Kotiäidit, jotka ette panosta itseenne, miksi?

Missä menee pieruverkkarimamman raja? Itse olen ollut päivän kotona. Päällä kollarit ja trikoopaita. Hiukset suoristettu ja ponnarilla, kasvoilla ei bb-voiteen lisäksi muuta. Korvakorut ja kynnet lakattu kuitenkin. Varmaan siis enemmän pieru kun normi :D

Ehkä olemme jo saavuttaneet elämässämme sen, mitä korkokenkähepsankeikat  tekokynsineen ja hiuslisäkkeineen yrittävät yhä tuolla baareissa eli miehen ja lapset, niin ei tarvitse enää laitella turhia. Voi nauttia rauhassa oman pihan rapsutuksesta näin keväisin pieruverkkareissa:)

En viitsi kotona meikata, ehtii sitä taas sitten töissäkin. Ja miksi puistossa ja arkitouhuissa pitäisi olla meikattuna? Toki puhtaita olemme koko perhe ja vaatteet aina puhtaat ja ehjät.

Ja pieniä lapsia siis 5kpl.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 17:17"]

Kotiäitiaikoinani toimin juuri senhetkiseen tilanteeseen sopivimmalla tavalla. Jos lapset kiljuivat pää punaisena ja kaikki aikataulut lykkääntyivät plus itselle olisi tullut lisää stressiä suihkuunmenosta ja _meikkaamisesta_ (miksi oi miksi pitäisi meikata joka päivä??), en todellakaan käyttänyt sellaisiin aikaa.[/quote] Koska näytän kulahtaneelta ja laikukkaalta ilman meikkiä. Jos minulla olisi hyvä iho en välttämättä meikkaisi joka päivä.

[/quote]

Lainaukseni meni pieleen, mutta miksi alapeukut?

Käyn suihkussa ja laitan puhtaat vaatteet päivittäin, mutten meikkaa tai pue mitään tyylikkäitä vaatteita läheskään joka päivä. Laitan verkkarit ulos mennessä koska paljon kivempi on lenkkeillä ja olla puistossa verkkareissa kuin farkuissa tms. Ja tuntuu aika turhalta meikata jonnekin puistoon. Mieheni arvostaa luonnollisuutta eikä häntä häiritse olemukseni. Minusta tuntuu hyvältä luonnollisenakin. Mielestäni lapsetkin saavat parempaa esimerkkiä kun näkevät, ettei äiti joka kerta meikkaa ulos lähtiessä. Äiti kelpaa sellaisenaan, ja äitillä on tarpeeksi hyvä itsetunto mennä ilmankin meikkiä.

En halua opettaa pienille tyttärilleni, että naisen täytyisi laittautua jonnekkin hiekkikselle/lähikauppaan kelvatakseen. Ihan kuten en halua opettaa heille naisten tapaa olla jatkuvasti laihiksella ja haukkua itseään läskiksi.

Ja perushygieniahan ei tähän kuulu.

Tää nyt näköjään menee niin, että epävarmat naiset meikkaa ja koska ne on epävarmoja ne ärsyyntyy ja alkaa haukkua niitä, jotka ei meikkaa. Ainahan on sanottu, että meikkaaminen on epävarmuuden osoitus. Itsestään varma nainen pärjää meikkaamattakin. Ja ainakin pikkulapsiarkielämän.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 17:32"]Tää nyt näköjään menee niin, että epävarmat naiset meikkaa ja koska ne on epävarmoja ne ärsyyntyy ja alkaa haukkua niitä, jotka ei meikkaa. Ainahan on sanottu, että meikkaaminen on epävarmuuden osoitus. Itsestään varma nainen pärjää meikkaamattakin. Ja ainakin pikkulapsiarkielämän.
[/quote]

Voi olla että meikaamisella huolletaan heikompaa itsetuntoa jne. mutta miksi sitten meikkaamattomien pitää dissata meikkipelleksi?

Mun mielestä on kohteliasta miestäni kohtaan laittautua. Että hän näkee kauniin naisen kotona, eikä tartte mielessä miettiä, kun kotona on itsestään piittaamaton nainen. Miehille visuaalisuus on tärkeää, joten ihan vaan seksielämänkin kannalta haluan tehdä näin. Pieruverkkareissa kotona ollessa olo on kaikkea muuta, kuin eroottinen ja näytänkin kaikkea muuta paitsi haluttavalta.

Mä olen tänään ollut vain omalla pihalla jonka johdosta vaatteet ja naamakin mullassa. Lasten haalareiden tarrat ovat rikkoneet monta hepene-paitaani, sukkahousuista puhumattakaan. Korkkarit uppoavat hiekkalaatikkoon. Tekokuidut ovat kylmiä. Pipo sotkee kampauksen ja ilman sitä on kylmä. Pitkät kynnet raapivat lapsen palleja pyllynpesun yhteydessä. Roikkuvat korvikset tai kaulakorut yms. eivät ole hyvä juttu vauvan kädessä. Ripsari ja muu meikki on viturallaan parivuotiaan märkien pusujen jäljiltä. Ainut ihminen oman perheen lisäksi jonka tänään näen on oma sisko.

Ennen kaikkea, olen niin kaunis etten tarvitse mitään pakkelia rumia piirteitäni häivyttämään. Mies aina kehuu kuinka hyvältä pyllyni näyttää ihonmyötäisissä verkkareissa.

Siksi

Mä meikkaan joka aamu "kevyen ja raikkaan" meikin. Hiukset ovat usein joko ponnarilla tai auki, mutta laittamatta. Vaatteet ovat yleensä collarit tai legginsit ja jokin ihonmyötäinen, mutta mukava paita. Näin siis jos olen kotona koko päivän lasten kanssa.
Enemmän panostan sitten kun liikun kodin ulkopuolella, tilanteesta/paikasta riippuen kuinka paljon.
Olisihan se jotenkin hullua kotona ollessa pynttäytyä kuin olisi juhliin menossa :-) joskus kyllä teen näinkin ihan huvikseem jos fiilistä löytyy.
Niin ja tuohon meikkaamiseen ei mulla mene kuin kymmenisen minuuttia, lapset edes huomaa leikkiensä keskeltä että äiti on vessassa pynttäytymässä.
Ä24

Itse en ole koskaan jaksanut ymmärtää, miksi toisia naisia kiinnostaa niin hemmetin paljon muiden naisten meikkaaminen tai meikkaamattomuus. Jokin alemmuuskompleksi täytyy olla, jos ei voi vain keskittyä siihen omaan hyvinvointiinsa ja omaan ulkonäköönsä haluamallaan tavalla, vaan täytyy käyttää energiaa muiden toisella tavalla toimivien mollaamiseen.

Arkisin pistän ripsaria ja vähän meikkivoidetta, käyn suihkussa ja puen mukavat vaateet joilla voi touhuta lasten kanssa, eikä niin haittaa vaikka puklua paidalle lentäisikin. Teen sen siksi, että itselläni on mukava olla! En ole epävarma itsestäni ilman meikkiä, mutta on myös kiva näyttää omalle miehelle hyvältä. Jos tulee päiviä etten jaksa, niin en jaksa. Mielestäni on täysin turhaa haukkua ketään "pieruverkkariksi"  ja on täysin turhaa haukkua meikkaajia epävarmoiksi pakkeloitsijoiksi. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 16:39"]Hahah, kun luin alotuksen, niin tiesin heti että tästä nousee kauhee paskamyrsky! :D Voi luoja ihmisiä.. Se että meikkaa, laittautuu yms. ei tarkoita sitä, että kyseinen henkilö ei keskittyisi olemaan äiti! Voi hyvänen aika! Itse olen juuri tällainen, ja koen olevani parempi äiti lapsilleni, kun jaksan hieman nähdä vaivaa ulkonäköni eteen niin, että minulla itselläni on hyvä olla, ei se sen kummemmasta ole kysymys! Mutta eihän se sitä tarkoita, että jos ei meikkaa tai pidä farkkuja, niin on heti "pieruverkkariäiti" - joita kyllä valitettavan usein näkee tepastelemassa crocseillansa... 
[/quote]
No hyvä, jos koet olevasi vähän parempi äiti sen jälkeen kun olet levittänyt sen kemikaalikerroksen kasvoillesi. Hienoa jos tunnet olosi paremmaksi farkkukankaasta valmistetuissa housuissa, verrattuna collegekankaasta tehtyihin housuihin.
Pienestä se hyvä äitiys onkin kiinni.
Minä olen sitä mieltä, että uusi merkkilaukku parantaisi omaa äitiyttäni. Mies vaan on toista mieltä ja meinaa, että rahat voisi käyttää johonkin muuhun. Mutta itse olen sitä mieltä, että olisin vähän parempi sen kassin kanssa. Varsinkin verrattuna muihin kassittomiin äiteihin.

Itse laittaudun todella paljon, kiharran/suoristan hiukset ja meikkaan, käytän korkkareita ja merkkivaatteita. Treenaan 5 kertaa viikossa. Minulla on yksi tytär ja lisäksi hoidan siskoni lasta 4 kertaa viikossa. Silti olen lapseni elämässä mukana ihan yhtä paljon kuin muutkin tuntemani äidit.

Onpa tämäkin kysymys! Tässä muutama vastaus:

1. Kotiäitiys on valinta. On tietoisesti valittu sellainen "ammatti" jossa ei tarvitse laittautua. Samasta syystä esimerkiksi muinoin merkonomi valitsi kirjanpidon eikä ryhtynyt pankkivirkailijaksi. Kääntäen: kotiäidiksi valikoituu enemmän niitä, joille oma ulkonäkö ei ole kovin tärkeä ja jotka eivät pidä laittautumisesta ( tiedoksi ap:lle, että sellaisia naisia on oikeasti olemassa, joiden mielestä meikkaaminen on ajanhaaskausta).

2. Kotiäidin "virkapuku" on ne virttyneet verkkarit, eikä suinkaan jakkupuku tai muu sellainen asu, jossa hän on varsinaisessa ammatissaan.

3. Moni kotiäiti - eikä äiti yleensäkään - pääse lasten hereillä  ollessa yksin edes vessaan, saati sitten saunaan tai suihkuun. Ei siinä vedetä aamuisin kovin perusteellisia kaunistautumissessioita, kun pitää huoltaa lapsia, tai edes yhtä lasta.

Minunkin lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, eli näen itseni juuri nyt "20 vuoden kuluttua". En ole pahemmin rypistynyt, vanunut ja virttynyt, en edes harmaantunut. Vuosirenkaita kieltämättä on kertynyt, mutta niistä ei voi syyttää kotiäitiyttä, tai siis niitä vuosia kun olin lasten kanssa kotona. Mies ei ole mennyt vieraisiin. Työni ennen lasten saamista sisälsi kumisaappaissa ja toppavaatteissa liikkumista, joten muutos kotiäitikuosiin ei ollut kovin suuri. Itse asiassa kotiäitivuosien jälkeen on pitänyt työhaastatteluunkin varata erikseen henkarikaappiin sopiva vaatekerta, kun nykyään ei kumpparit ja toppis riitä.

Minua niin aina naurattaa tämä 'panostaa'-verbi tarkoitettaessa puunaamista, pakkeloimista ja iänikuista laihduttamista. :D Miksi ette puhu asioista niin oikeilla nimillä? Luuletteko olevanne jotenkin hienompia ja sivistyneempiä panostuksinenne? Ette todellakaan ole. :D

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 17:35"] Voi olla että meikaamisella huolletaan heikompaa itsetuntoa jne. mutta miksi sitten meikkaamattomien pitää dissata meikkipelleksi?

[/quote]

Kuka aloitti ? Tässä vihje: lue aloitus uudestaan. Onko sen kirjoittanut meikkaaja vai meikkaamaton?

Itse asiassa oli kai kyse muuten itsestään huolehtimista, joka on paljon muutakin kuin meikki, kampaaja, kosmetologi, muotivaatteet, kuntosali. Kun kotiäiti saisi nukkua edes yhden yön illasta aamuun rauhassa! Se tekisi ulkonäöllekin ihmeitä. Ja kun saisi käydä itsekseen myös lenkillä ja pesulla.

Omille tyttärilleni olen ollut malli naisesta, joka ei meikkiä kaipaa ainakaan itseluottamuksen vuoksi. Vapaa-aikanaan eniten mannekiinilta näyttää se, jonka työssä on paras palkka eikä ulkonäöllä ole mitään merkitystä.

Vauva lähmii ja pussailee mua paljon ja tuntuu inhottavalta ajatus vauvasta nuolemassa meikkivoidetta mun poskesta tai käsistään. Tuntuisi myös typerältä lisätä omaa ja maidon välityksellä myös vauvan kemikaalikuormitusta meikkaamalla vaikka ollaan vain koton eikä mun naamaa juuri muut näe kuin vauva.

Oon aika paljon tavallista pidempi ja erityisen pitkäkoipinen sekä lisäksi kropan ala- ja yläosa on ihan eri paria, joten mun ei ole ihan helpoa löytää kivoja SEKÄ sopivia vaatteita. Tällä hetkellä mun täytyy melkein päivittäin pestä kaikki vaatteet koska ne ovat jo parin tunnin käytön jälkeen ruoka-, kuola- ja räkätahroissa. Mikään vaate ei kestä näin tiheää pesua kauaa hyväkuntoisena, joten mielummin säästelen niitä kivempia ihmisten ilmoilla käytettäväksi ja käytän muuten enimmäkseen niitä jo valmiiksi kulahtaneita pieruverkkareita.

Siitä oon pitänyt kiinni, että joka päivä käyn suihkussa, harjaat hiukset ja pesen hampaat. Voin sanoa, että usein jo tääkin on ollut tän lapsen kanssa ihan hitonmoinen suoritus ja välillä vaatinut myös vauvan huudattamista, mitä en halua tehdä yhtään enempää kuin pakko. Nyt kun vauvan kasvettua sen kanssa on ollut vähän helpompaa, huolehdin itsestäni myös yrittämällä ehtiä joka päivä jumppaamaan vähän.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 17:42"]

Mun mielestä on kohteliasta miestäni kohtaan laittautua. Että hän näkee kauniin naisen kotona, eikä tartte mielessä miettiä, kun kotona on itsestään piittaamaton nainen. Miehille visuaalisuus on tärkeää, joten ihan vaan seksielämänkin kannalta haluan tehdä näin. Pieruverkkareissa kotona ollessa olo on kaikkea muuta, kuin eroottinen ja näytänkin kaikkea muuta paitsi haluttavalta.

[/quote]

Miten selität sen, että minun mieheni haluaa seksiä (vain) minun kanssani yli oman tarpeen, vaikka pukisin päälleni vaarin vanhat villahousut ja mummon röijyn?