Lue keskustelun säännöt.
Mieheni pelkää konflikteja eikä kestä pienintäkään negatiivisuutta
04.12.2024 |
Tästä oli hyvä keskustelu menossa, mutta taas kerran jostain käsittämättömästä syystä se poistettiin. Eikö elävästä elämästä saa puhua täällä?
Asiat on meillä siis pääsääntöisesti hyvin, mutta kuten normaalissa elämässä vaan sattuu ja tapahtuu, tulee joskus myös ikäviä asioita eteen, ja niistä yleensä parisuhteessa keskustellaan ja siirretään asia sen jälkeen sivuun, mutta meillä mistään negatiivisesta ei saa puhua. Miehen mielestä olen negatiivinen ihminen ja "valittaja", jos sanon ääneen jonkin minua harmittavan asian, mille en voi tehdä mitään. Eli jos asia on sellainen, mihin en voi vaikuttaa, siitä ei yksinkertaisesti sovi puhua ja valittaa. Kerron avoimesti hänelle omista asioistani, mutta en saa samanlaista vastakaikua. Hän saattaa kertoa omista työasioistaan, kauppakassin sisällöstä ja mitä päivän lehdessä puhutaan, mutta sen syvemmälle ei saa mennä.
Itseäni ahdistaa muutama selvittämätön asia, minkä hän on lakaissut maton alle, ja jos yritän aloittaa niistä puhumisen, menee mies vaikeaksi ja poistuu paikalta. Äänensävy muuttuu kireäksi ja kimeäksi ja kohta hän jo huutaa, miksi vänkään tällaisista asioista (mitä ei siis ole koskaan käsitelty). Mies siis päättää mistä saa tai ei saa puhua.
Hän pelkää riitaa minkä tahansa naisen kanssa. On ulkopuolisille (ja toki kotonakin) mukava ihminen, avulias, kohtelias, älykäs keskustelija, kunhan se on pintapuolista, eikä hänestä koskaan uskoisi, miten hirveästi hän pelkää.
Meillä oli tosiaan vieraana pariskunta, jonka miehen hän vei kesken kaiken kahvipöydästä pelaamaan videopeliä, kun keskustelu koski jotain hänen mielestään vaikeaa aihetta. Hän vaihtaa puheenaihetta täysin lennosta, jos aihe ei häntä miellytä. Pari muutakin ystäväperhettä on tätä ihmetellyt, miten tietyt aiheet katkaistaan ja vaihdetaan äkkiä kivoihin keskusteluihin.
Hän käy nyt vihdoin terapiassa, mutta en ole vielä paljoa edistystä tuntenut. Hänellä on toki traumaattiset kokemukset lapsuudesta äidistään ja sieltä juontuu äärettömän suuri tarve miellyttää kaikkia ja hakea kaikilta hyväksyntää. Sen takia hän no ajanut itsensä todella hankaliin tilanteisiin, mistä ei ole osannut poistua ja tämä on aiheuttanut meille riitoja, koska hän on kohdellut perhettään todella väärin.
Kysyin täältä viimeksi vertaistukea sekä sitä, onko kellään kokemusta, että tuo terapia jonain päivänä tekisi hänestä edes riittävän ehjän, jolloin hänestä saisi ihan oikean miehen, oikean kumppanin eikä aina epämiellyttävästä tilanteesta karkuun luikkivaa pelkuria?
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannalta asioiden jankkaaminen ja riitely ei johda mihinkään, tai johtaa siihen että hän lopulta lähtee.
Ei parisuhteessa tarvitse riidellä, kaikki asiat voidaan puhua läpi.
Mene lattialle kontillesi peilin eteen ja pieraise. Katso peräaukkoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sanotte tästä: minun mieheni pelkää niin paljon exäänsä, että maksaa tälle 500 eur/kk, jotta jättäisi hänet rauhaan eikä puhuisi mitään. Heillä lapset vuoroviikkoasumisessa, eikä pitäisi maksaa mitään elatusta, tulotkaan ei ole ihmeelliset. Kun ihmettelin tuota, että hän oikeasti maksaa elatusta exästä, ei lapsista, niin hän raivostui ja pyysi ilmoittamaan, mikä on minun hintani, jotta minäkin jätän hänet rauhaan. Ihan kuin ihmissuhde olisi jokin ostosopimus. Hän kokee kaikki kysymykseni hyökkäyksenä eikä ota mitään vastuuta omasta käytöksestään. Hän siis määrittelee, mistä saa puhua.
Voisi sanoa niinkin, että miehesi juurikin ottaa vastuun omasta käytöksestään. Hän ei puhu exälleen mutta ostaa rahalla tältä oikeuden olla puhumatta (vastuu olisi puhua, kun kerta lapsiakin on). Mutta kun maksaa tarpeeksi, niin ex tyytyy siihen, ja ratkoo asiat miten parhaaksi näkee ilman puhumista. Minusta tuo on vastuun ottoa, toki monet ihmiset ehkä toteuttaisivat sen vastuun oton toisella tavalla. Miehesi vastaavasti olisi valmis (ainakin omien puheidensa mukaan) vastaavalla tavalla ostamaan sinulta oikeuden olla puhumatta. Eri asia sitten on, että kumppanin (sinun) mieleen voi hiipiä, että eikö saman tien puoliso voisi olla yhtä hyvin sinkku ja hankkia vain maksettua naisseuraa - tavallaan sitä puhumattomuuttahan voi ostaa niinkin. Että semmoinenko maksetun naisseuran suhde se teidänkin suhteenne sitten on, kun oikein perusasioihin syvennytään. Tokihan tilanne on parempi hänen kannaltaan, jos sinulle ei tarvitse maksaa (vielä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sanotte tästä: minun mieheni pelkää niin paljon exäänsä, että maksaa tälle 500 eur/kk, jotta jättäisi hänet rauhaan eikä puhuisi mitään. Heillä lapset vuoroviikkoasumisessa, eikä pitäisi maksaa mitään elatusta, tulotkaan ei ole ihmeelliset. Kun ihmettelin tuota, että hän oikeasti maksaa elatusta exästä, ei lapsista, niin hän raivostui ja pyysi ilmoittamaan, mikä on minun hintani, jotta minäkin jätän hänet rauhaan. Ihan kuin ihmissuhde olisi jokin ostosopimus. Hän kokee kaikki kysymykseni hyökkäyksenä eikä ota mitään vastuuta omasta käytöksestään. Hän siis määrittelee, mistä saa puhua.
Voisi sanoa niinkin, että miehesi juurikin ottaa vastuun omasta käytöksestään. Hän ei puhu exälleen mutta ostaa rahalla tältä oikeuden olla puhumatta (vastuu olisi puhua, kun kerta lapsiakin on). Mutta kun maksaa tarpeeksi, niin ex tyytyy siihen, ja ratkoo asiat miten
Mielestäsi ihan oikeastiko on vastuun kantaminen sitä, että ostaa ihmiset hiljaiseksi? Ei vaikeita asioita ratkota rahalla vaan puhumalla ja sopimalla säännöistä. Tuohan on lahjomista aka korruptiota.
Aivan liian raskasta ap:n kaltaisten naisten kanssa. Siksi vain tapailusuhteita joista voi siirtyä seuraavaan kun alkaa esiintyä lapsenomaista kiukuttelua.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista on vaikea muuttaa terapiassa, koska hän on jo ihan pienestä asti oppinut pelkäämään vanhempien suuttumusta.
Konfliktin välttelyssä on kyse usein siitä, että pelkää itseään. Ehkä syystäkin.
Itselläni ainakin näin. En ole mikään kiva kaveri jos loukkaannun pahasti. Sitä sitten oikeudessa selvitellään jälkikäteen.
Parempi väistää turhia lätinöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan liian raskasta ap:n kaltaisten naisten kanssa. Siksi vain tapailusuhteita joista voi siirtyä seuraavaan kun alkaa esiintyä lapsenomaista kiukuttelua.
Aivan liian raskasta tuollaisten mieslasten kanssa, joka ei kykene normaaliin keskusteluun hankalista asioista. Siksi pysyn jatkossakin sinkkuna.
Ei ihme, että maailma on täynnä surullisia ja masentuneita ihmisiä kun kommunikointi on noin vaikeaa. Nämä kommunikointikyvyttömät tekevät sitten lapsia syystä että saisi elämälleen merkityksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttelen konflikteja kun näyttää siltä että ihan mitä sanon tullaan käyttämään minua vastaan toisessa asia yhteydessä. Tai vaihtoehtoisesti sanon kyllä tai ei niin se toinen on jo päättänyt mun "oikean" vastauksen. Tai vielä vaihtehtoisesti saat vastaasi tunne argumentteja fakta pohjaisissa asioissa. "Musta tuntuu" alkuiset sanat niin tietää että p*aska osuu tuulettimeen. t. M32
Vierailija kirjoitti:
Välttelen konflikteja kun näyttää siltä että ihan mitä sanon tullaan käyttämään minua vastaan toisessa asia yhteydessä. Tai vaihtoehtoisesti sanon kyllä tai ei niin se toinen on jo päättänyt mun "oikean" vastauksen. Tai vielä vaihtehtoisesti saat vastaasi tunne argumentteja fakta pohjaisissa asioissa. "Musta tuntuu" alkuiset sanat niin tietää että p*aska osuu tuulettimeen. t. M32
Konfliktin välttely onnistuu yleensä vain valehtelemalla ja kertomatta jättämisellä ja sillä kaivaa itselleen syvempää kuoppaa. Itsestäni on tullut erittäin skeptinen, sillä niin paljon ex minulle valehteli "konfliktinpeloissaan", mutta kun valitettavasti hän oli itse toiminut niin, että konfliktitilanteet syntyi niistä (pettäminen mm.).
Jos itsellä ei ole tekemisistään mitään hävettävää, ei tällöin tarvitse pelätä konfliktin syntymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelen konflikteja kun näyttää siltä että ihan mitä sanon tullaan käyttämään minua vastaan toisessa asia yhteydessä. Tai vaihtoehtoisesti sanon kyllä tai ei niin se toinen on jo päättänyt mun "oikean" vastauksen. Tai vielä vaihtehtoisesti saat vastaasi tunne argumentteja fakta pohjaisissa asioissa. "Musta tuntuu" alkuiset sanat niin tietää että p*aska osuu tuulettimeen. t. M32
Konfliktin välttely onnistuu yleensä vain valehtelemalla ja kertomatta jättämisellä ja sillä kaivaa itselleen syvempää kuoppaa. Itsestäni on tullut erittäin skeptinen, sillä niin paljon ex minulle valehteli "konfliktinpeloissaan", mutta kun valitettavasti hän oli itse toiminut niin, että konfliktitilanteet syntyi niistä (pettäminen mm.).
Jos itsellä ei ole tekemisistään mitään hävettävää, ei tällöin tarvitse pelätä konfliktin syntymistä.
Tämä!
Kyllä tuosta voi varmasti päästä eroon jos mies itse sitä haluaa. Varmaan häpeästä pois oppiminen olisi se ensi askel.
Voi olla että aloittajankin olisi syytä oppia olemaan hieman positiivisempi jos kumppani sitä toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomeksi: ei jaksa kuunnella jäkätystä ja huutoa.
(miksi pitäisi?)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Erimielisyydet eivät ratkea sillä, että ne lakaistaan maton alle. Niistä ei pidä myöskään vihaisesti riidellä, mutta avoin keskustelu vaikeistakin asioista on tärkeää, muuten tulee vaan padottua niitä negatiivisia tunteita mikä ei ole hyväksi kummallekkaan osapuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pettäminen etenkin on asia, mistä tulisi ottaa sen verran vastuuta, että vaikka miten konfliktia pelkäisi (miksi sitten edes tekee sellaista, mistä on 100% varmasti tiedossa III maailmansota), on se keskusteltava. Välttämättä ratkaisua tai vastausta siihen miksi sen teki ei saa, mutta vähintään pitäisi kyetä pyytämään anteeksi ja osoittamaan häpeää ja katumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelen konflikteja kun näyttää siltä että ihan mitä sanon tullaan käyttämään minua vastaan toisessa asia yhteydessä. Tai vaihtoehtoisesti sanon kyllä tai ei niin se toinen on jo päättänyt mun "oikean" vastauksen. Tai vielä vaihtehtoisesti saat vastaasi tunne argumentteja fakta pohjaisissa asioissa. "Musta tuntuu" alkuiset sanat niin tietää että p*aska osuu tuulettimeen. t. M32
Konfliktin välttely onnistuu yleensä vain valehtelemalla ja kertomatta jättämisellä ja sillä kaivaa itselleen syvempää kuoppaa. Itsestäni on tullut erittäin skeptinen, sillä niin paljon ex minulle valehteli "konfliktinpeloissaan", mutta kun valitettavasti hän oli itse toiminut niin, että konfliktitilanteet syntyi niistä (pettäminen mm.).
Jos itsellä ei ole tekemisistään mitään hävettävää, ei tällöin tarvitse pelätä konfliktin syntymistä.
Tarkennuksena ehkä voisin sanoa että välttelen sitä konfliktin aiheuttamaa sekoilua/narinaa. En kaipaa draamaa elämääni. Kerron asiat miten ne ovat ja se son sitten heidän ongelmansa jos todellisuus ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun riidanhaluisista naisista.
M45
Erimielisyydet eivät ratkea sillä, että ne lakaistaan maton alle. Niistä ei pidä myöskään vihaisesti riidellä, mutta avoin keskustelu vaikeistakin asioista on tärkeää, muuten tulee vaan padottua niitä negatiivisia tunteita mikä ei ole hyväksi kummallekkaan osapuolelle.
Jep, rauhallisesti pitää pystyä keskustelemaan. Jotkut ihmiset ovat aggressiivisesti riitelemässä heti ja ihmettelevät kun toinen ei suostu puhumaan heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksi exä oli hieman tuonne päin. Hän ei ns. halunnut riidellä. Jos hän oli todella vihainen, niin ei myöntänyt olevansa. Jälkeenpäinkin väitti, että ei ollut ollut vihainen, vaikka selvästi oli. Hän myös feikkasi positiivisia tunteita, kuten ihastumista. Periaatteessa valehteli, mutta hänestä niin kuului tehdä. Ikävistä asioista ei saanut puhua. Hänellä oli lapsuudenkodissa tämä meininki, että kissaa ei nostettu pöydälle. Nyt kun mietin, niin olen ollut monen samanlaisen kanssa. Itse olen päinvastaisesta perheestä, jossa kaikki huudetaan ääneen, tai periaatteessa mitä vain voi tölväistä toiselle päin naamaa.
Kumpikaan toimintatapa ei ole oikein tervettä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuosta voi varmasti päästä eroon jos mies itse sitä haluaa. Varmaan häpeästä pois oppiminen olisi se ensi askel.
Voi olla että aloittajankin olisi syytä oppia olemaan hieman positiivisempi jos kumppani sitä toivoo.
Toki,mutta miten? jos kunnon traumat alla niin ei siinä terapiat riitä edes,eikä sellaisiin marssita noin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuosta voi varmasti päästä eroon jos mies itse sitä haluaa. Varmaan häpeästä pois oppiminen olisi se ensi askel.
Voi olla että aloittajankin olisi syytä oppia olemaan hieman positiivisempi jos kumppani sitä toivoo.
Toki,mutta miten? jos kunnon traumat alla niin ei siinä terapiat riitä edes,eikä sellaisiin marssita noin vaan.
Netistä löytyy paljon hyviä neuvoja, laita googleen "getting rid of shame".
"To overcome shame, you should acknowledge the feeling, cultivate self-compassion, bring the source of the shame into the light, seek support from trusted individuals, and practice mindfulness to observe and challenge negative thoughts. Engaging in healthy self-talk, accepting your vulnerability, and seeking professional help if shame is deep-seated or rooted in trauma can also be effective strategies for healing and moving forward."
Mikä v***u siinä puhumisessa on niin vaikeaa? Kukaan ei pääse elämää läpi ilman yhtään konfliktia. Ne vaan kuuluu elämään ja jos niitä välttelee jatkuvasti, on se vain merkki kyvyttömästä ihmisestä, joka ei kykene ottamaan vastuuta eikä ole koskaan kasvanut aikuiseksi.