Raskaana, enkä enää halua seksiä, koska olen ällöttävä

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Naisena. Keskustelua miehen kanssa. Seksuaalista virettä voi ylläpitää ilman yhdyntää jos se ällöttää. Komppaan muutama mies kirjoittajaa. Krooninen seksin puute tappaa suhteen todella tehokkaasti. Eikä synnytyskään tuo pikaista helpotusta asiaan mikäli ongelma on AP päässä.

Tuli tuossa mieleeni, että jos ongelma on yläpäässä, se silloin lienee piinaava epäilys, että olisi miesten silmissä vastenmielinen. Puhumalla ja rohkaisemalla vedoten omiin kokemuksiin, se ei poistu, kuten tästäkin ketjusta voi havaita.

Mutta jos kamaloitunut voisi omin silmin havaita, että asia olisi toisin? Tarkoitan, että raskaana oleva sisar näyttäisi avattua vittuaan omalle ja muutamalle itse valitsemalleen miehelle, hän näkisi omin silmin, miten miehet suhtautuvat hänen seksuaaliseen haluttavuuteensa. Uskoisiko hän silloin, vai estäisikö masennus ja hormonimyrsky häntä silloinkin uskomasta?  Kynis.mi

Voi Luoja mitä settiä taas.

Ei se mies mitään seksiä tarvitse raskauden aikana eikä muutakaan huomiota. Koska MINÄ se tässä raskaana olen. Runkkailen kuitenkin itsekseni. 

Ja niin tekee miehesikin. Mies ei saa sekisiä vaimoltaan raskausaikana eikä vähään aikaan sen jälkeenkään. Sitten vaimo alkaa ihmetellä, miksi mies ei osallistu mihinkään yhteiseen ja kaikki lapsesta huolehtiminen jää vaimolle. Vaimoa väsyttää, kun vauva valvottaa ja mies ei tee mitään asiassa.

No miksiköhän ei tee ja miksiköhän asiat ei kiinnosta. Koska mies on sysätty vuodeksi syrjään, eikä siitä ja sen tunteista tarvitse välittää, koska MINÄ se tässä raskaana olin ja MINÄ se tässä nyt äiti olen. Sitten kun lapsi täyttää kaksi vuotta, mies ilmottaa, että sillä on toinen nainen ja pannaan lusikat jakoon. Alkaa se ihana YH:n elämä.

Miltäs naiset tämä kuulostaa?

Silloin kun olen itse tuntenut itseni todella vastenmieliseksi (raskaus ja sen jälkeen) ei minua ole kyllä kiinnostanut mitä muut ajattelee. On ihan tarpeeksi kamalaa inhota itseään niin, ei siinä enää energiaa paljon riitä muiden näkemyksiä miettimään. Jos tuossa yhteydessä puolisoni olisi selittänyt vain kuinka tykkää mun turvonneista elimistä olisin vihannut itseäni vain entistä enemmän, koska se turvotus oli minusta juuri ällöttävää. Onneksi ei sanonut mitään tuollaista. Olisi ollut myös järjettömän ahdistavaa alkaa esittelemään itseään joidenkin kehujen toivossa, enhän niitä edes ollut vailla. Toivoin vain että saisin tuntea itseni normaaliksi ja ei-ällöttäväksi. Onneksi tuo oli lopulta aika lyhyt aika ja meni ohi.

Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun olen itse tuntenut itseni todella vastenmieliseksi (raskaus ja sen jälkeen) ei minua ole kyllä kiinnostanut mitä muut ajattelee. On ihan tarpeeksi kamalaa inhota itseään niin, ei siinä enää energiaa paljon riitä muiden näkemyksiä miettimään. Jos tuossa yhteydessä puolisoni olisi selittänyt vain kuinka tykkää mun turvonneista elimistä olisin vihannut itseäni vain entistä enemmän, koska se turvotus oli minusta juuri ällöttävää. Onneksi ei sanonut mitään tuollaista. Olisi ollut myös järjettömän ahdistavaa alkaa esittelemään itseään joidenkin kehujen toivossa, enhän niitä edes ollut vailla. Toivoin vain että saisin tuntea itseni normaaliksi ja ei-ällöttäväksi. Onneksi tuo oli lopulta aika lyhyt aika ja meni ohi.

Ei ap

Siinä ajassa moni mies ehtii löytää toisen naisen. Annoit kaiketi miehellesi sitten muita mahdollisuuksia sillä aikaa? Vai eikö tässäkään tapauksessa sillä ollut mitään väliä, koska MINÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Naisena. Keskustelua miehen kanssa. Seksuaalista virettä voi ylläpitää ilman yhdyntää jos se ällöttää. Komppaan muutama mies kirjoittajaa. Krooninen seksin puute tappaa suhteen todella tehokkaasti. Eikä synnytyskään tuo pikaista helpotusta asiaan mikäli ongelma on AP päässä.

Tuli tuossa mieleeni, että jos ongelma on yläpäässä, se silloin lienee piinaava epäilys, että olisi miesten silmissä vastenmielinen. Puhumalla ja rohkaisemalla vedoten omiin kokemuksiin, se ei poistu, kuten tästäkin ketjusta voi havaita.

Mutta jos kamaloitunut voisi omin silmin havaita, että asia olisi toisin? Tarkoitan, että raskaana oleva sisar näyttäisi avattua vittuaan omalle ja muutamalle itse valitsemalleen miehelle, hän näkisi omin silmin, miten miehet suhtautuvat hänen seksuaaliseen haluttavuuteensa. Uskoisiko hän silloin, vai estäisikö masennus ja hormonimyrsky häntä silloi

https://www.mielenterveystalo.fi/fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun olen itse tuntenut itseni todella vastenmieliseksi (raskaus ja sen jälkeen) ei minua ole kyllä kiinnostanut mitä muut ajattelee. On ihan tarpeeksi kamalaa inhota itseään niin, ei siinä enää energiaa paljon riitä muiden näkemyksiä miettimään. Jos tuossa yhteydessä puolisoni olisi selittänyt vain kuinka tykkää mun turvonneista elimistä olisin vihannut itseäni vain entistä enemmän, koska se turvotus oli minusta juuri ällöttävää. Onneksi ei sanonut mitään tuollaista. Olisi ollut myös järjettömän ahdistavaa alkaa esittelemään itseään joidenkin kehujen toivossa, enhän niitä edes ollut vailla. Toivoin vain että saisin tuntea itseni normaaliksi ja ei-ällöttäväksi. Onneksi tuo oli lopulta aika lyhyt aika ja meni ohi.

Ei ap

Siinä ajassa moni mies ehtii löytää toisen naisen. Annoit kaiketi miehellesi sitten muita mahdollisuuksia sillä aikaa? Vai eik

Miksi noin vihamielinen suhtautuminen? Kyllä meillä silti seksiä oli vaikka olinkin mielestäni ällöttävä. Minun onnekseni puolisoni kykenee empatiaan ja suhteessamne on muutakin kuin säännöllinen seksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun olen itse tuntenut itseni todella vastenmieliseksi (raskaus ja sen jälkeen) ei minua ole kyllä kiinnostanut mitä muut ajattelee. On ihan tarpeeksi kamalaa inhota itseään niin, ei siinä enää energiaa paljon riitä muiden näkemyksiä miettimään. Jos tuossa yhteydessä puolisoni olisi selittänyt vain kuinka tykkää mun turvonneista elimistä olisin vihannut itseäni vain entistä enemmän, koska se turvotus oli minusta juuri ällöttävää. Onneksi ei sanonut mitään tuollaista. Olisi ollut myös järjettömän ahdistavaa alkaa esittelemään itseään joidenkin kehujen toivossa, enhän niitä edes ollut vailla. Toivoin vain että saisin tuntea itseni normaaliksi ja ei-ällöttäväksi. Onneksi tuo oli lopulta aika lyhyt aika ja meni ohi.

Ei ap

Siinä ajassa moni mies ehtii löytää toisen naisen. Annoit kaiketi miehelles

Siis teillä kotona. Muualla se voi olla hyvinkin säännöllistä.

Vaikea samastua tilanteeseen. Minä en ole koskaan ajatellut seksissä, miltä näytän. Harva näyttää hyvältä. Enemmänkin se on ollut minulle, että miten itse saan ja kumppani saa. Tietysti jos itse olisi joskus ollut jonkun oikein täydellisen komean uroksen kanssa, ajatus olisi saattanut muuttua ja olisi alkanut haaveilla, että sen kumppanin pitää olla todella komea ja sängyssä ei saa naama punoittaa, ei finnejä missään, ei hikeä, ei maha höllyä tai olla rintakarvoja. Kun ei ole koskaan sellaista täydellisyyttä kokenut, ei sitä ole osannut kaivata. Oli niitä kumppaneita jo ennen tätä nykyistä miestä. En ole antanut ulkonäölle isoa sijaa ajatuksissa eikä ole itselleni tullut mieleen, miltä näytän.