Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomat, testamentti?
18.02.2025 |
Olen 38-vuotias, jolla ei omia lapsia, ja viime aikoina alkanut uida mieleen, että pitäisiköhän tehdä testamentti. Välillä tuntuu, että en tule olemaan pitkäikäinen.
Minulla on useampi sisarus, joilla ihania, minulle tärkeitä lapsia. Ja on toki puoliso, mutta ei avioliittoa. Omaisuutta kuitenkin on jonkin verran (ei paljoa), mutta esimerkiksi iso korukokoelma, jota en soisi heitettävän hunningolle. Tokikaan itsehän en enää tuhkana tavaroideni perään haikaile, mutta vielä näin elossa ollessa tuntuu jokseenkin kurjalle, että arvotavarani vain nakataan johonkin varastoarkistoon, tai pahimmassa tapauksessa jätelavalle.
Kannattaako tällaista edes miettiä, vai pitääkö mun alkaa kirjoittaa jokaisesta merkityksellisestä esineestä perijöille joku selite, että eivät heitä rihkamana roskiin?
Kommentit (123)
Nuo joskus ilmiselvätkin perintöasiat voi tehdä hankaliksi, vaikkaoonkin kunnon testamentti. Varsinkin, kun on niin paljon pariskuntia, jotka eivät ole menneet naimisiin. Toisen kuollessa voi joutua myymään asunnonkin, kun kuolleen puolison sukulaist tulevat vaatimaan osaansa perinnöstä. Puhumattakaan veroseurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korukokelman voit lahjoittaa vaikka erikseen jollekin, silloin se saa myös merkityksen tälle perinnönsaajalle, eli ei mene roskalavalle.
Minä teetin jo kolmannen testamenttini ja aina lakimiehellä, virallisesti todistettuna ja oikeanmuotoisena. Eipähän tarvitse sitten kiistellä. Laitoin vielä määräyksen että jos joku perijöistä riitauttaa testamentin, putoaa kokonaan pois !
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapseton pariskunta ja toinen kuolee eikä testamenttia ole niin seuraus on tämä; molempien puolisoiden sisarukset tai heidän perillisensä tulevat jakamaan ensin kuolleen perintöä. Mielenkiintoista...
Vaikka tämä ensin tuntuu oudolta, niin tarkemmin ajateltuna se on loogista. Muuten lapsettoman avioparin keskinäinen kuolinjärjestys määräisi sen, kumman omaiset saavat koko avioparilta jäljelle jääneen omaisuuden.
Ajatellaan, että on lapseton aviopari A ja B, joista kumpikin omistaa miljoonan (yhteensä siis kaksi miljoonaa). He kuolevat puolen vuoden välein.
Jos laissa ei olisi mainittua säädöstä, niin A:n kuollessa ensin koko kaksi miljoonaa menisi B:n sukulaisille (B:n kuoleman jälkeen) ja B:n kuollessa ensin kaksi miljoonaa menisi vain A:n sukulaisille. Eikö tämä olisi täysin epäreilua?
Tämä siis sillä edellytyksellä, että kummallakaan ei ole testamenttia.
Minä päädyin antamaan virallisen kappaleen testamentista jokaiselle neljälle pääperijälle. Kun kuolen oma kappaleeni löytyy paloturvakaapista. Näin varmistuu ettei katoa. Lakitoimisto kyllä tulostaa ja todistaa useamman identtisen kappaleen kun pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon eläessäni puljannut käyttöomaisuuden kanssa. Kuolinpesiä, konmarit jne.
Kannattaa karsia tarpeeton ja listata arvokkaampi omaisuus, mahdollisimman mukaan jakaa jo eläessään.
Vierailija kirjoitti:
Minä päädyin antamaan virallisen kappaleen testamentista jokaiselle neljälle pääperijälle. Kun kuolen oma kappaleeni löytyy paloturvakaapista. Näin varmistuu ettei katoa. Lakitoimisto kyllä tulostaa ja todistaa useamman identtisen kappaleen kun pyytää.
Minä lähetin kopion perijöille ja alkuperäinen on pankin tallelokerossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo joskus ilmiselvätkin perintöasiat voi tehdä hankaliksi, vaikkaoonkin kunnon testamentti. Varsinkin, kun on niin paljon pariskuntia, jotka eivät ole menneet naimisiin. Toisen kuollessa voi joutua myymään asunnonkin, kun kuolleen puolison sukulaist tulevat vaatimaan osaansa perinnöstä. Puhumattakaan veroseurauksista.
Kun tetättää lakitoimistossa testamentin joka toki maksaa vähän mutta se estää sukulaisten tulemista vaatimaan elämänkumppanilta mitään. Toki perintöveroista selviytyäkseen voi joutua myymään ja menemään edullisempaan asuntoon mutta ei tarvi ulkopuolisille jakaa mitään.
Onhan se törkeetä jos sukulaiset pääsee putsaamaan pelkän sukulaisuus suhteen takia eikä he ole elänyt sen menehtyneen kanssa yhteistä elämää omaisuuttakaan säästäen ja hoitaen.
Vierailija kirjoitti:
Korut voi myydä ajoissa pois eikä niitä kannata missään lipastossa säilöä. Rihkamat voi jakaa pois. Omaisuuden voi ajoissa myydä pois asumalla lopun ajan vuokralla. Mahdollinen edunsaaja jäämistölle olisi puolisoni ja jos sellaista ei ole niin joku luotettava aikuinen, ystävä jolta saa apuakin tarvittaessa.
Lapsille en mitään testamenttia tekisi kun en tiedä jos siitä tulee vaikka hulttio ja rahani menisi kankkulan kaivoon eikä arvosta tyhjästä saatua rahaa kun ei sen eteen ole itse tarvinnut ponnistella. Olen niin monta kertaa nähnyt kuinka jonkun nuukana eläneen säästöt ovat menneet taivaan tuuliin.
Minkä lopun ajan? Kuusikymppisenä kun myy asunnon ja muuttaa vuokralle, niin se lopun aikaa voi olla 40 vuotta. Siinä tulee köyhä vanhuus, kun asunnon myyntihinta ei kata vuokria koko ajalle ja eläkkeen ostovoima laskee ajan mittaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos on lapseton pariskunta ja toinen kuolee eikä testamenttia ole niin seuraus on tämä; molempien puolisoiden sisarukset tai heidän perillisensä tulevat jakamaan ensin kuolleen perintöä. Mielenkiintoista..."
No eihän se noin mene. Lapsettomalla pariskunnalla joka on naimisissa niin se leski saa ensin sen kuolleen puolison omaisuuden kokonaan itselleen ja kun hän sitten kuolee niin sen ensin kuolleen omaisuus menee sen jälkeen hänen perillisilleen (sisarukset jne.) ja toisen taas hänen perillisille.
Lapsettomalla naimisissa olevalla parilla siis omaisuus jaetaan muille perillisille vasta kun kummatkin ovat kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
"Jos on lapseton pariskunta ja toinen kuolee eikä testamenttia ole niin seuraus on tämä; molempien puolisoiden sisarukset tai heidän perillisensä tulevat jakamaan ensin kuolleen perintöä. Mielenkiintoista..."
No eihän se noin mene. Lapsettomalla pariskunnalla joka on naimisissa niin se leski saa ensin sen kuolleen puolison omaisuuden kokonaan itselleen ja kun hän sitten kuolee niin sen ensin kuolleen omaisuus menee sen jälkeen hänen perillisilleen (sisarukset jne.) ja toisen taas hänen perillisille.
Lapsettomalla naimisissa olevalla parilla siis omaisuus jaetaan muille perillisille vasta kun kummatkin ovat kuolleet.
Juuri näin. Aviopuolisot perivät toisensa, jos vainajalla ei ole lapsia. Jos haluaa, että omat sukulaiset eivät peri mitään leskenkin kuoleman jälkeen, pitää tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on kummallisia käsityksiä perimisestä. Ei tiedetä, mikä on lakiosa. Luullaan jopa, että vanhemmat tai sisarukset perivät lapsettomana kuolleen, vaikka tämä on avioliitossa.
Lakiosa tulee kuvaan silloin, kun vanhempi syrjäyttää lapsensa eli rintaperillisen testamentilla. Tällöin lapsella on oikeus vaatia lakiosaansa, joka on puolet siitä, minkä hän saisi ilman testamenttia. Ja sitä lakiosaa pitää oikeasti vaatia 6kkn kuluessa testamentin sisällön tiedoksi saatuaan.
Vierailija kirjoitti:
"Jos on lapseton pariskunta ja toinen kuolee eikä testamenttia ole niin seuraus on tämä; molempien puolisoiden sisarukset tai heidän perillisensä tulevat jakamaan ensin kuolleen perintöä. Mielenkiintoista..."
No eihän se noin mene. Lapsettomalla pariskunnalla joka on naimisissa niin se leski saa ensin sen kuolleen puolison omaisuuden kokonaan itselleen ja kun hän sitten kuolee niin sen ensin kuolleen omaisuus menee sen jälkeen hänen perillisilleen (sisarukset jne.) ja toisen taas hänen perillisille.
Lapsettomalla naimisissa olevalla parilla siis omaisuus jaetaan muille perillisille vasta kun kummatkin ovat kuolleet.
Juuri noinhan tuo lainaamasi kirjoittaja kirjoitti, tosin ehkä vähän epäselvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiölle. Veljen lapset toki saa lakiosansa. Jos jonkun läheisen tutun lapsi osoittaa myöhemmin kiinnostusta yksinkertaiseen elämään maalla nimeän vanhan vedettömän torppani perijäksi. Muuten menkööt mihin menee, ei se minua paina mutta riesaksi en tätä laita.
Ei kai veljen lapsille mikään lakiosa kuulu?
Sisaruksille kuuluu lakiosa, ei sisarusten lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiölle. Veljen lapset toki saa lakiosansa. Jos jonkun läheisen tutun lapsi osoittaa myöhemmin kiinnostusta yksinkertaiseen elämään maalla nimeän vanhan vedettömän torppani perijäksi. Muuten menkööt mihin menee, ei se minua paina mutta riesaksi en tätä laita.
Ei kai veljen lapsille mikään lakiosa kuulu?
Sisaruksille kuuluu lakiosa, ei sisarusten lapsille.
Vastaan itselleni, eli eipä kuulukaan. Se onkin vain alenevassa polvessa, eli lapset ja lapsenlapset.
Tilanteessani ehkä jättäisin perinnön sisaruksillesi jotka järjestävät hautajaiset ja ovat ensisijaiset perillisesi. Koruista voisi mainita etukäteen heille ja miehellesi . Me perimme lapsettoman tädin jolla myös kultakoruja, myimme ne , rahat tilille jonka jaoimme perillisten kesken.
Jos ne lapset on läheisiä, kerro niille koruista. Niillähän ne menee. Jos eivät kiinnostu, ymmärrät, mikä niiden kohtalo on.
Järkevä ei heitä tuollaisia perintöjä roskiin, vaan vie arvioitavaksi. Todennäköisesti ne päätyy joka tapauksessa sinne minne pitääkin, eli niistä kiinnostuneelle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiölle. Veljen lapset toki saa lakiosansa. Jos jonkun läheisen tutun lapsi osoittaa myöhemmin kiinnostusta yksinkertaiseen elämään maalla nimeän vanhan vedettömän torppani perijäksi. Muuten menkööt mihin menee, ei se minua paina mutta riesaksi en tätä laita.
Ei kai veljen lapsille mikään lakiosa kuulu?
Sisaruksille kuuluu lakiosa, ei sisarusten lapsille.
Sisarusten lapset perii ne sisarukset. Perintö saattaa tietysti kadota tässä välissä, että kannattaa olla testamentti, jos tämän haluaa estää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan ihminen testamentata omaisuuttaan vaikka yksi sukka kerrallaan, mutta eipä tavalliset korut, vaikka olisivatkin kultaa jne., mitään arvo-omaisuutta ole. Ei niitä luetella edes perukirjassa erikseen.
Ei ole arvotavaraa, oikeasti?
Yhden sormuksen arvo pelkästään 5000 eur?
Lähtökohtaisesti ei. Käytettyjen korujen arvo ei ole sama kuin se millä sitä on kaupassa myyty. Arvotavaraksi korut voitaisiin luokitella jos ne olisi jotain vuosisatoja vanhoja arvokoruja mitkä on erikseen vakuutettu.
Ei tarvitse olla vanha. Jos on iso timantti, ei sen arvo laske
Alue: Aihe vapaa
Korut voi myydä ajoissa pois eikä niitä kannata missään lipastossa säilöä. Rihkamat voi jakaa pois. Omaisuuden voi ajoissa myydä pois asumalla lopun ajan vuokralla. Mahdollinen edunsaaja jäämistölle olisi puolisoni ja jos sellaista ei ole niin joku luotettava aikuinen, ystävä jolta saa apuakin tarvittaessa.
Lapsille en mitään testamenttia tekisi kun en tiedä jos siitä tulee vaikka hulttio ja rahani menisi kankkulan kaivoon eikä arvosta tyhjästä saatua rahaa kun ei sen eteen ole itse tarvinnut ponnistella. Olen niin monta kertaa nähnyt kuinka jonkun nuukana eläneen säästöt ovat menneet taivaan tuuliin.