IVF/ICSI vko 6
Onko mahdollisesti viikon 6 IVF/ICSI:läisiä tulossa mukaan jännittämään?
Olen 36-vuotias (ensi kuussa jo 37, älkää kertoko kellekkään!), tällä viikolla kolmannen ja viimeisen IVF-hoidon aloittanut. Takana 1 keskeytetty inseminaatio ja kaksi IVF-hoitoa, jossa toisessa varhain huomattu kohdun ulkopuolinen raskaus. Munasoluja on tullut hoidoista 7 ja 12, joista aina selviytynyt jokin alkio siirtoon, mutta yhtäkään ei pakkaseen.
Miehen simpat laatuluokkaa, itsellä vasen munanjohdin tukossa ja oikeasta munasarjasta 1,5 vuotta sitten leikattiin kysta. Lisäksi laparoskopiassa poistettiin lievä endometrioosi. FSH on ollut lievästi kohollaan ja TSH arvot normaalien ylärajoilla. Kilpirauhaslääkityksen aloitin joulukuun alussa ja hormonitaso on lähtenyt pikkuhiljaa laskemaan.
Pistokset Gonal-F:lla aloitin viime maanantaina heti hevoskuurilla 300 IU:ta. Ensi maantanaina seurantaultra. Minulla on pitkä kierto, joten lääkäri oli sitä mieltä että riittää jos tilanne tarkastetaan kahdeksantena pistospäivänä.
En välttämättä ole kiireen vuoksi kaikkein aktiivisin kirjoittelija mutta olisi kiva saada piinailusiskoja mukaan. Joten laittakaai viestiä tulemaan, jos punktio/alkion siirto osuu viikolle 6 :o)
Kommentit (140)
Tekemistä ja kiirettä oli viikonloppuna sen verran paljon etten ehtinyt käydä täällä lukaisemassa kuulumisianne. Mukava kuulla et kaikki ovat saaneet hoitoja mukavasti eteenpäin, olen iloinen siitä ettei kenenkään ole tarvinnut keskeyttää hoitoa vastoinkäymisistä ja ongelmista huolimatta.
Oma fiilis on hyvä ja toiveikas, ens maanantaina sit varmasti jännittää (kun on testauksen aika). Tuloksen yhteydessä kuulen sit samalla et onko kaksi huonompi laatuista alkiota pakastettu.
Lugejen kans meinaa mennä hermot, mut josko tätä tuhraamista nyt vielä viikon jaksais, täytyy vaan toivoa et se on sen arvoista.
marvik, toivottavasti voit jo paremmoin?!
Mulla oli myös outoa alavatsakipua viime viikon to/pe, istuminen ja liikkuminen sattui ihan älyttömästi. Kävin ultrassakin mut kaikki näytti olevan ok. Kipu meni sit lopulta ohi kun aikani lepäsin ja oli vaakatasossa.
Nyt sit vaan kädet kyynärpäitä myöden ristiin et saatais aikaan oikein iso plussa-aalto! :-)
Marvik! Olipas kamalan kuulonen kokemus sulla.. Mutta onneksi ei ollut haitaksi alkioille eikä kiinnittymiselle! Toivottavasti nyt on kaikki hyvin!
Eppuliinis: Siinä meidän kolmisoluisessa oli fragmentaatiota (vissiin jotenkin rikkonainen tai jotain) jonka takia se ei olis selvinny pakkasesta, mutta tuoresiirtona on mahdollisuus silläkin.
Mä olen myös hoitoalalla ja olin viikonlopun töissä. Välillä tuntu vasemmalla puolella semmonen terävä kipu joka kuitenkin loppu samantien, joten eipä juuri tahtia haitannu. Nyt onkin 7 päivän työputki, mikä on toisaalta ihan hyvä, meneepähän nää päivät nopeemmin..
Nyt siis pp3 eikä mitään ihmeellistä. Tosin eipä kai pitäiskään vielä olla.. Mutta erittäin hyvällä mielellä edelleen!
Eipä ole oikein tekemistä niin kirjoittelenpahan nyt tännekin aikani kuluksi vaikka ei juuri mitään asiaa kylläkään ole...
Hmm, tänään on ollut kovasti sellaista ajoittaista vihlovaa kipua alavatsalla. Siis tulee ja menee samantien.. Liekö nuo " sisukset" hieman äkämystyneet toimenpiteistä kun vieläkin on tällaista!? Harmi, on sit vaan täytynyt ottaa levon kannalta..=) Ja mites tytöt teillä, onko/oliko vatsa vielä turvoksissa (nyt pp3)? Voisko johtua toimenpiteestä, lugeista ym? Vai olenko todella pullistunut näin paljon tässä viikkojen aikana!? Täytynee myöntää, etten kyllä juurikaan ole liikkeellä ollut mutta että näin paljon olisi tullut... Sellaista jatkuvaa kipua ei vatsalla ole.
Ja eikös täällä ollut piinistelyt menossa jo vaikka kuinka pitkällä osalla? Tuntemuksia? Että nyt jo tuntuis vatsassa sellaista vauvan liikehdintää...;)
No, jospa sitä menisi tekemään vaihteeksi jotakin haukattavaa..=) (ja sitten ihmettelee kun ei enää vaatteisiinsa mahdu)
Fyysinen olo on jo paljon parempi, tänään ensimmäistä päivää töissä.
Eilen kävin vielä tarkastuksessa NKL:lla, eikä mitään hälyttävää ole ilmennyt. Tulehdusarvot oli hiukan lisää nousseet, mutta ei paljoa. Vatsan aristelu oli eilen lähes kadonnut. Ultran mukaan neste" lammikotkin" olivat pienentyneet, tosin munasarjojen ympärillä näytti olevan vielä kudosnestettä.
Sain antibioottikuurin, vaikka lääkäri ei ihan varma ollut onko tarpeen. Hänellä on kokemusta hoitamattomasta tulehduksesta ja jälki oli ollut aika paha. Nyt siis ollaan jo töissä, eikä vatsaa enää aristele. Muutenkin olo on hirmuisen oireeton. Ei ole menkkajuilimisia eikä muitakaan toivoa antavia oireita... On sellainen hanskat tiskiin olo, ei kait se biologinen lapsi ole mulle tarkoitettu. Vaikka en mihinkään ennustushömpötyksiin usko, niin muistan elävästi kun minulle 13 vuotta sitten ennustettiin etten saa yhtään lasta...
Tänään mennään PeLaan kuuntelemaan ensimmäistä infoa. Jännä kuulla mitä siellä sanotaan. Saadanpahan alkuinfo pidettyä ja lomakkeet mukaan, niin päästään rauhassa niihin tutustumaan.
Tänään on vielä synttäritkin... 37-vuotta tuli täyteen. Ei kyllä yhtään ilahduta, jotenkin tuntuu että yksi vuosi lisää on aina pois lasten saannista, myös adoptiossa. Mies oli kyllä kultainen, sain synttärilahjan heti aamulla sänkyyn. Muuten ei kyllä juhlita.
Niin ja viimeiseksi valitukseksi vielä (ettei pääse aiheet loppumaan!). Turvotus on vielä vatsassa ihan kiitettävä! On tosiaan sellainen olo, että olisi lihonut tän hoidon aikana monta kiloa, puntarilla en ole edes uskaltanut käydä! Toivottavasti nyt vielä turvotus laskisi ja tilalle saataisiin muista syistä johtuva pyöreys. Tai sitten ei... Vähänks oon tylsä tänään...
No niin, tänään on sellainen aallonpohjapäivä. Kun ei oikein nämä työtkään jaksa kiinnostaa. Huominen on varmasti jo parempi.
Toivottavasti teillä muilla on mukavampi päivä :o)
-marvik- pp6
Hei kaikki! Lisää kohtalotovereita tyrkyllä...
Olemme molemmat kolmekymppisiä ja yritystä takana 7 (!) vuotta. Hakeuduimme tutkimuksiin tolkuttomasti liian myöhään, mutta nyt takana ovat kaikenlaiset tutkimukset, laparoskopia, 3 inssiä clomifeneillä ja nyt eka ivf. Mitään vikaa ei ole löytynyt, paitsi se yksi... Eli että lasta ei kuulu.
Kyseessä on ivf pitkän kaavan mukaan: Synarela, Puregon, Pregnyl ja Lugesteron. Punktiossa 7.2. saaliiksi tuli 14 munarakkulaa, joissa 8 munasolua. Näistä kehityskelpoisiksi alkioiksi hedelmöittyi 2 ' parasta a-ryhmää' (lääkärin sanoin) ja 2 vähän hitaampaa veikkoa. Yksi huippuyksilö siirrettiin NKL:lla pe 9.2. Taidetaan siis mennä Mingun kanssa tasatahtiin. Luge-tuhraamisen aloitin lauantaina, ja verikoe olisi Naikkarilla 21.2.
Olen ollut jotenkin vähän ihmeissäni, kun en olekaan ollut mitenkään kipeä tai erityisen angstinen tämän ivf:n aikana. Odotin romuttuvani henkisesti ja fyysisesti tämän prosessin aikana, kun aiemmin tämä kaikki on ollut niin tositosi raskasta. Pregnylin jälkeen ja punktiota ennen oli ainoa hetki, jolloin teki kipeää. Tai no, eihän sitä punktiota voi kivuttomaksi kutsua, mutta odotuksiin ja pelkoihin nähden kyllä...
Tsemppiä ihan älyttömästi kaikille!
Tuuve, tervetuloa mukaan! Tänne kyllä mahtuu, ei meitä montaa ole tässä pinossa ole joten uudet ovat oikein mukava lisä! Onnea yrityksellesi! Kuten kenties olet täältä lukenut, on tämä pino melkoisten ponnistelujen jälkeen päässyt piinavaiheeseen asti.
Mutta siinä nyt ollaan ja perjantaina (toivottavasti) kuullaan Leevivilmalta ensimmäinen (plussa)tulos! Laitanpa tähän vielä päivitetyn listan lisättynä Tuuven tiedoilla.
Leevilma: pitkä IVF
punktio 2.2. siirto 5.2.
testaus 16.2.
Marvik: antagonisti
punktio 5.2. siirto 7.2. (2 alkiota)
testaus 21.2.
Eerica: pitkä IVF
punktio 5.2. siirto 7.2.
testaus 19.2.
Mingu: antagonisti
punktio 7.2. siirto 9.2.
testaus ??
Eppuliinis: antagonisti
punktio 7.2. siiirto 9.2.
testaus ??
KirsikkaX: antagonisti vaihtui inseminaatioon
inseminaatio 7.2.
testaus 23.2.
Tuuve: pitkä IVF
punktio 7.2. siirto 9.2.
testaus 21.2.
Mingu ja Eppuliinis, koska teillä on testaus?
ON: Ei uutta tällä rintamalla. Lääkeshow on aikamoinen varsinkin aamuisin kun pitää ensin ottaa kilpirauhaslääke, antaa sen rauhassa imeytyä (lääkkeen yhteydessä ei saa ottaa toista lääkettä), jonka jälkeen antibiootti ja jossain välissä pitää se Lugesteronikin tunkaista tuonne toiseen päähän! Fiilis muuten neutraali. Voi kun päivät kuluisi nopeammin...
-marvik- pp7 (piina puolessa välissä!)
marvik, myöhästyneet onnittelut syntymäpäivän johdosta!
Ja Tuuve, tervetuloa mukaan piinailemaan.
Kyl tää odottavan aika on pitkä, ens maanantaihin (=testipäivä) tuntuu olevan ikuisuus.
Endo-oireita kuten aina kierron lopussa, joten vähän on sekava ja hieman pettynytkin fiilis.
Lugejen kanssa tuhraaminen käy edelleen hermoon, lasken jo päiviä et milloin ne saa lopettaa. Pitäiskö tehdä ihan aamukampa?! :-)
Sellainen juttu tuli mieleeni et kenelle kaikille olette kertoneet hoidostanne? Oletteko puhuneet asiasta vanhemmille ja/tai kavereille, entäs koulussa/töissä? Miten asiaan on suhtauduttu ja millaisia kommentteja olette saaneet?
Itse olen kertonut asiasta vain hyvälle ystävälleni (joka odottaa neljättä lastaan!) sekä yhdelle kaveripariskunnalle (joilla myös lapsia). En halua puhua liian monelle koska en kestä/jaksa sitä et kaikki kyselee ja antaa omia neuvoja/vinkkejä.
Toivotaan et Leevilma ilahduttaa perjantaina ensimmäisellä plussatuloksella. :-)
Tsemppiä kaikille piinailijoille!
Paljon onnea synttäreistä marvikille myöhästyneesti!! =) Paljon synttärikakkua niin eiköhän mieli kohoa =) Ja hyvä että vointisi on jo parempi, ja jokaisellahan on niitä huonoja päiviä kun tuntuu, ettei mikään mene hyvin tai onnistu. Toivottavasti se psyykekin siitä korjaantuu... En mitenkään iloinen ole turvotuksestasi mutta lohduttavaa, että jollain muullakin on vatsa pömpöllään =) Yksi kaveri jo kysyikin että koskas teille tulee perheenlisäystä...=/ Ystävällisesti kerroin, että vaikka tässä onkin hieman tullut lihottua niin ei silti lapsia vielä vähään aikaan (ihan kaikille ei viitsi tästä kertoa..). Ja sinullahan marvik on piinailut jo hyvässä vauhdissa! Koita jaksaa tsempata loppuun asti!! Ja luulisin että testaus on silloin 23.2, eli kaksi viikkoa siirrosta!? Ei ainakaan tarkempaa päivämäärää ole annettu...
Ja Tuuvelle tervetuloa!! Tänne mahtuu =)
Eerica kyseli, että kenelle ollaan asiasta kerrottu niin vanhemmat tietää ja muutamat kaverit. Jos olisin hoitojen alussa nyt niin en kertoisi kyllä ihan niin monelle kuin olen kertonut, vaikka en nyt ihan jokaiselle vastaan tulevalle sitä olekaan kuuluttanut.. Mutta mietin vaan sitä kun huomaan että hoito epäonnistuu niin sitä saa selitellä liian monelle... Ja voi olla ettei silloin jaksa sitä useaan otteeseen puida. Tietenkin ystävistä on hyvä tuki ollut ja he ovat rauhoitelleet kun on sellainen olo ollut että seinillä hyppii, mutta tulevista hoidoista tuskin tulen juurikaan kertomaan. Lörppösuuna tietenkin asia muuttuu kun sinne asti päästään...=) Mutta vanhemmista on hyvä tuki ollut, että he varmasti tulevat jatkossakin hoidoista tietämään.
Eericallakin alkaa testipäivä lähestyyn =)
Mitenkäs leevilma, onko mitään oireita/tuntemuksia? Ja entäs mingu?
Itsellä oli ihan eiliseen asti sellaista jatkuvaa menkkakivun tuntua vatsalla ja nyt enää nipistelyt/vihlaisut muistuttaa itsestään aina vähän väliä... Välillä täytyy oikein pysähtyä kun kunnolla vihlaisee... Ei taida vatsaparka olla vielä täysin toipunut viime viikkoisesta. Nytkin kevyen lenkin jälkeen on aikamoista juilintaa... Onko muilla vatsa tällä tavoin " kiukutellut" ? Muutenkin ihan hyvällä mielellä, tosin nyt on alkanut hoidon lopputulos mielessä pyöriin, että josko sittenkin... Arvasin sen, että kun pääsen kirjoittamasta etten edes mieti että plussaisin niin samantien alkaa mieli tekeen tepposia=) Tottakai toivoisin plussaa mutta ne alkulähtökohdat eivät vaan niin kovin lupaavia olleet!
Mutta hyvää ystävänpäivän jatkoa piinailutoverini!! Toivottavasti jaksatte lukea näitä uskomattoman pitkiä ja epäselviä sepustuksiani! Tiedän ettei tämä kirjallinen ulosanti ole niitä parhaimpia puoliani...=)
-eppu pp5
Tervetuloa Tuuve joukkoon mukaan! Mennään tosiaan ihan samoissa.
Mä oon ollu melkonen lörppösuu tän lapsettomuuden suhteen, mutta oon sitä mieltä että se sopii mulle paremmin. Monet ihmiset vaivaantuu kun niille kertoo ettei saa lasta vaikka kovasti tahtois, eikä ne sitten enää pahemmin kysele. Toiset taas kyselee enemmän ja heille kerron sen mukaan mikä on mieli just sillä hetkellä. Mulle on helpompaa olla avoin, kun taas kestää ihmisten kysymyksiä että koskas teille ja miksei teille jo.. Varsinkin kun mentiin naimisiin viime kesänä niin ne kysymykset on lisääntyny. " Kivointa" oli kun yks kaveri sano, että kun te meette naimisiin, niin 9 kuukauden jälkeen tulee sit varmaan vauva.. Piikittelin sillon ekaa inssiä varten ja kerroin sitten suoraan niin kyseinen ihminen huudahteli että ihanaa, ihanaa! Vastasin vaan että ei se nyt niin kovin ihanaa ole, tykkään kyllä perinteisestä menetelmästä enemmän.. No, nyt meni vähän asian vierestä, mutta mutta....
Marvik: Mulla on testaus 23.2. En siitä sen kummosempaa ohjetta saanut kuin että kahden viikon päästä siirrosta. Ai niin, ja myöhästyneet synttärionnittelut!!
(.) pp5 siis menossa eikä oikeestaan mitään oireita. Tänään on ollu semmosta että kun nousen seisomaan, niin vähän sattuu mahaan, mutta ei ole mikään kova kipu. sillon aina mietin että mitähän siellä tapahtuu. Muuten oon aika hyvin pystyny oleen ajattelematta asiaa. Eilen sanoin miehelle, ettei oo kumpikaan, plussa eikä nega olo.. No nythän on vasta pp5 eli kyllä ehtii vielä mieli ailahdella.
Oonkohan mä joku luonnonoikku, kun mulla noi luget ei valu mitenkään häiritsevästi.
Tervetuloa Tuuve joukkoon mukaan!
Voi marvik mitä jännitystä sulla on ollut. toivottavasti mielesi on pysynyt pirteänä ;-) ja Onnea kamalasti!
Itse heräsin viime yönä kamalaan pelkoon siitä, että tää hoito ei onnistukaan. Tuli sit valvottua useampi tunti suru mielellä. Mut ei pidä antaa pelolle sijaa, toivoa ja jännittää vain positiivisella mielellä!
Itseni ei tarvitse piinata enää kuin kaksi yötä, verikoe perjantaina. Mulla näyttää olleen hyvä tuuri sen suhteen, kun mun ei tartte odottaa niin kaukaa kuin monen teistä, testi tulee olemaan pp11, eli kaksi viikkoa punktiosta - eikä siis siirrosta.
Oireista sen verran, että masuun vihloo aina silloin tällöin. Useimmiten vielä toispuoleisesti pakottaen - voisin taas pelätä kohdunulkoista jollen tietäisi ettei sellainen ole kohdallani enää mahdollista.
Rinnat on sairaan kipeet, kosketusarat ja vihloo välillä tosi lujaa. Lisäksi ne on turvonneet, hyvä ettei ole tarvinnut uusia liivejä lähteä hankkimaan. Rintavihlonta on ennen luvannut positiivista, mutta tiedä häntä, johtuneeko tällä kertaa lugeista tai muista menneistä hormoneista - ei ole ennen nimittäin tällaisia meloneita meikäläisellä ollut. Mutta toivotaan että hyvää merkitsisi ja vielä kestävää sellaista!!!
Voikaa hyvin!! palailen viimeistään perjantaina....
Tämän päivityksen jälkeen listalle merkitään sitten pelkkiä plussia, ettäs tiedätte siskot!
Leevilma: pitkä IVF
punktio 2.2. siirto 5.2.
testaus 16.2.
Marvik: antagonisti
punktio 5.2. siirto 7.2. (2 alkiota)
testaus 21.2.
Eerica: pitkä IVF
punktio 5.2. siirto 7.2.
testaus 19.2.
Mingu: antagonisti
punktio 7.2. siirto 9.2. (2 alkiota)
testaus 23.2.
Eppuliinis: antagonisti
punktio 7.2. siiirto 9.2.
testaus 23.2.
KirsikkaX: antagonisti vaihtui inseminaatioon
inseminaatio 7.2.
testaus 23.2.
Tuuve: pitkä IVF
punktio 7.2. siirto 9.2.
testaus 21.2.
Kiitokset onnitteluista ja siitä että saan purkaa tänne pahan oloni. Vaikka nyt päätin, että minulla on syntymäpäivät vain joka toinen vuosi. Mulla ei siis oikeasti ollut synttäreitä tiistaina, vaan vasta ensi vuonna, jolloin täytän 19! Tuli heti paljon parempi olo.
Olen kertonut näistä hoidoista kahdelle työkaverille ja esimiehelleni. Työkavereille siksi, etteivät ala turhia naputtamaan kun olen joutunut juoksemaan niin usein kesken päivän lääkärissä. Esimies taas on nainen ja ajattelin olla suora hänelle. Kaikki ovat suhtautuneet hoitoihin ymmärtäväisesti ilman suurempia tunteiluja. Epäonnistuneiden hoitojenkaan jälkeen eivät ole tulleet utelemaan, vaan olen saanut itse kertoa jos on haluttanut.
Lisäksi muutama ystävä tietää hoidoista. Hekin ovat suhtautuneet hienosti asiaan, sopiva tuki on heiltä löytynyt. Miehen vanhemmille kerroimme kohdunulkoisen jälkeen. He huomasivat alakuloisen olotilamme ja katsoimme helpommaksi kertoa asiasta. Omalle äidille en ole kertonut välttääkseni turhan hössötyksen. Sisko tietää, mutta hän on pysynyt melko etäällä aiheesta, taitaa olla omiakin huolia riittämiin.
Kaiken kaikkiaan ei oikeastaan kukaan ole hössöttänyt tästä eikä ole laukonut mitään typeriä sammakoita suustaan. Olen itse koko ajan puhunut adoptiosta samanaikaisesti, joten he ymmärtävät etten ole kovin paljoa uskonut hoitojen onnistumiseen. Ja onhan näiden hoitojen toistumisten myötä aiheesta puhuminen vähentynyt. Tietysti toivon että onnistuisimme, mutta jostain syystä epäilys ettei omia lapsia koskaan saa, on itänyt mielessä jo ennen kuin tosissaan lähdimme lasta yrittämään. Mieheltä kysyin jo vuosia sitten, kun ruvettiin suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, valmiutta adoptointiin. Jokin vaisto kertoi jo silloin että minussa on jotain vikaa...
Lugesteronit taitaa vaikuttaa aika tavalla tähän synkkään mielialaan. Mies osaa onneksi suhtautua kiukutteluihin ja mielialavaihteluihin, hän vain nauraa kun äyskin. Hyvä niin, pysyy rauha maassa. Mulle ei aikoinaan e-pilleritkään sopineet nimenomaan tuon keltarauhasen vuoksi. Monia merkkejä silloin kokeilin, jokaisesta tuli kamalat oireet. Eräänkin kerran purskahdin itkuun kun entinen avomies oli laittanut kattilan väärälle hyllylle!
Voi Leevilma, tule heti kertomaan kun olet tehnyt testin! Olen ihan varma että sinä plussaat! Ja kun jatkat sitä Lugesteronin ottoa pitää Leevi sitkeästi tarraliimalla kiinni sinusta bd
Olen melko kärsimätön luonne, joten uskon testaavani aiemmin kun keskiviikkona. Viimeksi minulla meinasi tulla hermoromahdus pp10 kohdalla, jolloin tein testin. Negaa se silloin näytti, mutta mieli rauhoittui sen verran, että jaksoi odottaa pp14:n asti. Saa nähdä käykö nyt samoin. No, kaapissa on neljä testiä odottamassa, joten niitä kyllä riittää jos hermoromahdus uhkaa ;o)
Mukavaa päivän jatkoa kaikille. Onneksi huomenna alkaa taas viikonloppu!
-marvik- pp 8
Ps. Ja kuka se kirjoittikaan pitkistä viesteistä... Minä se taidan olla se ennätysten tekijä pituuksien suhteen :D
Laitan tässä kolmannen peräkkäisen viestin kun huomasin että pudottiin toiselle sivulle.
ON: Nyt alkaa jännittämään. Ruokailun jälkeen oli tänään lievästi etova olo vaikka söin kevyesti. Vatsa on aloittanut omituisen juilimisen. Kummallakin puolella napaa, kuitenkin enemmän vasemmalla tuntuu sellaista menkkakipuja muistuttavaa särkyä ja ihmeellistä vedon tuntua. Munasarjoissa tämä ei ole, on sen verran lähellä napaa.
Eli joko menkat on tulossa tai sitten alkio(t) porautuu kohdun poimuihin paremmin!
Leevilma, onko sulla mitään vastaavia tuntemuksia?
-marvik- edelleen pp8
moi
tuli selitys viime yön kivuille, entuudestaan niin tutuille toispuoleisille kivuille.
enää ei valu vaan luget vaan kirkas veri.
itku. ja itku. tiedä häntä oliko alkio kiinnitynyt vai ei, mut rinta- ja vatsavihlonnat olivat kyllä niin tutunoloisia keskenmenoista.
no huomenna selviää, oliko alkio kiinnittynyt edes vähäksi aikaa.
Parempaa onnea teille muille!!
Olen niin pahoillani! Vaikkei se varmaan nyt paljon lohduta. Ei löydy sanoja... Jaksamista!
-mingu
Voi leevilma, otan osaa!! Koita jaksella, en kanssa osaa mitään järkevää sanoa...
Mingu: Mentiin kanssa viime kesänä naimisiin ja selvästi ihmiset on alkaneet kiinnittää huomiota vatsaani ja kyseleen lapsista. Näin nuorenahan ei voi mennä naimisiin, jos ei ole lapsi jo tulossa tai suunnitteilla ainakin... Tämä on siis useimman utelijan mielipide asiasta! Ja niistä lugeista, ei ne ole minuakaan juuri haitannut. Ainut mikä siinä inhottaa niin aikainen ylösnousu niitä laittaan. Varsinkin kun on harjoittelu meneillään ja seiskaan on osastolle meno. Useinkaan en saa unta enää sen laiton jälkeen kun herään n.puoli tuntia ennen varsinaista heräämistä.
Edelleen on sellaista paineen tunnetta alavatsalla ja silloin tällöin nipistelee ilkeesti... Nyt alan jo kovasti odottaan ensi viikkoa!! On tämä kummaa, olen ihan varma lopputuloksesta mutta silti alitajunnassa odotan jännittyneenä mitä tuleman pitää!! Kuten aikaisemmin kirjoitin, taidan tosiaan olla ihan höppänä... Onneksi on viikoloppunakin aika paljon tekemistä niin ei kauheesti ehdi asiaa miettiin!
Olin aivan varma että sinä onnistut. Pahoittelut halauksen kera! Toivottavasti verikokeesta selviää jotain. Tosin näin varhaisessa vaiheessa ei varmaankaan arvot kovin suuria ole, mutta näkeepähän onko ollut edes yritystä kiinnittymiseen.
Ei varmaan juuri nyt lohduta, mutta olihan tämä vasta teidän ensimmäinen kerta. Lääkärit viistastuvat joka yrityksestä aina vähän ja sen seurauksena seuraavalla kerralla on yleensä parempi onnistumismahdollisuus.
Eppuliinis: Mekin menimme naimisiin viime vuonna, mutta vähän aikaisemmin, maaliskuun loppupuolella. Tosin ollaan vähän vanhempia ;o) Saako kysyä minkä ikäisiä olette? Ja mitä hoitoalaa opiskelet? Nimim. utelias
ON: Eilinen ilta oli aika rauhallinen, nyt taas juiliminen alkoi vatsassa. Tunne on nyt muuttunut samaksi kun menkkakivut, ehkä kuitenkin lievempänä. Aamulla junassa oli pienimuotoista pahoinvointiakin, mutta se voi johtua siitä, että otin lääkkeen tyhjään vatsaan. Sitä tosiaan alitajunnassa kuitenkin toivoo positiivista tulosta koko ajan, vaikka toisaalta on ihan varma ettei onnistu... Omaa olotilaa vahtii kuin haukka. Olen kyllä yrittänyt ajatella että vatsajuilimiset ovat vain ilmavaivoja!
Aamulla ajatukset jopa karkasi siihen pisteeseen että keitä pyydettäisiin kummeiksi! Ja entä jos lapsia onkin kaksi, riittäisikö edes kummiehdokkaat? Aika kauas ajatukset meni... :D
-marvik- pp9
Marvik: Olen n.24v. ja kesän lopulla mentiin naimisiin. Sairaanhoitajaksi opiskelen ja nyt harjoittelu menossa. Tosin voi olla, että tämä päivä jää väliin kun on pahoinvointi lisääntyy koko ajan. Iltavuoro olisi vuorossa... Oksettaa ihan julmetusti, mistä pirusta olen nyt taas vatsataudin saanut!? Vielä kun ei voi raskauspahoinvointiakaan olla, se on varmaa!!! Ja muutenkin kun usko onnistumiseen on vähän niin ja näin... Mutta se on kyllä inhottavaa kun koko ajan nyt tarkkailee itseään ja tuntemuksiaan, kunpa hetkeksi voisi unohtaa koko asian. Alku meni mukavasti, kun en asiaa ajatellutkaan mutta nyt alkaa mieli muuttua... Ja sitä paitsi ne nipistelyt ja vihlaisut mistä olen aikaisemmin kirjotellut, niin ei ole enää tänään moisia tuntunut. Nyt kun niiden juuri pitäisi alkaa... Tää on niin tätä!!
Mutta kai sinne harjoitteluun on mentävä kun muuten joutuu korvaamaan ja on muutenkin tiukka aikataulu sen kanssa... Tätä se opiskelijan elämä on. Kai siinä vaiheessa kotiudun jos alkaa oksennus tuleen...
Mutta parempaa päivän jatkoa teille muille!! =) Voi olla että ehdin vasta sunnuntaina tänne seuraavan kerran kun nyt pitää niin kiirettä (riippuu tietenkin jos en kipeäksi tämän enempää tule).
-eppu pp7
Voi itku, mikä juttu leevilma! Jaksamista, ei kai tässä voi muuta toivotella...
Eerica taitaa olla seuraavaksi, ennen minua ja marvikia tulessa. Nyt siis kaikki peukut ja varpaat pystyyn.
Oli puhetta siitä muille kertomisesta. Minäkin olen sen sortin hölösuu, että olen lörpötellyt asiasta lähes kaikille jotka ovat jaksaneet kuunnella;) Töissä oma tiimi tietää, kyselee ja jännää mukana, samoin ainakin puolet talon sadasta muusta henkilöstä. Lapsettomuushan on niin kovin yleistä, että meillä töissä on ollut ainakin kolme samaan aikaan erilaisissa hoidoissa. Yksi aloitti hoidot ennen minua, ja toinen jälkeen. Toinen raskautui vikasta inssistä ja on jäämässä mammalomalle kuukauden päästä, ja toinen on käynyt jo parissa ivf:ssä ilman plussaa:(. En ole siis töissäkään yksin tämän asian kanssa.
Kavereille olen kertonut, ja vanhemmille myös. Kaikille tärkeille oikeastaan silloin kun jouduin olemaan laparoskopian vuoksi pari päivää pois töistä, ja mies oli lähdössä ulkomaille niin että tarvitsin vähän apua kotona (olen niin surkea valehtelemaan, ettei muu olisi onnistunutkaan...).
Reilu vuosi sitten kävi kahvilassa hassu juttu. Olin parhaan ystäväni kanssa töiden jälkeen kahvilla, ja tietysti kovaan ääneen ja seikkaperäisesti selvitimme tilannetta siellä täpötäydessä kahvilassa. Olin tosi romuna, kun ovis näytti tulevan viikonlopulle niin ettei siitä kierrosta inssiä voitu tehdä. Asiaa siinä sitten märehdittiin, eikä tietenkään seurattu mitä ympärillä tapahtui (myöhemmin kävi mielessä, että ketäköhän muita paikalla oli, ja halusivatkohan kaiken ovulaatiostani, inseminaatiosta ja muusta kuulla). Juuri ennen lähtöä sitten viereisestä pöydästä hyökkäsi melkein syliini nuori nainen - kovasti salakuunteluaan anteeksi pyydellen. Ystävänsä oli kassalla, pian tulossa pöytään, joten hänellä oli kiire. Oli aika liikuttunut, ja kertoi pahoittelunsa jälkeen, että hänellä on täsmälleen sama tilanne kuin minulla! Inseminaatio edessä, ja ovulaatio tulossa. Siinä minuutissa, joka aikaa oli, hän ehti jo vuodattaa myöskin tuskansa siitä, että miehensä oli kieltänyt puhumasta KENELLEKÄÄN asiasta. Mutta että näin ventovieraita ei varmaankaan laskettaisi... Ystävänsä palasi kassalta, joten salaisuuksien jakaminen päättyi siihen, ja lähdimme sitten muutenkin pois. Lähtiessämme hän vain vinkkasi minulle ovelle, ja näytti peukkua.
Silloin mietin, että huh huh, olisipa rankkaa, jos en tästä valtavasta asiasta saisi kenellekään puhua. Ja toivotin mielessäni jaksamista tälle toivottavasti joskus mom-to-be:lle.
Tuuve
PS. Jos joku tunnistaa itsensä tilanteesta, ilmoittautukoon!
Voi että Marvik, kylläpä kuulosti inhottavalta.. Toivottavasti olosi helpottaa pian!! Ei ole mukavaa kun on muutakin jännitettävää niin sitten sattuu jotakin tuollaista. Mahtoi olla pelottava kokemus...
Ja Leevilma, kyllä minäkin niitä lugeja sen kauemman aikaa käyttäisin. Itse en tiedä yhtään kuinka kauan minun niitä tulisi käyttää. Nyt on lääkkeet siihen testiin asti, mutta en tiedä jos niitä jatketaan mahdollisen raskauden toteamisen jälkeen...
Ja mingu, onpa outoa, että teille sanottiin ettei se 3-soluinen olisi välttämättä selvinnyt pakastuksesta ja meillä kun pakastettiin (siis muistaakseni/ymmärtääkseni) 2*2-soluista... Tai mistä lie minä näitä tietäisin mutta näin yhtäkkiä kuulostaa vaan perin kummalliselta...
Olin eilen ja tänään töissä kun saikkua oli vaan perjantaihin asti, mutta enpä tainnut niin kovin työkuntoinen vielä ollakaan... Kovasti päivän jälkeen alavatsaa " repi" ja kivisti. Työ kun on vielä suht raskasta (hoito alalla), eli nostella saa mitä kummallisissa asennoissa vähän väliä. Mutta luulisin, että se tästä äkkiä rauhoittuu. Yritin kyllä himmata tahtia kun alkoi siltä tuntua... Muuten fiilikset yllättävänkin hyvät. Vaikka olen lähes 100% varma, ettei tästä meidän alkiosta raskauteen asti ole niin silti olen ikionnellinen että päästiin siihen siirtoon asti... Kovasti tässä jo seuraavaa hoitoa suunnittelen! Kuulosti varmasti kovin oudolta/kiittämättömältä, mutta liekö tämä mielentila jotakin itsesuojeluvaistoa ym. Ei vaan ole yhtään sellainen tuntuma, että tämä hoito tuottaisi sen toivotun tuloksen, ja silti ihan ok mielellä! En osaa kuvitellakaan ostavani raskaustestiä.. TOSIN nyt on vasta alkuajat ja mieli voi olla täysin toinen jo esim. viikon päästä..=) Mutta kaikesta äsköisestä tekstistä huolimatta niin myönnän, että joka aamu ja ilta silittelen vatsaani, josko sittenkin... Taidan olla ihan höpö!!!
Mutta mukavaa sunnuntai-iltaa itse kullekin ja tulkaahan kirjoittelemaan viikonlopun kuulumisianne...
-eppu pp2-