Rintasyöpäkö?
Minä hakeuduin mammografiaan 1. kerran 39. vuotiaana kun halusin selvityksen ajoittain toistuville rintakivuille. Toisinaan molempia (yleensä yhtäaikaa) rintoja särkee ja ne ovat todella kosketusarat (rintsikoiden pukeminenkin sattuu, puhumattakaan miehen hyväilyistä, saatikka mistään puristeluista), kipu kestää aina jokusen päivän. Saattaa olla että se on kuukautisten aikoihin (vaan kun minulla on hormonikierukka eikä ole kuukautisvuotoja juuri lainkaan/koskaan, niin en osaa varmaksi sanoa). Mammografiakuvista selvisi, että rintakudokseni on normaalia kiinteämpää (no rintojen näkyvästä kiinteydestä 2 lapsen jälkeen nyt en tiedä, kovin isot eivät ole, b/c-kuppia, eivätkä siksikään ole kovin roikkuvat). Lääkäri sanoi että siitä säryt varmasti johtuvat, ja vanhentuessani varmaankin vielä pahenevat. Tieto helpotti kummasti, mutta tietysti aion mammografiassa käydä gynekologini suositusten mukaisesti jatkossakin.
Kommentit (10)
Hei, käypä googlettamassa hypokondria. Itse olen muutaman vuoden ajan käynyt eri lääkäreillä ja tutkimuksissa varmaan liki 50 kertaa... viimeksi tänään leikkautin pari luomea melanooman pelossa. Samaten sorrun siihenkin, että vahdin lapsiani ja heitäkin juoksutan tarpeettomasti lääkärissä. Aivan kamala kuoleman ja syövän pelko!!
Työterveyslääkärin juttusilla voin onneksi käydä ja on se auttanutkin - jollei kognitiivinen terapia niin lääkärin järkevät sanat siitä, että nämä oireeni eivät ole vakavia. Tosin myös tutkimuksissa olen käynyt, mielenrauhani takia.
Rankkaa sekä itselle että perheelle. Jo 5-vuotiaskin katsoo jokaisen luomensa ja kysyy, että mennäänkö näyttämään.
kannattaisi saada joku omalääkäri, jolle itkeä... tsemppiä ja terveeltä tuntuvia päiviä!!
Minulla on ollut samanlaisia tuntemuksia vaikka kuinka kauan eli 20v jälkeen ja nyt olen 48. Se johtuu vaan niistä rauhasista ja erilaisista hormonaalisista heilahteluista. Mammografiassa käyn kyllä joka toinen vuosi. Eikä koskaan ole ollut mitään löydöksiä.
Hei!
Löytäisiköhän täältä tietoa ja hiukan helpotusta pelkooni. Nyt voin myöntää, että tarvitsen apua aivan järkyttävän pahaan syöpään sairastumisen pelkooni. En enää jaksa tätä jatkuvaa pelkoa, että sairastun. Eikä mieheni.
Nyt kuitenkin kysyn, voiko tuntemukseni olla muutakin kuin syöpä. Mammografiaan menoa olen siirtänyt kuukausia kun en ole uskaltanut. Oikeassa rinnassa on tuntunut muutaman viikon ajan lyhyt kipu, tujahdus. Välillä rintaa särkee, yläosasta ja rinnan ulkoreunasta. Eilen sitä myös hiukan kutitti. Pelkään niin, että olen hysteerinen. Minulla pienet lapset ja mietin aivan kamalia....
Netistä en ole löytänyt muuta tietoa kuin, että kipu on myös yksi syövän oire. Mihinkään tulehdukseen en löydä linkkiä netistä. Jos olisi tulehdus niin pitäisi olla myös korkea kuume, se oli ainoa mitä löysin.
Siis apua! Tulen hulluksi!
Kipu ja muut oudot tuntemukset voivat olla rintasyövän oireita, mutta tärkein on selvä patti (pienikin). Mene mahdollisimman nopeasti mammografiaan oman mielenterveytesi vuoksi. Kuvaus on nopea ja helppo. Nykyaikaiset syövänhoitokeinot ovat erittäin tehokkaita ja lääkärit asiantuntevia. Joten mitä pitemmälle vitkutat tutkimusta sen hankalempaa. Jos kaikki ok, eikä mitään löydy, saat itsellesi rauhan. Jos jotain poikkeavaa löytyy, pääset nopeasti hoitoon. Sisarellani todettiin ärhäkkä rintasyöpä aikoinaan. Hän meni patin löydettyään seuraavana päivänä lääkäriin ja kovaukseen sekä biobsiaan (ohutneulanayte). Koska biobsiassa oli poikkeavaa, hänelle soitettiin jo parin päivän päästä ja pyydettiin lisätutkimuksiin. Hoidot lähti käyntiin jo viikon sisällä.
Erilaiset kutinat voivat olla ihan ihon kuivuutta ja kolotukset psykosomatiikkaa.
Itse kävin sisareni syövän löydyttyä varalta kuvassa ja sain ohjeet mennä viiden vuoden välein. Mitään ei löytynyt ja mielenrauha sailyi.
Täällä kohtalotoveri joka on menossa ensiviikolla ultraan. Minulle on tehty ensimmäinen mammo ollessani 25 vuotias, oireet minulla on täsmälleen samat kuin sinulla, oikea rinta on kipeä juuri yläreunasta ja sivulta. Lääkärissä kävin tiistaina ja mitään pattia tai kyhmyjä ei löydetty, minulla on kaksi kertaa ollut paha rintatulehdus ja oireet voi aiheuttaa myös arpikudos. Minäkin olen kovan syynin alla koska äidiltäni on leikattu ärhäkkä rintasyöpä 13 vuotta sitten.
Hei Sanson!
Minä myös odotan kutsua tarkempiin perinnöllisyystutkimuksiin sillä äidillä jotakuinkin reilut kymmenen vuotta sitten leikattu pariin kertaan rintasyöpä ja suvussa muutenkin syöpää. Tulen hulluksi asian kanssa! Välillä kipu on olkapään puolella ja sitten palaa taas tuohon rintaan.
Olen aivan järkyttynyt sillä kävin lääkärissä viikko sitten eikä hän löytänyt mitään. Sanoi kuitenkin, että mammoon voi mennä ilman lähetettä eikä sitä kirjotitanut. Nyt sen sitten tarvitsenkin ja lisää paniikkia kun pitää ensin alkaa ottamaan yhteyttä uudelleen lääkäriin ennen kuin voin päästä mammoon.
Meinaan varmasti varata ajan maanantaina erikoislääkärille, kaipa naistentautien lääkäri on se oikea? Hänkö ultraa? Kerran on mammon yhteydessä ultrattu automaattisesti, toisella kertaa ei ja nyt en tiedä mitä tapahtuu.
olen nyt ollut muidenkin oireiden takia lääkärissä ja menen siis edelleen - yksi vaiva on hyvin samankaltainen rintakipu joka ei ota helpottaakseen. Oikean rinnan ulkoreunassa, rinnan sisällä lähellä kylkiluita tuntuu sellainen rutistuskipu vähän väliä ja kokoajan rinta on arka. Kipu heijastuu koko rinnan alueelle ja oikeaan kainaloon. Mitään pientä pattia en ole löytänyt kun kipu tuntuu tulevan syvältä rinnan alta.
Kyllähän se aina pelottaa, mutta ajatteleppa niin - jos siellä on kasvain, pahanlaatuinen - mitä enemmän vitkuttelet, sen pahemmaksi se voi mennä ja tulla etäpesäkkeitä. Jos se on syöpä, ei se sieltä silmiä ummistamalla lähde pois. Ainoa tapa parantaa omia mahdollisuuksia on mennä tutkimuksiin - ja ennen joulua!
Perspektiiviä minulle tuo ainakin kun tuttuni makaa jo 3. kuukautta sairaalassa ärhäkän leukemian takia. Voitettavissa oleva sairaus sekin, vaikkakin paljon paljon pahempi kuin rintasyöpä. Niin kauan kuin henki pihisee, on toivoa! Ja toivoa on aina! En tiedä mikä on tämänhetkinen totuus, mutta muistan vuosien takaa sellaisen lukeman, että joka neljäs ihminen sairastuu elämänsä aikana syöpään. Omassa suvussani karkeasti sanottuna on syöpää ollut 3/4 joten näillä geeneillä odotettavissa on sitä itteään jossain vaiheessa ja se vain on karu tosiasia. Valitettavasti näin on, enkä ole kauheasti luulosairas ;D
tai oletko juuri lopettanut imettämisen? Sori, en ehtinyt lukea kaikkia kommentteja, joten tää saattoi jo tullakin. Itse menin mammografiaan kuukausia jatkuneen jomotuksen takia. Lääkäri totesi siihen, että nuorilla (alle 45 ?) naisilla syöpä alkaa erittäin harvoin kivulla ja jomotuksella. Hän sanoi, että rintani hakevat vielä muotoaan raskauksien & imetyksien jälkeen. Ja kyllähän ne on hyvä ihme muuttuneetkin.
Miten on menettämisen pelon laita? Pelkäätkö että lapsillesi käy jotain tms. Tai koetko vahvoja vihan tunteita esim. elämäsi muuttumisen takia (lapset jne...), etkä oikein haluaisi myöntää itsellesi näitä vihan tunteita, kun äitiyden pitäisi olla niin auvoista? Mä tulkitsin omalla kohdallani, että mm. kyseisenlaiset ahdistukset saivat mut pelkäämään syöpää. Jokainenhan meistä on tietysti yksilö, eli mikä pätee minuun, ei päde välttämättä sinuun. Mä olin onnellinen, että vaiva oli pääkoppani puolella eikä kehossa. Rohkeasti lääkäriin vaan! Jos se onkin syöpä, kadut viivyttelyäsi myöhemmin.
Pääsin syöpäyhdistykselle mammoon ilman lähetettä. Ottivat minut vaikka oli kaikki ajat täynnä. Voin huokaista helpotuksesta, asiat oli kunnossa.
Tuon järkyttävän sairastumisen pelkoni vuoksi olin yhteydessä terveyskeskuksen lääkäriin ja olen aivan hukassa, mistä lähden hakemaan apua. Lääkäri sanoi puhelimessa, että jos minusta tuntuu, että he siellä voivat minua auttaa niin voin varata ajan. Mutta hänellä ei ollut mitään sanottavaa asiaan muuta kuin, että jos minä itse kuvittelen hänen voivan auttaa niin voin ottaa yhteyttä!! No, en varmasti sitä kautta lähde tätä henkistä tuskaani purkamaan.
Tämä " erä" ahdistukseni kanssa on käyty läpi, uusia " eriä" en enää jaksa. Olen sairastunut niin monta kertaa jo syöpään ja surrut ja itkenyt ja käynyt pohjalla, että tarvitsen apua. Tosin rintakipuni on aivan totta, sen syytä en saanut tietää, mutta gyneen radiologi kehoitti ottamaan yhteyttä.
...joka ei sinansa ole yhtaan sen "vahemman" merkityksellista vaikka ei olekaan fyysista (siihen voi kuulua myos ihan oikea fyysinen kipu, jonka syyt ovat kuitenkin psykosomaattisia eika fyysisia). Ehkapa sita laakari tarkoitti puhuessaan kanssasi. Minusta kannattaisi kayda juttelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa (laakari, terapeutti tms.) jos pelko vaikeuttaa tavallista elamaa. Ja ihan tosi on niinkuin itsekin sanot etta tama syovan pelko ei ole valttamatta se viimeinen versio tasta pelosta, joten senkin takia kannattaisi varmaan kayda juttelemassa asiasta.