Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapseton tietää mitään lapsiperhe-elämästä?
Kommentit (102)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 15:57"]
Äkkiä voisi luulla että voi tietää, mutta kun lukee tämän palstan velojen juttuja niin huomaa, että näköjään ei.
[/quote]Oliko tässä jokin ajatus takana vai halusitko vain provosoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi väittämään, että äitinä tai isänä oleva/ollut voisi yhtään sen paremmin väittää tietävänsä millaista lapsiperheiden arki on. Sikäli kun se arki on varmasti jokaisessa perheessä erilaista, samoin kuin ne lapset ja vanhemmatkin eroavat toinen toisistaan. Ihan yhtä päteviä lapsiperheiden arjen tuntijoita ovat lapsettomatkin, jotka ovat huolehtineet pikkusisaruksistaan tai osallistuneet jollain tapaa lapsiperheen arkeen. Tai vaikka minkäänlaista kokemuspohjaa ei asiasta olisikaan, ei se tarkoita etteikö siitä voisi jotain tietää. En minäkään ollut talvisodassa ja silti väittäisin tietäväni siitä yhtä ja toista.
Käytännöistä ja teoriasra voi tietää, muttei voi käsittää sitä tunnetaustaa. Mikä määrä rakkautta, pelkoa, syyllisyyttä yms vaikuttaa kaiken takana.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:09"]
Käytännöistä ja teoriasra voi tietää, muttei voi käsittää sitä tunnetaustaa. Mikä määrä rakkautta, pelkoa, syyllisyyttä yms vaikuttaa kaiken takana.
[/quote]
Miksei voisi käsittää? Empatiakykyä ja mielikuvitustahan se vain vaatii. Vaikka sinulla ei niitä olisi, se ei tarkoita, että muut olisivat samanlaisia. Tunteiden käsittäminen ja ymmärtäminen kun n myös eri asiakuin niiden kokeminen.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:09"]
Käytännöistä ja teoriasra voi tietää, muttei voi käsittää sitä tunnetaustaa. Mikä määrä rakkautta, pelkoa, syyllisyyttä yms vaikuttaa kaiken takana.
[/quote]
Mitä ihmettä? :D eli lapsettomat ovat mielestäsi tunteettomia robotteja, sillä vain lasten kautta voi kokea tunteita kuten rakkautta tai pelkoa... Kuolen nauruun! Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttamattomat tai ei-niin-älykkäät ihmiset ajattelevat usein konkreettisesti ja ovat omien kokemustensa varassa. Älykkäät ja korkeasti koulutetut ymmärtävät, että omia tietoja ja kokemuksia voi laajentaa mm. lukemalla ja opiskelemalla. Tutkitusti lasten hankkiminen ja matala älykkyys korreloivat keskenään, joten minusta ei ole ihme, että tälläkin palstalla moni vanhempi on sitä mieltä, että vain oma kokemus voi tuottaa tietoa maailmasta.
En voi sille mitään, että minusta tuolla lailla ajatteleva ihminen on jollain tapaa eläimen tai primitiivin tasolla.
Kyllä jotkut viisaat lapsettomat voivat ymmärtää ja tietää paljonkin.
Olen huomannut sellaisenkin seikan, että joskus perheen ulkopuoliset näkevät asioita (ongelmia), joita perheen vanhemmat eivät näe. Joskus vanhemmat ovat liian lähellä ja elävät sitä arkeaan niin tiiviisti ja tunteella mukana, että heiltä jää oleellisia asioita huomaamatta. Ulkopuolinen henkilö voi joskus helposti paikantaa jonkun ongelman, että missä on vika, miksi lapsi käyttäytyy niin huonosti, mutta tämä syy saattaa olla vanhemmalta itseltään salattu. Sitten ulkopuolisena sitä miettii, että miksi vanhempi ei näe, että hänen lapsessaan ei ole mitään vikaa vaan perheen sisäisissä käytösmalleissa tai vuorovaikutustilanteissa. Että lapsi lakkaisi oirehtimasta, jos joitain perheen käytäntöjä muutettaisiin.
Että ulkopuolisena niinkuin rekisteröi, että "hei tuossa kohtaa nyt mentiin mönkään, tuo aikuisen väärä käyttäytymistapa aiheuttaa lapsessa valtavasti stressiä ja siksi lapsi itkee, huutaa ja on keskittymiskyvytön". (Esimerkiksi aikuisen tolkuton ja jatkuva raivoaminen pikkuiselle tai perheessä vallitseva jatkuva kaaos ja täydellinen sääntöjen puuttuminen). Jotkut noista aikuisen tavoista käyttäytyä voivat olla normaaleita aikuisista itsestään ja niihin on totuttu. Joskus vain ulkopuolinen huomaa, mutta siitä voi olla hankala sanoa ettei loukkaa. Ja saattaa olla, että vanhemmat etsivät turhaan lapsistaan vikoja, koska eivät huomaa, että vika on perheen sisäisissä käytännöissä. Noi on tosi hankalia ja arkoja asioita ottaa puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen elänyt molemmissa. Ensin 34 vuotta velana ja sen jälkeen lapsellisena. En mitenkään voinut velana tietää mitä lapsiperheen elämä on. Ei sitä tietenkään voi tietää, ennenkuin itse sitä elää.Lapsuusperheessä eläminen ei ole sama, koska et silloin ole vastuussa mistään.
Muiden elämästä näkee vain pintaa ja sen mitä ehkä halutaan ulkopuolisille kertoa. Lapseiperheen arjesta huomaa helposti ne ikävät asiat mutta ei kykene näkemään pinnan alle jossa ne suuret tunteet ja ihanat asiat ovat. Se että on joskus ollut jonkun lapsi ei avaa sitä maailmaa miltä tuntuu olla jonkun äiti tai isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:45"]
Itse olen elänyt molemmissa. Ensin 34 vuotta velana ja sen jälkeen lapsellisena. En mitenkään voinut velana tietää mitä lapsiperheen elämä on. Ei sitä tietenkään voi tietää, ennenkuin itse sitä elää.Lapsuusperheessä eläminen ei ole sama, koska et silloin ole vastuussa mistään.
[/quote]
Jaa, mä pidin huolta mun pienemmistä sisaruksista, jotka olisivat kuolleet nälkään ja hoidon puutteeseen ilman mua, koska meidän vanhemmat eivät kyenneet edes pitämään huolta itsestään.
Tää on aina yhtä mahtavaa lukea näitä teidän itseään ylentävien vanhempien juttuja mun taustalla, johon kuuluu hirviövanhemmat ja lapsuus, joka meni sisarusten hoitamiseen, koska munkin vanhempien piti kuitenkin lisääntyä niin kuin kunnon ihmisten, ja kyllähän kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan, blah, blah....mitä muuta sontaa te aina keksittekin selittää.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:45"]
Lapsuusperheessä eläminen ei ole sama, koska et silloin ole vastuussa mistään.
[/quote]
Se, että lapsuusperheessä ei olisi vastuussa mistään, ei välttämättä pidä paikkaansa, ei sitten ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 15:38"]Kaikki me ollaan lapsiperheestä kotoisin, joten kokemusta löytyy siltä puolelta. Sittenpä valitsinkin lapsettomuuden kun se perhe-elämä tulikin jo nähtyä.
[/quote]
Lapsena oleminen perheessä on täysin eri asia, kuin äitinä tai isänä oleminen. Itse en tiennyt pätkääkään mitä lapsiperheessä tapahtuu, ennen kuin sain omia lapsia. Eikä kyllä kiinnostanutkaan.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:11"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:09"]
Käytännöistä ja teoriasra voi tietää, muttei voi käsittää sitä tunnetaustaa. Mikä määrä rakkautta, pelkoa, syyllisyyttä yms vaikuttaa kaiken takana.
[/quote]
Miksei voisi käsittää? Empatiakykyä ja mielikuvitustahan se vain vaatii. Vaikka sinulla ei niitä olisi, se ei tarkoita, että muut olisivat samanlaisia. Tunteiden käsittäminen ja ymmärtäminen kun n myös eri asiakuin niiden kokeminen.
[/quote]
Ei sitä vaan tiedä, ellei itse koe. Lapseton ei esim. mitenkään voi tietää mitä vanhempien päässä liikkuu kun lapsi sairastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä vastuun määrää ymmärrä ennen kun on omia lapsia.
Ja mitä se on oikeasti se arjen pyöritys.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:16"]Kouluttamattomat tai ei-niin-älykkäät ihmiset ajattelevat usein konkreettisesti ja ovat omien kokemustensa varassa. Älykkäät ja korkeasti koulutetut ymmärtävät, että omia tietoja ja kokemuksia voi laajentaa mm. lukemalla ja opiskelemalla. Tutkitusti lasten hankkiminen ja matala älykkyys korreloivat keskenään, joten minusta ei ole ihme, että tälläkin palstalla moni vanhempi on sitä mieltä, että vain oma kokemus voi tuottaa tietoa maailmasta.
En voi sille mitään, että minusta tuolla lailla ajatteleva ihminen on jollain tapaa eläimen tai primitiivin tasolla.
[/quote]
Omiin lapsiin kohdistuvista tunteista ei kirjoja lukemalla tiedä kyllä yhtään mitään.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:45"]
Itse olen elänyt molemmissa. Ensin 34 vuotta velana ja sen jälkeen lapsellisena. En mitenkään voinut velana tietää mitä lapsiperheen elämä on. Ei sitä tietenkään voi tietää, ennenkuin itse sitä elää.Lapsuusperheessä eläminen ei ole sama, koska et silloin ole vastuussa mistään.
[/quote]
Minä elin 18-vuotta lapsiperheessä ja sen jälkeen onnellisesti lapsettomana. Aika aikaansa kutakin.
Minä olen isosta perheestä ja käytännössä kasvatin kaksi nuorinta pikkusisarustani kun olin 13-20 v, kunnes muutin omilleni. Olin siis omasta mielestäni oikea asiantuntija ja tiesin lapsettonana kaikesta kaiken. Mulla oli aina hyviä neuvoja lapsiperheille, vaikka niitä ei olisi kukaan kysynytkään. Arvostelin muiden kasvatusta ym herkästi. Olin mielestäni luotu äidiksi ja se oli elämäni tarkoitus. Sitten sain oman lapsen ja olipa se nöyristävä kokemus. Huomasin etten tiennytkään mistään mitään. Pikkusisarusten hoitaminen, jatkuvastikin, ei ollut missään nimessä sama asia, koska loppujen lopuksi vastuu ei ollut minulla, nukuin öisin, enkä ollut hormonihuuruissa. Lapseni on nyt 4, eikä enempää ole lähiaikoina tulossa.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:53"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:16"]Kouluttamattomat tai ei-niin-älykkäät ihmiset ajattelevat usein konkreettisesti ja ovat omien kokemustensa varassa. Älykkäät ja korkeasti koulutetut ymmärtävät, että omia tietoja ja kokemuksia voi laajentaa mm. lukemalla ja opiskelemalla. Tutkitusti lasten hankkiminen ja matala älykkyys korreloivat keskenään, joten minusta ei ole ihme, että tälläkin palstalla moni vanhempi on sitä mieltä, että vain oma kokemus voi tuottaa tietoa maailmasta.
En voi sille mitään, että minusta tuolla lailla ajatteleva ihminen on jollain tapaa eläimen tai primitiivin tasolla.
[/quote]
Omiin lapsiin kohdistuvista tunteista ei kirjoja lukemalla tiedä kyllä yhtään mitään.
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä. T. 24
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:53"]
Ei sitä vastuun määrää ymmärrä ennen kun on omia lapsia. Ja mitä se on oikeasti se arjen pyöritys.
[/quote]
Voi kuule, kyllä ymmärrän. Ja siksi valitsin lapsettomuuden. Mikään määrä rakkautta ei korvaa mulle omaa aikaani ja hiljaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 15:51"]
Jos ei itse ole ollut perhe-elämän järjestävä puoli, niin ei voi tietää.
[/quote]
Lapsiperhe-elämässä tärkeää on sovittaa yhteen perheenjäsenten omat halut ja tarpeet. Lapsiperhe-elämän kannalta on tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus sekä yksityisyyteen että yhdessä oloon. Vanhemmat ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista ja arjen sujuvuudesta, mutta lapsia kannattaa osallistaa perheen päätöksiin heidän kehitystasonsa mukaisella tavalla.
Olen lapseton. Todistin juuri väitteesi vääräksi. :)