Mitäs minä nyt teen? Työterveydestä ei apua tule

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 11:23"]Keskity johonkin muuhun kuin itsesi haukkumiseen ja oman elämäsi ja huonoutesi murehtimiseen. Tee työssä se, mitä jaksat ja se mihin kykenet. Loppu saa olla tekemättä. Tee vesilasitesti. Vedä selvä raja työn ja kodin ja oman aikasi välillä ja lopeta jatkuva joustaminen. Työpäivän loppuessa pese kädet työasioista sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti, henkäise syvään ja aloita se muu elämä. Hankkiudu asioiden pariin, joissa voit keskittyä muuhun kuin itseesi ja ongelmiisi, joku riittävän vaikea ja erilainen kuin työsi ja jossa voit unohtaa märehtimisen. Jos et ole allerginen, aloita ratsastus tai ota koira tai kissa.

Voitko harkita työpaikan vaihtoa? Onko alallasi töitä? Onko  muutto työn perässä tai kouluttautuminen uuteen alaan mahdoton ajatus rahallisesti tai muuten?
[/quote]

Näitä asioita olen juuri yrittänytkin. Yrittänyt vakuuttaa itselleni että riitän sellaisena kuin olen. Yrittänyt aloittaa harrastuksia, joista pidän. Mutta tuntuu, että nämäkin ovat vain lisänneet stressiä, kun en käytännössä ehdi enkä pysty. Siksi hakeuduin työterveyteen, kun tuntui etyä omat konstit on käytetty loppuun. ap

No mikä sun päivärytmi on? Milloin heräät, syöt, hoidat lapset kouluun/päivähoitoon, mitä teet töissä eli miten työ ja tauot on rytmitetty, mitä sun työtehtäviin kuuluu,  milloin työt loppuu, mitä teet töiden jälkeen tai viikonloppuisin, milloin menet nukkumaan, miten nukut, milloin ja miten liikut tai harrastat?

Eihän meistä muistakaan moni jaksa harrastaa tai suorittaa töiden lisäksi mitään ja työntekokin on sellaista mitä se nyt on, harva meistä nyt on mikään oman alansa ykkösesimerkki ja kehittäjä, kyllä se aika monella on just sitä juuuri riman yli menemistä ja kunhan palkka juoksee ja hommia on, se riittää. Ruuhkavuodet on ruuhkavuosia, se pitää vaan hyväksyä. Työ on vain yksi osa elämää, yksi pöydän jalka. Muiden jalkojen (parisuhde ja perhe, muut sosiaaliset ympyrät, oma terveys ja kunto) on oltava samankorkuiset, muuten pöytä on vinossa tai kaatuu.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 12:28"]No mikä sun päivärytmi on? Milloin heräät, syöt, hoidat lapset kouluun/päivähoitoon, mitä teet töissä eli miten työ ja tauot on rytmitetty, mitä sun työtehtäviin kuuluu,  milloin työt loppuu, mitä teet töiden jälkeen tai viikonloppuisin, milloin menet nukkumaan, miten nukut, milloin ja miten liikut tai harrastat?
[/quote]
Herään klo 7, olen töissä 8.30, tulen kotiin klo 16.30-17, töissä juon kahvia samalla kun teen töitä, lounaalleen ehdi, kotona iltaruoka n. klo 18 välttämättä en pysty syömään, illalla kotona siivoamista, pyykkäämistä, lasten kuskaamista harrastuksiin, joskus käyn ulkona, useimmiten en, lapset nukkumaan ja itse nukkumaan joskus klo 23. Viikonloput siivoamista, pyykkäämistä, toipumista työviikosta. En oikein saa mitään aikaiseksi, ei meillä ole koskaan siistiä. Yritin tähän muutosta ennen lääkäriä, eli parempaa unirytmiä, säännöllistä syömistä ja ulkoilua, mutta kaikki on taas repsahtanut sen jälkeen, kun tajusin etten saa apua. ap

Suomalainen työelämä nyt vaan on rankkaa ja perseestä. Mutta vielä pahemmin on asiat pitkäaikaistyöttömillä ja pätkätyöläisillä. Kelan - eli meidän kaikkien - maksamaan terapiaa nyt ei vaan riitä kaikille. Työssäkäyvänä ap saa sitä yksityiseltä, koska palkka juoksee. 

En ole myötätunnoton, mutta sinähän SAAT apua työtterveyden kautta, ja olet siitä onnellisessa asemassa, että sulla on oikeus työterveyteen. 

t. vakavasti masentunut työtön - ei terapiassa 

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 12:28"]No mikä sun päivärytmi on? Milloin heräät, syöt, hoidat lapset kouluun/päivähoitoon, mitä teet töissä eli miten työ ja tauot on rytmitetty, mitä sun työtehtäviin kuuluu,  milloin työt loppuu, mitä teet töiden jälkeen tai viikonloppuisin, milloin menet nukkumaan, miten nukut, milloin ja miten liikut tai harrastat? [/quote] Herään klo 7, olen töissä 8.30, tulen kotiin klo 16.30-17, töissä juon kahvia samalla kun teen töitä, lounaalleen ehdi, kotona iltaruoka n. klo 18 välttämättä en pysty syömään, illalla kotona siivoamista, pyykkäämistä, lasten kuskaamista harrastuksiin, joskus käyn ulkona, useimmiten en, lapset nukkumaan ja itse nukkumaan joskus klo 23. Viikonloput siivoamista, pyykkäämistä, toipumista työviikosta. En oikein saa mitään aikaiseksi, ei meillä ole koskaan siistiä. Yritin tähän muutosta ennen lääkäriä, eli parempaa unirytmiä, säännöllistä syömistä ja ulkoilua, mutta kaikki on taas repsahtanut sen jälkeen, kun tajusin etten saa apua. ap

[/quote]

Sähän saat sitä apua. Jopa sen psykologin, ja halutessasi lääkkeet. Älä jauha paskaa, ap. 

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 12:42"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 12:28"]No mikä sun päivärytmi on? Milloin heräät, syöt, hoidat lapset kouluun/päivähoitoon, mitä teet töissä eli miten työ ja tauot on rytmitetty, mitä sun työtehtäviin kuuluu,  milloin työt loppuu, mitä teet töiden jälkeen tai viikonloppuisin, milloin menet nukkumaan, miten nukut, milloin ja miten liikut tai harrastat? [/quote] Herään klo 7, olen töissä 8.30, tulen kotiin klo 16.30-17, töissä juon kahvia samalla kun teen töitä, lounaalleen ehdi, kotona iltaruoka n. klo 18 välttämättä en pysty syömään, illalla kotona siivoamista, pyykkäämistä, lasten kuskaamista harrastuksiin, joskus käyn ulkona, useimmiten en, lapset nukkumaan ja itse nukkumaan joskus klo 23. Viikonloput siivoamista, pyykkäämistä, toipumista työviikosta. En oikein saa mitään aikaiseksi, ei meillä ole koskaan siistiä. Yritin tähän muutosta ennen lääkäriä, eli parempaa unirytmiä, säännöllistä syömistä ja ulkoilua, mutta kaikki on taas repsahtanut sen jälkeen, kun tajusin etten saa apua. ap

[/quote]

Sähän saat sitä apua. Jopa sen psykologin, ja halutessasi lääkkeet. Älä jauha paskaa, ap. 
[/quote]
Anteeksi. Toki saan apua työhön liittyviin asioihin ja unilääkkeitä, jos sellaisia tarvitsen. Olin toivonut lisäapua tähän alakuloisuuteen ja turhuuden tunteeseen, kun omat konstit ei tunnu riittävän. Tiedän, että itsellänikin on vastuu omasta hyvinvoinnista, halusin vain apua, kun tuntuu etten hallitse tätä kaikkea enää yksin. On hyvä, että työasioihin on ollut apuakin tarjolla. ap

Oikeastiko te luulette, että sinne terapiaan tosta vaan kelan kustantamana päästään. Itse masennuksen vuoksi käyn aikuispsykiatrian poliklinikalla hoidossa (Varsinais-Suomessa). Juuri perjantaina oli psygologin ja mielenterveyden sairaanhoitajan kansa yhteinen palaveri, jossa tehtiin jatkohoito suunnitelmia. Sanoivat, että ehdottomasti ja välttämättä olisin terapiahoidon tarpeessa. Mutta kuulemma tänäpäivänä enemmän kuin lottovoitto jos kela siihen avustusta myöntää, kelalta rahat vähissä ja avustukset tiukassa. Nyt sitte kuulemma ei juuri nyt laiteta lausuntoa, vaan miettivät tarkoin mitä siihen laittavat koska eivät halua tuottaa pettymystä ettei kela avustusta myöntäisikään.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 12:28"]No mikä sun päivärytmi on? Milloin heräät, syöt, hoidat lapset kouluun/päivähoitoon, mitä teet töissä eli miten työ ja tauot on rytmitetty, mitä sun työtehtäviin kuuluu,  milloin työt loppuu, mitä teet töiden jälkeen tai viikonloppuisin, milloin menet nukkumaan, miten nukut, milloin ja miten liikut tai harrastat?
[/quote]
Herään klo 7, olen töissä 8.30, tulen kotiin klo 16.30-17, töissä juon kahvia samalla kun teen töitä, lounaalleen ehdi, kotona iltaruoka n. klo 18 välttämättä en pysty syömään, illalla kotona siivoamista, pyykkäämistä, lasten kuskaamista harrastuksiin, joskus käyn ulkona, useimmiten en, lapset nukkumaan ja itse nukkumaan joskus klo 23. Viikonloput siivoamista, pyykkäämistä, toipumista työviikosta. En oikein saa mitään aikaiseksi, ei meillä ole koskaan siistiä. Yritin tähän muutosta ennen lääkäriä, eli parempaa unirytmiä, säännöllistä syömistä ja ulkoilua, mutta kaikki on taas repsahtanut sen jälkeen, kun tajusin etten saa apua. ap
[/quote]

mikset pidä kahvitaukoja ja lounastaukoa? sulla on niihin oijeus eikä kukaan voi niistä tulla sulle lässyttämään vaikka työt seisoisi niiden takia. ja ei useillakaan ole niin hirveän siistiä, ei koko ajan tarvi siivota. näetkö ystäviäsi koskaan?

Ehkä sinun ei täältä kannata hakea tukea/apua, kun näköjään moni ei ymmärrä mitä uupumus/ahdistuneisuus oikeasti on!!! Kun eivät itse sitä ole kokeneet. Minä ymmärrän sen kokeneena.

Olen niin hidas, että pitääkseni työmäärän hallinnassa, en ehdi syömään. Syöminen myös oksettaa ja sen jälkeen on huono olo ja närästää, saan entistä vähemmän tehtyä. Ei minulla oikein ole ystäviä, kun en koskaan ehdi pitämään yhteyttä ja hävettää oma elämä. ap

Hakeudu psykiatrian päivystykseen. Siellä arvioidaan tilanteesi ja jatko. Jaksatko selvittää missä asuinpaikkakuntasi psykiatrian päivystys sijaitsee?

Mitä ihmettä sä vingut täällä, ettet saa apua? Sinulla on tarjottu asianmukaisia apukeinoja - sinä kotilääkäri kuitenkin päätät ettei ne riitä? Etkä edes vaivaudu kertomaan todellisia oireitasi? Kuvitteletko että lääkärit osaavat lukea ajatuksiasi ja kaikki varat kohdistetaan SINUN hellimiseen?

Ei hyvää päivää

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 13:12"]Olen niin hidas, että pitääkseni työmäärän hallinnassa, en ehdi syömään. Syöminen myös oksettaa ja sen jälkeen on huono olo ja närästää, saan entistä vähemmän tehtyä. Ei minulla oikein ole ystäviä, kun en koskaan ehdi pitämään yhteyttä ja hävettää oma elämä. ap
[/quote]
mutta kun sulla on oikeus pitää lounastauko vaikka niitä töitä olis kuin paljon. teet sen mitä ehdit, loput jää tekemättä. mitä sitten? ei työt tekemällä lopu. ja tauko kannattaa pitää vaik ei söiskää, juo vaikka teetä ja soita kaverille. tauot on osa työhyvinvointia ja itseasiassa esimiehen kuuluu pitää huolta siitä että väki pysyy työkykyisenä.

Kiitos vastauksista tässä ketjussa. Tuli paljon uutta tietoa, mm. ettei masennus kuulu työterveyshuollolle. En nyt jaksa vastailla tämän enempää, pahoittelen. Olen aika järkyttynyt kyllä siitäkin, että julkinen terveydenhuolto hoitaa kyllä kaiken syylistä selkäkipuun, mutta mielenterveysasioissa tuntuu hyvin vaikealta, varsinkin jos ei ole aivan kukkuu-kunnossa. ap

Kuvailet selvästi masennusajatuksia sen stressaavaan työtilanteen päälle. Se on aivan eri ongelma, se että saisitkin työtilannetta muuten parannettua ei välttämättä riitä masennusta poistamaan, ja toisaalta masennuksen aiheuttamat ongelmat ja itseinho vaikuttavat mahdollisuuksiisi selviytyä työstressistä. Yritä saada siihen vielä erikseen apua. Totta toinen puoli että niillä voi olla sivuvaikutuksia ja itsekään en niitä kevyesti lähtisi syömään, mutta siinä vaiheessa jos haluaisin tappaa itseni niin kyllä kokeilisin.

Mitä tulee työtilanteeseen, samoja tunteita minullakin on että olenko nyt huono ja muita heikompi ihminen kun reagoin työstressiin. Personaallisuuttaan ja reaktioitaan ei kuitenkaan saa muutettua napista painamalla vaikka terapiaan pääsisikin, se ei ole ihmelääke. Mutta työpsykologi kyllä tietää mitä voi kokeilla, anna sille jokin konkreettinen ongelma "töissä tapahtui ja X ja minä reagoin Y, miten sitä olisi voinut käsitellä eri tavalla". On tosi ikävää jos esimiehesi on huono mutta kyllä asia pitää ottaa sielläkin puheeksi, koska eihän työn puolella muuten mikään muutu. Tämän voi tehdä kolmikantana niin että työterveys on paikalla, olen itsekin kerran sellaisessa ollut. Jos on pelkoa että esimies olisi vain entistä veemäisempi tuon jälkeen, keskustele jo etukäteen työterveyden kanssa mihin siitä voi valittaa ja mieti että saatko sitten entistä paremmin työterveydestä apua jos voit osoittaa ettei työpaikka tue sinua. Tai mikä sinua nyt asiassa eniten mietityttääkään niin pohdi miten voit käsitellä siihen liittyviä pelkojasi etukäteen.

-29

Sanopa sinä sitten, mitä unilääkkeet auttaa jos nukkuminen ei ole ongelma?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 14:31"]

Ottamatta muihin asioihin kantaa ihmettelen, mikä on tämä "ilmainen terapia", jota ap toivoisi saavansa - ja jota ilmeisesti jotkut muutkin ajattelevat tässä maassa tarjottavan?

Toki varmaan on paljonkin paikkakuntakohtaisia eroja, mutta esim. Helsingissä tarjotaan terveyskeskuksissa keskusteluaikoja psyk.sairaanhoitajan kanssa. Vaikeimmin sairaat pääsevät (tai joutuvat, miten tämän haluaa ajatella) psyk.polin asiakkaiksi ja saavat keskusteluapua sieltä, joko psyk.sairaanhoitajan tai psykologin kanssa. Lääkärit toki ovat erikoislääkäreitä, mutta ei heitä jatkuvasti tavata tietenkään, lähinnä lääkitys ym. asiat hoidetaan psykiatrin kanssa.

Ja sitten se terapia. Kelan tuen voi saada, jos täyttyy kolmen kuukauden hoitoehto ja lääkäri puoltaa lausuntoa ja kela sen vielä hyväksyy (ei saa olla liian terve eikä liian sairas). Tuki on aikuiselle 27e/kerta ja tukea saa kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi. Psykoterapiakäyntien hinnat alkavat pääkaupunkiseudulla noin 75 eurosta, suurimmillaan ovat satasen tietämillä. Joten asiakkaan maksettavaksi jää useita satoja euroja vuodessa. Toki tässäkin on kuntakohtaisia eroja ja nuoret / nuoret aikuiset saavat suuremman tuen. Mutta ei täällä ilmaista "oikeaa terapiaa" kyllä missään taideta tarjota, keskusteluapua onneksi kyllä.

Itse ajattelen, että terapiasta on ihan hyväkin joutua maksamaan vähän, koska maksuhalukkuus kertoo motivaatiosta ja toisaalta kannustaa tekemään terapiassa parhaansa. Mutta ainakin täällä nuo hinnat ovat kyllä karanneet ihan käsistä - yritäpä hoitaa itsesi terapiassa kuntoon, kaksi käyntiä viikossa kuntoutustuella (n. 800e/kk)...

Ja ap:lle: ota tarjottu apu vastaan, monelle ei tarjota kuin se masennuslääkeresepti ja uusi aika puolen vuoden päähän.

[/quote]

Juuri näin

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 14:52"]

Lisäksi yleensä terapiaa ei makseta, ennenkuin lääkehoidon teho on kokeiltu. 

Kokeile mäkikuismaa, samaa SSRI-vaikutustahan siinä on, ihan tutkimuksinkin todettu.  Ei tarvi kenenkään reseptiä. Lisäksi pähkinöitä ja kalaa runsaasti ruokavalioon ja värikkäitä kasviksia joka aterialle. Omega kolmosta voi ottaa kapseleinakin, kuuri reiluin annoksin pari-kolme kuukautta vähintään.  Lisäksi menet sinne työpsykologille keskustelemaan näistä täällä puhutuista asioista ja yrität saada jotain järkeä tuohon työn sisältöön ja määrään ja ennen kaikkea työn aikataulutukseen ja organisointiin. Käyt liikkumassa joka päivä, ei pakkosuorituskuntoilua vaan sellaista hengitys-ja rentoutusliikuntaa, kävely metsässä tai veden äärellä parasta. Puoli tuntia päivästä löytyy ihan varmasti kaikilta. Jättää netissä naputtelun pois, jos muuten ei löydy aikaa. Tai käyt kävelemässä sillä aikaa, kun lapsi on harrastuksessa. Asiat ei korjaudu heti hetkessä mutta tavoitteeksi voisi ensin ottaa vaikka nuo ruokatauot ja päivittäinen puolen tunnin kävely ja siitä sitten asia kerrallaan eteenpäin. Vuoden kuluttua tilanne on varmasti parempi. 

Miten elefantti syödään? Pala kerrallaan.

[/quote]

Just näin # 2 

t. masentunut

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:06"]

Kiitos vastauksista tässä ketjussa. Tuli paljon uutta tietoa, mm. ettei masennus kuulu työterveyshuollolle. En nyt jaksa vastailla tämän enempää, pahoittelen. Olen aika järkyttynyt kyllä siitäkin, että julkinen terveydenhuolto hoitaa kyllä kaiken syylistä selkäkipuun, mutta mielenterveysasioissa tuntuu hyvin vaikealta, varsinkin jos ei ole aivan kukkuu-kunnossa. ap

[/quote]

Eihän tässä ketjussa mitään tollasta lukenut. Mutta jos ei hyvät neuvot ja apu kelpaa, sitten ei.