miehen pitää olla tasavertainen toimija, miehen pitää löytää oma roolinsa ja oppia näkemään itse omat tehtävänsä  ilman, että äiti on joku työnjohtaja ja mies al

Ei se ole kyllä se äiti joka haluaa miehen pikkuapulaiseksi. Vaan kyllä se on mies itse, joka siihen rooliin itsensä asettaa. Turha syyttää naisia tästä. Kirjoituksistasi paljastuu kyllä rivien välistä, että olet lapseton mies. Joten et taida itse aiheesta juuri edes tietää.

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin lähtemään esikoisen kanssa kahdestaan kotiin kun äidillä oli komplikaatioita synnytyksen jälkeen ja joutui jäämään pariksi viikoksi sairaalaan. Ihan hyvin pärjäsin ja muodostui heti todella tiivis side lapseen.

Sairaalata lähtiessä lastenhoitaja kysyi että osaanko käyttää pyykkikonetta. Vastasin kyllä, ja osaan myös asentaa sen ja jopa korjata.

Aivan ihana kommentti, ei tietenkään vaimosi komplikaatiot. Tuossa on hyvä esimerkki miten mies saa luotua helposti hyvän suhteen omaan lapseensa.

Oma mies on myös korjannut pyykkikoneen ja osaa asentaa sen, mutta pyykinpesua ei vaan suostu opettelemaan. No, jossain vaiheessa se tulee eteen, joten Siperia opettaa.

Eipä tuo suhde ole kenenkään muun vastuulla kuin isän.

Mitä, eikö lasta voikaan ottaa kaapista niinkuin harrastusvälineet, silloin kun olisi aikaa ja kiinnostusta?

Vierailija kirjoitti:

Älä syyllistä lasta tuosta, se ei ole hänen syynsä. Lapsen isälle sen sijaan sanot, että nyt alkaa olla viimeiset hetket käsillä jonkinlaisen isä-lapsi-suhteen muodostamiseen. Kun lapsi on teini niin silloin ei enää kiinnosta.

Viimeiset hetket meni jo. 9-vuotias eikä enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies se itse oman suhteensa lapseensa luo. Tuossa se suhde on ja sillä selvä. Mä olisin kyllä itte jo vauva vuosina tehny jotain asialle. Vauva miehen syliin ja sanon että tulen huomenna,pärjäilkää. Yhdessä tehty,yhdessä hoidetaan.

Kyllähän minä tätä yritin. Mies vaan ei ollut juuri koskaan kotona, kuten sanoin niin pakeni töihin. Lähti aamulla, tuli illalla. Myös viikonloppuisin (otti toisenkin työn, josta ei saanut juuri edes palkkaa, mutta kehitti osaamistaan siinä). Silloin joskus kun hän oli kotona ja työnsin vauvan hänen syliin, niin hän laski vauvan pois ja otti kännykkänsä. Ja hän halusi perheen, kyseessä ei ollut mikään minun vaatima vauva. Ap

Näissä tarinoissa jaksaa ihmetyttää se, että naiset ovat kuitenkin vuosikaudet jatkaneet parisuhdetta näiden kummallisten miesten kanssa eivätk

Ei ap, mutta vähän samanlaisessa tilanteessa ollut. Meillä ainakin siinä parisuhteessa oli paljonkin myös hyvää. Seksi oli hyvää, mies teki ahkerasti töitä jaj tienasi hyvin eli osallistui perheen elatukseen, meillä oli hyvä keskusteluyhteys. Mies ei vaan ilmeisesti jotenkin autististyyppisen persoonallisuutensa takia osannut olla lasten kanssa, ja kuormittui lapsista kovasti. Minä sitten hyväksyin sen, että ok minä hoidan lapset käytännössä yksin. En minä siitä valitellut, ajattelin lähinnä positiivisesti, että onneksi sentään ei ole juoppo, väkivaltainen tms hulttio. Että vaikka tämä ei olekaan optimaalinen tilanne, niin ei läheskään huonoin mahdollinenkaan. Parempihan minunkin silti oli kuin oikeasti yh:na, toi mies sen taloudellisen turvan ainakin. Ja seksiä yms. 

Meidän lapset on jo aikuisia opiskelijoita. Miehen ja heidän välit on edelleen kohteliaat, mutta etäiset. He eivät oikein osaa jutella keskenään, aina tarvitaan minua siihen välinaiseksi puhuttamaan. Minusta kukaan ei ole katkera kellekään, se on vaan kun isä on niin vieras, ja hiljainen, autistisen oloinen persoona vielä, niin ei ole helppoa saada kontaktia.

Autistin oloinen mies kuitenkin saa sen kontaktin vaimoon ja nähtävästi työkavereihin ym mutta ei omiin lapsiinsa. Taitaa olla valikoiva autismi.

Samalla kun hulttioukot saa lapsia niin minä haaveilen miten saisin hoivata ja kasvattaa omia lapsia jos niitä olis 

Vierailija kirjoitti:

Autistin oloinen mies kuitenkin saa sen kontaktin vaimoon ja nähtävästi työkavereihin ym mutta ei omiin lapsiinsa. Taitaa olla valikoiva autismi.

Työkaverit insinööritoimistossa on luultavasti aika samanlaisia, eikä niiden kanssa tarvi puhua kuin teknistä työasiaa. Itsekin olen saman alan ihmisiä, ja ymmärrän "nörttejä" hyvin, vaikka itse olenkin paljon ekstrovertimpi persoona. Kyllä mä pystyn myös sen ymmärtämään, että ihmiselle jolle logiikka on hyvin ylikorostunut kommunikaatiossa, on hyvin vaikeaa kommunikoida senikäisten lasten kanssa, jotka ei vielä osaa keskustella loogisesti, ilmaista selvästi mitä haluavat jne. Ja että hänelle myös tuli ihan aistiylikuormitusta siitä lapsiperhearjesta, mitä pakeni ylitöihin.

Vierailija kirjoitti:

Samalla kun hulttioukot saa lapsia niin minä haaveilen miten saisin hoivata ja kasvattaa omia lapsia jos niitä olis 

Sitten kun sinä olet kannellut viikkokausia koliikkia huutavaa lasta yöllä sinä keksitkin, että ei tää olekaan kivaa ja jätät kaiken vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä ei vain osaa, jos hänen omassa lapsuudessaan ei ole ollut sellaista aikuista, josta olisi saanut mallin omalle vanhemmuudelle.

Ainahan sitä voi miettiä, millaisen isän olisi halunnut ja toimia itse sitten niin. Ei ole vaikeaa.

Mun miesystävän oma isä hylkäsi hänet ja siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi hän nytkin höösää taaperon kanssa viereisessä huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.

Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.

Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.

Jos isä ei osaa laittaa vaippaa oikeinpäin, pitää opetella. Ei heittäytyä vauvaksi itse ja vedota siihen että tee sä kun mä en osaa.

Isät ovat äitiensä kasvattamia. Äiti sanoi lapsuudessa, miten pitää toimia ("älä tule tielle, kun et osaa") ja vaimo jatkaa samalla linjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä nähty sellaisiakin äitejä, jotka tekevät isälle selväksi alusta pitäen, ettei tämä osaa sitä vaippaa oikein laittaa, joten lannistavat miehen alkumetreiltä lähtien.

Sitten kun lapsesta alkaa olla vaivaa äidillekin, ja miehen apu kelpaisi, mies on jo ulkoistettu kotoaan niin tehokkaasti, että tarvittaisiin kummalekin vanhemmalle kurssi sekä parisuhteesta että vanhemmuudesta ja näiden asioiden hoidosta ja yhdistämisestä.

Toivottavasti tulee peruskouluun kunnon oppijakso aiheesta useampana vuotena.

Mitä pas kaa taas. Voin näin äitinä kertoa sinulle, että vauvan synnyttyä äiti on fyysisesti itse synnytykset tai sektion vuoksi toipilas. Lisäksi tunnin-parin tunnin välein imettäminen päivät ja yöt väsyttää tuoretta äitiä aika tehokkaasti. Vauva herättää sellaiset 10 kertaa yössä, eli äiti ei saa nukkua juurikaan. Ja tämän

Olen synnyttänyt 4 lasta 70-80-luvuilla. Puolisoni oli mukana alusta alkaen. Esikoisemme kanssa oli ensimmäisiä synnytysvalmennuksia, joihin isäkin sai tulla. Mieheni tuli mahdollisuuuksien mukaan - ihan joka kerta ei päässyt, koska oli intissä silloin. 5 kertaa 7:stä pääsi ja se riitti sairaalalle, että sai tulla mukaan synnytykseen.

Yhdessä hoidimme vauvan myös öisin siihen asti, kunnes mies sai työpaikan. Sitten jaksoin jo antaa hänelle yöunensa - miehen oli jaksettava se päivätyönsä. Meidän vauva söi aamuyöllä 2 kertaa, joten oli helppoa. Kakkikin vain 8 kertaa päivässä. Vaipat oli itse päärmättyjä sideharsoja. Tosin vauvan hoitoa olin harjoitellut jo aiemmin, kun 13-vuotiaasta hoidin serkkupoikia kesällä maalla kotona, kun oli pakko - ei se kakkavaipan vaihto mieluisinta hommaa ollut, muttei kysytty, haluanko tehdä sen. Iltalukiota käydessäni hoidin työkseni pientä poikaa, joka oli 5 kuukauden vanha kun tutustuimme.

Mutta tietenkään en ymmärrä mitään aiheesta, sori siitä. Meidän perhe-elämä oli ihan mukavaa ja toimivaa, en sille mitään mahda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies se itse oman suhteensa lapseensa luo. Tuossa se suhde on ja sillä selvä. Mä olisin kyllä itte jo vauva vuosina tehny jotain asialle. Vauva miehen syliin ja sanon että tulen huomenna,pärjäilkää. Yhdessä tehty,yhdessä hoidetaan.

Kyllähän minä tätä yritin. Mies vaan ei ollut juuri koskaan kotona, kuten sanoin niin pakeni töihin. Lähti aamulla, tuli illalla. Myös viikonloppuisin (otti toisenkin työn, josta ei saanut juuri edes palkkaa, mutta kehitti osaamistaan siinä). Silloin joskus kun hän oli kotona ja työnsin vauvan hänen syliin, niin hän laski vauvan pois ja otti kännykkänsä. Ja hän halusi perheen, kyseessä ei ollut mikään minun vaatima vauva. Ap

Näissä tarinoissa jaksaa ihmetyttää se, että naiset ovat kuitenkin vuosikaudet jatkaneet parisuhdetta näiden kummallisten miesten kanssa eivätk

Juu, eipä ne miehet niin kauheita oikeasti ole. Kannattaa katsoa naisten tekoja, ei niinkään sanoja.

Perus palstamamna on yksinkertainen. Hän ottaa pultit asioista ja parisuhteista, joista ei mitään tiedä (tai jonkun yksipuoleisen tarinan). Ei hän haluakaan tietää, eikä kysy lisätietoa. Pääasia, että mamma pääsee pauhaamaan ja projisoimaan kaikessa mustavalkoisuudessaan.