( . )TAMMIMASUJEN MA-SU ( . ) VKO 4
*Onnea vauvan saaneille ja sitä noutamaan lähteneille!!*
Mies lähti tunti sitten töihin ja tietenkin mullakin piti aamiaista nousta syömään, kun niin alko kurnimaan.. Rupesin sitten vauvalle kutomaan villasukkaa, nyt on varsi valmiina. Sitten aattelin huovuttaa tuohon päkiään pienet vaaleanpunaiset sydämet, Novitan sivuilla oli malli. Mutta tuohan tuleekin niin nopsaan... Kunhan vaan jaksais tehdä molemmat valmiiksi, kun on taipumusta mulla jättää kesken nuita.. Korillinen keskeneräisiä käsitöitä löytyy, että olis mistä valita mitä tekis mutta aina pitää alottaa uus. Yks äitiysloman tavoite oli ennen vauvan syntymää saada edes osa nuista valmiiksi, mutta heikolta näyttää... No mutta joo, meni taas asian viereen. Mutta jee! Meidän kaikkien vauvat saa marttojen kutomat villasukat siitä hyvästä, että syntyvät juuri tänä vuonna!!
Asiasta viidenteen. Sitä piti tänne tulla kirjottamaan, että minkälainen se *limatulppa* oikein on? Kun äsken pyyhkiessäni tuli semmosta kirkasta limaa, niinku olis räkää ollu. (anteeksi sanavalinta) Ja aika monta kertaa piti pyyhkästä että loppu... Olisko ollu sitä kuuluisaa limatulppaa?? Vai toiveajattelua? Vai viikkojen flunssa valunu alas? :D Selässä on vähän semmonen menkkamainen tunne ja muutenkin vähän etova olo. Etova olo on ollu kyllä jo useamman päivän.. Tietenkin tämä alkaa nyt syntymään, kun miehen kanssa sovittiin että viikonloppuna, kun sillä on niin kiirettä töissä. Tai sitten tämä menee yli, kun olen päättänyt synnyttää tammikuussa, enkä missään nimessä helmikuussa. Joku ihme päähänpinttymä mulla. Ja huomenna vasta, kun horoskooppi vaihtuu vesimieheen enkä kaurista aikonut tehdä. (äiti on kauris). Murphyn laki. Se tulee joko tänään tai sitten helmikuussa. Mutta mieluummin tänään!! :D
Anteeksi aamuturinat ja taas tämä omanapaisuus.. Näyttää tulleen meikäläisellä tavaksi, mutta se tässä tilassa sallinettakoon :D
Semmosta piti vielä kysästä, että kun tein eilen vauvalle toiset hahtuvabökät, niin kun niihin tuli haaroväliin sauma, niin kuinka ilkeä sitten käytännössä on? Vaikka tuleehan sinne kyllä harso ym muuta "krääsää" väliin, mutta painaako? Suunnittelin kyllä jo itse ohjeen nuille housuille, kun tuo ohje minkä eilen tein ei oikein hyvältä tuntunu.
Tänään neuvola, jos jotain uutta ja ihmeellistä ilmenee, niin tietenkin sitten tulen uudemman kerran teitä ilostuttamaan. Muuten *Ihanaa maanantaipäivää isomahaiset ja mahastaan jo eroon päässeet kohtalotoverit!*
Hömppä ja typy 38+3
Kommentit (146)
Nyt on reilu tunnin supistellu. Ensi oli 15min väli ja siitä on koko ajan lyhentyny, viimesin väli oli 5min. Ovat koko ajan vaan kipeempiä ja ihan hikeä pukkaa jo päälle... Koskakohan sitä ymmärtäis lähtee jos tarvii?? Matkaa TYKSiin on tunnin verran mut koska mä oli siä käynnistykses viimeks ni en lainkaa tiiä miten tällänen luonnollisesti lähtevä sit menee ja kuinka nopeesti, *jaiks!*
Nyt ois kyl ihana lähtee ku mieski olis koton (lähtee muute ens yönä töihin) *taas tulee* ja esikkoki ehtis viä yökylää viedä ennen nukkumista. Ja ennen kaikkea koska mä oon jo niin täynnä tätä raskaana olemista.
Katotaan tilannetta... Jollei must kuulu huomennakaa ni olen mennyt. (peukut pystyyn!)
Marlene ja massu (reisiä myöten tulessa) rv 39+2
Oli taas monta vauva-uutista tullut :). Onnea ja toipumisia heille!!
Mulle sanottiin yksityisessä neuvolassa, että kun olisi supparit tulleet jonkin aikaa 3min välein niin silloin alkaisi olla hyvän verran yleensä kohdunsuu auki. Mutta jos on tuntikin sairaalaan, niin itse lähtisin kyllä varmaan jo aiemmin. Marenelle tsemppiä! :)
Monilla on tehty synnytystä pidemmän kaavan mukaan... Mullakin oli toissayönä kipeitä suppareita jonkin verran, mutta aamulla (ja sen jälkeen) niistä ei ollut tietoakaan. Eli vähän eri kuin esikoisen kanssa, kun kipeiden alettua homma jatkui synnytykseen asti saman tien. Nyt ei oikein osaa suhtautua tilanteeseen... Huomenna olisi neuvola aamusta taas ja saan sitten lähetteen kontrolliin. Vissiin turha toivo, että pääsisi jo yöllä tositoimiin...
Mulla oli täällä sukulainen apuna viikonlopun ja leivottiin tarjottavaa pakkaseen ja ruokia valmiiksi. Eipähän tarvi sitten heti olla miettimässä, että mitäs sitä laittaisi itselle ja esikolle ruokaa.
Suppareita kaikille haluaville!!! (myös minulle) :)
- Salsatar ja typy rv 40+5
Samaan aikaan kanssani oli synnyttämässä vain yksi ihminen, eli ei kait siellä ainakaan ruuhkaa ollut. :) En ollut perhehuoneessa, mutta sain kuitenkin oman huoneen. Aika vähän siellä oli vauvoja samaan aikaan.
Eli täällä taas synnytyskertomuksen kanssa..ja kuvan,mikäli osaan sen liittää!
Eli torstaina heräsin lapsia laittamaan kouluun ja tunsin menkkamaista kipua..tässä vaiheessa en arvellut että mitään radikaalia edelleenkään tapahtuis, koska mulla oli usein aamuisin ihmeellistä jomottelua.
Lapset lähtivät kouluun ja jäin kuopuksen kanssa aamutoimiin. N. klo 10 mentiin jo päikkäreille ja klo 11 heräsin supistukseen..ei mikään paha, mutta herätti ja tuntui selänpuolella. Nukahdin uudelleen ja heräilin välistä samanlaisiin suppareihin. Vähän ennen klo 12 soitin äidilleni (joka asuu n.135km päässä) että jotain nyt saattas ehkä olla meneillään...Äiti hyppäsi junaan vaikka itse olin sitämieltä että ei tässä nyt vielä mitään kummempaa ole meneillään. Miestäkin olin laittamassa töihin. vaikka supisteli sillontällöin. Mutta olivat niin harvakseltaan ja siedettäviä, että en ottanut vakavasti.
Yhden maissa totesin miehelle että ehkä parempi sittenkin jäädä kotio ja painuin suihkuun jossa istuinkin sitten ikuisuuden..Siellä irtosi sitten limatulppaa..vaaleanpunaista limaa.
Äiti tuli siinä puoli kolmen maissa ja tässävaiheessa olin jo ihan iloinen asiasta. En olis jaksanut hoitaa mitään ruoanlaittoja tai muita. Keskityin vaan itseeni..supistukset olivat harvoja, mutta jännitin henkisesti lähinnä sydäntäni (kun mulla on ollut niitä lisälyöntejä ja tykyttelyä)...Kun kivut pahenivat, niin unohtui se sydämen miettiminen ja mikä ihanuus, niitä lisälyöntejä ei tuntunut yhtään!!!
Pikkuhiljaa supistukset alkoivat sitten 7min välein..ja ihmettelin kun olivat niin lyhyt kestoisia siinä pahimmassa kipuvaiheessa. Eli olo oli ihan hyvä. Äiti patisteli jo lähtemään sairaalaan kun aloin tuntea painetta alhaalla, mutta sanoin että turhaan sinne piuhoihin menen istumaan ja avautumaan..kun voin kotonakin rauhassa olla.
Joskus kuuden jälkeen en jaksanut enää kotona ja lähdettiin sairaalaan..Pääsimme suoraan synnytyssaliin ja kello oli 18:50.
Lähes ensimäinen kysymys kätilöltä oli kivunlievityksestä..sanoin että ilman meinaan selvitä, mutta ilmoitan mikäli mieli muuttuu.
Olisivat pistäneet omat vaatteet päällä käyrille ja ottivat muutenkin tosi rauhallisesti, joten pyysin itse sairaalanvaatteet ja pyysin heti aluksi sisätutkimusta (koska huomasin hyvävointisuuteni takia kätilöiden kuvittelevan tilanteen olevan aivan alkumetreillä).
No tutkimus tehtiin ja olin 6cm auki. Tästä pian aloin voimaan pahoin supistusten aikana ja yökkäilin. Ei kiva. Tosi nopeasti supparit tiheni, mutta lapsivesi ei mennyt. Kätilö kokeili ja sanoi että kalvorakko tuntuu ja saattaa olla niin että menee aivan loppuminuuteilla vasta rikki..
Kun supistuksen kävivät todella kivuliaiksi, kätilö sanoi että voin vähän ponnistella jos saisi sen kalvon puhkeamaan..Ei heti tehonnut,,mutta pian alkoi tuntua painetta ja kätilö sanoi että ponnista vaan. Ponnistin varovasti ja vedet meni ja samantien vauvan päälaki oli näkyvissä. Seuraavaksi sain ponnistaa vauvan ulos. Vesien menosta vauvan syntymään oli 3minuuttia. Vauvan perässä tuli vielä vähän vettä.
Istukan syntymistäkin olin jännittänyt, mutta mua alkoi melkein heti supistaa uudelleen ja kätilö sanoi että kokeile ponnistaa..ihan itsestään sieltä sitten valahti istukkakin. Ihmettelivät kun niin nopsaan ja helposti tuli. Ja vauvan napanuoraakaan ei oltu ehditty vielä leikata. Mutta kuulema ei ole vaarallista kun ehdin sitäkin siinä kysellä.
Eli positiivinen kokemus jälleen kerran :)
Kuvaa koitan liittää sittenkin myöhemmin kun vauva heräsi. Täytyy mennä :)
Onnea matkaan synnyttäjille ja vauvan tuoksuista arkea vauvautuneille!
Supistukset 5 min välein. Soitin isän viemään päivystykseen, jossa katsotaan tilanne että lähenkö synnyttämään. Jos en lähe niin tuun ilmottelemaan itestäni, jos lähen niin sitten menee muutama päivä. Mies lähtee tulemaan tunnin työmatkan päästä, sairaalaan 2,5 tuntia.
Hömppä ja typy 39+3
Täällä alkaa kohta huumorintaju loppua... en oo koskaan ollut näin pitkään raskaana...vaikka vielä olis viikko siihen että on oikeasti yliaikainen. Että viikon päästä kai ne alkaa hätyyttämään tätä ulos jos ei ite tajua tulla.. ei mitään merkkejä edelleenkään. Vauvan liikkeitä tulee nyt enempi seurattua ja aika hyvin liikkuu edelleen.
Oysissa ruuhkaa, että ei houkuta hirveesti, mutta toivotaan että sieltä joku huone meille löytyy missä pukata toinen maailmaan kun tarve on.
Nyt saunaan! jaksuja kaikille...jaffakin tais päästä vauvan hakuun...mäkin haluun... huomenna taas neuvolaan...
mehiz rv 41