Voiko lapseton tietää mitään lapsiperhe-elämästä?

Typerä kysymys. Jokainen äiti on ollut joskus lapseton sinkkunainen, mutta lapseton nainen on lapseton nainen. Ei ymmärrä mitään perhe-elämän pyörittämisestä, vastuusta kun kyseessä on OMA lapsi, ei pikkusisarrus jne.

Ymmärtääkö terve, millaista on olla vammainen? Tai ruotsalainen sitä, millaista on olla suomalaine?. Ei todellakaam ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 23:09"]

Typerä kysymys. Jokainen äiti on ollut joskus lapseton sinkkunainen, mutta lapseton nainen on lapseton nainen. Ei ymmärrä mitään perhe-elämän pyörittämisestä, vastuusta kun kyseessä on OMA lapsi, ei pikkusisarrus jne.

Ymmärtääkö terve, millaista on olla vammainen? Tai ruotsalainen sitä, millaista on olla suomalaine?. Ei todellakaam ymmärrä.

[/quote]

Aloituksessa kysyttiinkin tietoa, ei omakohtaista kokemusta.

Ei, elämäntietoa ei saa ELÄMÄTTÄ lapsiperhearkea. Kaikki muu on haihattelua ja teoriaa.

Jopa minä velana ja lastentarhanopettaja myönnän, etten todella voi tuntea sitä millaista lapsiperheiden elämä todellisuudessa on. Minä TIEDÄN KÄYTÄNNÖSSÄ mitä se on, mutta se on eri asia. Minä en ole äiti. Voin kuvitella ne äitiyden aiheuttamat tunteet, voin kuvitella sen kiireen ja arjen pyörityksen, mutta käytännön kokemusta ei minulla ÄITIYDESTÄ ole, vaikka hoidankin lapsia about 8h päivässä.

Voin kuvitella miltä kiusatusta tuntuu. Olen lukenut komeuksia aiheesta ja nähnyt sivusta, mutta minä en ole ollut siinä asemassa ja tuntenut niitä tunteita. En ole ollut talvisodassa. Olen lukenut aiheesta kirjoja ja kuullut tarinoita sotaveteraaneilta joten voin kuvitella itseni siihen asemaan ja niitä tunteita kokemaan.

Jokainen perhe on erilainen, äidit ovat erilaisia... Mistä sitä voi tietää millainen äiti tulisi itse olemaan kun ei ole sitä kokenut? Voi vain arvuutella miten toimisi, mutta sitten käytännössä?

Ja jatkan vielä viestiin 92, että olen hyvin eläinrakas ja minulla oli koira 15v. Se oli paras ystäväni ja kaikki eivät ymmärtäneet sitä tuskaa mitä koin, kun koira piti lopettaa. Sen ymmärtää vain se, joka on itse eläinrakas ja kiintynyt lemmikkiinsä. Nämä muut ihmettelijät voivat ymmärtää asiaa kun kerron kokemuksistani koiran kanssa, mutta he eivät koskaan täysin käsitä ja tunne sitä asiaa niin, kuten minä ja ne muut eläinrakkaat ihmiset.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 23:31"]

Ja jatkan vielä viestiin 92, että olen hyvin eläinrakas ja minulla oli koira 15v. Se oli paras ystäväni ja kaikki eivät ymmärtäneet sitä tuskaa mitä koin, kun koira piti lopettaa. Sen ymmärtää vain se, joka on itse eläinrakas ja kiintynyt lemmikkiinsä. Nämä muut ihmettelijät voivat ymmärtää asiaa kun kerron kokemuksistani koiran kanssa, mutta he eivät koskaan täysin käsitä ja tunne sitä asiaa niin, kuten minä ja ne muut eläinrakkaat ihmiset.

[/quote]

Monet lemmikittömät silti ymmärtävät, että lemmikkiin voi kiintyä ja sen menetys voi ottaa todella koville, vaikkei itse olisikaan kokenut samaa.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 18:41"]

Ei voi tietää sitä millainen on itse vanhempana ennen kun on siinä tilanteessa.

[/quote]

Kyllä tuon voi tietää. Mieheni sanoi, ettei hän tule osallistumaan lapsen elämään millään tavalla, ja näin myös tapahtui.

You Don't Know What It Feels Like Until You Walk a Mile in Someone Else’s Shoes

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:18"]

Ei täällä nyt haeta sitä, ettei lapsettomilla voi olla tunteita tai kilpailua siitä kenen tunteet on Oikeita ja Arvokkaita. Ei. Mutta ihan oikeasti, jos sinulla ei ole omia lapsia, ET VOI TIETÄÄ, millaisia tunteita se sinussa hherättää.

[/quote]

Minä en tule hankkimaan lapsia, ellei minua raiskata ja pidetä vankina jossakin niin kauan, että lapsi syntyy. Vättäisin kyllä tietäväni, mitä tunteita tuo minussa herättäisi.

[/quote]

Kiitos alapeukuista. Joitakuita ilmeisesti järkyttää se, että ihminen, joka ei halua lapsia, ei tosiaan halua niitä lapsia.

Teoria jostakin ja sen käytännössä kokeminen usein vaan eroavat toisistaan. Ihminen luulee tai uskoo tietävänsä toisten elämästä, mutta se perustuu siihen omaan mielikuvaan, joka harvoin on kuitenkaan muuta kuin uskomusta. Luulohan ei ole tiedon väärtti, kuten sanonta kuuluu. Vertaistukiryhmien teho esimerkiksi perustuu siihen, että samoja asioita läpikäyneet ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin, kuin samaan asiaan teoriassa perehtynyt.

Miksi tässä ketjussa on takerruttu aivan täysin tunteista puhumiseen? Suurin osa, mitä lapsiperhe-elämästä on ylipäätään tiedettävissä, ei liity tunteisiin millään tavalla.

Minulle on esimerkiksi täysin yhdentekevää, miltä äitiys tuntuu jostakin yhäri-Maisasta. Minun kannaltani on paljon tärkeämpää tietää, mitä lapsiperhe-elämä ainakin sisältää, mitä ongelmia vanhemmat todennäköisesti kohtaavat, miten perheolot vaikuttavat lapsen koulunkäyntiin, miten vanhemman ja lapsen välinen dynamiikka toimii...

Osaa lapsiperhe-elämää koskevista tiedoista tarvitsen työssäni ja osaa olen käyttänyt päätelessäni, ettei lapsiperhe-elämä ole todellakaan minun juttuni.

Voi tietää lapsiperhe-elämästä paljonkin.

Siitä taas lapseton ei voi tietää, miten sekaisin huolesta voi olla oman lapsen vuoksi. Eikä sitä, miten paljon omaa lasta voi rakastaa. Eikä sitä, miten valtavan onnentunteen oma lapsi saa aikaan.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:46"]

Siitä taas lapseton ei voi tietää, miten sekaisin huolesta voi olla oman lapsen vuoksi.

[/quote]No tämän voi ainaki tietää. Helpostikin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:45"]

Miksi tässä ketjussa on takerruttu aivan täysin tunteista puhumiseen? Suurin osa, mitä lapsiperhe-elämästä on ylipäätään tiedettävissä, ei liity tunteisiin millään tavalla.

Minulle on esimerkiksi täysin yhdentekevää, miltä äitiys tuntuu jostakin yhäri-Maisasta. Minun kannaltani on paljon tärkeämpää tietää, mitä lapsiperhe-elämä ainakin sisältää, mitä ongelmia vanhemmat todennäköisesti kohtaavat, miten perheolot vaikuttavat lapsen koulunkäyntiin, miten vanhemman ja lapsen välinen dynamiikka toimii...

Osaa lapsiperhe-elämää koskevista tiedoista tarvitsen työssäni ja osaa olen käyttänyt päätelessäni, ettei lapsiperhe-elämä ole todellakaan minun juttuni.

[/quote]

Tähän nämä ketjut aina menevät. Kun vela sanoo, että tietää sen verran lapsiperheen elämästä että pystyy päättelemään ettei halua sitä itse, niin aina on kuoro mammoja hokemassa, ettei kukaan voi tietää miltä äitiys tuntuu jos ei ole itse äiti.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:45"]

Miksi tässä ketjussa on takerruttu aivan täysin tunteista puhumiseen? Suurin osa, mitä lapsiperhe-elämästä on ylipäätään tiedettävissä, ei liity tunteisiin millään tavalla.

[/quote]

Totta.

Kaikki me ollaan lapsiperheestä kotoisin, joten kokemusta löytyy siltä puolelta. Sittenpä valitsinkin lapsettomuuden kun se perhe-elämä tulikin jo nähtyä.

Omituinen kysymys. Totta kai voi tietää. Ei asian tietäminen edellytä sitä, että on kokenut sen.

Tietää lasten ajatusmaailmasta ainakin, vanhempien ei välttämättä, ellei ole joutunut huolehtimaan pienemmistä sisaruksista.

Mutta en mä edes lapsettomana miettinyt lapsiperheiden elämää, siihen saattoi tosin vaikuttaa sekin että olin silloin aika nuori.

Jos ei itse ole ollut perhe-elämän järjestävä puoli, niin ei voi tietää. Niin ja kaksi lasta ei mene siinä missä yksikin. Kaksi lasta = kolminkertainen työ verrattuna yhteen lapseen. Ja mitä pienempi ikäero, sitä tuskaisempaa.

Äkkiä voisi luulla että voi tietää, mutta kun lukee tämän palstan velojen juttuja niin huomaa, että näköjään ei.