Hannele Huovin ihana runo

Runo siitä, kun lapsi oppi kävelemään. Kerran törmäsin siihen, mutten ole enää löytänyt. Jos joku tietää niin voisitteko laittaa? Kiitos!!!

Itku oli niin pieni ja hento ja ne sanoivat:

tämä on poika.

Poika, niinkö se oli.

Ajatukset lentoon kuin lintu:

miten se kiipeää puuhun ja putoaa.

Ajaa pyörällä ilman käsiä.

Tutkii sammakoita ja mankuu mopoa.

Sinä avasit silmäsi.

Huikean siniset.

Tarkoin katsoit, kenen luo olit tullut

vauvojen lempeästä kodista:

-äiti, tule mukaan huikealle matkalle!

- Tellervo Heikkinen, Näky-

Jumala loi maailmaan unelmia, uljaita vuoria, mahtavia meriä,

preerioita, savanneja ja metsiä.

Sitten hän ajatteli:

" Jonkun täytyy kavuta huipulle, valloittaa meret, tutkia preeriat ja savannit ja metsät.

Minä teen pienen pojan, joka kasvaa suureksi ja vahvaksi kuin honkapuu:"



Jumala loi pienet pojat pitämään hulinaa, seikkailemaan ja valloittamaan,

riehumaan ja nauramaan.

Siinä saattavat kasvot tuhriintua, ja leukaan tarvitaan laastaria,

mutta sydän on rohkea ja hymy hurmaava.

Kun Jumala oli työnsä tehnyt hän totesi:

" Pieni poika on hyvä juttu"

merirosvo asuu sängyn alla, oven takana aaveita on.

Lohikäärme istuu ikkunalla, mielikuvitus mittaamaton.



Sinä kummastelet pilven teitä, kuiskaat korvaani salaisuuden.

Leikkaat paparista enkeleitä, lapsenuskoasi ihmettelen.



Tämä elämä on sinun, ei kenenkään muun,

pieni poikani heinäkuun.

Tämä elämä on sinun, lainaksi vain sinut vierelleni sain.

Sinä katsot niin avoimin silmin, vailla epäilyksen häivääkään.

Sinun maailmasi on niin kaunis väreissään.



Kun on tullut sinun aika mennä, taakse jättää leikit huolettomat,

lennä rohkeasti, poike lennä!

- kädet suuret meitä kannattavat.

-Pekka Simojoki-

" Tahtoisin toivoa sinulle

jotakin oikein hyvää.

Enkelin siipien havinaa

ja iloa, onnea syvää.



Tahtoisin toivoa sinulle

mitä en itse voi antaa.

Saakoon rakkaus Jumalan

sinua sylissään kantaa."



(en muista tekijää)



JA



" Tiitiäinen, metsäläinen,

pieni menninkäinen.

Posket tehty puolukasta,

hiukset naavan tappurasta,

silmät on siniset tähdet.



Tiitiäinen, metsäläinen,

pieni menninkäinen.

Keinu kuusen kainalossa,

tuutu tuulen kartanossa,

sammuta siniset tähdet."



-Kirsi Kunnas-

Vielä tänään

sinä painat varovasti jalkasi lattialle

ja tunnustelet

kestääkö se askeliesi painon

Vielä tänään

tarraat kiinni käteeni

ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssani.

Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on

jo lupaus huomisesta:

Minä menen, minä juoksen,

minä lennän eteenpäin!

Pysy perässä äiti,

olen matkalla seikkailuun!

Silmiisi katson ja näen niissä

kukkien taivaan,

perhosten taivaan ja kastehelmien taivaan.

Kaikki ne loistivat ennen syntymääs.

Ja äitisi kulki niin ihanaa unta nähden

uinahti illoin kuultoon valkean tähden

suviset yöt oli ennen syntymääs.



Ikkunan alla aaltoili sininen heinä,

tähdet välkkyivät Jumalan kyyneleinä

-syyskesän yöt oli ennen syntymääs.

Lapseni, saitkohan pienten kukkien sielun,

perhosten sielun ja kastehelmien sielun;

kaikki ne sammuivat ennen synymääs.



-Elina Vaara-

Minä nauran auringolle

Sekin nauraa



On tyhmää nauraa auringolle.

Isä ja äiti ja eno ja täti

eivät koskaan naura sille.

Sillä he ovat isoja ihmisiä.

Ja isot ihmiset ovat viisaita.

Ja viisaat eivät näe mitään.

Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.



Mutta minä olen tyhmä

ja nauran auringolle.

Minä melkein luulen, aurinko,

että sinäkin olet tyhmä.

Me nauramme viisaita, aurinko.



-Uuno Kailas-

Löysin tän runon kymmenen vuotta sitten ku tyttäreni oli syntynyt. En tiedä kirjottajaa ja oon ite sitä vähän muokannu, mut on mielestäni ihana.



Kuukausia vatsassani potki pieni ihminen, jota en tuntenut vielä.

Oli aikoja, jolloin potkusi eivät herkistäneet minussa mitään: vain hankalaa oloa, ahdasta ja tukalaa ja taas pelko siitä, josko sinä tulet jo, vaikka et ole siihen valmis, enkä minäkään vielä - en mitenkään.

Ja kuitenkin tuli päivä, jolloin en olisi jaksanut odottaa sinun tapaamistasi enää hetkeäkään: missä oikein viivyt?

Ja tulithan sinä: pieni hellyyttävä tyttö, persikkapää, omenanaama.

Tulit ja valtasit paikkasi perheessä.

Itkien, valvoen, vaatien

Hymyillen, nauraen, rakastaen.

Ihana pieni Jenny!



Ja sit voisin laittaa pienen ja vaatimattoman, mut mun ite pojalle kirjottamani runon:



Äidin oma nuppu-kulta

On ihanaa saada suukko sulta.

Olet aina iloinen,

pieni poika suloinen.

Toivon kaikkea hyvää sulle,

Olet todella tärkeä mulle!

Nuku, nuku töyhtöhyyppä,

pitkä matka odottaa,

elämä on tuntematon,

kauas täytyy vaeltaa.

Nuku, nuku viirusilmä,

unen lunta lapioi,

äidin sydän lakkaamatta

uniasi vartioi.



Nuku, nuku törmäpääsky,

sulle pesän rakennan

omenista, orvokeista,

hiirenvirnan paloista.

Nuku, nuku nukkaposki

huomispäivä odottaa,

unessasi ihmislapset

rauhan teitä taivaltaa.

AULIKKI OKSANEN

miten meni sellainen pätkä, josta en muista kuin yhden säkeen: Teki toisesta äidin ja toisesta isin? Jäänyt jostain päähän, ja sopisi vauvan maailmaantuloilmoitusviesteihin. Kiitos jo etukäteen :)

Ei ole kooltansa suuri

tuo pikkuinen,

mut aikaan sai

muutoksen melkoisen.

Toi elämään mukanaan

valoisan lisän.

Teki toisesta äidin

toisesta isän.

Uninen kissa on porraspuulla.

Tahdotko kissan kehruuta kuulla?

Kissaa kovasti unettaa,

joko sisään unonen tulla saa?

Porsaat nukkuvat karsinassa,

Mansikki uinuu navetassa

ja kopin katolla pikku hauvaa,

ihan pientä hauvavauvaa

haikeasti haukotuttaa.

Joko unonen tupaan saapua saa?

Kehdossa keinuu äidi oma

lapsonen ihmeen sievä ja soma.

Päivä kun suutelee varjoja ehtoon,

niin hiipii unonen pienoisen kehtoon,

ja lastakun herakasti haukotuttaa,

niin unonen tupaan saapua saa.



Elina Karjalainen

Nyytti pehmeä syliin annettiin,

se vauvalta tuoksui

ja lämmin niin.

Se itsekin varmaan tietää sen,

että sulattaa jokaisen sydämen.

Hiustupsusta pieniin varpaisiin,

se on ihana,

ihana niin!

Äiti kertoisitko



Olen kuusivuotias ihminen jo

niin että äiti kertoisitko

mistä meidät lapset on tehty?

Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,

hän on vain minulle hymyillyt,

ja talkkarikin on hämmästynyt,

He sanovat: Odotahan nyt?.



Naapurin pihalla kerrottiin,

että pienet lapset on tehty niin,

että vettä ja jauhoja sotkettiin,

ja taikina lapseksi muovailtiin.

Sen jälkeen uunissa paistettiin

ja sitten vain elämään käskettiin.

Äiti, tehdäänkö lapsia niin?



Äiti, voiko tällaista pientä lasta

tehdä lehmän pienestä vasikasta

jos karvat vain ottaisi pois?

Ei antaisi lupaa ammumaan,

vaan käskisi sanoja sanomaan,

pyytäisi pottaan pissaamaan

ja kahdella jalalla kulkemaan.



Äiti, voiko pelto tai kasvimaa

ihmisen taimia kasvattaa

kuten porkkanaa, heinää tai muuta.

Miten taimet, vauvaakin pienemmät

pellon mullassa pärjäävät

kun siellä on madot ja jyrsijät

sekä sateet ja tuulet myrskyisät



Jos minut on tehty sairaalassa

tai tehtaassa lapsia valmistavassa

niin mistä rakennusaineet saivat?

Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen

miten jalkani saivat liikkeeseen

mistä huono olo, kun tuhmasti teen,

mistä itku kun sattuu varpaaseen?



Lapseni

Pieni olet vielä ymmärtämään

mutta väärin teen, jos ääneti jään.

Joten rakennusaineesta kerron:

Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,

sitä ei rahalla ostaa saa

ei kasvata meret, ei metsät, ei maa

silti jokainen voi sitä omistaa.



Taivaan Isämme kultaisin

meille kaikille lahjoitti paketin

joka sisältää rakennusaineen.

Käyttöohje on yksinkertainen;

Käytä ainetta reilusti, tuhlaillen.

Sitä säilytä lämmössä sydämen,

koska se on vihalle allerginen.



Se on rakennustarvikepakkaus

jonka päällä on teksti: Rakkaus

Tästä sinutkin lapseni tehtiin.

Siitä miljoonat lapset on valmistettu.

Siitä kaikki kaunis on rakennettu.

Siitä onni on koteihin asennettu.

Sen avulla paha on karkoitettu.



-Martti Puomisranta-

Toivon Leijonamielen rohkeutta,

sitä haluaisin antaa teille.

Vaahteranmäen Eemelin elämänuskoa.

että mitään ei kannata murehtia liikaa etukäteen,

asiat otetaan sellaisina kuin tulevat

ja sitten toimitaan ja tehdään mitä voidaan.

Peukaloliisan Ihmemaan kykyä elää läpi yllätyksiä ja ihmeitä,

kaikki voi olla mahdollista.

Muumi Mamman tyyntä luotettavuutta,

terveen järjen harkintaa.

Tom Sawyerin rehellisyyttä ja suoruutta,

kykyä kohdata todellisuus sellaisena kuin se on.

Nalle Puhin taitoa ottaa vastaan myös kaikki hyvä,

kiitoksen ja onnistumisen elämykset.

Karvisen kykyä laiskotteluun ja nautiskeluun,

Peppi Pitkätossun hulluttelevaa huolettomuutta,

uskallusta ajatella joskus myös nurinkurisesti.

Nuuskamuikkusen luontoa lähteä syksyn tullen maailmanympärysmatkalle.

Pikku Myyn voimaa olla eri mieltä sekä

Pikku Prinssin taitoa odottaa kärsivällisesti ja suvaita erilaisuutta.

Oli viime kesän " äidin itketysruno" poikani päästessä ripille. Siinä se oli, mun vauvani, äitiänsä pidempänä, harteikkaana liki isona miehenä ja kuitenkin vielä niin pienenä.



Niinpä, sinä mieheksi, minä äidiksi.

Kauan

kesti ymmärtää

kuinka helppoa on

maailmaa parantaa:



että jotakin muistaa

ja jotakin unohtaa

että hymyilee lapsen lailla

eikä pelkää rakastaa.

Niisk...

Painan sinut syliini

pieni vastasyntynyt

sielussani sata kysymystä

Mistä sinä tulet?

Minne sinä menet?

Osaanko suojella sinua?



Eikä minulla ole vastauksia

vain tunne

että taivas on yllämme auki

Jumala on koskettanut maata

pyhä on tullut luoksemme



Enkelien läheisyys on käsinkosketeltava

kuin Jumalan tarkoitus olisi antaa

sinulle höyhenettömälle

enkelin untuvat lämmöksi

siipien sulat suojaksi

minun sylini pesäksi

majani kotikuuseksi