Lapsettomat, testamentti?
Olen 38-vuotias, jolla ei omia lapsia, ja viime aikoina alkanut uida mieleen, että pitäisiköhän tehdä testamentti. Välillä tuntuu, että en tule olemaan pitkäikäinen.
Minulla on useampi sisarus, joilla ihania, minulle tärkeitä lapsia. Ja on toki puoliso, mutta ei avioliittoa. Omaisuutta kuitenkin on jonkin verran (ei paljoa), mutta esimerkiksi iso korukokoelma, jota en soisi heitettävän hunningolle. Tokikaan itsehän en enää tuhkana tavaroideni perään haikaile, mutta vielä näin elossa ollessa tuntuu jokseenkin kurjalle, että arvotavarani vain nakataan johonkin varastoarkistoon, tai pahimmassa tapauksessa jätelavalle.
Kannattaako tällaista edes miettiä, vai pitääkö mun alkaa kirjoittaa jokaisesta merkityksellisestä esineestä perijöille joku selite, että eivät heitä rihkamana roskiin?
Kommentit (123)
Minun täti valitsi sisarusten lapsista kaksi, joille jätti omaisuutensa, joka ei kaiketi kovin suuri ollut. En tullut valituksi, mutta en ole siitä yhtään katkera. Pienehköä omaisuutta ei välttämättä kannata jakaa kovin monelle. Yhdelle tai kahdelle siitä on enemmän iloa. Jos olet vaikka jonkun kummi, niin jätä hänelle/heille. On hyvä tiedostaa, että sinulle tärkeillä esineillä ei kuitenkaan ole samanlaista tunnearvoa muille kuin sinulle, joten hyvin todennäköisesti ne menevät myyntiin, mutta mitäpä se haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Tein testamentin sukulaisilleni. En halua että sisarukseni tai heidän lapsensa saavat mitään. Olen myös tehnyt hoitahdon, jossa vaadin elvytyskieltoa ja kiellän tiettyjä henkilöitä päästettävän hautajaisiini.
Fiksu veto. ei pääse narskut esiintymään "hyvinä sukulaisina" ja esittämään kulisseja hautajaisiin.
Tee listaus niistä koruistasi vaikka kuvien kanssa arvoineen ja muine tietoineen ja säilytä se testamentin kanssa.