Lapsia tehdään koska halutaan elää lapsuus uudestaan?
Kehtaako kukaan tunnustaa, että ryhtyi lapsentekoon siksi, koska haluaa päästä kokemaan uudelleen niitä lapsuuden muistoja sitten sen oman lapsensa kautta?
Tuo on ehkä paras syy jonka itse keksin sille, että voisin lapsia puskea tähän ylikansoittuneeseen planeettaan. Haluaisin tarjota lapselle hienon lapsuuden ja elää siinä samalla itsekin uudestaan niitä hetkiä. Kyllähän sitä jossain vaiheessa alkaa perhettä kaivata, mutta järki sanoo ettei pitäisi.
t. "vela", muttei kovin vannoutunut
Kommentit (19)
Kyllä osittain. Ajattelin että me oltaisi hyviä vanhempia ja voidaan uusille ihmisille tarjota hyvä lapsuus. Minusta on ihana nauttia asioista lapsen kanssa ja nähdä se riemu, toisaalta emme tee sellaisia asioita joista vanhemmat ei niin välitä eli emme elä lapsen kautta. Jaettu ilo on kaksinkertainen. Minusta on ollut ihanaa kun tänä keväänä on tehty lapsen kanssa vaikka mitä nyt kun hän on vihdoin vähän isompi. Käyty teatterissa, risteilyllä, Lintsillä, paistamassa makkaraa nuotiolla, yökyläilemässä sukulaisissa jossa lapset juoksee vapaana ja leikkii kun aikuiset illallistaa ja juo viiniä, reissattu ja nyt on vielä tämän vuoden telttaretki kulman takana. Kyllä mä nautin että lapseni lapsuutta saan samalla todistaa :)
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 20:33"]Entäs jos lapsi kiinnostuu ja innostuu jostain ihan muusta kuin vanhemmat haluaa ja kuvittelee lapsen kiinnostuvan?
[/quote]
Ei kai siinä nyt mielenkiinnonkohteilla ole väliä? Ainakin meillä on niin paljon erilaisia aspekteja elämässä että luulisi jonkun kiinnostava. Oli se kulttuuri, luonto, matkailu, liikunta tai uuden opiskelu. Ainakin me vähän kuulostellaan mistä lapsi pitää ja tuetaan niitä intressejä ja taipumuksia elämässä ja arjessa yleensäkin.
Kyllä siinä oma lapsuus on kaukana, kun ottaa vastuun uudesta ihmisestä. Sulla on aika erikoinen ajatuksenjuoksu...
Nuo jutut tuli mukavana lisänä kaupan päälle. Ihan nuorena olisin voinut ajatella tuota hyvänä syynä, en enää.
Kyllähän aika moni taitaa vähän elää lapsensa kautta. En sitten tiedä kuinka väärin se on, jos kuitenkin kykenee samalla lapsensa kasvattamaan.
Totta kai se oman kulttuurin opettaminen on tärkeää. Eka kerta teatterissa, eka kerta ulkomailla, eka kerta vaelluksella, u name it, tää on ainakin akateemisilla näkemäni perusteella erittäin tärkeä osa oman perheen perustamista. Sun tiedot ei mene hukkaan vaan jatkaa elämistä seuraavalla sukupolvella.
Ennusta vaikeaa elämää sellaiselle vanhemmalle - ja etenkin sillä hänen lapselleen - joka haluaa elää lapsuutensa uudelleen oman lapsensa kautta.
Ei minulla ollut tällaista vastuuta ja työmäärä lapsuudessa.
Kyllä tavallaan tai halusin tarjota joillekin samaa kivaa mitä itse koin. Mutta nyt kyllä tuntuu, ettei se onnistu ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 20:20"]
Ennusta vaikeaa elämää sellaiselle vanhemmalle - ja etenkin sillä hänen lapselleen - joka haluaa elää lapsuutensa uudelleen oman lapsensa kautta.
[/quote]
Saa kai vanhempikin elää niitä tunnetiloja siinä missä lapsensakin? En minä ainakaan käsittänyt tuota niin, että haluaa lapsen tasolle palata, vaan elää uudelleen niitä tunteita, eri näkökulmasta ja vanhemman vastuulla lisäksi. Vaikka onhan niitäkin vanhempia valitettavasti, jotka eivät välitä kasvatuksesta sitten ollenkaan.
Mulle oli erityisen tärkeää, että sain tyttären. Mulla oli huono äitisuhde ja vain tytär voi auttaa kokemaan hyvän äiti-tytär -suhteen. Tyttäreni onkin onneksi aivan erilainen kuin mä, joten se ei ole rasitteena suhteessamme, että ongelmat olisivat samat, kuin mun ja äitini suhteessa. Tytär on vasta 5-vuotias, mutta toivon, että hän ei vihaa minua, kun on aikuinen.
Entäs jos lapsi kiinnostuu ja innostuu jostain ihan muusta kuin vanhemmat haluaa ja kuvittelee lapsen kiinnostuvan?
Eräällä tavalla kyllä. Oma lapsuuteni oli tavanomaisesta poikkeava ja olen iloinen, että omien lasteni kautta olen saanut elää myös normaalin lapsiperheen arkea.
Kuules. Se on luonnollista saada lapsia ja kasvattaa heidät.
Jotkut vanhemmat sanovat, että lapsen hankkimisessa parasta on mahdollisuus tarkastella jälleen maailmaa uteliaasti, kuin lapsen silmin, kiinnostua tavallisista asioista ja kokea spontaania iloa pienistä jutuista. Olen aina kummastellut tätä väitettä, sillä itse en ole koskaan menettänyt näitä kykyjä. Minulla ei siis ole mitään tarvetta kokea "uudestaan" asioita, jotka ovat koko ajan olleet osa elämääni. Olen kuullut muilta lapsettomilta samanlaisen ajatuksen. Ehkä tämä on eräs syy, miksi emme koe tarvetta hankkia lapsia?
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 20:50"]
Kuules. Se on luonnollista saada lapsia ja kasvattaa heidät.
[/quote]
Myös tappaminen ja raiskaaminen on luonnollista. Samoin omien sisarustensa surmaaminen ja syöminen sekä asettuminen loiseksi toisen eläimen aivoihin. Kaikkea näitä tapahtuu luonnossa. Ilmeisesti kannatan näitäkin?
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 20:33"]
Entäs jos lapsi kiinnostuu ja innostuu jostain ihan muusta kuin vanhemmat haluaa ja kuvittelee lapsen kiinnostuvan?
[/quote]Meillä ei ainakaan jätetä harrastusia kesken. Ei se soittaminen ammattimuusikoistakaan aina tunnu hyvältä, mutta jos haluaa hyväksi, ei aina voikaan tuntua hyvältä.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 20:50"]
Kuules. Se on luonnollista saada lapsia ja kasvattaa heidät.
[/quote]
Onhan se varsinkin jos on vielä eläimen tasolla itse. Aikuinen ajatteluun kykenevä ihminen miettii näitä asioita ja harkitsee myös muun kuin sen oman lisääntymisviettinsä kannalta. Elukat sitten asia erikseen.