***Huhtikuun Helmet 2009 Toukokuuhun***
Kommentit (153)
kiittää satuilijaa kuvasta. Mainioo kun urho laskeutui sakun tasolle...
Niin ja päikkyjä nukutaan väsytilan mukaan 1-3 kpl päivässä.
Korituolia etsiskellen.. Tietääkö kukaan mistä saa ostettua sellaisen korituolin ulos mikä roikkuu semmosessa telineessä? Ettei tarvii kiinnitel mihinkä palkkeihin. Joskus jossain mainoksessa sellaisen näin, mut nyt olen unohtanut kokonaan liikkeen mikä sellaista myi..
Yhdessä koossa täällä siis edelleen ollaan.. 40+2 olis viikkoi tänään, samat millä Nea syntyi.. Eiköhän tässä mennä ihan reippaasti yli, kun vauva ei ole edes laskeutunut vielä. Eilen oli painoarvio 3,6kg.. Eli ihan hyvän kokoinen, kuten olen toivonut..
Nealle puhkesi eilen poskihammas, ensimmäinen sellainen.. Huomasin sen samalla, kun yritin tutkia lastani, että mistä sen suusta tulee niin paljon verta.. Tuli sohvalta alas niin kuin aikuiset ja lopputuloksen oli suun lyönti arkkupöydän kulmaan, jumalaton huuto ja verta.. Koskaan ei selvinnyt mistä se veri suusta sitten tuli, kun ei antanu katsoa..
Nea on alkanut roikkumaan mun lahkeessa kanssa kiinni ja tulee koko ajan halimaan ja pusimaan.. Ei se oo ennen tommonen ollut siis, että lahkeessa roikkuisi kiinni.. Outoo.. Ihan hyvä tässä vaihees ku tiedä koska äiti katoaa näköpiiristä hetkeksi..
Shoppailureissu sujui hyvin Emmisen kanssa tiistaina. Ei huomannut kipuja lainkaan ku oli seuraa ja seuraavana päivänä käytiin puistoilemassa. Nea oli elämänsä ekan kerran hiekkalaatikolla ja tykkäsi. Ja osasi heti ottaa lapiolla hiekkaa laatikosta ja laittaa rekan kyytiin.
PikkuKeijun luona on kyllä pieni peppu :D, huvittavaa miten voi noin paljon vaippa koot vaihdella lasten kesken.. Nea käytti ehkä viikon tai kaksi kolmos kokoa liberolta synnyttyään ja sitten siirryttiin nelosiin. Nelosilla kyl mentiinki sitten pitkän aikaa ja vitoset oli taas semmonen lyhyempi käyttöaika.. Noilla kutosilla taas pärjää varmaan hetken pidempään.
En kyl ymmärrä miksi ostin taas housuvaippoi sekä teippareita. En tie mitään muuta hankalempaa puettavaa kuin housuvaipat!! Vihaan niitä. Mutta kun me käytetään päikkärien aikaan niitä niin oli pakko sitten ostaa..
Mulla on tuolla öö jotain garnier? aurinkorasvaa.. Se semmoinen perus yleinen aurinkorasva mitä saa joka kaupasta ja on kallis.. Oranssil tekstit valkoises purkis.. Mut missää ei lue et voiko sitä käyttää lapselle.. 50 kerroin..
Munki pitäs varmaa alkaa miettii, et mitä sitä elämällä haluis tehä sit ens keväänä.. Plaah! Mies kun vaihtoi työpistettä niin tämä nyt sitten kertoikin viihtyvänsä niin, että voisi olla siellä ihan vuosikausia sitten.. Minä kun olin jo niin innoissani, että jee me muutetaan takasin pk seudulle ja meen sit siel tekee jotain duunia.. Mut nyt sit kai joudutaa jäämään tänne, ku mies kerta viihtyy töissään.. Täällä vaan ei ole lähihoitajal töitä eikä ne työt kyllä yhtään kiinnostakkaan sen puoleen.. Et pitäs jotain muuta keksii..
Xylitol pastilleista.. Turha niitä on ostaa jos nielasee ne kokonaisena ku ei ne sitten vaikuta.. Meille ainakin sano se hammashoitaja et puolittaa niin sitten se lähtee paremmin sulaa suussa ellei osaa pureskella. Mut sit jos ei puolittamisen jälkeen anna olla suussa niin kokeilee sit vaan joskus myöhemmin.. Ei ne kokonaisena vatsassa vaikuta hampaisiin mitenkään ;)
Nii joo, me ei tiedetä tulevan vauvan sukupuolta.. :D Kun joku veikkasi, että pikkusisko Nealle.. Poikaa on koko suku oikeestaan veikannut, että tulee.. Ja on tää raskaus ollu niin erilainen, et poikaa itekin veikkailen.. Se onki sit eriasia mitä ite ehkä ultrassa joskus näin.. Sit sen näkee ku joskus tästä laitokselle pääsisi..
Sais kyl jo syntyy niin pääsisi laivalle!! Ja muutenki johonki jo reissaamaan! Kotona oltu neljän seinän sisällä helmikuusta asti ja alkaa seinät kaatuu päälle miehellä ja mulla, ei hyvä.. Vauva ku syntyy ja saahaan mahdolliset katsojat kahvitettua niin kyl auton nokka lähtee ja kovaa johonki suuntaan ja palaa ristiäisiksi :D
Ristiäismenuuta pitäisi suunnitella..
Ikean lapsilukkoa en oo saanut haettua vieläkään, mutta jos se ei ole Urhon pitävä niin ei se kyllä ole sitten Neankaan pitävä.. Pitää keksiä jotain muuta..
Njuu, mut jos alkais miettii mitä sitä tänään tekis.. Vaikka näillä kivuilla ei juurikaan mitään saa tehtyä..
Verticia & Nea
Tomppa päivittää pinniksessään. Meinasin ehdottaa Verticiallekin pieniä päivitysunia kun hän tuossa mietti mitä tänään kipeänä tekisi. Semmoinen varttikin piristää kummasti. Sieluni silmillä kyllä näen miten isomahainen nuori äiti leipoo jotain pikkutytön pyöriessä jaloissaa.. heh.
Tomppa pääsee jääkaappiin myös. Tänään löysi sieltä namia raakaa perunaa rouskutti. Onkohan joku vitamiinin puutos? Taidan noudattaa omaa ohjettani mennä päivittämään itsenikin tuonne Tompan viereen tai viereiseen sänkyyn. Aamupäivä siivoiltiin ja laitettiin ruokaa ja koska esikoinenkin lähti päiväkylään pappalaan ja vettä tulee taas kuin sieltä.. niin sopiva hetki on alkava päänsärky nujertaa päivitysunosilla.
Hyvää yötä
Töttöröttöröö: Sylvi on ottanut ensiaskeleensa! Sitä ennen on kuitenkin tehnyt pari kuperkeikkaa, mikä on tärkeä taito sekin. =D Taaperokärryjä on työnnellyt lähinnä Inkan tyyliin polviltaan, kyllä se Inkakin siitä siis vielä nousee pystyyn!
Hassua nähdä Urho vaihteeksi konttausasennossa, ihan spiderman tulee mieleen! =D
Eilen tuli käytyä työkavereiden kanssa ravintelissa. Matkalla kotiin ehdin vihdoin lukemaan keskustelut uudesta puhelimesta, joka on hankala ja hidas, mutta toivottavasti vähentää mun ruudun ääressä istumista himassa. Bussia odotellessa ajattelin jotain mielestäni hienoja ajatuksia, jotka jo ehtivät kadota. Puhelimella lukee, ei kirjoita. Todennäköisesti tyhjäpäiset romaanit siis lisääntyvät. ;) Sylvi söi (ja hakkasi) edellisen puhelimen mäsäksi. =/
Lyytikös se kirjoitteli äitimaailmaan katoamisesta.Työkavereita tavatessa tuli entistä enemmän olo, että olen ihan eri planeetalla. Vaikka on duuni mihin palata, niin silti tuntuu etten osaa mitään, enkä tiedä miten ihmisten kanssa olla. En ole enää ihminen, vaan äiti, jonka kanssa jutellaan lapsista ja joka ei osaa muusta keskustella. Huomasin muuten, että jotkut naapurit eivät tunnista mua ilman Sylviä, vaikka ollaan pitkät pätkät rupateltu moneen kertaan.
Ja kun valitusasteelle pääsin, niin jatketaan: monet ystävät ovat ottaneet etäisyyttä sen jälkeen kun tulin raskaaksi. Tottakai uusia tärkeitä on tullut, te ihanat täällä mukaan lukien, mutta kun joskus haluaisi nähdä, kokea ja puhua jostain ihan muusta kuin lapsista. Okei en päässyt tissitakiaisen vuoksi minnekään pitkään aikaan, mutta nyt kun pääsisin, niin ei enää ole seuraa (paitsi muista mammakavereista myös baariin ja keikoillekin). En kai mä pysty puhumaan mistään muusta kun sitä muuta ei ole.
Siispä asiaan siis:
Hampaista: tänään bongasin tytön suusta pilkottavan yläposkihampaan. Muuten hampaita on kaksi ylhäällä ja kolme alhaalla, aika hassussa järjestyksessä tulevat.
Vaipoista: kertseistä laitan teippiversion jos tyttö suostuu olemaan selällään. Jos ei, niin laitan seisomaan jotain vasten ja laitan housuvaipan. Vieläkö Verticia teillä kestoillaan?
Päikkäreistä: yksillä on menty kuukauden verran. Kestoa on 40min - 2h, yleensä about tunnin verran. Tänään kun jouduin ottamaan Sylvin mukaan hammaslääkärireissulle, niin heräsi puolen tunnin jälkeen ja joutui katselemaan kärryistä kun täti tunki sormiaan äidin suuhun. Illalla oli hieman väsykitinää, mutta siitä selvittiin. En jaksa enää stressata noista päikkäreistä, nukkuu mitä nukkuu ja näköjään vähiin uniin ei kuole. Tuntuu, että viimeiset 1v 2kk on mennyt vain lapsen unia miettien.
Näyttää melkein kaikkien lapsukaisilla olevan puntissaroikkumismeininki. Tästä voimme varmaan yleistää, että se on ikäkauteen liittyvä vaihe ja menee toivottavasti pian ohi?! Me lähdetään huomenna kaksistaan mummilaan lomailemaan, ihan jo siksi että Sylville on siellä viihdyttäjä koko päiväksi eikä mun toivottavasti tarvi kuunnella natinaa yhtä paljon kuin kotona. Oon pakannut neljä lukematonta lehteä mukaan, onkohan liikaa viideksi päiväksi? ;)
Lyytille vielä Berliinistä, jos teillä ei ole vielä mitään opasopusta, niin suosittelen Mondon Berliini-kirjaa. Reichstagin kupolissa tosiaan kannattaa käydä (mainitsinkos sen joskus), vaunujen kanssa sinne pääsee jonon ohi (jonon oikealla puolella pieni ovi) ja ilmaiseksi tietty. Kaupunki on täynnä lapsiystävällisiä ravintoloita, Prenzlauer Bergin lisäksi kuulemma Friedrichschein (en nyt varma oikeinkirjoituksesta) on pullollaan pikkuisia ja niille suunnattuja puistoja ja kahviloita. Vaipanvaihtopaikkoja ei ehkä löydy kovin helposti, mutta siellä on varmasti niin lämmintä että onnistuu ulkosalla. Me taidettiin käyttää useammankin lastentarvikekaupan hoitohuonetta ja isommista museoista löytyy vaipanvaihtomahdollisuus. Ei muuta kuin nauttikaa ihanasta kaupungista! Berliini on siitä kiva, että siellä ei tarvi juosta nähtävyyksiä, vaan pelkkä hengailu riittää. =)
t. Tsili & viiden askeleen Sylvi
Ne oli aplodit Sylvin kuperkeikalle ja ensiaskelille.
Riemukseni bongasin suojaamattoman cd-levyn Tsilin kuvasta lattialta. Ja Sandeko myös kehui Urhon taitoja levykoteloiden avaajana. Meillä on kanssa levyt pitkin poikin, minä sydän kylmänä yritän pelastaa mitä pelastettavissa on. En ymmärrä miksi ne ovat niin kiinnostavia. Onneksi on pari rupulevyä, jotka on sitten asetettu houkuttimeksi lapsiystävälliselle korkeudelle. Suht onnistunut taktiikka, viihdyttävät nykyään sen aikaa kun levyt kiinnostaa, enimmän osan ajasta siis saavat muut levyt olla rauhassa. Tämä toki edellyttää myös sitä, että muita levyjä on hilattu asteen verran ylemmäs.
Pikkuäidin päiväunivinkki kannattaisi ehkä minunkin ottaa. Vaikka vissiin tähän aikaan pitäisi ottaa jostain yöunivinkki eikä koluta tällä koneella.
Mutta silti vielä ennen nukkumaanmenoa kehun innokkaat jatkavat imettäjät, tunnustan syöttäväni lapselleni edelleen purkkiruokia noin puolet ruokailukerroista (huononevalla menestyksellä, ei meinaa nimittäin enää upota sellaiset sörsselit), kysyn miten Päkkänän työmatka sujui, kerron että Inka on nukkunut yhdet 1-3h päikkärit kymmenkuisesta asti, kiitän xylitolpastillivinkistä, yhdyn Tsilin valitukseen ei-äiti-ystävien katoamisesta ja siitä(kin) johtuvasta muiden puheenaiheiden puuttumisesta ja pohdin miten ihanaa on kuulla tunnustuksia siitä että muutkin ovat kadonneet äitimaailmaan - jopa työmaailmassa.
Lyyti
Joskus ihmettelin miksi kirjaston cd:t ovat aivan käsitämättömässä kunnossa, en ihmettele enää.
Levyt on pakko vetää ensin tähän koneelle ja kuunnella tän kautta. Eläköön digitaalinen musiikki, suojassa lapsilta! Miehen leffakokoelmalle tosin ei kuulu hyvää, varsinkin jos unohtaa levyn soittimeen tai alle 80 cm korkeudelle.
Hyvää yötä ja aurinkoista viikonloppua!
Täällä on nähty, vesisateesta enimmäkseen nautittu. Sylvistä taitaakin tulla melkoinen voimistelija. Varmasti ainesta sirossa tytössä voimistelijaksi tai balettitanssijaksi on. Meillä on kasvatettu vain niitä moukarimiehiä, kuulantyöntäjiä..
Tomppakin nyt sitten kävelee. Riemuissaan heiluttelee käsiään ja talsii ympäri huushollia. Kynnys keittiön ja olohuoneen välillä tuottaa vähän ongelmia.
Kohta alkaa Euroviisut. Katsoin tuossa Tyyliä vai ei- ohjelmaa ja tuumin, että mut pitäisi ohjata sellaiseen myös. Päivän maukas vinkki suoraan pikkuäidin keittiöstä: valkosuklaa-lime maustetusta rahkasta tulee makoisaa tuoreiden mansikoiden ja kerman kanssa. Joten hyvästi dieetti ja hei hei painonvartijat! Lähdittehän Suomesta pois.
Ai ja se piti kertoa, että saunottiin (Tomppakin) ja meillä oli kesän ekat vastat (eli vihdat) Tompakin ihmetteli vastomista (tai vihtomista, ihan miten vain).
Hauskaa Euroviisuiltaa!
Purkkiruokia harrastetaan täälläkin yhä toisinaan. Mutta aika kamalia ne on Tompankin mielestä kuten se Norjalainen patakin, haisee kuin kuin turska.
Joskus olen sekoittanut purkkiruokaa esim.perunamuussiin jos ei parempaa ole. Parhaiten uppoaa kuitenkin sama sapuska mitä toisetkin syö. Imettäjille tosiaan jaksamisia. Kyllä imettämistä kannattaa jatkaa jos se vaan itsestä ja lapsesta tuntuu hyvältä ja maitoa piisaa.
Ja vertician uutisia odotetaan malttamattomina myös.
että luulivat kirjoittaneensa palstalle, mutta eivät siten olleetkaan? Ymmärsiköhän kukaan taas mitään?! No, joo mutta kun mä olin ihan varma, että kirjoitin jo jotain tänne palstalle, mutta höh, en sitten ollutkaan kirjoittanut. Johtuukohan se siitä, että monta kertaa meinasin ja mietin jo mitä pitää kirjoittaa, mutta aina tulikin jotain muuta.
Työmatka oli rasittava. 5 tuntia yöunta. 16 tuntia aamusta asti jalkeilla ennenkuin pääsin kotiin. Onneksi sain lauantaina aamulla nukkua ysiin kun anoppi oli täällä. Kuuden aikaan Saku taputteli mua tyytyväisenä kun oli hetken meidän vieressä. Ysiltä sain sitten koko sylillisen pikku kiehnääjää. :-)
Meillä mennään nykyään vain kävellen. Tai silloin hetki kontataan jos ei ole mitään mistä ottaa tukea kun pitää ylös nousta. Eli ylösnouseminen keskellä lattiaa ei vielä luonnista. Kynnykset on jo taltutettu, samoin imurin letku. Jotenkin tuntuu, että kun käveleminen luonnistuu niin jaksaa jo hetken leikkiä itsekseenkin. Muuten on kyllä ihan takiainen. Jos istun lattialla ei mitään hätään, mutta auta armias jos menen pöydän ääreen ja avaan lehden....tiedätte varmaan mitä tarkotan.
Ensimmäinen nenä tälli tuli myös, ei kuulunut edes kopsahdusta, mutta huutoa tuli ja paljon verta. Kukaan ei edes tiedä mihin se oikein osui. Vakavilta vammoilta kuitenkin selvittiin.
Sylivin kuperkeikka näyttää hurjalta. Rohkea tyttö. Onnittelut myös täältäkin ensi askeleista.
Meillä on jätetty cd ja dvd levyt rauhaan (toistaiseksi). Kattilakaappi ja kapusta laatikko on parhaimmat ja tietty sohvapöydän laatikot josta löytyy kaukot. Mä on niin kyllästynyt kieltämään. Pahimmat on sälekaihtimet jotka eivät ole siis ikkunan välissä. Kohta ne on varmaan entiset.
Puhetta ei tule vieläkään. Ainoa jota voi tulkita ehkä sen yritykseksi on kun ruoka loppui lautaselta niin kuului KII. Kai se sitten tarkotti kiitos.
Ymmärrys tuntuu kasvaneen. Löysin esikoisen nalle puh duplot. Kun sieltä pyysin tuomaan nalle puhin niin hienosti se sielä löytyi ja tuotiin äidille. Jos sanon että mennään vaihtamaan vaippa on reaktio yleensä hyvin erilainen. Joko keksitään muuta tekemistä, menään vastakkaiseen suuntaan tai ollaan niin kuin äiti ei mulle puhuiskaa.. ja ihan taatusti ymmärtää.
Tänään kertättiin kahden hiekkalaatikon hiekat hupparin taskuihin ja huppuun. Mutta kivaa oli. Saatiin houkuteltua vaarikin hetkeksi hiekkikselle. Satuilijakin tuli mieleen, mutta vähän hankala tehdä ex tempore treffeja netin välityksellä. Ehkä sitten toinen kerta.
Ruuasta piti vielä sanomani. Me syödään pääasiassa vielä purkkiruokaa. Kaikki menee alas. Norjalaista pataa en ehkä ole vielä kokeillut. En ole varma. Jos meillä on kalaa niin sitä yleensä sitten syö sakukin. Nyt ollaan muuten oltu ilman zyrteciä ja syötetty kaikkiea ruokaa. Iho taas täynä ihottuma länttejä, mutta eipä se kyllä hävinyt pois täysin special ruokavaliollakaan. Ehkä käyn siellä allergiatestissä (joskus).
Nyt pitänee mennä nukkumaan. Huomenna pitäisi viedä imurin huoltoon vieminen (toivottavasti ei jouduta kauaa olemaan ilman) ja ajattelin nyt vihdoin investoida niihin matkarattaisiin. Pistin miehen nykyisiä työntämään lauantaina ja kummasti alkoi tulla puoltoa uusien hankintaan. Perjantaina luvassa taas 15 tuntinen matkapäivä, huoh!
Ai niin, piti ihan kehua, että meillä on isäntä ottanut nyt jo kohta viikon ajan huolehtiaakseen Sakun nukutuksesta. Hienosti nukahtaa sekä yöunille, että päikyille. Aivan loistavaa!
Nyt menen, eilen tuli katottua viisuista kaikki biisit. Äänestyksen tulos jäi aamuun. Mun suosikki oli muuten Espanja!
fanitin kyllä Lenaa jo etukäteen.
Olen ilmeisesti paremmassa henkisessä kunnossa, heh :) Jotenkin taas pari viikkoa ollut hirmu väsymys ja vi***us päällä ja päänsärkyä. Mistä sitten johtuu, siitepölystä, raskaudesta tai elämästä. Toinen neuvola kolmen viikon päästä, ehkä hempan voisi tarkistaa.
Hienot kuperkeikat Sylvillä. Urho ei vielä ympäri mene, kunhan nitkuttelee niskojaan. Yritin myös epätoivoisesti kieltää moshaamisen euroviisubiisien tahtiin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä siitä tulee niskat kipiäksi. Aplodit myös kaikille kävelijöille.
Majaliini on tosiaan Kivinokassa, eilen kaivoin kukkapenkkiä ja mietin, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, vai miten se kiinalainen viisaus meni.
Välillä täytyy herkutella, jotta jaksaa. Eilen tein aikuisille suklaamoussea Urhon kanssa. Ja hienon vatkaussession jälkeen nuoltiin vatkaimen "hyrrät". Annoin sitten Uulle kulhon ja lusikan siksi aikaa, että pilkoin mansikat joukkoon. Ja tässä tulos ;)
Illan viesti uudestaan...
Laitan vielä pikasen, ennen kuin päästän miehen iltapalan laittoon.
Meillä nukutaan nykyisin n. 23.30 - 9.30, päikkäreitä sitten 0,5 tuntia n. 15.30-16.00. Eli about saman verran kuin mun unentarve :) Päikkäreille nukahtaa ulkona tai autossa.
Olen nyt antanut ruoaksi suurin piirtein samaa kuin itse syödään. Urho syö tosi vähän. Aamuin illoin menee kaurapuuroannokset (vauvapuuroa) tsi muroja/mysliä, päivällä sitten vaihtelevasti ruokaa muutamia lusikallisia. Melko tulisetkin menee, parhaiten tällä hetkellä riisiruoat (riisi ja kastike), kana, liha ja kala on vähän nihkeää.
Nyt keitin uusia perunoita (ruottalaisia), parsakaalia ja porkkanaa. Suussa kävi kaksi perunaa, nuppu parsakaalia ja 5 cm:n porkkanaa - ulos tuli pureskeltuna 3 cm porkkanaa ja yksi peruna eli jotain jäi masuunkin :)
Leipää nakertaa, ja jos on margariinia päällä, niin sen nuolee. Näkkäriä tykkää narskuttaa.
Meillä siis enää harvoin vauvasoseita, sen sijaan - tadaa - juodaan vielä paljon nannia. Koitetaan antaa tavallista maitoa, kun ollaan kotosalla, mutta esim. öisin annetaan nannia, kun säilyy paremmin eikä jaksa raahautua jääkaapille. Samoin reissussa kätevät pikkupurkit. Urholla myös vatsa menee tavismaidosta veteläksi, joten totutellaan vielä(kin).
Juu-u, pitäisi lopettaa yöruokailut, mutta ei nyt ole energiaa. Urho herää vielä 3-4 yössä.
Päiväkodista ei ole kuulunut vielä mitään, mutta soitin tänään ja kehottivat vain odottelemaan. Alkuperäinen suunnitelma on, että Urho menee 3 x 5 h/vko syksyllä, mutta katellaan nyt. Riippuu vähän tulevasta yksilöstä sekä mun vanhempien tilasta. Isällä syöpähoidot joudutaan aloittamaan uudelleen ja äidin liikkumiskunto on vähän niin ja näin. Molemmat vielä yksinasujia. Yksi koliikkilapsi siihen vielä soppaa hämmentämään... Lisäksi mua hirvittää, jos raskauden loppuvaiheessa menee taas molemmat kädet tunnottomiksi. Mutta ei maalata piruja seinille - äitini sanoi, että mä vaan nukuin, heräsin syömään, pöräytin pierun ja jatkoin unia. Urhon ikäisenä vielä 14 h vuorokaudessa. Muun ajan makailin ja mietin maailman menoa.
Mutta toihan kuulostaa vieläkin hyvältä :)
Sande
ei näy viisut täällä tv:ssä. No, onneksi saa netinkin viritettyä sille taajuudelle. On vaan hankala katsoa viisuja ja tehdä töitä yhtä aikaa yhdellä koneella.
Kuule Lyyti, sä ehdit kääntämään aivot vielä pois tuosta äitiysasennosta. Ei oo tietysti kiva jos ne pyörii päässä niin paljon että ahdistaa. Ja sitäpaitsi nyt on uuden alun ja mahdollisuuden paikka myös työelämässä. Mitään et ole vielä menettänyt. Huokailee täällä yksi ihminen keskellä työurakkaa joka toivoisi edes hetkellisesti jotain vaihtelua tai radikaalia repäisyä tuttuihin työkaavoihin.
Kuva kuulla lohdutusta teiltä muilta, että teilläkin kaikilla roikutaan lahkeissa ja kitistään. Mä olen jo huonoina hetkinä ajatellut, että se kaikki on mulle kosto siitä, etten ole lapseni kanssa kotona. Meillä on nyt menossa iso poika vaihe ja eroahdistus yhtä aikaa. Eli pitää olla iso, kävellä ite ja tehdä juttuja ite, mutta sitten välillä itketään kun äiti häviää yläkertaan. Itkut ei tule vaan äidille vaan ne tulee myös mummin ja vaarin perään jne. Sortseja en voi pitää kun koko ajan pikku kynnet roikkuu mun jaloissa.
Hyviä viisuja kun tässä samalla muuten kuuntelen. Armenian tyttö kyllä lauloi aika epäpuhtaasti sanoo tässä suuri kriitikko joka itse laulaa nuotinvierestä.
Jaksuja ja haleja kaikille. Toivottavasti Sanden oma-aika hetki auttoi ahdistukseen.
Onko Verticia vielä yhdessä koossa? Sorry oli pakko kysyä. Hengessä täälläkin siis mukana.