Epäsuhtaisuusko?

Oletko enemmän epävarma itsestäsi vai koko suhteestanne? Jos kaikki on kunnossa, niin ei muiden naisten pörrääminen pitäisi kauheasti hetkauttaa. Ei ainakaan raivostuttaa.

Itsestäni olen epävarma. Mulla on ollut paha itsetunto-ongelma, joka on taas nostellut päätään. Mä en näe itseäni niin kuin mieheni ja ystäväni mut näkee. En mielestäni ole ruma, mutta en sanoisi kauniiksikaan. Kauniiksi minua siis muut kyllä sanoo, mutten usko. Tuntuu aina, että miestäni lähestyvät naiset on niin hyvännnäköistä naista, ja alan potea suurta alemmuudentuntoa. Ehkä mä itse jotenkin ruokin tätä tilannetta? Ärsyttää. Mieheeni luotan, mutten lainkaan toisiin naisiin.
Mutta kyllä se hetkauttaa, kun tullaan kokeilemaan tieten tahtoen että lähtiskö tää varattu mies mukaan. Tuntuu ettei mua oteta tosissaan mun mieheni kumppanina, ettei meidän parisuhde ole näiden kyseisten henkilöiden silmissä kuin vitsi. Vaikka kuinka kertoisi että parisuhde on ja ei ole kiinnostusta, ei löydy näiltä naisihmisiltä arvostusta meidän suhteelle kun on pakko jatkaa saalistusta ja pörräämistä.

Sun täytyy kuitenkin ihan ensitöiksesi nyt hyväksyä se, että ongelma on omassa itsetunnossasi. Tein myös itse nuorempana ja epävarmempana tuota samaa ns. vastuun siirtämistä muille. Sitä halusi ajatella että syy on niissä naisissa jotka minun miehestäni kiinnostuvat, jotka häneen edes vahingossa katsahtavat tai hänen kanssaan samaa ilmaa kehtaavat hengittää. Karu totuus on että tämä ongelman ytimen puolustelu tai miksi sitä nyt ikinä haluakaan kutsua, ei auta tilannettasi vaan saa sinut kuulostamaan entistä epävarmemmalta ja katkeralta. Sinun miehesi on valinnut sinut, ja on vapaaehtoisesti kanssasi. Hänen ei ole pakko olla kanssasi, mutta hän haluaa sitä silti. Pahat itsetunto-ongelmat ja siitä usein alkunsa saanut sairaalloinen mustasukkaisuus ovat kuitenkin asioita, jotka saattavat vaikeuttaa kanssasi olemista. Siksi tärkeää olisi, että alkaisit hoitaa ja kehittää näitä asioita itsessäsi. Jos se vaatii terapiaa, mene terapiaan. Kunhan et jää yksin asian kanssa tai siirrä pahaa oloasi muihin viattomiin ihmisiin. Tein itse sen virheen että purin epävarmuuttani mieheen, ja kuten arvata saattaa se ei ainakaan parantanut suhdetta. Nyt olen yksin ja päättänyt yksin pysyäkin niin kauan, kunnes olen rakentanut itselleni horjuttamattoman itsetunnon ja tunnen etten enää TARVITSE toista siihen että tunnen itsesi riittäväksi ja tarpeeksi hyväksi. Sen täytyy lähteä sinusta itsestäsi, eikä kukaan muu voi tehdä sitä työtä sinun puolestasi. Siihen ei ole poppakonsteja, eikä tähän ongelman ytimeen auta pikaratkaisut joita mielesi tekisi mielummin tehdä (= hävittää kaikki mahdolliset uhkat miehesi ympäriltä). Tämän kun tajuat ja opit hyväksymään, olet jo puolivälissä matkasta. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle.