Onko loppuraskaudesta jotenkin erityisen kuuma, vai miksi pelotellaan?
Esikoisen laskettu aika on elokuun puolivälissä, ja tuntuu että kaikki povaa mulle tuskaista kesää. Onko loppuraskaudessa odotettavissa jotain hillitöntä hikoilua, vai mitä? Näin kokemattomana en nimittäin löydä kuin positiivisia puolia loppukesän raskaudesta. Ei tarvitse käyttää puristavia vaatteita vaan voi pukeutua kevyisiin mekkoihin. Jos sattuisi tulemaan turvotusta, tarkenee olla paljain jaloin tai käyttää jotain sandaaleja. Kesällä on lomaa, ei tarvitse istua ison mahan kanssa töissä. Uinti on hyvää liikuntaa isomahaiselle.
Te joilla on kokemusta, olenko vain hyväuskoinen hölmö ja edessä onkin tuskaisin kesäni ikinä? (Tämä kaikki siis sillä oletuksella, että kesästä tulee lämmin. Kymmenen asteen vesisateessa on sama onko kesä, syksy vai kevät)
Kommentit (10)
Minulla oli ainakin viimeisilläni raskaana hillittömän kuuma öisin (talvella).
Minulla ei ollut mitenkään tavattoman tuskaista. Rakastan kuumaa ja lämmintä ja oli vain ihanaa istua bikinit päällä lastenaltaassa pihalla helteellä. Tottakai olo oli muuten aika tuskainen, mutta se ei kyllä liittynyt kuumuuteen.
Esikoinen syntyi heinäkuun lopulla. Kotona kuljin alasti. Kun istui sohvalla ja lajitteli vaatteita tuntui kuin olisi juossut maratonin.
Hmm, eli lämpöä näyttäisi olevan luvassa ihan omasta takaa. Osaapahan varautua, jos vaikka tulisi erityislämmin kesä. Kakkosen lapsella on muuten sama syntymäpäivä kuin meidän laskettu aika, hauska sattuma!
-ap
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 11:12"]
Kyllä minä ainakin koin todella tukalaksi kuuman loppuraskaudests. Poika syntyi 15.8. ja muutama viikko ennen sitä oli todella kuuma. Se olo oli jotain sanoinkuvaamattoman kauheaa. Oli kaikenlaisia kipuja ja vaivoja ison vatsan takia, joka paikka hikoili järjettömästi, välillä tuntui ettei sydänkään meinaa jaksaa löydä vaan että läkähdyn tähän kuumaan. Hengittämäänkään ei syvään pystynyt kun vatsa painoi palleaa niin ettei se pystynyt laajenemaan. Olin varma että en hengissä selviä tästä mutta kumma kyllä, selvisin.
Toinen lapsi syntyi viileämpään vuodenaikaan ja kyllä se minusta oli huomattavasti helpompaa niin.
[/quote]
Samoja kokemuksia. Lapsi syntyi kesäkuun lopulla ja sitä ennen oli parin viikon hellejakso. Minäkin rakastan hellettä mutta viimeisillään raskaana se olotila oli kyllä suoraan helvetistä.
Toinen lapsista syntyi toukokuun lopussa ja silloin kyllä kiitin onneani, ettei mitään helteitä ehtinyt tulla.
Jos yleensäkin rakastat kesää ja hellettä niin luultavasti et ahdistu vaikka olo olisikin välillä tukala.
Ja riippuu siitä kuinka isoksi maha kasvaa ja tuleeko turvotusta ym. Yöt voi olla kuumia jos teillä ei ole kunnon viilentävää ilmastointilaitetta makkarissa kun se nukkuminen voi muutenkin olla jo lopuksi vähän vaikeaa.
Kun vauva on syntynyt niin imetys helteellä on aika hikistä puuhaa kun vauva on kuin pieni patteri rinnoilla :) ja jälkivuoto helteellä ressaa enemmän kuin talvella.
Hyviä pointteja, 8. Periaatteessa kuumuus ei häiritse, yleensä suhtaudun lämpötiloihin aika tyynesti eikä hikoilu haittaa. Esim. automatkoista ilmastoimattomalla autolla oon tähän mennessä selvinnyt kesäkuumallakin ihan ongelmitta.
Meillä on siirreltävä ilmastointilaite, jota viime kesänä vähän testailtiin. Voi olla, että nyt sille tulisi ihan oikeasti käyttöä.
Imettämistä en tullut ajatelleeksi ollenkaan! Periaatteessa helteellä toisen kyljessä nuohaaminen on inhottavaa, mutta oma vauva nyt on eri asia kuitenkin. Kai siihen tottuu :)
Kai helteelläkin pitää muistaa sitten katsoa, ettei tule rintatulehdusta jos viima käy, et en itse uskaltaisi olla bikineissä?? Juotava on ainakin kauheesti et maito nousee ja sitä riittää hikoilun kanssa, syötäväkin on, vaikkei mieli tekisi.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 11:41"]Kai helteelläkin pitää muistaa sitten katsoa, ettei tule rintatulehdusta jos viima käy, et en itse uskaltaisi olla bikineissä?? Juotava on ainakin kauheesti et maito nousee ja sitä riittää hikoilun kanssa, syötäväkin on, vaikkei mieli tekisi.
[/quote]
Jos lämpötila on auringossa 35 astetta niin en ihan hirveästi olisi viimasta huolissani. Enemmänkin ettei ihan alasti sen ilmastointilaitteen edessä hihhuloi.
Kyllä minä ainakin koin todella tukalaksi kuuman loppuraskaudests. Poika syntyi 15.8. ja muutama viikko ennen sitä oli todella kuuma. Se olo oli jotain sanoinkuvaamattoman kauheaa. Oli kaikenlaisia kipuja ja vaivoja ison vatsan takia, joka paikka hikoili järjettömästi, välillä tuntui ettei sydänkään meinaa jaksaa löydä vaan että läkähdyn tähän kuumaan. Hengittämäänkään ei syvään pystynyt kun vatsa painoi palleaa niin ettei se pystynyt laajenemaan. Olin varma että en hengissä selviä tästä mutta kumma kyllä, selvisin.
Toinen lapsi syntyi viileämpään vuodenaikaan ja kyllä se minusta oli huomattavasti helpompaa niin.