Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (6213)
Niistä sitten jokainen luo taas oman totuutensa perustuen omiin kokemuksiinsa, mielipteisiinsä, kasvatukseensa, viiteryhmäänsä, moraaliinsa jne. Jne.
Siinähän se ongelma taitaa ollakin, että ei luo jokainen. Vaan jotkut pysyttäytyvät niissä tiedoissa mitä heillä on ja pyrkivät pitämään keskustelun annetuissa raameissa, vaikka tiedostaakin, että kaikkea mahdollista tietoa ei ole.
Koska varmaa on, että jos tarinaa alkaa koristelemaan omien kokemuksien ja henkilöhistoriansa kautta, mennään väistämättä tilanteeseen, jossa se, josta puhutaan (tässä tapauksessa vakkarit) kokevat, että hei, nyt et enää puhu minusta, vaikka puheesi minulle ja nimimerkkiini osoitatatkin.
Nyt puhutaan sinun kuvitelmistasi, siitä, miten sinä täytät aukot omalla historiallasi minun tarinastani.
Ja siitä seuraa yleensä kiistelyä, kun yritetään kumota se tarina, jonka joku ihan päin vetäisi uutena totena.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mökkimiehelle kuuluu?
Mökkimiehelle kuuluu hyvää ja meille kuuluu hyvää. Vietämme todella paljon aikaa yhdessä, tuleva viikonloppu ollaan pitkästä aikaan eripäässä Suomea töiden takia. Syys- ja lokakuu ovat hyvin kiireisiä mökkimiehelle työrintamalla, mutta järjestelemme niin, että voimme viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja etätyöni helpottaa asiaa suunnattomasti.
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Niistä sitten jokainen luo taas oman totuutensa perustuen omiin kokemuksiinsa, mielipteisiinsä, kasvatukseensa, viiteryhmäänsä, moraaliinsa jne. Jne.
Siinähän se ongelma taitaa ollakin, että ei luo jokainen. Vaan jotkut pysyttäytyvät niissä tiedoissa mitä heillä on ja pyrkivät pitämään keskustelun annetuissa raameissa, vaikka tiedostaakin, että kaikkea mahdollista tietoa ei ole.
Koska varmaa on, että jos tarinaa alkaa koristelemaan omien kokemuksien ja henkilöhistoriansa kautta, mennään väistämättä tilanteeseen, jossa se, josta puhutaan (tässä tapauksessa vakkarit) kokevat, että hei, nyt et enää puhu minusta, vaikka puheesi minulle ja nimimerkkiini osoitatatkin.
Nyt puhutaan sinun kuvitelmistasi, siitä, miten sinä täytät aukot omalla historiallasi minun tarinastani.
Ja siitä seuraa yleensä kiistelyä, kun yritetään kumota se tarina, jonka joku ihan päin vetäisi uutena totena.
Se on alitajuistakin, ihminen ei välttämättä itse huomaa tekevänsä niin.
Olihan tuossakin oman elämän ja henkilöhistorian kautta värittämistä kun miltei tyrmättiin tämä henkilö, joka kertoi, että on ollut onnellisessa parisuhteessa ja ei ole huonoja ihmissuhteita.
Perusteltiin ettei hän voi tietää siitä ja siitä kun ei ole kokemusta. Mihin hän sitä kokemusta tai vastaavaa taustaa olisi tarvinnut kun sillä nyt ei olekaan mitään merkitystä? Jos näitä luetaan niin, etteivät omat taustat millään lailla merkitse.
Nämä, jotka valittavat ketjun menneen pilalle ilmeisesti kaipaavat vain kivoja juttuja mökkimiehestä ja muuta helposti sulavaa tekstiä.
Höh
Ketju on mennyt pilalle ilkeilystä. Ei elämän tarvitse olla 'maitoa, mökkimiestä ja mainiota'. Monenlaiset tarinat sopii joukkoon, ilkeily ja solvaus ei. Mielestäni. Ei ole aikuismaista kirjoittelua...
Sulassa sovussa syksyyn😉
Olikos täällä joku kestovollottaja kirjoitellut .
Mitähän kuuluu. Nessut loppu. Lähti kaupasta ostaan.
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka valittavat ketjun menneen pilalle ilmeisesti kaipaavat vain kivoja juttuja mökkimiehestä ja muuta helposti sulavaa tekstiä.
Sanotaanko näin, että ketju on kovin muuttunut.
Tällä hetkellä kun lukee uutisia, mitä tahansa mediaa tai tätä vauva-palstaa niin tekstit on aika raskaita (mm. sotaa, talouden ahdinkoa, irtisanomisia ja ihmisten hätää). Samat aiheet tällä palstalla, mutta vielä höystettynä ihmisten ilkeilyllä ja mikä minusta pahinta on se, että ihmiset käyvät toisiaan vastaan.
Luulen, että ihmisten on vaan välillä kiva lukea kivoja juttuja tai yleensäkin helposti sulavaa tekstiä.
Itse välillä pysyn poissa vauva-palstalta ihan sen takia kun huomaan sen vaikuttavan negatiivisesti itseeni. Ahdistun ihmisten pahoinvoinnista.
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Olihan tuossakin oman elämän ja henkilöhistorian kautta värittämistä kun miltei tyrmättiin tämä henkilö, joka kertoi, että on ollut onnellisessa parisuhteessa ja ei ole huonoja ihmissuhteita.
Perusteltiin ettei hän voi tietää siitä ja siitä kun ei ole kokemusta. Mihin hän sitä kokemusta tai vastaavaa taustaa olisi tarvinnut kun sillä nyt ei olekaan mitään merkitystä? Jos näitä luetaan niin, etteivät omat taustat millään lailla merkitse.
Ymmärrät väätin. Oman henkilöhistorian kautta OMIEN asioiden kertominen on todella kiva ok. Sen sijaan se, että tekee sitä toisten asioille vaan herättää närää. Siis juuri niin, että turha väittää tietävänsä asiasta, josta ei mitään tiedä.
Olisi kiva jos kaikki kertoisi vain omia kuulumisia, eikä yrittäisi selittää, mitä muille kuuluu ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itken ja luen, sillä Ap:n kirjoittama teksti on kuin omasta kynästäni.
28 vuotta ollaan oltu mieheni kanssa, yksi lähes 17 vuotias lapsi meillä on. Minä rakastan edelleen niin paljon, että sattuu. Mieheni ei ole osannut puhua tunteista ikinä. Noin kaksi kuukautta olen vaistonut, että kaikki ei ole hyvin ja olen yrittänyt kysyä asiasta. Pieniä hetkiä ja asioita kun vaistoni on yrittänyt varottaa. Nyt sunnuntaina mieheni ilmoitti, että hänen pää on sekaisin, kaikki on yhtä harmaata massaa ja mikään ei tunnu miltään eikä hän tiedä mitä haluaa elämältään. Ainoastaan työssä ja eräässä kausiluontoisessa harrastuksessa on mitään järkeä enää. Enempää hän ei nyt pysty puhumaan kun hänen pitää kuulemma saada oma pää kuntoon ensin.
Usein kyse tosiaan on enemmästä naisella luin yksinkertaisella miehellä, kuten rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole sen kummemmin 100 % oikeassa tai väärässä kommentoidessaan tässä ketjussa. Sehän on ymmärrettävää, että ihmiset perustavat arvelunsa omaan elämänkokemukseensa ja tunteisiinsa perustuen. Sen kummempi expertti ei ole kukaa, turha aliarvioida tai ylentää sen kummemmin myöskään kenenkään kommentteja.
Kiinnostaisi tietää, missä muissa asioissa sun on vaikeaa ottaa toisten kokemuksia tosissani, vaan toteat, että ethän sä nyt tässä 100 pros oikeassa ole, koska mun elämänkokemuksen mukaan tuollaista ei voi tapahtua?
Vai onko kyse siitä, että sulla meneekin johonkin kummaan oikeassa/väärässä, aliarvioitu/ylennetty-akselille tämä keskustelu, eli olet täällä enemmänkin kilpailemassa mielipiteiden paremmuudesta kuin kuuntelemassa muiden kertomuksia elämästään?
Mulla nimittäin ei mene niin tunteisiin, että pitäisi koko ajan ajatella, ett
6183. Juuri näin. Esimerkki siitä kuinka kummallisesti voi tulkita toisten ihmisten aikeet: vanhempani pyysivät minua ja miestäni leikkaamaan mökin pihan upeat vanhat syreenit, koska ne eivät enää oikein kukkineet, olivat siis vanhentuneet. Teimme työtä käskettyä. Nähtyään leikatut pensaat, siskoni kysyi jotenkin hyökkäävästi leikkasimmeko 'oikeasti' ne pensaat siksi jotteivät ne varjostaisi edellisenä kesänä tekemäämme mansikkapenkkiä. Jos on valmiiksi jotenkin negatiivinen mieli jostain asiasta tai henkilöstä, niin ihan minkä tahansa teon voi tulkita mahdollisimman tuomittavana, ainakin taustamotiiveiltaan jos ei muuten. Tätä näkee eronneiden vanhempien välillä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan tuossakin oman elämän ja henkilöhistorian kautta värittämistä kun miltei tyrmättiin tämä henkilö, joka kertoi, että on ollut onnellisessa parisuhteessa ja ei ole huonoja ihmissuhteita.
Perusteltiin ettei hän voi tietää siitä ja siitä kun ei ole kokemusta. Mihin hän sitä kokemusta tai vastaavaa taustaa olisi tarvinnut kun sillä nyt ei olekaan mitään merkitystä? Jos näitä luetaan niin, etteivät omat taustat millään lailla merkitse.
Ymmärrät väätin. Oman henkilöhistorian kautta OMIEN asioiden kertominen on todella kiva ok. Sen sijaan se, että tekee sitä toisten asioille vaan herättää närää. Siis juuri niin, että turha väittää tietävänsä asiasta, josta ei mitään tiedä.
Olisi kiva jos kaikki kertoisi vain omia kuulumisia, eikä yrittäisi selittää, mitä muille kuuluu ja miksi.
Olen tämä henkilö joka kertoi, ettei ole huonoja ihmissuhteita taustalla. Se oli vastauksena väitteelle, että olen vain kateellinen sille, että joku on päässyt eteenpäin huonosta ihmissuhteesta. Eli joku oletti minun motiivini epäillä pitäneekö aloittajan miehen narsisti-diagnoosi ihan paikkaansa liittyvän siihen että olen vain kateellinen koska itse yhä kärvistelen huonossa liitossa. Eli allekirjoitan mitä sanot: kun ei mitään toisen kommentoijan elämästä tiedä niin ei kannata sitä kateus-leimakirvestä heilutella heti jos kohtaa eriävän mielipiteen.
Pahoitteluni, että käytin termiä "jankkaaja", en pidä termistä itse laisinkaan. Tuntuu myös, että useampi kuvittelee, että tarkoitin juuri häntä (en tarkoittanut). Hieman haastavaksi menee välillä ketjun seuraaminen, kun ei aina tiedä mikä kommentti liittyy mihinkä viestiin. Tuo lainaaminen jo lainattuun viestiin toimii pöhkösti.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja yritetään olla kilttejä kanssakulkijoille arkisessa elämässämme ja myös täällä palstalla.
28 v yhdessä