Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

***Huhtikuun helmet 2009 tammikuuhun***

Kommentit (193)

Vierailija
181/193 |
29.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja aurinkokin paistoi pilvien läpi kauniisti! :)



Vielä palailin tänne. Tuntuu että toistan vaan itteäni näissä mun sepustuksissa, koettakaa kestää. Ehkä tämä vauva-juttu on semmonen juttu mun elämässä, jonka läpikäyminen ei ole helppoa ja vie oman aikansa. Jonkinmoista luopumista tämä on tästä kotiäitiydestä ja vauva-arjesta, kun tietää, että jossain vaiheessa se loppuu: lapset kasvaa isoiksi ja itsenäisiksi ja työt alkavat jossain muodossa.

Ja jos tämä kolmas jää viimeiseksi vauveliksi, niin koko ajan tulee mietittyä haikeasti, että nyt tämä on viimeinen kerta kun on 60 cm bodyt päällä, nyt on vika kerta kun nukkuu vieressä ja syö tisua ja nyt on vikoja kertoja kun nukkuu vauvakopassa vaunussa... jne.

Ja sitten kun oon semmonen, että pidän kiinni kynsin hampain menneistä ja muistoista, enkä osaa päästää irti ja jatkaa tässä hetkessä katse tulevaisuuteen päin.



Oon nyt ihan oman kuplan sisällä enkä mitään muuta nää, kun vauvaelämää ja vauva-arkea ja elämää vauvojen kanssa...

Täytyy purkaa miehelle näitä juttuja ja itkeä tirautella oikein kunnolla, niin eiköhän se kupla puhkea.



Onko muita, jotka kamppailee näiden ajatusten kanssa?



Nyt makkarakastiketta ja makaronia tekemään nälkäisille lapsille!



PikkuKeiju

Vierailija
182/193 |
29.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä yks, joka miettii joka asiasta: viimeinen kerta kun imetän, viimeinen kerta kun käytän hoitopöytää, viimeinen kerta sitä viimeinen kerta tätä. En olis valmis vielä luopumaan, mutta meillä sama kuvio, kolmas lapsi oli mun haluni, ja neljättä en uskalla edes ehdottaa, sen verran rankka vuosi on takana. Lisäksi esikoisen kanssa ollut niin paljon ongelmia, että hirvittää. Jos kaikki ovat 5 v samanlaisia, mulla halkee pää. Vauvan voisin ottaa, mutta se kun pitäis kasvattaa kunnon kansalaiseksikin...



Mulla on ihan sama ajatus kuin pikkukeijulla, olen päättänyt katsoa 3-5 v ja päättää sitten, alanko edes ehdottelemaan. Sen jälkeen ikäkin alkaa kohta nelosella että lienee paras unohtaa. Mutta jos jupe on 2 v rauhallinen tapaus ja vanhemmat sankarit pärjää koulussa ja eskarissa niin ehkä sit kerran vielä...?



tuuti, jonka vauvakuume on oikeestaan aika kamala

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
183/193 |
29.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heipat! Ensinnäkin osanotto pikkuäiteelle ja perheelle.

Onnea Sailorin yllätysvauvalle.

ja oatn osaa myss Satuilijan ja Sailorin läheisten poismenon johdosta.



Synninpäästö

Mä päätin, että mitää unikouluja ruveta vetämään. Kuukauden päästä pitää töihin ja jos silloin "Lahjan" tarttee päästä viereen yöllä niin onhan se otettava. Niin miksi alkaisin nyt yrittämään mitään, antaa asioiden mennä omalla painollaan.

Ongelma on se että neiti nukahtaa kyllä nukuttamatta aina omaan sänkyyn MUTTA herää 2-xx kertaa yön aikana. Pitkän aikaa oon jo ottanut yöllä viereen nukkumaan koska en jaksa ravata jatkuvasti toisessa huoneessa. Tätä jatkunut siis 5:ttä kuukautta. Nyt taas jaksaa paremmin kun laitettiin kilpirauhaslääkitys kohdilleen.



Kenellä täällä oli myös kilppari-ongelmia? Satuilija?

Ei pysty muistaa mut olis kiva kuulla miten on imetys ym vaikuttanut.



Kylpy

me kylvetään harvoin. Kerran viikossa noin. Eikä "Lahja " käy suihkussa. Nyt pakkasilla on täytynyt vähän öljytä sääriä ja käsivarsia. ja naamaan yöksi bebanthenia.



kehitysváiheet

on se hupaisaa kuinka eri vaiheissa huhtivauvat on. meillä vasta aloitetaan konttausta.Ja ikää kuitenkin se 9kk ja vko jo.



Tuuti

Mitäs teidän viis vee?

Sepä siinä mullakin aina mielessä että eipä odotus ja synnytys mut sit seuraavat 18++ vuotta...



Mäkin sain nyt ajatustyön pikkukolmosesta päätökseen. Jos kaikki menee putkeen maaliskuus töihin- maaliskuus 2011 saan lisäopinnot loppuun ja sit vois ajatella katsovansa mikä fiilis uskaltaisko vielä toivoa kolmosta.



Hyvää viikonloppua kaikille!!!!



Paik

Vierailija
184/193 |
30.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paik, nyt kun kerran kysyit... Meidän 5 v ei osaa pukea eikä riisua itse, ei jaksa kävellä 10 metriä pitempään, mutta on ruvennut syömään itse, kun olen sanonut, että ei pääse syksyllä eskariin, jos ei osaa itse syödä. Haluaisi olla perheen vauva. Ihan ymmärrettävää viime keväänä, mutta sais jo mennä ohi... Lisäksi kiusaa 3 v:tä koko ajan, vie lelut kädestä ja pihalla kun ei keksi muuta kiusattavaa,tönii ja huitoo. Ja tekee kaikkea samaa myös muille lapsille, joista ei satu pitämään. Ok, nyt mä liioittelen, mutta siltä se välillä tuntuu. Julkisilla paikoilla saa aina hävetä silmät päästään. Ja jos ollaan kahdestaan liikenteessä, niin saattaa ruveta huutelemaan kakkakakkakakka ihan vaan mua ärsyttääkseen. Välillä tuntuu että helpottaa ja sit seuraava viikko on taas yhtä suurta showta,kun joku yksittäinen pikkujuttu menee pieleen. Neuvolassa sanottiin, että koita antaa omaa aikaa. Ihan niinkuin ei oltais yritetty! Tänään yritti kiristää isää, kun oli lähdössä isän kanssa kauppaan, että pitää ostaa joku lelu. Ei sit päässyt mukaan. Isä otti mieluummin itsenäisen ja iloisen 3 v:n kuin uhmakkaan ja kiukuttelevan 5 v:n. Monta kertaa sanottiin, että ei pääse jos ei rauhoitu mutta ei se usko puhetta. On siis todella älykäs lapsi, mutta niiiiin itsepäinen. Taitaa tulla äitiinsä. Huoh. Sitten kun on sillä tuulella, niin se osaa olla ihanan hurmaava enkeli. Esim isovanhemmat ei voi käsittää, että tuolla kullannupulla olisi jotain käyttäytymisongelmia. Niitten mielestä meidän rasavilli 3 v koettelee hermoja, kun sekään ei usko puhetta, mutta se sentään on hyväntahtoinen koheltaja. Odotan mielenkiinnolla, millainen se on 5 v:nä. Huoh, tulipahan purettuaa. Nyt ne tietysti on kiltisti seuraavat 7 päivää. Se vasta olis hienoa.



tuuti

Vierailija
185/193 |
30.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anteeksi kaikille kuntää ei kuulu varsinaisesti tähän ketjuun...

Tuuti

Kuulostaa tutulta. Meillä ei tilanne ehkä noin kärjistynyt kun puutuu se 3vee sieltä välistä. Mutta tutut oireet. Mielestäni se ajan antaminen ym huomioiminen kääntyy välillä itseään vastaan kun ei tuolla käytöksellä pitäis mitään "ylimääräistä" saada. P viis vee on myös kova kiristämään ja jupisemaan selän takana(keneltä lie oppinut???)

NO yritän ajatella positiivisesti että meidän esikoisita ei sit ainakaa kuu liian kilttejä hoiva isosisaruksia jotka ei oo saanu huomioita. Kun on pää auki koko ajan niin tuskin siitä patoutumia, traumaa jää.

Pee roikkuu mun vaatteissa, makaa lattialla,ym ym.

no ei oo täälläkään äiti helpoimmasta päästä hermoheikko, vaativa, kovaääninen...

Välillä oon syyttänyt itseäni mutta näemmä länkytys jatkuu oli tilanne mikä hyvänsä.



Do diin jaksamista sinne koko kolmikon kanssa!



Hyvä kun "purkauduit" tästä itselläkin tuli taas uskoa että en sittenkään oo yksin aiheuttanut Peen ahdinkotilaa.



Paik

Vierailija
186/193 |
30.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hautajaiset vietettiin tänään,pienet ja kauniit olivat.Olavi käyttäytyi todella hienosti kirkossa, tytöt olivat mummolassa.

Pikkukeiju, kyllä tää uusi tulokas ihan vahinko on.

Ollaan käytetty kumia ja tekonimi vaaville onkin kumipää:)

Kolme olisi meille riittänyt mutta kyllä tämä neljäskin tänne mahtuu.

Olen jo ruvennut mahaani silittelemään ja ajatus uudesta vaavista saa sydämmen heittämään kuoperkeikkaa ja nyt tuntuu jo hyvältä.

Synnytys vaan tuoreessa muistissa, ikävä kyllä...pelottaa!

Täällä tuntuu ihan selvästi leviävän vauvakuume!

Te jotka harkitsette niin hommiin vaan;)

Aika mukavalta tuntuu klikata tuonne odottavien puolelle;)Kokeilkaa vaikka!

Ihania vauva kuvia täällä taas.

Mun pieni mies täällä rutisee kun on ekat päikkärit jäänyt väliin ja toiset päikkärit kesti peräti 45min:( Kiva kun se kohta nukahtaa ja se niistä yö unista sitten.



Voikaa hyvin!

Sailori

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
187/193 |
30.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tullut huolta 4veestä. Neuvolatäti soitti perään, että lääkärin mielestä pojasta pitää ottaa verikokeet (sokeri, kilpirauhas, kolesteroli..) kun on tuota painoa. Stressiä pukkaa ja huonoäiti-mieltä kun on lapsensa ylipainoiseen kuntoon syöttänyt. Nyt koetetaan muuttaa herkut hedelmiksi ja marjoiksi sekä liikuntaa lisätä. Ei täällä korvessa 4veelllä leikkikavereita ole pitää lähteä 20km päähän kirkonkylälle niitä etsimään. Tomppa olisi pitänyt "tehdä" aikaisemmin, mutta eihän se niin mene. Eikä meillä sitten olisi Tomppaa. Tuutin 5v kuulostaa meidän 4veeltä jollain tapaa myös. Voimakastahtoinen mies esikoisemme on. Ehkä toisesta lapsesta tulee jotenkin väkisin toisenlainen...en tiedä. Mieheni kanssa olemme molemmat perheittemme toisia lapsia, ehkä siksi kiinnostuimme toisistamme. Onko muuten kellään ajatuksia moisesta? (molempien isot sisarukset naimisissa myös perheiden esikoisten kanssa) (minä keskimmäinen myös)



Meillä on hautajaiset sitten ensiviikon lauantaina. Nyt Tomppa kaatui.

Vierailija
188/193 |
30.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

5 veen vertaistukea toiselle

Juttelimpa tuossa sitten medän Peelle että on olemassa yksi poika joka sai pikkuveljen ja bla bla bla

Hän heti kiinnostui mikä on pojan nimi? tuleeko hänen kanssa samaan eskariin jne.

No kun kysyin että mikä HÄNEN mielestä saattais auttaa kun noin harmittaa ym.

"kyllä sille pitäisi ostaa jotain kivaa.mistähän se tykkäis"

Kovasti tuntuo aihe häntä kiinnostavan kun esitettiin noin.



Pikkuäiti et sä kyllä yhtään huonolta äitiltä vaikuta.

Täälläpäin käyttävät neuvolassa Pupu Painokas - juttuja. vaikuttaa mielestäni hyvältä jutulta. Siitä taisi joku lehtijuttukin hiljan olla. Googleta jos kiinnostaa...



Heippa taas Paik



Meillä ei toi sisarusparven kohta kohtaa mutta totta on. Lähipiiristä löytyy ainakin eskoiset, ainoat lapset- pariskuntia.

Me ollaan muutenkin vastakohdat kaikessa paitsi tulisuudessa.





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
189/193 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuuti ja Paik ja muutkin vähän isompien lasten kanssa painiskelevat, jaksuja 5-vuotiaiden kanssa! Eiköhän teillä jossain vaiheessa helepota. Meiän 5 vee tytteli on ollut ihmeen "mustasukaton" kolmosta kohtaan, ehkä koki mustasukkaisuudet kun kakkonen syntyi, nyt ne on kuin parhaat kaverit ja leikkii koko ajan yhdessä. Odotan vain sitä kuuluisaa 6-vuotis "esimurkkuikää" josta päiväkodissa on varoiteltu... kääk! :o



Sailori, voi kun oon niin onneissani sun puolesta! :) Tulee niin hyvä mieli! :) Ja arvaappa kuka on kurkkinut vauvakuumepalstalla ja joskus eksynyt odottajienkin juttuja lukemaan.. ;)

Aina iskee tämmönen olotila kun vauva on 8kk??!! Joku hormoniheilahdusjuttu varmaan ;)



Ja miehelle sanoin, että inhottavaa, jos nyt täytyy jo ajatella, että meille ei enää ikinä, koskaan, never lisää lapsia, niin sanoi, että okei, pidetään se mahdollisuus avoinna, ei sitä tiedä jos meiän mieli muuttuu, kun kerran tän kolmosenkin kohdalla muuttui! :)

Ja arvatkaa kun mun sydän alkoi kiljahdella ja riemuita aika iloisena rinnuksissa! Ihanaa, jos vielä haluaisin neljännen, niin se voi olla mahdollista! Jeee! Nimimerkillä sekoboltsi äiti!!



Pikkuäiti, teillä on maailman parhaan kokoinen 4 vee!! Huonot omattunnot sun muut huonot äitiydet pois ajatuksista! Nuo neuvolan käyrät on niiiiiiin ärsykäyriä! Yrittävät liikaa normalisoida ihmisiä ja saada samanlaisuuden ruotuun. Kun vain ymmärtäisivät niiden käyriensä kiemuroissa että on olemassa erilaisia ja erikokoisia immeisiä. Meillä odotan innolla 8kk (taitaa olla enemmän 9kk) neuvolaa, kun meiän lapset on aina olleet alakäyrällä ja painoa seurataan, syövät kumminkin hyvin ja liikkuminen on kovaa. Ei olla miehen kanssa kovin pitkiä ja hennot on meikäläisen luut, niin ei noista meiän pikkuisista hevillä mitään mörssäreitä saa vaikka siellä neuvolassa sitä tuntuvat haluavan! ;)



Meiän perheen isi on super-isi, lähti viemään flunssaisena, uhmaten vaakatasossa tuiskuavaa lumisadetta, meiän isommat lapset Hartwall Areenan jääshowhun! Jäin tänne meiän vauvelin kanssa kaksisteen. Pieni on vielä nuhassa ja tukkoiselta kuulostaa toissapäivänä oli vähän kuumettakin. Pitäisi siivota lasten jättämiä sotkuja ja tiskivuoret siirrettävä keittiön pöydältä astianpesukoneeseen ja pyykkikonekin kutsuu tyhjyyttään.



Mutta hei, ihanaa sunnuntaita kaikille!



PikkuKeiju + vaunuissa koisaava pikku-ukko

Vierailija
190/193 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tein mission impossiblen ja raahasin Sakun, kaukalon, vaunut ja about 5 kassia autolle ja autolta kotiin. Ei ollut homma helpommasta päästä. Onneksi meillä on neliveto auto sillä olisin tänään ollut muuten jumissa monta kertaa. Piti hakea meinaan polttariporukka mökiltä. En muistakaan näin paljoa lunta täällä hesassa olleen.



Onpas täällä paljon vauvakuumetta ja isot onnen halit sailorille! Mulla ei suoranaista vauvakuumetta ole koskaan ollut. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän muistelen sitä miltä vauvat tuoksuu ja miten ihania nyyttejä ne silloin on kun ne on syntyneet. Mulla tuo biologinen kellokin on jo siinä vaiheessa, että jos heti ei tee niin turha enään haaveilla. Mulla se päätös on kyllä jo ihan selvä. Meidän lapset on näissä kahdessa. Mies vielä välillä herkuttelee ajatuksella...



Sakulla alkaa huomenna päiväkotihoito. Minua vähän jänskättää, mutta eiköhän se hyvin siellä pärjää. Ilahdutin esikoista ja sanoin, että se saa huomenna tulla mua auttamaan aamulla kun viedään saku kasilta hoitoon. On meinaa vaippaa, ruokaa, vaunua, varavaatetta jne.



Jaksuja kaikille myös vanhempien lasten kanssa. Eiköhän kaikki ole enmmän ja vähemmän kausiluontoista. Tosin silloin kun ongelmat on päällä niin tuo ajatus tuskin kovasti lohduttaa. Lopulta sen kuitenkin huomaa miten lyhyen ajan sekin kesti. Tosin, olen kyllä huomannut, että mitä isommat lapset sitä isommat ongelmat. Pitänee puuta kyllä koputtaa, että meidän 10 v on kyllä ollut nyt harvinaisen iisisti.



Pikkuäidille tsemppiä 4 veen kokeisiin ja neuvolakommentteihin. En jotenkaan jaksaisi uskoa, että on mikään vialla.



Me ollaan oltu koko viikonloppu lietsussa. Käytiin kaverilla ja oltiin mummilassa yötä minä plus lapset. Saku on ollut vähillä unilla mutta reipas. Nyt herää kohta varmaan tokilta unilta nyt jo koti partsilta. Ylös on ilmestynyt hammas, eli nyt ollaan kolmi hampaisia. 30% liikkumisajasta menee kontaten, mutten ryömimällä sillä niin pääsee nopeammin. Kiipeily ja ylösnouseminen saa kokoajan mahdottomimpia piireitä. Koko ajan ja joka paikassa. Nyt jos ei löydy kahvaa tai muuta niin suora seinä ajaa sitten saman asian.



Nyt pitää menää, heräsi.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
191/193 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän 4vee ei sitä tahdo syödä. Keitoissa menee kun ei näe mitä syö (tetään). Nyt on syönyt mustikoita, tomaattia ja omenaa. Miten saisi syömään porkkanaa? Leikkasin kapeita suikaleita, Tomppa niitä nakersi kyllä pikkuhampaillaan. Jotain porkkanaa esikoiselle keksittävä elämäntaparemonttiin. En ole osannut ajatella, että lapselle voi ylipainoa tulla. Minusta lapset nyt vaan on erikokoisia kuten heidän vanhempansakin. Ehkä tämä on kuitenkin tarpeellinen herätys ja toivottavasti tulee ajoissa. Verikokeisiin mennään kun muutama viikko on ainakin yritetty syödä terveellisemmin eli herkkulakko tuli pojalle. Eipä siitä haittaa perheemme aikuisillekaan ole. Onneksi pullaa ei esikoinen pidä herkkuna (eikä runebergeja yms.) Jotain herkkua ehkä toisinaan sallittava.. Liikuntaa koetetaan lisätä myös, itsekin olen viimepäivinä kävellyt, että jalkoja särkee. Kiitos tuesta kaikille täällä. Mielelläni kuulen jos jollakulla ideoita ruokavalioon tai liikuntajuttuihin.. Miten esim. tuuti ja paik saatte 5veenne syömään terveellisesti vai saatteko?



Olen vain niin laiska ja vetelä itse, että saa nähdä kuinka kauan terveysintoilu jatkuu. Tompan kanssa on niin erilaista kun hän liikkuu kovasti mitä esikoisemme ei tehnyt vasta 10kk ryhtyi peppukiitäjäksi. Ja Tomppa seuraa esikoisen touhuja juo paljon maitoa toisin kuin imetyksellä ollut esikoinen. Se mikä kuitenkin on hyvää ollut on, että kipeänä ei esikoinen juurikaan ole ollut korvatulehduskierre loppui 2vuotta sitten kitarisaleikkaukseen. Kaikki flunssat pelkää meidän isoapientä poikaa. Hän on niin rakas. Tomppa rakas myös. Hokee nykyisin kakkaa ellei huhuile äitiä.



Anteeksi tämä vuodatus esikoisestamme, mutta selkiinnyttää tässä ajatuksia. Mielenkiintoista on ollut lukea vauvahaaveista. Itse olen ollut niin tyhmä, että olen pitänyt esikoista vauvanani ainakin Tompan syntymään asti jollain lailla alitajunnassa ainakin. Haluan suojella häntä kaikelta pahalta. Ylisuojelevuus aivan eriluokkaa esikoisen kanssa kuin Tompan. Tomppa on sellaista pärjäävää sorttia, naurava vesseli ja onko se niin, että toisen lapsen kanssa ottaa rennomin.

Vierailija
192/193 |
31.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai pikemminkin hyvää yötä! ;)



Saara on oppinut uuden sanan "lamppu", maistelee sanaa kovasti suussaan. Iltaisin katsellaan makuuhuoneen lamppua ja Saara osittaa sitä sormella ja sanoo "lamppu". Vasta sen jälkeen suostuu nukkumaan. Ja sama aamulla toistuu, kun on herännyt. Tänään käytiin kaikki asunnon lamput läpi. :D



Hampaita on nyt neljä, alhaalla, ylhäällä ja poskessa. Ja lisää tulee. Vielä on imetys sujunut. Saara nousi tänään seisomaan oltiin potalla ja otti käsillä mun polvista kiinni ja nousi seisomaan, hyvä Saara! :) Meillä ei ole ryömitty sen jälkeen kun oppi konttaamaan. Konttailee ja karhukävelee ja kohta jo varmaan kävelee. :D



Oli ilta kylvyssä, rakastaa vettä ja ammetta! kovasti läiskytteli ja konttasi ammeessa, hassu vauva. Kunhan nämä kuukauden ihanimmat taas loppuvat niin mennään kyllä uimahalliin. Ehkä Caribiaan, ostinkin juuri uimapuvut Saaralle ja itselleni.



Pikkuäiti tsemppiä elämäntapamuutoksiin! :) Onko teillä säännöllinen ruokarytmi ja kaksi lämmintä ateriaa, ja vihanneksia ja salaattia molemmilla aterioilla? Herkkujen vähentäminen esim, karkkia viikonloppuisin ja saunamehu/limu. Ja vettä janojuomaksi. Käyttekö ulkona kahdesti päivässä leikkimässä? Entä miten olisi uiminen perheen yhteiseksi harrastukseksi kerran viikossa, entä jokin liikunnallinen harrastus esikoiselle, kuten jalkapallo? Nämä vain ehdotuksia, ja lähinnä mihin olen omassa lapsuudessa tottunut ja mitä olen Saaran kasvatuksessa ajatellut. Mulla alkoi painon nousu kotoa pois muutettua ja raskaana ja imettäessä olen antanut itselleni luvan mässäillä ja se näkyy, että itsekin olen nyt laihiksella. :)



Emminen ja Saara 10kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
193/193 |
01.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhempainvapaa loppui, nyt ollaan sitten hoitovapaalla. Sanoin viikonloppuna miehelle, että valtion mielestä jupe olis nyt hoitokelpoinen. Ja olishan se, nykyään sen kanssa pärjää kuka vaan, ainakin vähän aikaa. Minä en vaan vielä olis työkelpoinen.



Pikkuäiti, uskon vankasti, että teidän poika on vain iso, eikä mitenkään liian iso. Silti on hyvä, että mahdollisiinkin ongelmiin puututaan ajoissa, ettei pääse pahaksi. Mun uskoni neuvolasysteemiin on aika horjuva, eli en panis paljoa painoa niiden puheille, ellei itsestä tunnu siltä. Sitäpaitsi ei ole helppoa lasten terveellisesti syöttäminen. Meillä menee just kurkku ja porkkana tikkuina, ja hedelmät omena, päärynä ja banaani. Ja viinirypäleet. Joka ruoalla ei salaattia tarjota, mutta kerran päivässä, joskus ei sitäkään. Tomaatista olen kuullut joidenkin lasten pitävän. Aamulla ja illalla on tarjolla puuro/leipä, päivällä se kaks lämmintä ruokaa ja jälkiruokaa vain satunnaisesti, ehkä kerran kahteen päivään. Välipalalla syödään vaihtelevasti, välillä herkutellaan, välillä vain leipää. Pitää kivasti omatkin kilot kurissa, kun ei tarjoa herkkuja lapsille niin ei voi itse syödä. Ja muista tosiaan se mehujen energiapitoisuus, meillä juodaan lähes aina maitoa.



Me ei todellakaan ulkoilla kahdesti päivässä, eikä meidän 5 v tykkää kävelemisestä, kuten aiemmin mainitsin. Silti on tuollainen laiha luikku, kuten veljensä ja äitinsäkin. Geeneissä taitaa olla.



Nyt on pakko panna sitä leipää pöytään



tuuti