Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat, testamentti?
18.02.2025 |
Olen 38-vuotias, jolla ei omia lapsia, ja viime aikoina alkanut uida mieleen, että pitäisiköhän tehdä testamentti. Välillä tuntuu, että en tule olemaan pitkäikäinen.
Minulla on useampi sisarus, joilla ihania, minulle tärkeitä lapsia. Ja on toki puoliso, mutta ei avioliittoa. Omaisuutta kuitenkin on jonkin verran (ei paljoa), mutta esimerkiksi iso korukokoelma, jota en soisi heitettävän hunningolle. Tokikaan itsehän en enää tuhkana tavaroideni perään haikaile, mutta vielä näin elossa ollessa tuntuu jokseenkin kurjalle, että arvotavarani vain nakataan johonkin varastoarkistoon, tai pahimmassa tapauksessa jätelavalle.
Kannattaako tällaista edes miettiä, vai pitääkö mun alkaa kirjoittaa jokaisesta merkityksellisestä esineestä perijöille joku selite, että eivät heitä rihkamana roskiin?
Kommentit (125)
Minun täti valitsi sisarusten lapsista kaksi, joille jätti omaisuutensa, joka ei kaiketi kovin suuri ollut. En tullut valituksi, mutta en ole siitä yhtään katkera. Pienehköä omaisuutta ei välttämättä kannata jakaa kovin monelle. Yhdelle tai kahdelle siitä on enemmän iloa. Jos olet vaikka jonkun kummi, niin jätä hänelle/heille. On hyvä tiedostaa, että sinulle tärkeillä esineillä ei kuitenkaan ole samanlaista tunnearvoa muille kuin sinulle, joten hyvin todennäköisesti ne menevät myyntiin, mutta mitäpä se haittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein testamentin sukulaisilleni. En halua että sisarukseni tai heidän lapsensa saavat mitään. Olen myös tehnyt hoitahdon, jossa vaadin elvytyskieltoa ja kiellän tiettyjä henkilöitä päästettävän hautajaisiini.
Fiksu veto. ei pääse narskut esiintymään "hyvinä sukulaisina" ja esittämään kulisseja hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Voihan ihminen testamentata omaisuuttaan vaikka yksi sukka kerrallaan, mutta eipä tavalliset korut, vaikka olisivatkin kultaa jne., mitään arvo-omaisuutta ole. Ei niitä luetella edes perukirjassa erikseen.
Me myimme tädiltä perityt kultakorut, rahan arvoista ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan ihminen testamentata omaisuuttaan vaikka yksi sukka kerrallaan, mutta eipä tavalliset korut, vaikka olisivatkin kultaa jne., mitään arvo-omaisuutta ole. Ei niitä luetella edes perukirjassa erikseen.
Ei ole arvotavaraa, oikeasti?
Yhden sormuksen arvo pelkästään 5000 eur?
Lähtökohtaisesti ei. Käytettyjen korujen arvo ei ole sama kuin se millä sitä on kaupassa myyty. Arvotavaraksi korut voitaisiin luokitella jos ne olisi jotain vuosisatoja vanhoja arvokoruja mitkä on erikseen vakuutettu.
Ei tarvitse olla vanha. Jos on iso timantti, ei sen arvo laske
Timanttikorut nimenomaan säilyttävät arvoa erittäin huonosti, koska niille ei ole kysyntää eikä kunnollisia jälkimarkkinoita.
Joku torin kulmalla asuntoautossa päivystävä trokari ehkä rajuun alihintaan suostuu ottamaan.
Tee listaus niistä koruistasi vaikka kuvien kanssa arvoineen ja muine tietoineen ja säilytä se testamentin kanssa.