Lapsettomat, testamentti?
Olen 38-vuotias, jolla ei omia lapsia, ja viime aikoina alkanut uida mieleen, että pitäisiköhän tehdä testamentti. Välillä tuntuu, että en tule olemaan pitkäikäinen.
Minulla on useampi sisarus, joilla ihania, minulle tärkeitä lapsia. Ja on toki puoliso, mutta ei avioliittoa. Omaisuutta kuitenkin on jonkin verran (ei paljoa), mutta esimerkiksi iso korukokoelma, jota en soisi heitettävän hunningolle. Tokikaan itsehän en enää tuhkana tavaroideni perään haikaile, mutta vielä näin elossa ollessa tuntuu jokseenkin kurjalle, että arvotavarani vain nakataan johonkin varastoarkistoon, tai pahimmassa tapauksessa jätelavalle.
Kannattaako tällaista edes miettiä, vai pitääkö mun alkaa kirjoittaa jokaisesta merkityksellisestä esineestä perijöille joku selite, että eivät heitä rihkamana roskiin?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Sisarusten lapsille olen testamentannut omaisuuteni. Aikuiset hankkivat itse omaisuutensa, lapsille voi olla mukava alku aikuisuuteen jos tästä pian kuolisin. Testamenttia voi ajan kanssa muuttaa. Jos elän pitkään ja tulee uudempaa nuorta sukupolvea, niin todennäköisesti teen testamentin sitten heille
Aivan kuten minäkin, testamentin saajina on nyt sisarusten lapset. Muutan testamenttiä sitten, kun sisarusten lastenlapset alkavat aikuistua. Minulla on sen verran omaisuutta, että parempi jakaa mahdollisimman monelle, niin perintöverojen määrä on pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on jossain testamentissa? Eihän kuollut omista mitään, joten ei kuollut voi myöskään päättää, mitä omaisuudelle tapahtuu. Täysin järjenvaistaista.
Hän on ollut elossa, jolloin hänellä on ollut oma tahto omaisuutensa suhteen. Tähän koko testamentin idea perustuukin. Selkiskö?
Ei, koska omistusoikeus siirtyy vasta kuoleman jälkeen, jolloin "omaisuudella" ei ole omistajaa. Kun ei ole omistajaa, ei ole omistuoikeuttakaan, jonka voisi siirtää. Sama kun testamenttaisi naapurin Reiskan tai Elon Muskin omaisuuden, ei se kuollut niitäkään omista. Kuollut mikä kuollut, eikä kuolleilla ole oikeuksia.
Luonnonperintösäätiölle. Veljen lapset toki saa lakiosansa. Jos jonkun läheisen tutun lapsi osoittaa myöhemmin kiinnostusta yksinkertaiseen elämään maalla nimeän vanhan vedettömän torppani perijäksi. Muuten menkööt mihin menee, ei se minua paina mutta riesaksi en tätä laita.
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiölle. Veljen lapset toki saa lakiosansa. Jos jonkun läheisen tutun lapsi osoittaa myöhemmin kiinnostusta yksinkertaiseen elämään maalla nimeän vanhan vedettömän torppani perijäksi. Muuten menkööt mihin menee, ei se minua paina mutta riesaksi en tätä laita.
Ei kai veljen lapsille mikään lakiosa kuulu?
Mä laitan elänsuojeluyhdistukselle talon maalta ja rahat jos jotain jää. Toivottavasti paikkaa voi käyttää johonkin ettei ole pelkkö rasite yhdistykselle.
Luonnonperintösäätiölle metsät ja varat Bird-Life Suomelle. Testamenttimääräyksellä ohjaan varat linnustonsuojeluun.
Tuskin kukaan arvokkaita koruja roskiin heittää, että sen suhteen ei kannata olla huolissaan. Eiköhän siinä käy niin, että lähin suku kieli pitkällä odottelee lapsettoman tädin kuolemaa, että pääsee rahoihin kiinni. Testamentissa voit määrätä haluamasi esineet tietyille henkilöille, muttaet voi vaikuttaa siihen, ett meneekö koru sen jälkeen käyttöön, korulippaaseen vai kanikonttoriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan ihminen testamentata omaisuuttaan vaikka yksi sukka kerrallaan, mutta eipä tavalliset korut, vaikka olisivatkin kultaa jne., mitään arvo-omaisuutta ole. Ei niitä luetella edes perukirjassa erikseen.
irtaimistokin mainitaan perukirjassa. ja voi testamentata yksittäisiä asioita eri ihmisille. teetä testamentti. jottei tule muotovirheitä. Ja perimysjärjestyksessä oleville pyydätte asianajan kanssa ns hyväksymislomakkeen. Ei tarvitse näyttää itse testamenttiä sisältöä, vain, etä se on laadittu kohteille xxx ja yyy. Kun he allekirjoittavat sen, silloin heitä ei kutsuta perunkirjoitustilaisuuteen, eivätkä näin tarkemmin saa teitää varallisuuttasi ja yksilöidymmin mitä sinulta jäi . Vain ne kohteet/henkilötahot. Muutoinhan he voisivat moittia testamenttia. Näin estät tuon. Eli he nyt jo eläessänne hyväksyvät seikan että sivuutat heidät/sisarukset . Mutta älä sooloile
Mitä sinä sekoilet? Sisarukset ovat lapsettoman sinkun perillisiä, eikä testamentin moite johda yleensä mihinkään edes siinä tapauksessa, että testamentin tekijän oikeustoimikelpoisuus on kyseenalainen. Mitään hyväksymislomaketta saati asianajajaa ei tarvita. Toki testamentti kannattaa laatia juristin avustuksella, jotta se on varmasti sellainen kuin ajatteli. Yksinkertaisinta olisi testamentata "kaikki Maijalle" tai luetella erikseen joillekin muille menevät tavarat ja lopuksi maininta siitä, kenelle erikseen mainitsematon omaisuus menee.
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiölle. Veljen lapset toki saa lakiosansa. Jos jonkun läheisen tutun lapsi osoittaa myöhemmin kiinnostusta yksinkertaiseen elämään maalla nimeän vanhan vedettömän torppani perijäksi. Muuten menkööt mihin menee, ei se minua paina mutta riesaksi en tätä laita.
Ei lakiosaa mene kenellekään muulle kuin sinun omille lapsillesi. Jos sellaisia ei ole ja haluat jotain veljen lapsille jättää, se pitää erikseen mainita testamentissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitta kannattaa kyllä käyttää juristia, jos on vähänkin jotain erikoisempaa järjestelyä, tai poikkeaa perintökaaresta. Pienikin muotovirhe paperissa, ja voi mennä pieleen.
Mitä muotovirheitä tarkoitat?
Esimerkiksi jotenkin epäselvästi määritelty se henkilö, joka perintö saa tai toissijaismääräys on epäselvä. Todistajien pitää olla myös jäävittömi.
Voithan antaa ymmärtää ettet jätä mitään sukulaisille mutta oikeasti testamenttaat henkilölle joka ei osaa odottaa perintöä ja ehkä tarvitsee sitä eniten.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on testamentti, jonka tein joskus parikymppisenä. Kirjoitin itse ruutupaperille ja siitä selviää, että kenelle haluan testamentata kesämökkitonttini sekä se, että haluan, että kuolemaan ja hautaukseen liittyvien kulujen jälkeen pankkitililleni jäävä summa jaetaan veljeni lasten kesken.
Testamentti on tällä hetkellä samassa paperinipussa missä on myös muita tärkeitä papereita.
Pyydä kuitenkin siihen kahden ulkopuolisen todistajan allekirjoitukset, jotta on pätevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sukulaiset löytävät epämieluisan testamentin vainajan asunnosta ja hävittävät sen. Mihin sen voi tallentaa turvallisesti, niin että se todella pätee hetken tultua. Mielestäni tosi tärkeää tahdon toteutumisessa.
Olen lukenut jostain hankkeesta, että sen saisi tulevaisuudessa Suomi.fi palveluun turvaan. Tunteeko joku asian?
Tämä on todellinen ongelma, että testamenttia ei talleteta mihinkään samalla tavalla kuin esimerkiksi avioehtoja. Voi olla, että testamentti löytyy jostakin kaapista sen jälkeen, kun perintö on jo jaettu, tai testamentin löytäjä hävittää sen.
Aloittajan kannattaa mennä naimisiin. Helpottaa perinnönjakoa kummasti.
Ja tehdä testamentti. Jos on lapseton pariskunta ja toinen kuolee eikä testamenttia ole niin seuraus on tämä; molempien puolisoiden sisarukset tai heidän perillisensä tulevat jakamaan ensin kuolleen perintöä. Mielenkiintoista...
Jos ei ole omia lapsia , kannattaa tehdä testamentti. Avopuoliso ei peri mitään jos et testamentissa hänelle jotain määrää ja korusi voit testamentissa määrätä kenelle haluat. Ilman testamenttia sisaruksesi lähimpinä omaisina jakavat omaisuuden ( jos vanhemmat ovat kuolleet)
Vierailija kirjoitti:
Voihan ihminen testamentata omaisuuttaan vaikka yksi sukka kerrallaan, mutta eipä tavalliset korut, vaikka olisivatkin kultaa jne., mitään arvo-omaisuutta ole. Ei niitä luetella edes perukirjassa erikseen.
Kulta kannattaa myydä. Nyt on hyvä hinta.
Vierailija kirjoitti:
Luonnonperintösäätiölle. Veljen lapset toki saa lakiosansa. Jos jonkun läheisen tutun lapsi osoittaa myöhemmin kiinnostusta yksinkertaiseen elämään maalla nimeän vanhan vedettömän torppani perijäksi. Muuten menkööt mihin menee, ei se minua paina mutta riesaksi en tätä laita.
Veljen lapsilla ei ole lakiosaa, vain omilla lapsilla on. Testamentilla voi määrätä omaisuutensa miten haluaa ja ohittaa kaikki muut sukulaiset paitsi omat lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan ihminen testamentata omaisuuttaan vaikka yksi sukka kerrallaan, mutta eipä tavalliset korut, vaikka olisivatkin kultaa jne., mitään arvo-omaisuutta ole. Ei niitä luetella edes perukirjassa erikseen.
Ei ole arvotavaraa, oikeasti?
Yhden sormuksen arvo pelkästään 5000 eur?
Kaikki kannattaa pistää kiertoon, hyvät rahat saa käytettäväksi omaan hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein testamentin vain yhdelle sukulaiselle joten selityksiä ei tarvita.
Kenelle teit, jos sopii kysyä? Sisarukselle?
Itse olen miettinyt myös tätä, että entäpä jos laittaisin vain yhdelle, ja lisäpyyntönä, että jakavat hyvässä sovussa taulut, korut ja arvotavarat, kuka mitäkin haluaa. Mutta esim. yksittäiset korut saattaa näyttää *pukukoruilta*, mutta oikeasti niissä on karaatin verran timantteja, enkä oikein haluaisi niitä roskiin. Hitsi, miten voikin olla hankalaa miettiä omaa elämänjälkeistä tavaroiden jakoa.
Joka tapauksess joku tappelu tulee. Testamenttaa kaikki omaisuutesi yhdelle henkilölle, josta pidät. Suomalaiset tappelevat rikkalapiostakin, jos siltä tuntuu.
Hän on ollut elossa, jolloin hänellä on ollut oma tahto omaisuutensa suhteen. Tähän koko testamentin idea perustuukin. Selkiskö?