Lue keskustelun säännöt.
Kuka JÄRKEILEVÄ haluaa useamman kuin yhden lapsen?
24.04.2015 |
Olen koulutettu ja asioita paljon pohtiva ihminen. Minulla on yksi lapsi ja nuoresta asti tiesin, että haluan kokea vanhemmuuden: lapsen odotuksen, syntymän ja kasvatuksen aikuiseksi. Tuo lapsi alkaa olemaan jo aika iso ja monesti olen pohtinut toisen lapsen yrittämistä. En vain löydä yhtään syytä joka puoltaisi tätä. Koska olen kokenut jo vanhemmuuden, meni se JÄRKEVÄ syy haluta lasta. Ilman lasta en olisi voinut tätä kokea, sain lapsen ja sain kokemukset.
Tälläisiä syitä olen pohtinut, miksi olisi kiva jos saisi vielä toisen lapsen:
- lapsella olisi sisarus
- kuuluisimme "jengiin", yhden lapsen kanssa on melkein lähempänä nollaa kuin kahta lasta... välillä ainakin tuntuu siltä!
- saisin kokea raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan uudelleen
Sitten taas mikää noista syistä ei ole mielestäni riittävä. Sisaruksista ei ole välttämättä mitään iloa toisilleen, yhteiskunnan paineille pitää tietenkin viitata kintaalla ja raskaus+synnytys+vauva-aika on parissa vuodessa ohi, jäljelle jää 17 vuotta kovaa kasvatustyötä ja ikuinen huoli aikuisesta lapsesta. Rahaa menisi enemmän, aikaa jäisi itselleen, puolisolle ja lapselle yksilönä vähemmän. Raskaus, synnytys ja vauva-aika voi mennä niin ikään aivan mönkään, lapsi voi olla myös todella sairas fyysisesti tai henkisesti. En jaksaisi erityislasta, sen tiedän.
Meitä on siunattu yhdellä fiksulla, kivalla pojalla. Kukaan lähipiiristäni ei voi käsittää, miksi en halua näitä lisää. Mitään erityisiä traumoja ei todellakaan ole takana. Hyvinä hetkinä en mieti "voi kun olisi useampi lapsi", vaan nautin aidosti siitä. Toisaalta huonoina hetkinä mietin "onneksi ei ole enempää lapsia" ja jaksan ne hetket paremmin.
Ihmettelen, miksei yksilapsisuus ole yleisempää? Kun sen Hesarin artikkelin mukaan osa vanhemmista kuitenkin katuu lapsiaan. Itse en voisi koskaan lastani katua, koska tämä oli YKSI elämäni tärkeimmistä haaveista. Mutta en keksi yhtään hyvää syytä haluta näitä enempää!
Onko muita asiaa pohtineita? Miksi yksi lapsi? Miksi ei enempää?
Kommentit (20)
1. Elämä kahden lapsen kanssa on parempaa kuin yhden.
2. Voin valita, elänkö kahden va iyhden lasen kanssa.
3. Siispä valitsen elää kahden lapsen kanssa.
Siinä yksinkertainen järkeily kahden lapsen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä järkeilen niin päin että elämä kahden kanssa ei ole parempaa kuin yhden. Koska lapsissa on hitosti hommaa, ne maksavat ja niillä on kaikenlaisia sosiaalisia ja fyysisiä ongelmia elämänsä aikana, joissa täytyy olla tukena ja apuna. Yhdestä lähtee vähemmän metakkaa kuin kahdesta ja arvostan hiljaisuutta. ap
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:00"]
Minä järkeilen niin päin että elämä kahden kanssa ei ole parempaa kuin yhden.
[/quote]
Ei tuo ole järkeilyä. Tuo on preferenssi. Järkeilyä on valita se vaihtoehto, joka on itestä parempi. Jos sinusta yksilapsisuus on parempi vaihtoehto, olet järkevä valitessasi sen, mutta jos pitäisitkin kahta paempana, valintasi olisi järjen vastainen. -3
Olen aina halunnut lapsen. Siis yhden lapsen. Nyt minulla on kohta vuoden ikäinen tytär ja olen edelleen sitä mieltä että enempää ei tule. Tytär on minulle tärkein asia maailmassa, enkä kadu hetkeäkään.
minusta tuntuu kuitenkin että jo kahden lapsen kanssa kaikki olisi paljon haastavampaa ja olen mielummin energinen ja hyvin voiva yhden lapsen äiti, kuin väsynyt useamman lapsen äiti. Ja tunnen itseni kyllä senverran hyvin, että tiedän että jo se yksi lapsi enemmän söisi minun energia varastoja niin paljon ettei se ole järkevää.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:00"]
Minä järkeilen niin päin että elämä kahden kanssa ei ole parempaa kuin yhden. Koska lapsissa on hitosti hommaa, ne maksavat ja niillä on kaikenlaisia sosiaalisia ja fyysisiä ongelmia elämänsä aikana, joissa täytyy olla tukena ja apuna. Yhdestä lähtee vähemmän metakkaa kuin kahdesta ja arvostan hiljaisuutta. ap
[/quote]
Varmasti totta monissa tapauksissa. Rahaa menee toki enemmän kahden kanssa, mutta ei sekään aivan mahdotonta ole.
Meillä on kaksi lasta pienellä ikäerolla. Asiaa ei sen enempää "järkeilty", mutta se tuntui sopivalta siinä vaiheessa. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta onneksi lapsemme tulevat erittäin hyvin keskenään toimeen, joten nykyään on jopa helpompaa kun he pitävät toisilleen seuraa ja koskaa ei tarvitse erikseen keksiä viihdykkeitä tms.
Vaatteet, rattaa, polkupyörät jne, käyvät pääosin molemmat läpi, joten rahan tarve ei mahdottomasti kasva. Toki ruokaa menee enemmän, mutta ei kuitenkaan ratkaisevasti vielä alakouluiässäkään. Isompana ehkä.
Mutta olemme olleen onnekkaita siinä, että lapsemme ovat kuin paita ja peppu. Monta täysin vastakkaista tapaustakin on lähipiirissäkin ja noissa tapauksissa yksi lapsi olisi varmasti ollut helpompi tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi lapsi ja yksinkertaisesti haluan toisen lapsen. Esikoiselle olisi hyvä, että olisi sisarus, ja koen tilanteemme ja voimavaramme olevan tarpeeksi tukevat toiselle lapselle. Kolmaskin lapsi voisi olla kiva, mutta siihen en usko voimamme ja taloutemme kuitenkaan riittävän tarpeeksi hyvin.
Itse olen ainoa lapsi, ja se on ollut todella ikävää. Nyt aikuisena olisi varmaan isompi tukiverkosto jos olisi sisaruksia, eikä tarvitsisi yksin kantaa murhetta vanhempien vanhenemisesta ja sairastamisesta. Tämä on iso syy, miksi minulle on tärkeää, että lapsellani olisi sisarus. Lisäksi lapsena sisaruksista on paljon seuraa ja lapsi oppii kotonakin toiminaan muiden kanssa. Ei tarvitse missään tilanteessa olla yksin.
Hei!
Itselläni on osittain samanlaisia ajatuksia. Olen yhden pienen pojan äiti ja onnellinen näin! Oma poikani on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut, mutta en kuitenkaan halua lapsia lisää. Tähän ehkä myös vaikuttaa se, että sain raskausajasta traumoja (jatkuva pahoinvointi!), mutta myös moni muu tekijä. Haluan olla äiti vain tällä yhdelle rakkaalle lapselle ja mahdollistaa hänelle erilaisia asioita, joita en välttämättä pystyisi usemman lapsen kohdalla. (Esim. harrastukset!)
Näin on hyvä! <3
- Äiti 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitusviesti voisi olla minun kirjoittamani, paitsi että minun poikani on vasta 1-vuotias.
Minulle noita paineita toiseen lapseen luo vielä lisäksi mieheni, joka tahtoisi kolme lasta, sekä se, että olen itse todella läheinen sisaruksieni kanssa ja pelkään olevani itsekäs jos en suo sitä mahdollisuutta omalle lapselleni.
Täällä myös yhden ihanan lapsen äiti, jolla ei ole mitään aikomusta hankkia lapsia enempää. Tuli kerralla hyvä. En lähde ottamaan sitä riskiä, että toinen lapsi tekisi elämästämme onnettomampaa - ensimmäisen lapsen kohdalla toki sen riskin otin, mutta myös lapsettomaksi jääminen oli onnellisuuden kannalta riski. Yksilapsisuus ei. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:13"]
Ei tarvitse missään tilanteessa olla yksin.
[/quote]
Tarkoitat kai, että ei SAA olla missään tilanteessa yksin? Koska sitähän se sisaruus käytännössä useimmiten on. Itselläni on sisarus, ja jo lapsena toivoin, ettei olisi ollut. Nyt kolmekymppisenä olen edelleen samaa mieltä. Mm. siksi oma lapseni jää ainoaksi.
Meillä järkeiltiin kaksi lasta näin: leikkiseuraa on kotonakin (toki tappelevatkin välillä), molemmilla vanhemmilla on etäiset välit sukuun, joten mahdollisesti myös aikuisena olisi jotain tukea ja turvaa toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuli tarkoituksella pitkä, kuuden vuoden ikäero. Aikaisemmin en halunnut toista lasta.
Minusta on nyt kahden lapsen äitinä ihanaa, kun meillä on kaksi erilaista lasta, omaa persoonaansa.
Eipä tässä tainnut sen kummempia syitä olla. Mutta se mikä on yllättänyt, on sisarusten välinen käsittämätön rakkaus ja kiintymys, jota on liikuttava seurata! Siitä jäät ainakin paitsi yhden lapsen kohdalla.
Mulla on 1,5v tyttö ja olen tätä järkeillyt tässä kuukausikaupalla kun järki sanoo että lapset on nyt tehty ja voimat ei riitä enempään mutta tunteet ja sydän sanoo että haluan vielä toisen lapsen. Haluan sitä niin kovasti....mutta jaksaisinko?
Pelottavaa on se, että tunteeni on niin voimakkaita että se sumentaa järjen. Saa nähdä mitä käy. Olisinpa vaan järkevä ja lopetan haaveilun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori 7, vahinkoalapeukku! Selaan padilla.
Meillä tyttö on melkein kaksi. Aina välillä pohdin, että ehkä toinen lapsi voisi olla ihan jees. Mutta pidemmin pohdittuani ajatus alkaa tuntua niin väärältä. Ja tämä nykyinen tilanne täysin oikealta. Itsekin halusin kokeita äitiyden, mutta sen kokemiseen riittää tämä yksi ihana tyttö. On vain yksinkertaisen ihanaa olla yhden lapsen äiti. :)
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:13"]
Ei tarvitse missään tilanteessa olla yksin.
[/quote]
Tarkoitat kai, että ei SAA olla missään tilanteessa yksin? Koska sitähän se sisaruus käytännössä useimmiten on. Itselläni on sisarus, ja jo lapsena toivoin, ettei olisi ollut. Nyt kolmekymppisenä olen edelleen samaa mieltä. Mm. siksi oma lapseni jää ainoaksi.
[/quote]
No olisit sanonut jotain. Meidän lapset leikkivät paljon keskenään, mutta myös paljon omien kavereidensa kanssa. Ja he osaavat kyllä sanoa, että haluavat leikkiä yksin tai ilman sisarustaan, jos siltä tuntuu.
Mä järkeilin meille kaksi lasta ja sitten vielä kolmannen.
on hienoa kuulua laumaan. On jokin yhteys.
Oli oma toiveena enemmän kuin yksi lapsi.
mun järkeilyistä raha on toissijainen...järkeilin niin, että pystymme elättämään kolmilapsisen perheen. Sitten, kun lapset on isoja, niin rahaa jää. Tällä pystytään perhe elättämään ja saavat harrastaa.
lainaa saadaan asuntoon. Ajattelen järkeilin, että tämä kohta mun elämää on lapsiperheen arkea ja siitä nautin.
käyn nyt töissä ja nuorin eskarissa.
kukin tavallaan järkeilee. Kannattaa järkeillä itselleen mieluisasti.... On sit tyytyväinen.
Olisin varmaan järkeilyä toisenlainenkin vaihtoehdon ihan hienoksi, jos olisi ollut tarve.
jos en olisi saanut lasta, niin oletettavasti olisin halunnut adoptoida. Ja olisin järkeillyt sen hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:08"]
Olen aina halunnut lapsen. Siis yhden lapsen. Nyt minulla on kohta vuoden ikäinen tytär ja olen edelleen sitä mieltä että enempää ei tule. Tytär on minulle tärkein asia maailmassa, enkä kadu hetkeäkään. minusta tuntuu kuitenkin että jo kahden lapsen kanssa kaikki olisi paljon haastavampaa ja olen mielummin energinen ja hyvin voiva yhden lapsen äiti, kuin väsynyt useamman lapsen äiti. Ja tunnen itseni kyllä senverran hyvin, että tiedän että jo se yksi lapsi enemmän söisi minun energia varastoja niin paljon ettei se ole järkevää.
[/quote]
Samaa mieltä! Olen aina tiennyt ,että haluan yhden lapsen ja haluan olla äiti. Tyttö on nyt 8 kk ja olen tyytyväinen, että selvisin raskaudesta, synnytyksestä ja ensimmäisistä kuukausista. En kuitenkaan jaksaisi käydä noita samoja asioita uudestaan läpi. Koko projekti on sen verran uuvuttava.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 14:13"]
Ei tarvitse missään tilanteessa olla yksin.
[/quote]
Tarkoitat kai, että ei SAA olla missään tilanteessa yksin? Koska sitähän se sisaruus käytännössä useimmiten on. Itselläni on sisarus, ja jo lapsena toivoin, ettei olisi ollut. Nyt kolmekymppisenä olen edelleen samaa mieltä. Mm. siksi oma lapseni jää ainoaksi.
[/quote]
No olisit sanonut jotain. Meidän lapset leikkivät paljon keskenään, mutta myös paljon omien kavereidensa kanssa. Ja he osaavat kyllä sanoa, että haluavat leikkiä yksin tai ilman sisarustaan, jos siltä tuntuu.
[/quote]
No enpä tarkoittanut tuolla mitään leikkimistä, vaan sitä, että lapset ympätään aina yhteen pakettiin lähes joka paikassa. Kun lapsia on yksi, hän on vaikkapa Maija, mutta jos Maijan lisäksi on myös Kerttu, he ovatkin yksilöiden sijaan "tytöt" (tai jos Maijan lisäksi on Pekka, kyseessä on "lapset"). Ja "tytöt"/"pojat"/"lapset" tekevät pääsääntöisesti melkein kaiken yhdessä heidän omia mielipiteitään kyselemättä. Nukkuvat mökillä samassa huoneessa/teltassa. Käyvät huvipuistossa yhdessä. Menevät samalle leirille. Käyvät samaa koulua, jonne kulkevat tietty yhdessä. Vaikka ei sen oman sisaruksen seura nappaisi pätkääkään. Capiche?
Ja lisätään nyt vielä, että minulla on sisaruksia liuta, joiden kanssa olen tekemisissä velvollisuudesta. Yhteistä kosketuspohjaa ei oikein ole, olemme niin erilaisia ihmisiä. Lapsuutta en muistele sisaruussuhteiden kannalta lainkaan, minulle tärkeimmät ihmiset ovat aina olleet ystäviä. Ja nyt aikuisena puolison lisäksi edelleen ystävät ovat tärkeimpiä. Pidän kuitenkin siltä kannalta aika kivana useita sisaruksia, ettei meidän poikamme tarvitse koskaan kokea oloa yksinäiseksi, kun on iso perhe tavallaan. Olemme siis paljon lapsen takia tekemisissä, vaikka juttu ei ehkä luistakaan siskojen kanssa. ap